Piristykset parisuhteessa

Minäkin yritin muuttaa miestäni 3 vuoden ajan kunnes ymmärsin ettei toista voi muuttaa syvällä sisimmässään. Ja ero tuli.

>Seksi sujuu ihan ok (n7krt./ vko).

Jos minä saisin tuon, niin en paljon muita lahjoja kaipaisi..

Olen nyt seurustellut ihanan miehen kanssa kaksi yli kaksi vuotta. Olen luonteeltani "yllättäjä", haluan antaa lahjoja poikaystävälleni ja keksiä kaikkea mukavaa. Poikaystäväni ei turhia lahjoja ostele, hän osoittaa tunteensa muilla tavoilla. Seurustelumme alussa olin loukkaantunut, minä keksin yllätyksiä, mutta hän ei. Nyt olen ymmärtänyt ettei se, että poikaystäväni ei osta lahjoja tarkoita sitä ettei hän rakastaisi minua. Toiset vain ovat luonteeltaan yllättäjiä ja toiset eivät. Poikaystävänikin on ymmärtänyt vähitellen, että pikku lahjoja voi antaa silloin tällöin.Hän ei osta tavaroita (jota minä teen) vaan esimerkiksi siivoaa koko kodin tai tanssii minulle, ja ne ovat parhaita lahjoja, joita olen koskaan saanut...

mm. isänpäivä on aivan joutavanpäiväinen myynnin lisäämiskeino ja tehty vain kaupallisuuden takia. Äitienpäivä on ok, mutta isänpäivää ei tarvitsisi olla ollenkaan. Jos isä on ottanut perheessä äidin roolin eli joutuu huolehtimaan kaikesta, silloin hän voi viettää äitienpäivän. Silloinhan tietenkään nämä laiskat äidit ei millään haluaisi luovuttaa valtikkaansa.

Sitten on nämä kuulut 50-vuotisjuhlat, jonne tullaan kehumaan ja suu vaahdossa valehtelemaan kuinka fiksu ihminen olet ollut (vaikka onkin yhteen otettu 1170 kertaa viimeisen vuoden aikana). Sekin joutavanpäiväistä kukkoilua.

Miksi jotakin pitää yllättää lahjoilla kuten filosofi Esa Saarinen tuodessaan jokaperjantaisen ruusun Pipsalleen. Jos joku perjantai unohtuu ostaa se, Pipsa kysynee "missä itsestäänselvä ruusu. Ei ruusu riitä, osta keskiviikkona vielä yllätys"

Ei parisuhde tarvitse jatkuvia yllätyksiä. Niihinkin kyllästyy vaikka yllätysautomaatti olisi itse Pelle Peloton.

Hei Inka.
Itselläni on tässä suhteessa samanlainen mies... Mutta olen ajatellut asian näin.. Miksi kurkottaa tähtiin, kun onni löytyy lähempää, eli oman pään sisältä. Kuinka paljon sinulle todella merkitsee, että hän laittaa rahaa sinuun? Eikö arvokkaampaa ole ne yhteiset hetket joita hänen kanssaan vietät ja muistot jotka niistä jää. Ne lämmittää pidempään ja aidommin kuin tavara, joita hän sinulle kantaisi. Minullakin meni tämän ymmärtämiseen kauan aikaa. Odotin ja aloin itse yllättää mieheni pienillä lahjoilla ja joskus suurillakin - toivon kovasti hänen tekevän minulle myös niin. Mutta jos ostin hänelle synt.päivälahjaksi jotain kallista ja ajatuksella valittua, niin häneltä saattoi saada syntymäpäivälahjaksi lähimarketin sukat. Olin aluksi todella pettynyt, kunnes huomasin, että millainen pinnallinen idiootti olen. En nää onnea, joka seisoo edessäni! Näen vain sen, mikä kulutusyhteiskunta on saanut aikaiseksi! Ostelen vieläkin joskus miehelleni jotakin kivaa, mutta hän arvostaa enemmän kun yllätän hänet hieronnalla tai lähtemällä hänen kanssaan vaelteleen. Hän saattaa siivota yhtäkkiä koko talon, vaikka meillä se on yleensä minun homma tai tehdä romanttisen illallisen. Paras lahja on kun hän sanoo päivittäin rakastavansa minua. En halua alkaa muita neuvomaan, mutta omalla kohdalla harmonia ja onni löytyy kun lakkaa odottamasta toiselta jotain muuta kuin hän on. Lakkaa olemasta äiti. Lakkaa painamasta persoonaa muottiin, johon hän ei kuulu.. Pellava