Sinkkuuden autuus

Mutta minä en ainakaan halua olla sinkku ja lapseton koko loppuelämääni! Olen 25 vuotias, enkä vielä tähän ikään mennessä ole seurustellut kenenkään kanssa yli 4 kuukautta pidempään, syynä se,että mut on aina jätetty.
Ilmeisesti olen kuulemma "kaunis ja täydellinen ja mukava", mutta jos se ei näytä riittävän niin en jaksa ymmärtää.
Ehkä mun pitäis sitten olla joku diivaileva petturi-paska, että jätkillä pysyis mielenkiinto ja "jännitys" yllä, mutta sen kun olen päättänyt, että itseäni en ala kenenkään takia muuttamaan niin se siitä.

Muutenkin, tämmöisessä vähän yli 4000 asukkaan kylässä ei tarjontaa pahemmin ole, enkä täältä ketään edes halua, joten ei taida olla edessä loistavaa tulevaisuutta... Ainakaan ennen kuin saa töitä ja muuttaa toiselle paikkakunnalle.

että olen onnellinen, ettei elämästäni löydy avioeroja tai varsinkaan yh-huoltajuuksia. Minä en haluaisi sellaista loppuelämää.

Toisaalta jokainen nykyisin avioliittoa ja lastentekoa suunnitteleva lienee ottanut nämä mahdollisuudet huomioon jo silloin, eli he ovat halunneet näitä asioita niin paljon, että ovat ottaneet riskin. Meitä on moneksi, toiset eivät noita asioita halua.

Minun tuttavapiiriini ei mahdu kuitenkaan ihmisiä, joille siviilisäätyni tai yksityiselämäni olisi psyykenongelmaksi asti.

Minäkin olen joskus kehottanut sinkkuuden "kurjuutta" kauhistelleiden käydä lukemassa tuota avioero- kuten myös appi ja anoppi, riidat ja sopiminen ynnä muita palstoja.