Moi olen 23 vuotias työssäkäyvä opiskelija ja mies. Tuli sitten mentyä naimisiin kesällä. Kaikki kävi niin nopeasti etten oikein edes huomannut ennen kuin tajusin, että tässä sitä
nyt ollaan tuoreen vaimon kanssa häämatkalla. Yllätyin siitä etten tuntenut mitään järisyttäväää koko tapauksesta.
No kuitenkin elämää näytti meille valoisampia puoliaan häiden jälkeisinä kuukausina niin työssä kuin tuoreessa avioliitossa. Tuntui kuin kaikki olisi mennyt putkeen. Täytyy sanoa, että en
koskaan ole ollut niin onnellinen.
Tietenkin tuo onnen tunne loppui yhtenä iltana kuin seinään (En kai muuten tässä kirjoittelisi, vai?). Nuori vaimoni oli itkenyt tullessani lenkiltä kotiin. Hän kertoi syyksi suruunsa, että oli pettynyt aviossa oloon ja sanoi ettei halunnut olla mikään rouva.
Sitten hän jatkoi vielä, että se johtui pelosta siihen ettei hän pysty olemaan "hyvä vaimo" niin kuin hänen siskonsa ja äitinsä. Olin
tietenkin kuin puulla päähän lyöty. Rakastamani nainen ei halunutkaan olla vaimoni, vaikka oli itse sitä halunnut!!!
Tästä illasta alkoi tappelujen aika, joka ei näytä loppuvan ollenkaan.Oikeastaan emme tappele asioista vaan tunnumme toisistamme vaan niin
ärsyttäviltä ettei yhteisestä taipaleesta tunnu tulevan mitään.Tällä hetkellä olen pettynyt avioliittoon, vaimooni ja itseeni.
Ero ei houkuttele alle puolen vuoden aviossaolon jälkeen, johan meille julkkikset ja kuninkaallisetkin nauraisi lisäksi tuli
otettua sen verta lainaa, että tympeetä ois ite alkaa lyhentää sitä.
Sitä paitsi rakastan edelleen vaimoani ja hänkin on sanonut samoin minulle. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa, jossa meillä ei tunnu
olevan mitään yhteisiä asioita??
"I just want this shit to be over...."
nyt ollaan tuoreen vaimon kanssa häämatkalla. Yllätyin siitä etten tuntenut mitään järisyttäväää koko tapauksesta.
No kuitenkin elämää näytti meille valoisampia puoliaan häiden jälkeisinä kuukausina niin työssä kuin tuoreessa avioliitossa. Tuntui kuin kaikki olisi mennyt putkeen. Täytyy sanoa, että en
koskaan ole ollut niin onnellinen.
Tietenkin tuo onnen tunne loppui yhtenä iltana kuin seinään (En kai muuten tässä kirjoittelisi, vai?). Nuori vaimoni oli itkenyt tullessani lenkiltä kotiin. Hän kertoi syyksi suruunsa, että oli pettynyt aviossa oloon ja sanoi ettei halunnut olla mikään rouva.
Sitten hän jatkoi vielä, että se johtui pelosta siihen ettei hän pysty olemaan "hyvä vaimo" niin kuin hänen siskonsa ja äitinsä. Olin
tietenkin kuin puulla päähän lyöty. Rakastamani nainen ei halunutkaan olla vaimoni, vaikka oli itse sitä halunnut!!!
Tästä illasta alkoi tappelujen aika, joka ei näytä loppuvan ollenkaan.Oikeastaan emme tappele asioista vaan tunnumme toisistamme vaan niin
ärsyttäviltä ettei yhteisestä taipaleesta tunnu tulevan mitään.Tällä hetkellä olen pettynyt avioliittoon, vaimooni ja itseeni.
Ero ei houkuttele alle puolen vuoden aviossaolon jälkeen, johan meille julkkikset ja kuninkaallisetkin nauraisi lisäksi tuli
otettua sen verta lainaa, että tympeetä ois ite alkaa lyhentää sitä.
Sitä paitsi rakastan edelleen vaimoani ja hänkin on sanonut samoin minulle. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa, jossa meillä ei tunnu
olevan mitään yhteisiä asioita??
"I just want this shit to be over...."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi huokaus.
Vaimosi sanoi, ettei hän pysty (tai pelkää niin) olemaan NIIN HYVÄ vaimo kuin äitinsä ja siskonsa on. Se ei tarkoita sitä, ettei hän haluasi olla juuri sinun kanssasi naimisissa!
Ennen kuin hän meni naimisiin kanssasi, hänellä ei ollut sellaista tunnetta (koska ei ollut naimisissa :D) että hänen pitäisi suoriutua loistavalla tavalla vaimona olosta. Hän pystyi hyvin suoritumaan tyttöystävänäsi olosta, koska ei verrannut silloin itseään äitiinsä ja siskoonsa (koska nämä olivat naimisissa...).
Yritä takoa vaimosi päähän, että hän on hyvä juuri sellaisena vaimona kuin itse haluaa olla. Hänen ei tarvitse olla sellainen vaimo kuin siskonsa tai äitinsä!
Kyllä teillä yhteisiä asioita on. Ne mitä on ollut ennenkin. Itsekin olen pärjäillyt hyvin mieheni kanssa, vaikka vielä kymmenien vuosien yhdessäolon jälkeen monet ihmettelevät, kun meillä ei ole ainoatakaan yhteistä harrastusta paitsi tv:n katsominen ja siitäkin eri ohjelmat ;D.
Tuo oli erittäin piristävää :D Meillä sama juttu, keskinäisesti menee erittäin hyvin, vaikka ne ohjelmatkin ovat usein eri :D Paineita aiheuttaa joskus ulkopuolisten ihmisten jatkuva paapatus siitä, kuinka meillä ei ole mitään yhteistä. Tuntuu todella hyvältä kuulla että on muitakin ja teilläkin menee hyvin =)