Viisi vuotta ollaan suerusteltu, eikä suhde mene miteenkään eteenpäin. Ainut ns. suuri asia mitä meille on tapahtunut on, että muutettiin nelisen vuotta sitten yhteen.
Mies ei koskaan haaveile tulevaisuudesta, puhu naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta. Minä niistä saan yksinäni höpistä. Kosiakkaan hän ei tahdo, sillä hänen mielestään menisimme kihloihin vain "koska muutkin menevät". Miten me ajatellaankin asioista nykyään niin erilailla? Minulle se, että hän kosisi olisi merkki siitä, että hän todella rakastaa ja haluaa sitoutua.
Tuntuu, että ahdistun päivä päivältä enemmän. Hän pitää suhdettamme itsestään selvyytenä, minä toivoisin, että hän edes joskus aloittaisi lauseen "sitten kun meillä on lapsia niin..".
Kyllä hän on myöntänyt haluavansa ns. normaalin elämän eli työn, oman asunnon ja lapset, jos olen sitä häneltä kysynyt. Mitään hän ei vaan niiden eteen tee. Eli puhuttu on kaikesta, tuloksetta.
Nyt olen todella tympiintynyt tähän kaikkeen. Tekisi mieli jättää se saamaton vätys!! Olen niin kateellinen kaikille ystävilleni heidän kihlaus ja vauva- uutisistaan. Naisena sitä kaipaisi, että omassa elämässäkin tapahtuisi jotain. Ja minähän en kosi, siitä periaatteesta en aio tinkiä. Haluan kokea sen tunteen, että minua kositaan.
Mies ei koskaan haaveile tulevaisuudesta, puhu naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta. Minä niistä saan yksinäni höpistä. Kosiakkaan hän ei tahdo, sillä hänen mielestään menisimme kihloihin vain "koska muutkin menevät". Miten me ajatellaankin asioista nykyään niin erilailla? Minulle se, että hän kosisi olisi merkki siitä, että hän todella rakastaa ja haluaa sitoutua.
Tuntuu, että ahdistun päivä päivältä enemmän. Hän pitää suhdettamme itsestään selvyytenä, minä toivoisin, että hän edes joskus aloittaisi lauseen "sitten kun meillä on lapsia niin..".
Kyllä hän on myöntänyt haluavansa ns. normaalin elämän eli työn, oman asunnon ja lapset, jos olen sitä häneltä kysynyt. Mitään hän ei vaan niiden eteen tee. Eli puhuttu on kaikesta, tuloksetta.
Nyt olen todella tympiintynyt tähän kaikkeen. Tekisi mieli jättää se saamaton vätys!! Olen niin kateellinen kaikille ystävilleni heidän kihlaus ja vauva- uutisistaan. Naisena sitä kaipaisi, että omassa elämässäkin tapahtuisi jotain. Ja minähän en kosi, siitä periaatteesta en aio tinkiä. Haluan kokea sen tunteen, että minua kositaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Mies ei koskaan haaveile tulevaisuudesta, puhu naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta."
Eipä tietenkään, jos nuo asiat eivät ole suunnitelmissa, ainakaan lähitulevaisuudesa.
Miksi mies pyrkisi eteenpäin, jos on nykytilanteeseen tyytyväinen?
No just,kuulostaa tosiaan siltä että haluat sormuksia tai vauvaa kun kaikki muutkin niin tekee.Että ihan oikeassa taitaa miehes olla.Ehkäpä se kosii sitten kun siihen on oikea aika.Mut ei tommonen painostus mitään auta.Eikä se sormus pelkästään sitä rakkautta todista,jos sitä kuvittelet.
Jos olet tyytymätön, niin sano se miehellesi suoraan. Jos sinusta hän pitää sinua itsestäänselvyytenä niin sano se hänelle ja kerro miten se ilmenee. Miehille on turha sanoa mitään ellei sitä sano suoraan.
Vaikuttaa, että miehesi on jäänyt tuollaiseen "sitten joskus"-teinivaiheeseen. Jos "sitten joskus" on ollut 5 vuotta sitten 10 vuoden päästä niin sitä se on nyttenkin. Pyydä häntä päivittämään "sitten joskus"-aikaskaala.
Jos hän kerta ei halua mennä eteenpäin, niin se ei tarkoita ettetkö sinä voisi mennä. Jossain on taatusti mies, jonka kanssa sinun haaveesi käyvät yhteen paremmin kun nykyisen miehesi kanssa.
Ei todistakaan (onhan niitä kaikenlaisia kihlapareja ja avioparejakin, jotka pettää yms.) ja jos miehellä ei ole aikeita mennä koskaan naimisiin. Mutta jos hän empii vain sitä, että haluaako mennä sinun kanssasi ja ei ole valmis vielä niin se mielestäni kertoo jostain.
Kannattaa sinunkin miettiä miksi todella haluat naimisiin (mitä on ne hyvät puolet) ja yrittää perustella miehelle muutenkin, että kun muutkin menee. Ja kysyä miksi mies ei halua naimisiin, onko siinä jotain huonoja puolia? Vai onko se yksi ja sama vai mitä? Ja haluatko lapsia muutoin vai vain siksi, että suhde menisi eteenpäin ja uudelle tasolle ja mies sitoutuisi sinuun? Perheenlisäys on iso asia.
Kannattaa kuitenkin selvittää, että haluaako mies todella varmasti joskus lapsia jne. Ette pety sitten joskus vuosien päästä.
Voisihan asioista puhua vaikka ne ei olisi ihan tämän päivän asia. Mies voi kyllä ehkä ahdistua ja luulla, että haluat heti naimisiin ja lapsia (ehkä haluatkin?).
Viestiäsi lukiessa todella tunnistan itseni siitä. Olemme seurustelleet neljä vuotta ja olemme pian kolmekymppisiä..
Meillä asiasta on keskusteltu ja paljon..liikaakin.. asia on nyt tällä tolalla:
Avomieheni ei halua sitoutua - joku ahdistaa häntä. Hän haluaa kanssani elää koko elämän ja kihlat häät lapset kuuluu kuvioon. Häntä vaan jostain syystä ahdistaa ja hän ei halua vielä minua kihlata. Myöskään yhteistä asuntoa emme voi ostaa koska Häntä ahdistaa. Voin kertoa että minuakin ahdistaa.
Mieheni haluaisi että palaisimme levelilla jossa ei koskaan ole puhuttu em. asioista ja voisimme vaan nauttia elämästä onnellisina.
Toki toivon tätä itsekin, mutta minkäs teet kun mielessä painaa olenko hänelle vain 'vlivaihe' tai odotustila - koska hän haluaa ilmiselvästi pitää 'takaoven' lähellä ja avoinna.
Olen tehnyt itselleni päivämäärän johon saakka odotan. katson että koska olen asian hänelle imaissut, hänen täytyy asiaa pohtia ja olla tietoinen etten ikuisesti odota. Minä haluan suhteen jossa molempien ehdoilla edetään ja yhteistä tulevaisuutta rakennetaan. Kesällä siis pamahtaa - johonkin suuntaan.
Niin sitä onnellisia suhteita rakennetaan. Painostetaan ja uhkaillaan jne. Ei mies pysty ajattelemaan tilanteen muuttamista avion suuntaan jos nainen osoittaa miten hän manipuloi miestä jo ennen avioliittoa.
Exäni ei kyennyt kuuntelemaan. Keskustelu oli sitä että asiasta keskustellaan kunnes kaikki ovat samaa mieltä hänen kanssaan. En kyennyt enää elämään hänen kanssaan (rakastan edelleen, mutta terveys ei kestä).
Suhteen pitäisi olla tasapuolinen ja tasa-arvoinen. Harvoin siihen päästään, eikä alistettun ole hyvä olla. Sanot että molempien ehdoilla, mutta huomaatko että tarkoitat että sinun ehdoillasi.
Entä jos hän haluaisi heti lapsia, mutta sinä et. Olisiko oikein jos hän uhkaisi lähteä jos ei heti aleta niitä lapsia hankkimaan. Suostuisitko vaikka tuntisit itsesi uhkailun takia epävarmaksi.
Lähestulkoon sama tilanne myös meillä. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta. Viime aikoina avioliitosta ja lapsista ollaan puhuttu paljon, tai siis minä olen. Mies on valmis avioliittoon ja lasten hankkimiseen "siten joskus". Tätä "sitten joskus" vaihetta on nyt kestänyt pari vuotta. Meillä molemmilla vuosirenkaita kohta 30. Pari viikkoa sitten minä vihdoin kosin miestäni. Hän kieltäytyi. Minä vedin tästä sen johtopäätöksen, että jos 6 vuoden aikana miehelle ei ole selvinnyt haluaako naimisiin vai ei, niin tuskin se selviää jatkossakaan. Nyt on siis avoero vireillä. Mieheni ei asiaa käsitä, hänestä on outoa, että suhteemme päättyy tällaisen asian vuoksi.
Onko hän kertonut, että miksi ei halua naimisiin kanssasi?
Kova kovaa vasten. Sanot et nyt tuli ero ja alat muuttaa ja muutat jos tarvii. Tulee äkkiä ukolle toinen mieli jos susta välittää, jos ei, ehdit vielä parempaan suhteeseen.