Laitan tämän pätkäni tälle saitille lähinnä siksi, että täällä sain joltakin keskustelijalta vinkin L.A.Puntilan päiväkirjoihin perustuvasta Kauko I Rumpusen toimittamasta kirjasta ”Huomautin hyvin täsmällisesti…” Haluan kiittää vinkin antajaa! Oli mielenkiintoinen kirja. Kyllä Puntilakin on pitänyt päiväkirjaansa selvästi tulevia polvia varten, kuten ovat tehneet Paasikivi, Kekkonen ja monet muut.
Puntila oli sosialidemokraattisena kansanedustajana vain yhden kauden 1966-70, ja pettyi melkoisesti politiikkaan. Hän pääsi eduskuntaan yli 7000 äänellä, joista kenties suurin osa tuli aikaisemmin porvariehdokkaita äänestäneiltä yliopisto- ja muilta kulttuuri-ihmisiltä, joista monet ilmoittautuivatkin Puntilalle häntä äänestäneinä.
Puntilalla oli tavoitteet politiikassa korkealla, ilmeisesti presidentiksi asti. Siihen tehtävään pääsemiseksi hänellä olisi ollut hyvät mahdollisuudet, jos demarit olisivat asettaneet hänet ehdokkaakseen 1968 presidentinvaaleissa, jolloin ensimmäisessä äänestyksessä Kekkosen jälkeen toiseksi päässeenä olisi varmaan peitonnut tämän toisella kierroksella. Vennamo vakuutti jo ennen vaaleja hänelle, että kaikki hänen saamansa äänet tulevat toisella kierroksella Puntilalle, ja samanlaisia viestejä tuli myös Virkkusen eli kokoomuksen leiristä.
Mutta Paasio peijakas vei puolueensa Kekkosen taakse, josta tuli keskustan, kansanpuolueiden ja kaikkien vasemmistopuolueiden yhteinen ehdokas. Siitä huolimatta Kekkonen sai vain hieman yli 2/3 äänistä, ja se – ja varsinkin Vennamon menestys - olikin hänelle niin kova paikka, että hän raivosi päiväkirjalleenkin, että ”jos sen olisin tiennyt, en olisi ehdokkaaksi ruvennut” ja vannoi, että ei enää sen jälkeen ole käytettävissä. Mutta toisinhan siinä kävi, ja syyt siihen olisivatkin eri messun aihe. Ehkäpä siitä myöhemmin.
Puntilasta ei siis tullut presidenttiä, eikä edes opetusministeriä, joten on ymmärrettävää, että professori pettyi politiikkaan ja palasi yliopistoon ja kulttuuripiireihinsä.
Puntilalla on päiväkirjoissaankin hieman luennoiva tyyli, kuten professorimieheltä voi odottaa. Mihin koira karvoistaan pääsisi. Mutta on myös kuvia kumartamatonta purevaa arvostelua poliitikkokavereista aina ylimpään vallanpitäjään asti.
Puntilalla ei ollut enää poliitikkouransa viime aikoina puhevälejä Kekkosen kanssa. Hänelle aiotusta korkeasta kunniamerkistäkin Puntila kieltäytyi voidakseen säilyttää puhevapautensa, ja jottei kukaan voisi sanoa Kekkosen häntä sillä ostaneen. Keskustapoliitikoissa kenessäkään hän ei näe juuri mitään hyvää, mutta erityisen terävästi hän arvostelee Johannes Virolaista, johon hänen mukaansa ei voi luottaa missään asiassa. Minut tuo yllätti, koska olen pitänyt Virolaista kepupoliitikoissa poikkeuksena juuri luotettavuutensa vuoksi. Kalevi Sorsakin vielä muistelmissaankin kiitteli pitkäaikaista yhteistyökumppaniaan Vironperän Jussia.
Eivät demaripoliitikotkaan Puntilalta säästy. Paasiota hän arvostelee monessa yhteydessä päättämättömyydestä ja suoranaisesta vastuun pakoilusta. Väinö Leskinen oli Puntilan mukaan juoppo lurjus – lyhyesti sanottuna. Erityisesti Puntila halveksi tuon entisen asevelisosialistin käännöstä Neuvostoliiton ja Kekkosen vanaveteen, jota hän varmaan ihan oikein piti vain härskinä poliittisena pyrkyryytenä.
Varsin itsetietoinen ja ylemmyydentuntoinenkin, äkkiseltään kuivakalta vaikuttava Puntila kuitenkin viljelee päiväkirjassaan myös huumoria.
Siitä pari näytettä lopuksi:
Kaarina Päivälällä oli ollut opiskeluaikanaan kaksi ihailijaa. Toinen oli hyvin säntillinen ja uuttera opiskelija, toinen ”hamppari”, jolla sittenkin näytti olevan suurempi tulevaisuus. Hän valitsi viimeksi mainitun, Johannes Virolaisen.
Kaarina oli kerran järjestänyt päivälliset eduskunnan naisedustajille. Päivällisillä hän oli kertonut, että hän pitää Johannekselle joka päivä puheharjoituksia. Kaarinahan oli logonomi, puhetaidon opettaja. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Kaarina kertoi pitävänsä Johannekselle vielä puheharjoituksiin kuuluvia hengitysharjoituksia. Tähän oli Lyyli Aalto tokaissut ”Senkö vuoksi teillä ei ole lapsia ollenkaan”.
Puntila kertoo ilmeisesti Urho Kekkosen itsensä kertomana seuraavan: Kekkosen ollessa tavanomaisella päivälenkillä koiransa kanssa Seurasaaressa, tuli sillalla häntä vastaan ilmetty puliukko, joka torui pysähtyen: ”Kaikkien kanssa sitä sinäkin viitsit kulkea”. Kekkonen huvittuneena puolusteli koiraansa ja kehui sen puhdasrotuisuutta ja hyviä ominaisuuksia. ”En minä sinulle puhunut”, murahti ukko.
Olen kyllä lukenut myös Jukka Tarkan kirjoittaman Puntilan elämäkerran, mutta tuo nyt puheena ollut kirja laajensi mukavasti kuvaa L.A.Puntilasta ja antoi yhtä ja toista muutakin. Kiitos vielä kirjasta vinkanneelle!
Jos joku haluaa tietää suppeasti lisää L.A.Puntilasta, laitan alle linkin Erkki Tuomiojan kirjoittamaan arvosteluun tuosta Tarkan kirjasta. Siinä selitetään lyhyesti mm. tuo käsite ”puntilismi”:
Lauri Aadolf Puntila antoi jo alle 35-vuotiaana nimensä historiaan jääneelle käsitteelle "puntilismi". Sillä tarkoitettiin ruotsalaisen määritelmän mukaan "keinotekoisesti luotua yksimielisyyttä ja koko sitä korostettua isänmaallista aatesuuntaa, jota jatkosodan käynti valloituksineen ja uusine laitoksineen vaati". Tämän luomisessa ja ylläpitämisessä L.A. Puntila oli keskeinen henkilö. Hän toimi välirauhan ja jatkosodan alkuvuosien aikana pääministerin sihteerinä ja propagandasta ja sensuurista vastanneen valtion tiedotuslaitoksen johdossa.
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=28&category=3
Ps.
Nyt minulla on luettavana Jukka Seppisen kirja "Urho Kekkonen - Suomen johtaja".
Kirja käsittää Kekkosen koko elämän, joten sitä kyllä voisi suositella niille, jotka eivät jaksa tai viitsi lukea Juhani Suomen kekkos-elämäkertoja, yhteensä n. 5000 sivua.
Mutta melkoinen lukupaketti tuokin on, yli 900 sivua normaalia tiuhempaa pränttiä. Ihan hyvä kirja, jota Oiva Härkönenkin kehui, mutta ei niitä kevyimpiä luettavia tyylillisestikään.
Komean uran mm. ulkoasianhallinnossamme tehnyt tohtorismies Seppinen on kyllä kiistaton asiantuntija aiheessaan. Seppinen on kirjoittanut myös Johannes Virolaisen ja Ahti Karjalaisen elämäkerrat, joten lienee poliittiselta kannaltaan ainakin lähellä keskustaa ellei puolueen jäsen.
Kyllä tuostakin kirjasta usein selvästi näkyy hieman sama asenne kuin Juhani Suomellakin - jokseenkin kritiikitön arvostus kohdettaan kohtaan. Mutta kun seuraavaksi odottaa lukemistani Hannu Rautkallion kirjat "Paasikivi vai Kekkonen" ja "Kekkonen ja Moskova", niin eiköhän ne tuone esiin vähän toisenlaistakin Kekkosta!
Puntilasta ja vähän muustakin
48
1667
Vastaukset
- Mutta niin oli
Väinö Tannerikin. Demareihin ei ole kukaan koskaan luottanut. Ei demarit luota itsekkään. Ovat senverran kieroa porukkaa, kuten Keppulikorhonekin. Näin on kapin munat, eikun närhen. Piti sanoa, että näin on kapin leikkikalut.
- lurjus..
ja nahjus
- Moi hyeena!
Hei hyeena!
Miten avauksesi liittyy palstan aihepiiriin?
Ei taaskaan mitenkään.
Mikset mene sinne 70 palstalle kertomaan lukukokemuksistasi.
Tai pornopalstalle kertomaan miltä tuntuu käteenvetäminen, kun luit Jallua.- täällä ei tarvita
kapi on tarttuva tauti.
- JormaKKorhonen
...tänään on Snellmanin päivä.
Ja Snellman sanoi, että "kansaa pitää sivistää., ei laskeutua sen tasolle".
Ja minä olen ollut aina Snellmanin, tuon Suomen valtiokäsityksen luojan ihailija. Suuret suomalaiset-kisassakin muistaakseni asetin täällä saitilla Snellmanin ykköseksi. Järjestykseni taisi olla seuraava:
1. Snellman
2. Mannerheim
3. Lönnrot
4. Tanner
5. Ryti
6. Agricola
Kun juuri vedin päivän tangossa liehuneen Suomen lipun alas ja ennen kuin rupean katsomaan Suomi-USA-matsia, niin halusin vielä tehdä näin kunniaa suurelle suomalaiselle, Johan Vilhelm Snelmanille. - Mission imbosible
JormaKKorhonen kirjoitti:
...tänään on Snellmanin päivä.
Ja Snellman sanoi, että "kansaa pitää sivistää., ei laskeutua sen tasolle".
Ja minä olen ollut aina Snellmanin, tuon Suomen valtiokäsityksen luojan ihailija. Suuret suomalaiset-kisassakin muistaakseni asetin täällä saitilla Snellmanin ykköseksi. Järjestykseni taisi olla seuraava:
1. Snellman
2. Mannerheim
3. Lönnrot
4. Tanner
5. Ryti
6. Agricola
Kun juuri vedin päivän tangossa liehuneen Suomen lipun alas ja ennen kuin rupean katsomaan Suomi-USA-matsia, niin halusin vielä tehdä näin kunniaa suurelle suomalaiselle, Johan Vilhelm Snelmanille.En väheksy kykyjäsi, Korhonen, mutta ylivoimainen tehtävä sinullekin on kepujen sivistäminen. Ei siihen pysty yksi hyväkään mies, kun siihen ei ole pystynyt koti eikä koulu. Siis se kesken jäänyt peruskoulu, joka kai noiden kepulaisten koulusivistys on.
- Mieluummin
Mission imbosible kirjoitti:
En väheksy kykyjäsi, Korhonen, mutta ylivoimainen tehtävä sinullekin on kepujen sivistäminen. Ei siihen pysty yksi hyväkään mies, kun siihen ei ole pystynyt koti eikä koulu. Siis se kesken jäänyt peruskoulu, joka kai noiden kepulaisten koulusivistys on.
Olen mieluummin maalla hippi juntti
kuin Stadissa asuva juppi hintti - Moi hyeena!
Mission imbosible kirjoitti:
En väheksy kykyjäsi, Korhonen, mutta ylivoimainen tehtävä sinullekin on kepujen sivistäminen. Ei siihen pysty yksi hyväkään mies, kun siihen ei ole pystynyt koti eikä koulu. Siis se kesken jäänyt peruskoulu, joka kai noiden kepulaisten koulusivistys on.
Missähän vitun amiksessa sä olet englantia opiskellut.
imbosible ??????????????
BUAHAHAAAA ja haukut muiden sivistystä!
Kirjoitetaan: IMPOSSIBLE - ehkä ole
JormaKKorhonen kirjoitti:
...tänään on Snellmanin päivä.
Ja Snellman sanoi, että "kansaa pitää sivistää., ei laskeutua sen tasolle".
Ja minä olen ollut aina Snellmanin, tuon Suomen valtiokäsityksen luojan ihailija. Suuret suomalaiset-kisassakin muistaakseni asetin täällä saitilla Snellmanin ykköseksi. Järjestykseni taisi olla seuraava:
1. Snellman
2. Mannerheim
3. Lönnrot
4. Tanner
5. Ryti
6. Agricola
Kun juuri vedin päivän tangossa liehuneen Suomen lipun alas ja ennen kuin rupean katsomaan Suomi-USA-matsia, niin halusin vielä tehdä näin kunniaa suurelle suomalaiselle, Johan Vilhelm Snelmanille.kovin tärkeä, mutta minä vedin lipun alas vasta klo 21 mielestäni liputussääntöjen mukaisesti. Ajoista kyllä lipsutaan, mutta mielestäni pitäisi pitäytyä säännöissä ainakin Snellmanin päivänä.
- sen jälkeen
"Kekkosen ollessa tavanomaisella päivälenkillä koiransa kanssa Seurasaaressa, tuli sillalla häntä vastaan ilmetty puliukko, joka torui pysähtyen: ”Kaikkien kanssa sitä sinäkin viitsit kulkea”. Kekkonen huvittuneena puolusteli koiraansa ja kehui sen puhdasrotuisuutta ja hyviä ominaisuuksia. ”En minä sinulle puhunut”, murahti ukko".
- Yhden tiedän.
En ole koskaan kuullu Puntilasta muusta kuin siitä näytelmästä, jonka joskus olen nähnyt. Mutta se Puntila oli renki. Pääsikö se sitten kansanedustajaksi? Renkien puoluseeseen siis.
- JormaKKorhonen
Tulin vilkaisemaan saldoa. Muuhun ei ole syytä puuttua, mutta Sinun puheenvuorosi osoittaa, että tuolla aiemmin esittämäni perusteluni tälle avaukselleni oli tarpeellinen.
Professori Lauri Adolf Puntila oli eri mies kuin hän, josta Bertolt Brecht kirjoitti näytelmänsä "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti".
Puntila oli siis "herra" myös siinä näytelmässä ja hänen renkinsä oli tuo Matti.
Nytpä Sinäkin sivistyit tältä osin, kun näköjään tuo katsomasi näytelmä on jäänyt huonosti mieleesi.
- Puntilaa...
Montakos kertaa tämän Puntilan tapasit? Mitä juttelitte? Kirosiko Mikko Juvaa vieläkin, ja piti nuorten radikaalien puolta?
- muistolle....
Minulle Puntila kertoi kerran jutun Walter Ulbrichtista. Maria Callas oli ollut DDR:ssa esiintymässä ja Ulbricht oli tarjonnut diivan kunniaksi illalliset. Niiden aikana Ulbricht kääntyi vieressään istuvan laulajattaren puoleen ja sanoi: "Ah, madame, toivokaa mitä haluatte, ja jos se on minun vallassani, toteutan toiveenne." Tällöin Callas oli hetken mietittyään vastannut: "Avatkaa portit Saksojen rajalla 24 tunniksi." Ulbricht reagoi tähän salamannopeasti. Hänen silmät kapenivat viivoiksi ja hän kähisi intohimoisesti: "Ah, madame, te toivotte että 24 tunnin kuluttua olisitte täällä kanssani kahden."
Puntila muuten oli todelinen intellektuelli, joka tosiaan säilytti tarkkailija-asenteensa ja piti tarpeellista etäisyyttä valtavehkeilijöihin. Hänhän jo aikanaan kieltäytyi niiden tarjouksesta, jotka sitten loppujen lopuksi valjastivat paremman puutteessa Hongan Kekkosen vastavoimaksi. Puntila piti tuotakin puuhastelua lähinnä naurettavana.
Yhtenäiskulttuurin Suomessa Puntila oli yksinäinen terävä-älyinen tarkkailija, akateeminen hahmo parhaimmillaan, tutkijamieli, joka politiikassakin toimiessaan vältti sotumasta valtataistelijoille tyypillisiin älyllisiin epärehellisyyksiin. Suomen poliittisessa historiassa Puntilan kaltaisia hahmoja ei juuri ole -- esimerkiksi Jakobson on Puntilaan verrattuna yksioikoinen epäanalyyttinen konservatiivi. Puntila oli myös todellinen humanisti ja herrasmies, ei mikään mikkojuvien yms. kaltainen ulkokullattu ja sisäisiä likasankojaan aika ajoin yliloiskuttava elitisti.
Historiaa, vallankin poliittista historiaa harrasteltaessa unohtuu monesti se että tätä historiaa ovat tehneet pääasiassa luonnevikaiset vallantavoittelijat, eikä niistä tavoista joille he ovat omia motiivejaan, ajatuksiaan ja edesottamuksiaan kuvanneet ja selittäneet, löydy paljoakaan mielenkiintoista. Psykopaatit ovat aina vain psykopaatteja, ja harvat kansat ovat toistaiseksi kasvaneet johtajavaltaisista yhtenäiskulttuureista avoimemmin keskusteleviksi demokratioiksi. Historiaakin meillä ovat kirjoittaneet lähinnä menneen maailman sisälle sijoittuneet kommentaattorit. Surkeinta historianharrastusta tietysti on jos narsisti on rakastunut psykopaattisiin valtataistelijoihin ja ahmii näiden jälkeenjättämiä muistelmia totuuksina. - JormaKKorhonen
muistolle.... kirjoitti:
Minulle Puntila kertoi kerran jutun Walter Ulbrichtista. Maria Callas oli ollut DDR:ssa esiintymässä ja Ulbricht oli tarjonnut diivan kunniaksi illalliset. Niiden aikana Ulbricht kääntyi vieressään istuvan laulajattaren puoleen ja sanoi: "Ah, madame, toivokaa mitä haluatte, ja jos se on minun vallassani, toteutan toiveenne." Tällöin Callas oli hetken mietittyään vastannut: "Avatkaa portit Saksojen rajalla 24 tunniksi." Ulbricht reagoi tähän salamannopeasti. Hänen silmät kapenivat viivoiksi ja hän kähisi intohimoisesti: "Ah, madame, te toivotte että 24 tunnin kuluttua olisitte täällä kanssani kahden."
Puntila muuten oli todelinen intellektuelli, joka tosiaan säilytti tarkkailija-asenteensa ja piti tarpeellista etäisyyttä valtavehkeilijöihin. Hänhän jo aikanaan kieltäytyi niiden tarjouksesta, jotka sitten loppujen lopuksi valjastivat paremman puutteessa Hongan Kekkosen vastavoimaksi. Puntila piti tuotakin puuhastelua lähinnä naurettavana.
Yhtenäiskulttuurin Suomessa Puntila oli yksinäinen terävä-älyinen tarkkailija, akateeminen hahmo parhaimmillaan, tutkijamieli, joka politiikassakin toimiessaan vältti sotumasta valtataistelijoille tyypillisiin älyllisiin epärehellisyyksiin. Suomen poliittisessa historiassa Puntilan kaltaisia hahmoja ei juuri ole -- esimerkiksi Jakobson on Puntilaan verrattuna yksioikoinen epäanalyyttinen konservatiivi. Puntila oli myös todellinen humanisti ja herrasmies, ei mikään mikkojuvien yms. kaltainen ulkokullattu ja sisäisiä likasankojaan aika ajoin yliloiskuttava elitisti.
Historiaa, vallankin poliittista historiaa harrasteltaessa unohtuu monesti se että tätä historiaa ovat tehneet pääasiassa luonnevikaiset vallantavoittelijat, eikä niistä tavoista joille he ovat omia motiivejaan, ajatuksiaan ja edesottamuksiaan kuvanneet ja selittäneet, löydy paljoakaan mielenkiintoista. Psykopaatit ovat aina vain psykopaatteja, ja harvat kansat ovat toistaiseksi kasvaneet johtajavaltaisista yhtenäiskulttuureista avoimemmin keskusteleviksi demokratioiksi. Historiaakin meillä ovat kirjoittaneet lähinnä menneen maailman sisälle sijoittuneet kommentaattorit. Surkeinta historianharrastusta tietysti on jos narsisti on rakastunut psykopaattisiin valtataistelijoihin ja ahmii näiden jälkeenjättämiä muistelmia totuuksina.…kun hän oli vähän aikaa politiikassa ja olisin todella toivonut, että demarit olisivat asettaneet hänet ehdokkaakseen vuoden 1968 presidentinvaaleissa. Eipähän olisi tarvinnut minunkaan silloin Vennamoa äänestää!
Myöhemmin Puntilastakin enemmän luettuani ja tultuani paremmin tuntemaan hänen sodanaikaisen panoksensa Rytin sihteerinä ja Valtion tiedotuskeskuksen päällikkönä arvonantoni häntä kohtaan on yhä kasvanut.
Puntilassa oli miestä moneksi. Hänen lyhytaikainen mukana olonsa politiikassa oli vain sivujuonne hänen mittavalla yliopistourallaan. Hänen toimintansa Suomen kulttuurirahaston johdossa kesti 30 vuotta. Kun kulttuurirahasto oli Huhtamäen suurin omistaja, Puntilalle lankesi posti toimia myös Huhtamäen haalituksen johdossa pari vuosikymmentä.
Tuota mietin hetken,
>> Psykopaatit ovat aina vain psykopaatteja, ja harvat kansat ovat toistaiseksi kasvaneet johtajavaltaisista yhtenäiskulttuureista avoimemmin keskusteleviksi demokratioiksi. Historiaakin meillä ovat kirjoittaneet lähinnä menneen maailman sisälle sijoittuneet kommentaattorit. Surkeinta historianharrastusta tietysti on jos narsisti on rakastunut psykopaattisiin valtataistelijoihin ja ahmii näiden jälkeenjättämiä muistelmia totuuksina.
- kehumassa
ja tiedottamassa kuinka tieto kasvaa...
Mutta kuulehan ukkoseni, ei nuo menneet muistelmat paljon auta nykytilanteessa: vanhaa ja aikansa elänyttä mikä ei globalisoituvassa maailmassa enää päde.
Pitäisi pureutua oikeisiin asioihin jos aikoisi kansaa opastaa, syihin jotka nyt ovat vaikuttamassa kohtaloomme jotta osaisimme tehdä oikeita valintoja tuelavisuuden suhteen.
Sinulta en ole nähnyt yhtään sellaista kirjoitusta jossa maailmanpolitiikasta kiinnostunut saisi jotain syvempää näkemystä siihen missä mennään ja miksi.
Mikset kirjoittele sellaista?
Se olisi kansan kannalta tärkeämpää kuin menneessä roikkuminen.
Pohtisit vaikka sitä että onko erään pienen rapakon takaisen eliitin hankkeet maailman valloittamiseksi oikein ja mitä niille voisi tehdä, miten niitä estää jotta sortovalta ei kasvaisi ja suvaitsevaisuus voisi kasvaa.
Onko okein että - kuten naapurimaamme presidentti eilen totesi - Toveri Susi tulee kutsumatta kylään ja syö eväät lupaa kysymättä.
No, onneksi tälle sudelle on muodostumassa vastavoimia sillä ihminen ei tahdo alistua sortoon kuten historia kertoo - ei rahanvallankaan sortoon.
http://www.indiadaily.com/editorial/8656.asp
on selvää että usa romahtaa ja aasia nousee
senhän jo talous ymmärtää mutta eivät vielä poliittiset johtajamme
http://en.wikipedia.org/wiki/Project_for_the_New_American_Century- JormaKKorhonen
Muutama päivä sitten Timo Ristimäki opasti minua syleilemään maailmoja ja tuntemaan sen suurta tuskaa sen sijaan, että puhun jostain muusta. Annoin hänelle vastineen, johon linkki alla. Mutta siitä vastineesta leikkaan nyt tähän oleellisen, joka saa riittää vastaukseksi Sinullekin.
Näin minä ajattelen:
- - - - - - - - - -
Katsos, kun minä pidän niitä asioita itselleni liian suurina. En usko pystyväni vaikuttamaan USA:n politiikkaan tai maailman hätään siten kuin Sinä. Jos siellä usein esiin nostamassasi militanttimiljöössä (mielestäsi) joku rupesi mestaroimaan hieman liian suurilla asioilla, niin helposti joku huomautti: ”Älä, kuule, ota rykmentin murheita, kun et komenna pataljoonaakaan”.
Ja nuo maailmanpolitiikan murheet ovat sentään muutamaa kokoluokkaa suurempia kuin rykmentin murheet. Joten ne ovat ihan liian suuria tällaiselle toimiupseerikapteenille, jonka korkein tehtävä sotaväessä oli toimistopäällikkö ja korkein sijoitus reservissä komppanian päällikkö. Ja vaikka se Valion isännöitsijän posti moniin uusiin asioihin pätevöitti, ei se tuollaisiin pätevyyttäni lisännyt.
Joten se mieletön itsetuntoni taitaa sittenkin olla realistista käsitystä itsestään ja mahdollisuuksistaan. Sinulla ne varmasti ovat suuremmat, koskapa noita asioita eniten pohdit ja niihin yrität vaikuttaa ja varmaan pystyt niin tekemäänkin.
Totta kai minäkin noista asioista mielenkiinnolla luen, mutta eipä niistä juuri keskustella minun lähipiirissäni enempää kuin viitekehykseni muissa ryhmissä. Ei kyllä kotimaankaan puoluepolitiikasta, mutta sitäkin enemmän asioista, joihin poliitikkojemme pitäisi enemmän paneutua. Kuten eläkeläisten asemasta – siitä tänäänkin kokoustin, ja monta ryhmämme jäsenten kirjoitusta ryhmämme on saatu valtakunnan lehtiin, päälehteenkin – olet ehkä huomannut.
Vanhusten ja lasten asiat myös ovat viitekehyksessäni yleisenä huomion kohteena ja puheenaiheena. Ja tietysti maamme asioista sittenkin tärkein – turvallisuuspolitiikka. Viitekehyksessäni kun on melkoisesti asiantuntemusta omien mahdollisuuksiemme rajallisuuteen puolustaa tätä maata toden tullen, ja se puhuttaa ja herättää luonnollisesti kysymyksen: mitä tulisi tehdä. Ja vastauskin siihen on helppo, jonka sinäkin tuntenet, mutta tunnustanetko.
Mieluiten kuitenkin kirjoittelen täällä asioista, jotka kiinnostavat eniten tuolta harrastuspuoleltani. Kuten historia. Minulla ei ole varsinaista vaikuttamisen halua – vastoin kepulaisten luuloja – mutta on minulla kyllä halua tuoda enemmän tietoa niille, joiden tiedot kovin vähäiseksi tai ainakin yksipuoliseksi on helppo havaita. Siinä tarkoituksessa puhun Kekkosestakin niin paljon.
Puoluepolitiikasta puhun lähinnä huvikseni, suoraan sanoen. Ei minulla siitä kovin paljon tietoja ole eikä selkeää kantaakaan muusta kuin keskustan politiikan vahingollisuudesta. Siitä olen jokseenkin varma. Siksi koetan joskus olla ”huutavan ääni erämaassa” puhuessani siitä tällä saitilla.
Mutta enempää Kekkosesta kuin kepusta näkemyksiäni kertoessani minulla ei ole mitään määrittelemääsi valistajan vimmaa; saattaa pikemmin olla entisen hyväksikin kehutun opettajan halua ja tyyliä luennoida niin, että kuulijat pysyvät hereillä. Ja näkyvät pysyvän, kuten moni – viimeksi Wildman – on havainnut.
Minä kuitenkin olen vain tällainen alatien kulkija, enkä siis näe tältä korkeudelta kovin kauas enkä näillä taidoillani pysty koko maailmaa paremmaksi rakentamaan, mutta älä anna sen häiritä paljon korkeammalla kulkevia ajatuksiasi ja suurempia rakennusprojektejasi.
- - - - - - - - - -
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016309984
- JormaKKorhonen
Nyt on hyvä ottaa yömyssy loppuun ja lähteä vielä hetkeksi kirjan kanssa sivistymään, jotta on taas annettavaa täälläkin. Viittaan niihin Snellmanin sanoihin, jotka tuolla ensimmäisessä vastineessani kerroin.
Oikeassa varmaan on tuo erään vastineen antaja, että varsin ylivoimainen tehtävä minulla on pyrkiessäni sivistämään noita, jotka ovat jo yrittäneet tuolla ylempänä saada minut mukaansa typeryyksiinsä ja jotka tässäkin ketjussa ovat kertoneet vain kokemuksistaan käteen vedossa Jallua lukiessaan. Se olisi todellakin mission impossible.
Eivätkö he löydä netistä mielikuvituksensa kiihottajia? Onhan täällä usein esitelty mm. vähäpukeista Tanjaa.
No, eihän se Tanja kovin seksikäs ole. Mutta ehkäpä Keris kertoisi, miten niitä Welluzeja löydetään ja millaiseen kiimaan ne voivat miehen saada!
Sille, joka kyseli olenko tavannut koskaan L.A.Puntilan, voin kertoa, että itse asiassa olen. Mutta emme sanaakaan keskenämme vaihtaneet, vaan olin kerran seuraamassa hänen erään luentonsa, jossa hän kertoi sodanaikaisista tehtävistään maanpuolustushengen ylläpitäjänä.
En minä tuosta kirjasta juuri huomannut mitään erikoista sotaa Puntilan ja Mikko Juvan kesken, johon joku viittasi. Tosin silloin, kun mies ja ääni-periaate rynni yliopistoihimme ja siis opiskelijoillakin olisi ollut sama ääni kuin professoreilla, Juva otti niin jyrkän kannan sitä vastaan, että olisi ollut valmis vaikka sulkemaan tiedekunnat. Sitä Puntila ja useimmat muut eivät sallineet, koska siten olisi rangaistu kaikkia opiskelijoita, myös sitä hiljaista enemmistöä, joka ei ollut radikaalien opiskelijoiden vaatimuksissa mukana.
Ei kai tästä nyt liene aihetta enempään. Joku jo oli sitä mieltä, että tällaisten vanhojen asioiden tukiminen ja niistä puhuminen on hyödytöntä, kun maailma on juuri nyt suurta tuskaa tulvillaan. Hänelle jo vastasin, mutta täydennän sitä Paasikiven mietteellä: ”Historiaansa tuntematon kansa on kelvoton”. En ainakaan halua olla lisäämässä sitä kelvottomuutta, jota kylliksi näilläkin saiteilla on päivittäin näkyvillä.
Hyvää yötä!- tehtäväsi
Huvittavia nuo juttusi tai monologiasi, jota täällä kirjoitat:
"Nyt on hyvä ottaa yömyssy loppuun ja lähteä vielä hetkeksi kirjan kanssa sivistymään, jotta on taas annettavaa täälläkin. Viittaan niihin Snellmanin sanoihin, jotka tuolla ensimmäisessä vastineessani kerroin."
------------- kirjan kanssa toki voi sivistyä mutta sydämensivistys on jotain aivan muuta. Sitä ei opi kirjoista, se pitää sisäistää elämän koulussa ja kantapään kautta - ellei ole sitten saanut sitä syntymälahjana.
"Oikeassa varmaan on tuo erään vastineen antaja, että varsin ylivoimainen tehtävä minulla on pyrkiessäni sivistämään noita, jotka ovat jo yrittäneet tuolla ylempänä saada minut mukaansa typeryyksiinsä ja jotka tässäkin ketjussa ovat kertoneet vain kokemuksistaan käteen vedossa Jallua lukiessaan. Se olisi todellakin mission impossible."
-------------- itsensä norsunluutorniin nostanut on todella ylivoimaisen tehtävän edessä koska sieltä käsin ei voi ketään 'sivistää' mikä sinulle tuntuu tarkoittavan toisten kääntämistä siihen maailmankuvaan ja arvoihin, joita edustat. Mutta sehän ei ole sivistystä - syvemmässä mielessä. Ei ainakaan silloin jos se maailmankuva on sotaisa ja ylemmyyttä korostava.
"Eivätkö he löydä netistä mielikuvituksensa kiihottajia? Onhan täällä usein esitelty mm. vähäpukeista Tanjaa.
No, eihän se Tanja kovin seksikäs ole. Mutta ehkäpä Keris kertoisi, miten niitä Welluzeja löydetään ja millaiseen kiimaan ne voivat miehen saada!"
------------- ei kiimasta voi tietää mitään se joka ei sitä itse koe - joten miksi odotat Keriksen siitä kertovan? Mene ja koe se itse! Vasta kun on uinut joessa tietää miltä sen vesi tuntuu.
"Sille, joka kyseli olenko tavannut koskaan L.A.Puntilan, voin kertoa, että itse asiassa olen. Mutta emme sanaakaan keskenämme vaihtaneet, vaan olin kerran seuraamassa hänen erään luentonsa, jossa hän kertoi sodanaikaisista tehtävistään maanpuolustushengen ylläpitäjänä."
------------ vai niin, ehkä hän nyt kertoisi samasta aiheesta: miten voisimme puolustaa tehokkaammin maatamme tätä Toveri-Sutta vastaan, kaivaa isompia sudenkuoppia jotta se ja sen kumppanit, nämä 'luumiehet' niihin putoaisi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Wolfowitz
http://www.whale.to/b/skull.html
"En minä tuosta kirjasta juuri huomannut mitään erikoista sotaa Puntilan ja Mikko Juvan kesken, johon joku viittasi. Tosin silloin, kun mies ja ääni-periaate rynni yliopistoihimme ja siis opiskelijoillakin olisi ollut sama ääni kuin professoreilla, Juva otti niin jyrkän kannan sitä vastaan, että olisi ollut valmis vaikka sulkemaan tiedekunnat. Sitä Puntila ja useimmat muut eivät sallineet, koska siten olisi rangaistu kaikkia opiskelijoita, myös sitä hiljaista enemmistöä, joka ei ollut radikaalien opiskelijoiden vaatimuksissa mukana."
-------------- niin, eihän mies-ja ääni periaate saa toteutua kun 'Establishment' (Iso Veli) haluaa päättää.
Demokratiahan on sanahelinää, siis tämä edustuksellinen, jossa sinä valitset jonkun edustamaan itseäsi ja joka sitten toimii omalla tavallaan ja puoluekurin mukaan. Siinähän kansalaisella ei ole mitään mahdollisuutta päästä vaikuttamaan itse asioihin: se on näin jopa estetty. Ja kuten näit mitä tapahtui USAn presidentinvaalissa: itseään demokratiaksi kutsuva valtio valitsi maalleen presidentin, joka ei olisi saanut äänienemmistöä!
Siksi minä vaadin suoraa demokratiaa jossa eliitti ei päätä. Tämä elitismi on minusta epädemokratiaa.
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/53.html
"Ei kai tästä nyt liene aihetta enempään. Joku jo oli sitä mieltä, että tällaisten vanhojen asioiden tukiminen ja niistä puhuminen on hyödytöntä, kun maailma on juuri nyt suurta tuskaa tulvillaan. Hänelle jo vastasin, mutta täydennän sitä Paasikiven mietteellä: ”Historiaansa tuntematon kansa on kelvoton”. En ainakaan halua olla lisäämässä sitä kelvottomuutta, jota kylliksi näilläkin saiteilla on päivittäin näkyvillä."
----------------- historian opiskelu ja siinä roikkuminen ovat eri asioita. Opiskelu on aina hyvä asia mutta tähän hetkeen ja tulevaan on katse ja energia suunnattava.
Kelvottomuus vähenee vain olemalla mukana tässä hetkessä ja jakamalla sitä muiden kanssa sekä pohtimalla niitä syistä, joista ajan ongelmat ja kelvottomuudetkin juontavat juurensa.
Lopuksi: miksi muuten otsikoit usein noilla jääkiekkotuloksilla?
Vaikuttaa, että jääkiekko on sinulle tärkeä asia. Ehkä koko elämänfilosofiasi perustuu tähän väkivaltaiseen peliin, joka minusta muistuttaa nuijasotaa jossa isot miehet kiimaisina ähertävät kumilätkää toisen rysään.
Kun ajatellaan sitä energian määrää joka tähän järjettömään ja väkivaltaa ihannoivaan peliin liittyy niin ei voi kuin ihmetellä ihmisen pienuutta. Kyllä se siinä konkretisoituu aivan puhtaassa muodossaan.
Olisihan meillä toki paljon tärkeämpää tehtävää kuin kaverin taklaaminen. Koko peli on yhteistyötä vain oman tiimin kesken mutta taistelua muita vastaan. Se muistuttaa meitä sodasta ja ihmisen alkukantaisuudesta josta toivottavasti joskus päästään eroon kun ihminen pääsee ylemmälle portaalle henkisessä kehityksessään - eikä enää tunne tarvetta taisteluun vaan yhteistyöhön.
Sellaisia terveisiä idealistilta. - Sivistyneen ihmisen
tehtäväsi kirjoitti:
Huvittavia nuo juttusi tai monologiasi, jota täällä kirjoitat:
"Nyt on hyvä ottaa yömyssy loppuun ja lähteä vielä hetkeksi kirjan kanssa sivistymään, jotta on taas annettavaa täälläkin. Viittaan niihin Snellmanin sanoihin, jotka tuolla ensimmäisessä vastineessani kerroin."
------------- kirjan kanssa toki voi sivistyä mutta sydämensivistys on jotain aivan muuta. Sitä ei opi kirjoista, se pitää sisäistää elämän koulussa ja kantapään kautta - ellei ole sitten saanut sitä syntymälahjana.
"Oikeassa varmaan on tuo erään vastineen antaja, että varsin ylivoimainen tehtävä minulla on pyrkiessäni sivistämään noita, jotka ovat jo yrittäneet tuolla ylempänä saada minut mukaansa typeryyksiinsä ja jotka tässäkin ketjussa ovat kertoneet vain kokemuksistaan käteen vedossa Jallua lukiessaan. Se olisi todellakin mission impossible."
-------------- itsensä norsunluutorniin nostanut on todella ylivoimaisen tehtävän edessä koska sieltä käsin ei voi ketään 'sivistää' mikä sinulle tuntuu tarkoittavan toisten kääntämistä siihen maailmankuvaan ja arvoihin, joita edustat. Mutta sehän ei ole sivistystä - syvemmässä mielessä. Ei ainakaan silloin jos se maailmankuva on sotaisa ja ylemmyyttä korostava.
"Eivätkö he löydä netistä mielikuvituksensa kiihottajia? Onhan täällä usein esitelty mm. vähäpukeista Tanjaa.
No, eihän se Tanja kovin seksikäs ole. Mutta ehkäpä Keris kertoisi, miten niitä Welluzeja löydetään ja millaiseen kiimaan ne voivat miehen saada!"
------------- ei kiimasta voi tietää mitään se joka ei sitä itse koe - joten miksi odotat Keriksen siitä kertovan? Mene ja koe se itse! Vasta kun on uinut joessa tietää miltä sen vesi tuntuu.
"Sille, joka kyseli olenko tavannut koskaan L.A.Puntilan, voin kertoa, että itse asiassa olen. Mutta emme sanaakaan keskenämme vaihtaneet, vaan olin kerran seuraamassa hänen erään luentonsa, jossa hän kertoi sodanaikaisista tehtävistään maanpuolustushengen ylläpitäjänä."
------------ vai niin, ehkä hän nyt kertoisi samasta aiheesta: miten voisimme puolustaa tehokkaammin maatamme tätä Toveri-Sutta vastaan, kaivaa isompia sudenkuoppia jotta se ja sen kumppanit, nämä 'luumiehet' niihin putoaisi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Wolfowitz
http://www.whale.to/b/skull.html
"En minä tuosta kirjasta juuri huomannut mitään erikoista sotaa Puntilan ja Mikko Juvan kesken, johon joku viittasi. Tosin silloin, kun mies ja ääni-periaate rynni yliopistoihimme ja siis opiskelijoillakin olisi ollut sama ääni kuin professoreilla, Juva otti niin jyrkän kannan sitä vastaan, että olisi ollut valmis vaikka sulkemaan tiedekunnat. Sitä Puntila ja useimmat muut eivät sallineet, koska siten olisi rangaistu kaikkia opiskelijoita, myös sitä hiljaista enemmistöä, joka ei ollut radikaalien opiskelijoiden vaatimuksissa mukana."
-------------- niin, eihän mies-ja ääni periaate saa toteutua kun 'Establishment' (Iso Veli) haluaa päättää.
Demokratiahan on sanahelinää, siis tämä edustuksellinen, jossa sinä valitset jonkun edustamaan itseäsi ja joka sitten toimii omalla tavallaan ja puoluekurin mukaan. Siinähän kansalaisella ei ole mitään mahdollisuutta päästä vaikuttamaan itse asioihin: se on näin jopa estetty. Ja kuten näit mitä tapahtui USAn presidentinvaalissa: itseään demokratiaksi kutsuva valtio valitsi maalleen presidentin, joka ei olisi saanut äänienemmistöä!
Siksi minä vaadin suoraa demokratiaa jossa eliitti ei päätä. Tämä elitismi on minusta epädemokratiaa.
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/53.html
"Ei kai tästä nyt liene aihetta enempään. Joku jo oli sitä mieltä, että tällaisten vanhojen asioiden tukiminen ja niistä puhuminen on hyödytöntä, kun maailma on juuri nyt suurta tuskaa tulvillaan. Hänelle jo vastasin, mutta täydennän sitä Paasikiven mietteellä: ”Historiaansa tuntematon kansa on kelvoton”. En ainakaan halua olla lisäämässä sitä kelvottomuutta, jota kylliksi näilläkin saiteilla on päivittäin näkyvillä."
----------------- historian opiskelu ja siinä roikkuminen ovat eri asioita. Opiskelu on aina hyvä asia mutta tähän hetkeen ja tulevaan on katse ja energia suunnattava.
Kelvottomuus vähenee vain olemalla mukana tässä hetkessä ja jakamalla sitä muiden kanssa sekä pohtimalla niitä syistä, joista ajan ongelmat ja kelvottomuudetkin juontavat juurensa.
Lopuksi: miksi muuten otsikoit usein noilla jääkiekkotuloksilla?
Vaikuttaa, että jääkiekko on sinulle tärkeä asia. Ehkä koko elämänfilosofiasi perustuu tähän väkivaltaiseen peliin, joka minusta muistuttaa nuijasotaa jossa isot miehet kiimaisina ähertävät kumilätkää toisen rysään.
Kun ajatellaan sitä energian määrää joka tähän järjettömään ja väkivaltaa ihannoivaan peliin liittyy niin ei voi kuin ihmetellä ihmisen pienuutta. Kyllä se siinä konkretisoituu aivan puhtaassa muodossaan.
Olisihan meillä toki paljon tärkeämpää tehtävää kuin kaverin taklaaminen. Koko peli on yhteistyötä vain oman tiimin kesken mutta taistelua muita vastaan. Se muistuttaa meitä sodasta ja ihmisen alkukantaisuudesta josta toivottavasti joskus päästään eroon kun ihminen pääsee ylemmälle portaalle henkisessä kehityksessään - eikä enää tunne tarvetta taisteluun vaan yhteistyöhön.
Sellaisia terveisiä idealistilta.kirjoitusta.
Et uhonnut tiedoillasi, etkä kertonut mitä olet elämässäsi tehnyt, mutta paljon kertoo kirjoituksesi, joka oli erittäin asiallinen. Toivottavasti "sivistät" tätä palstaa useammin.
Kiitos - kiittelit itseäsi!
Sivistyneen ihmisen kirjoitti:
kirjoitusta.
Et uhonnut tiedoillasi, etkä kertonut mitä olet elämässäsi tehnyt, mutta paljon kertoo kirjoituksesi, joka oli erittäin asiallinen. Toivottavasti "sivistät" tätä palstaa useammin.
KiitosOtsikoissa ihastelua.
- Tässäkin suhteessa eroaa
kiittelit itseäsi! kirjoitti:
Otsikoissa ihastelua.
kapista, joka itseään kiittää ja vastaa itselleen.
anti keris on puskasta ampuva kokdemi ja kapin perälaudan nuolija. Kirjoitti "kiitteli itseäsi" kirjoituksen.
Kokoomuksella tuntuu olevan paniikki. - JormaKKorhonen
Tässäkin suhteessa eroaa kirjoitti:
kapista, joka itseään kiittää ja vastaa itselleen.
anti keris on puskasta ampuva kokdemi ja kapin perälaudan nuolija. Kirjoitti "kiitteli itseäsi" kirjoituksen.
Kokoomuksella tuntuu olevan paniikki.Kukaan, joka oikeasti tuntee minun luonteeni, ei voisi kuvitellakaan minun täällä kiittelevän itseäni. Mielestäni aiheellisesti olen sen verran ylpeähkö ja itsetietoinen, etten mistään syystä voisi alentua tuollaiseen itseni kiittelemiseen. Ja että tekisin sitä kepureppanoille! Mauton vitsi.
Ja kukaan jolla on sellaisia elämänarvoja kuin minulla, joiden rinnalla suurimmatkin poliittiset arvot ovat silakoita, ei kehtaisi huonona huumorinakaan sanoa, että minä olisin niiden arvojen nimissä valehdellut vakuuttaessani, etten ollut kirjoittanut minua hieman kehunutta avausta, jonka tekijäksi kepureppanat minut näkivät. Senkin jälkeen siis joku kepureppana oli sitä mieltä, että valehtelen. Sellainen on käsittämätöntä minun ajatusmaailmaaleni.
Mutta te matalaotsaiset alhaiset luonteet, nilviäiset, joille mikään todella arvokas ei ole arvokasta eikä mikään todella pyhä pyhää, sellaista voitte kuvitella minusta. Miksi? Siksi, että itse ilmeisesti teette niin ihan kevyesti. Sellaisia nilkkejä te varmaan olette; ei kai muuten voisi toisestakaan niin ajatella.
En ole koskaan päätäni vaivannut sillä, että kepureppana kehuu itseään – niin ilmeistä kuin se esim. Keriksen kohdalla usein on ollut. Mutta nyt katsoin sen verran tuota viestiä, jota joku oli kiitellyt, ja tuskinpa niin outo käsitys sivistyksestä voi olla kahdella eri henkilöllä.
Yhdentekevää. Saapahan kepureppanakin kiitoksen sillä tavalla. Minä en ole kiitoksen kipeä, sillä puhun juuri niin kuin haluan puhua ihan riippumatta siitä, kiitetäänkö sitä vai haukutaanko. Kumpaakin tapahtuu. Onneksi juuri siten, että molempia voin oikeastaan pitää kiitoksina, eli tiedän hyvin onnistuneeni. - JormaKKorhonen
tehtäväsi kirjoitti:
Huvittavia nuo juttusi tai monologiasi, jota täällä kirjoitat:
"Nyt on hyvä ottaa yömyssy loppuun ja lähteä vielä hetkeksi kirjan kanssa sivistymään, jotta on taas annettavaa täälläkin. Viittaan niihin Snellmanin sanoihin, jotka tuolla ensimmäisessä vastineessani kerroin."
------------- kirjan kanssa toki voi sivistyä mutta sydämensivistys on jotain aivan muuta. Sitä ei opi kirjoista, se pitää sisäistää elämän koulussa ja kantapään kautta - ellei ole sitten saanut sitä syntymälahjana.
"Oikeassa varmaan on tuo erään vastineen antaja, että varsin ylivoimainen tehtävä minulla on pyrkiessäni sivistämään noita, jotka ovat jo yrittäneet tuolla ylempänä saada minut mukaansa typeryyksiinsä ja jotka tässäkin ketjussa ovat kertoneet vain kokemuksistaan käteen vedossa Jallua lukiessaan. Se olisi todellakin mission impossible."
-------------- itsensä norsunluutorniin nostanut on todella ylivoimaisen tehtävän edessä koska sieltä käsin ei voi ketään 'sivistää' mikä sinulle tuntuu tarkoittavan toisten kääntämistä siihen maailmankuvaan ja arvoihin, joita edustat. Mutta sehän ei ole sivistystä - syvemmässä mielessä. Ei ainakaan silloin jos se maailmankuva on sotaisa ja ylemmyyttä korostava.
"Eivätkö he löydä netistä mielikuvituksensa kiihottajia? Onhan täällä usein esitelty mm. vähäpukeista Tanjaa.
No, eihän se Tanja kovin seksikäs ole. Mutta ehkäpä Keris kertoisi, miten niitä Welluzeja löydetään ja millaiseen kiimaan ne voivat miehen saada!"
------------- ei kiimasta voi tietää mitään se joka ei sitä itse koe - joten miksi odotat Keriksen siitä kertovan? Mene ja koe se itse! Vasta kun on uinut joessa tietää miltä sen vesi tuntuu.
"Sille, joka kyseli olenko tavannut koskaan L.A.Puntilan, voin kertoa, että itse asiassa olen. Mutta emme sanaakaan keskenämme vaihtaneet, vaan olin kerran seuraamassa hänen erään luentonsa, jossa hän kertoi sodanaikaisista tehtävistään maanpuolustushengen ylläpitäjänä."
------------ vai niin, ehkä hän nyt kertoisi samasta aiheesta: miten voisimme puolustaa tehokkaammin maatamme tätä Toveri-Sutta vastaan, kaivaa isompia sudenkuoppia jotta se ja sen kumppanit, nämä 'luumiehet' niihin putoaisi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Wolfowitz
http://www.whale.to/b/skull.html
"En minä tuosta kirjasta juuri huomannut mitään erikoista sotaa Puntilan ja Mikko Juvan kesken, johon joku viittasi. Tosin silloin, kun mies ja ääni-periaate rynni yliopistoihimme ja siis opiskelijoillakin olisi ollut sama ääni kuin professoreilla, Juva otti niin jyrkän kannan sitä vastaan, että olisi ollut valmis vaikka sulkemaan tiedekunnat. Sitä Puntila ja useimmat muut eivät sallineet, koska siten olisi rangaistu kaikkia opiskelijoita, myös sitä hiljaista enemmistöä, joka ei ollut radikaalien opiskelijoiden vaatimuksissa mukana."
-------------- niin, eihän mies-ja ääni periaate saa toteutua kun 'Establishment' (Iso Veli) haluaa päättää.
Demokratiahan on sanahelinää, siis tämä edustuksellinen, jossa sinä valitset jonkun edustamaan itseäsi ja joka sitten toimii omalla tavallaan ja puoluekurin mukaan. Siinähän kansalaisella ei ole mitään mahdollisuutta päästä vaikuttamaan itse asioihin: se on näin jopa estetty. Ja kuten näit mitä tapahtui USAn presidentinvaalissa: itseään demokratiaksi kutsuva valtio valitsi maalleen presidentin, joka ei olisi saanut äänienemmistöä!
Siksi minä vaadin suoraa demokratiaa jossa eliitti ei päätä. Tämä elitismi on minusta epädemokratiaa.
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/53.html
"Ei kai tästä nyt liene aihetta enempään. Joku jo oli sitä mieltä, että tällaisten vanhojen asioiden tukiminen ja niistä puhuminen on hyödytöntä, kun maailma on juuri nyt suurta tuskaa tulvillaan. Hänelle jo vastasin, mutta täydennän sitä Paasikiven mietteellä: ”Historiaansa tuntematon kansa on kelvoton”. En ainakaan halua olla lisäämässä sitä kelvottomuutta, jota kylliksi näilläkin saiteilla on päivittäin näkyvillä."
----------------- historian opiskelu ja siinä roikkuminen ovat eri asioita. Opiskelu on aina hyvä asia mutta tähän hetkeen ja tulevaan on katse ja energia suunnattava.
Kelvottomuus vähenee vain olemalla mukana tässä hetkessä ja jakamalla sitä muiden kanssa sekä pohtimalla niitä syistä, joista ajan ongelmat ja kelvottomuudetkin juontavat juurensa.
Lopuksi: miksi muuten otsikoit usein noilla jääkiekkotuloksilla?
Vaikuttaa, että jääkiekko on sinulle tärkeä asia. Ehkä koko elämänfilosofiasi perustuu tähän väkivaltaiseen peliin, joka minusta muistuttaa nuijasotaa jossa isot miehet kiimaisina ähertävät kumilätkää toisen rysään.
Kun ajatellaan sitä energian määrää joka tähän järjettömään ja väkivaltaa ihannoivaan peliin liittyy niin ei voi kuin ihmetellä ihmisen pienuutta. Kyllä se siinä konkretisoituu aivan puhtaassa muodossaan.
Olisihan meillä toki paljon tärkeämpää tehtävää kuin kaverin taklaaminen. Koko peli on yhteistyötä vain oman tiimin kesken mutta taistelua muita vastaan. Se muistuttaa meitä sodasta ja ihmisen alkukantaisuudesta josta toivottavasti joskus päästään eroon kun ihminen pääsee ylemmälle portaalle henkisessä kehityksessään - eikä enää tunne tarvetta taisteluun vaan yhteistyöhön.
Sellaisia terveisiä idealistilta.Jääkiekko on hyvää viihdettä minulle.
Mutta vain penkkiurheilijana, sillä joukkuepelien harrastaja en nuoruudessanikaan ollut, vaikka yksilöurheilua jonkin verran harrastinkin. Mutta tv:sta ja kentän reunaltakin katson mieluiten jääkiekkoa ja jalkapalloa.
Noissa peleissä jos missä se ihannoimasi – ja minunkin ihannoima – yhteistyö on kaikki kaikessa. Yhteistyö oman joukkueen puolesta. Kuten meillä suomalaisina pitäisi olla tärkeintä yhteistyö koko Suomen puolesta. Poliittiset puolueet ja niiden kannattajat ovat vain kovasti toista mieltä. Se usein riipookin tällaista vanhaa sotilasta, jonka ainoa puolue on isänmaa.
Eipä tuossa vastineessasi juuri muu anna aihetta kommentoinnilleni. Kiitos siitä kuitenkin! - oman....
JormaKKorhonen kirjoitti:
Jääkiekko on hyvää viihdettä minulle.
Mutta vain penkkiurheilijana, sillä joukkuepelien harrastaja en nuoruudessanikaan ollut, vaikka yksilöurheilua jonkin verran harrastinkin. Mutta tv:sta ja kentän reunaltakin katson mieluiten jääkiekkoa ja jalkapalloa.
Noissa peleissä jos missä se ihannoimasi – ja minunkin ihannoima – yhteistyö on kaikki kaikessa. Yhteistyö oman joukkueen puolesta. Kuten meillä suomalaisina pitäisi olla tärkeintä yhteistyö koko Suomen puolesta. Poliittiset puolueet ja niiden kannattajat ovat vain kovasti toista mieltä. Se usein riipookin tällaista vanhaa sotilasta, jonka ainoa puolue on isänmaa.
Eipä tuossa vastineessasi juuri muu anna aihetta kommentoinnilleni. Kiitos siitä kuitenkin!joukkueen puolesta ei ole oikeaa yhteistyötä. Se kohtaa juuri siihen että itsekkyys tiivistyy pienessä ryhmässä joka sitten haluaa voittaa kkaikki muut.
Ei sellainen ole yhteistyötä vaan tiivistettyä itsekkyyttä, kuten nationalismikin.
Jääkiekko jos mikä opettaa ihmisiä ryhmänä taistelemaan toisiaan vastaan kun pitäisi pyrkiä tekemään yhteistyötä ja puhaltamaan samaan hiileen, koko maailman lopulta. - JormaKKorhonen
oman.... kirjoitti:
joukkueen puolesta ei ole oikeaa yhteistyötä. Se kohtaa juuri siihen että itsekkyys tiivistyy pienessä ryhmässä joka sitten haluaa voittaa kkaikki muut.
Ei sellainen ole yhteistyötä vaan tiivistettyä itsekkyyttä, kuten nationalismikin.
Jääkiekko jos mikä opettaa ihmisiä ryhmänä taistelemaan toisiaan vastaan kun pitäisi pyrkiä tekemään yhteistyötä ja puhaltamaan samaan hiileen, koko maailman lopulta.Tuo koko maailman "yhteen hiileen puhaltaminen".
Kyllä ne maat vain puhaltavat omaan hiileensä, elleivät sitten naapurin hiileen tämän polttaakseen.
"Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan" sanoi Sinuhe, ja mikään ei ole hänen ajoistaan muuttunut muuten kuin että kansalliselle ja ihmistenkin itsekkyydelle on tullut suuremmat mahdollisuudet ja eräät voimakkaimpien valtioiden tuhoamiskoneistot ovat suuresti kehittyneet.
Kyynistä kenties, mutta realismia, poikaseni! Ja hyvään päästään parhaiten vain realismin kautta. Voi sitä parastakin tavoitella, mutta pitää myös muistaa, että paras on hyvän pahin vihollinen.
- Muista mitä H. Seppälä Paav...
Paavo Lipposelle Folktingetin kultainen ansiomitali, Paavo pakkoruotsittaja palkittiin!
Paavo Lipposelle Folktingetin kultainen ansiomitali, toinenko on Rehnillä?
Ex-ministeri: Lipponen esti pakkoruotsin poistamisen.
Toisen kotimaisen kielen poistuminen ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) olisi estänyt sitä.
Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask (sd.) kertoi tänään eduskunnassa, miten hän eräänä kauniina aamuna sai puhelun pääministerin kansliasta.
- Viesti oli selvä ja yksinkertainen: En saa tuoda muutosesitystä hallituksen käsittelyyn. (RKP:n eduskuntaryhmää silloin johtanut) kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos ja pääministeri olivat sopineet asiasta.
Nykyisessä hallituksessa RKP ei ole saanut enää sivustatukea ja puolueen ministerit Jan-Erik Enestam ja Wideroos ovat jääneet yksin vastustamaan muutosta, jonka he pelkäävät heikentävän ruotsin kielen asemaa Suomessa.
Toisen kotimaisen kielen - useimmille ruotsin - poistuminen ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena sai tänään pääosin myönteisen vastaanoton, kun eduskunta aloitti hallituksessa kiistaa herättäneen lainmuutoksen käsittelyn.
(STT)
http://www.turunsanomat.fi/viimeuutiset/?ts=1,103:1001:0:0,4:27:1:0:0;4:31:1:0:0;4:29:1:0:0;4:28:1:0:0;4:26:1:0:0;4:30:1:0:0;4:50:1:1:2003-04-26;4:49:1:0:0,4:153371,1:0:0:0:0
Paavo Lipposelle Folktingetin kultainen ansiomitali
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on saanut Folktingetin kultaisen ansiomitalin.
Mitalin luovutti Folktingetin puheenjohtaja Henrik Lax Folktingetin täysistunnossa Loviisassa.*Lipponen sai tunnustuksen merkittävästä työstään Suomen ruotsinkielisen väestön hyväksi. Perusteluissa mainittiin erityisesti Paavo Lipposen panos uuden kielilain valmistelun yhteydessä ja hänen asemansa koko kielilakiuudistuksen takuumiehenä*. Suomenruotsalaisten kansankäräjien (Svenska Finlands folkting) ansiomitali on jaettu vuodesta 1952 lähtien. Mitali annetaan vuosittain tunnustuksena merkittävästä henkilökohtaisesta panoksesta Suomen ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisen kulttuurin hyväksi.
Julkaistu 26.4.2003 10:51:00 (Päivitetty 26.4.2003 17:57:00)- JormaKKorhonen
Ja miksi ei ole? Lue tuosta vastineestani, sieltä jostain loppupuolelta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016369236
Paavo Lipposta arvostaakseni on kylliksi aivan muita syitä, joihin tuo asia ei vaikuta tuon taivaallista.
- Mutta mutta
On Suomen armeijalla ollut varaa pitää tuollaista tyhjäntoimittajaa töissä ja maksaa vielä eläkettä tuollaiselle hyeenalle, joka pilkkaa ihmisiä työkseen.
Jos sinut laitettaisin tosi työhön, vaikka laskemaan hallien ja omakotitalojen lujuuslaskelmia tai rakentamaan ja suunnittelemaan laivoja. Menisi hyeenalta sormi suuhun. Kirjoittelulla ei silloin pärjätä. Tiedän, että näitä tehtäviä monet keskustalaisetkin tekevät ja niitä ei yhtään kiinnosta yksi punikkipuntila tippaakaan.
Mene hyvä huru-ukko valistamaan niitä demareitasi. Eipä ne näytä osaavan kirjoittaa mitään palstallaan. Mene vaikka valistamaan Alkiolaisuudella demareita. Lipposelle, voisit opettaa hyvää ja rehellistä käyttäytymistä. Kyllä sinulle riittää tekemistä omiesi joukoissa. Hiih hii hupsu. - JormaKKorhonen
...yhteisesti kaikille asiallisia vastineita antaneille. Noille tyhjäpäisille räkijöille, joita taas muutama on ilmaantunut, olkoon tässä aluksi pätkä hiljaista halveksuntaani:
Mutta sitten asiaan: Mukavaa, että on tullut useita asiallisia vastineita, joissa ei pyritä herjaamaan vaan valistamaan tällaista vanhaa jäpikkää. Kiitos niistä. Kommentoin niitä kaikkia yhdessä, koska minulla on kiire viikonlopun ruokaostoksille, ja eräitä muitakin puuhia on tiedossa ilmeisesti koko päiväksi.
Tuo avaus, joka on otsikoitu ”koskaan ei ole myöhäistä ja aina voi vaikuttaa” julistaa jo otsikossaan optimismia, jota on ihailtava. Kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa yhden ihmisen voimin, vaikka olisi millaista halua ja yritystä. Varmimmin ihminen voi vaikuttaa vain itseensä, eikä näköjään aina siihenkään. En usko, että kukaan ehdoin tahdoin haluaa esim. esiintyä sellaisena typeryksenä, millaisina kuitenkin monet täälläkin esiintyvät.
Itse asiassa yksi pieni maakaan ei voi vaikuttaa maailman menoon, vaikka kuinka yrittäisi. Ei Suomi olisi voinut millään tavoin vaikuttaa esim. USA:n Irak-politiikkaan. USA olisi hyökännyt Irakiin joka tapauksessa ihan riippumatta siitä, olisiko Suomi luvannut sille tukensa tai ankarasti arvostellut tai varoittanutkin sitä. Siksi tuntuvat lähinnä hupaisilta täälläkin velloneet keskustelut siitä, mitä Bushin ja Lipposen kesken puhuttiin.
Pieni maa ei voi paljon vaikuttaa edes omaan kohtaloonsa toden tullen. Eniten siihen silloin voivat vaikuttaa vain sotilaat, ne aikaisemmin uhonneet tai rauhanhalussaan maailmoja syleilleet eivät siinä tilanteessa senkään vertaa kuin aikaisemmin. Se nähtiin meillä talvisodan tullen ja sama nähdään maailmalla yhtenään. Että se siitä halveksimiesi sotilaiden panoksesta. Kuitenkin olemme tälläkin hetkellä liian heikkoja yksin, ja siksipä meidän pitäisi muistaa Paasikiven sanat: ”Vaikka Snellman sanoi, että meillä on turva vain itsessämme, siinä hän oli väärässä. Pieni kansa yksin on liian heikko aina. Se tarvitsee liittolaisia. Pitää vain osata liittoutua oikein”.
Taitavat muuten ne sotilaat tälläkin hetkellä herättää ihailua ja tuoda Suomelle kaikkein parasta mainosta ja hyvää tahtoa maailmalla, kuten jo vuosikymmeniä ovat tehneet. Tarkoitan tietysti rauhanturvaajiamme. He tekevät sitä, josta monet vain puhuvat. Ja hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen. Sorry vaan, mutta tämä on realismia, jota kaikki noissa vastineissa esitetty ei ole.
Toki me tarvitsemme myös sellaista idealismia, joita vastineissa paljon on. Näyttähän se oikea idealismi tietä ja asettaa sen varrelle myös suuntaviittoja, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua tai jaksa juuri sitä tietä kulkea, ja monen mielestä jokin toinen tie on eri syistä parempi ja kenties nopeammin perille vievä. En minä idealismia vastaan ole, päinvastoin. Pelkkä yrityskin hyvään on arvostettavaa ja ansaitsee kannustusta. ”Liike on tärkein”, sanoi Bernsteinkin!
Mutta usein vain sellainen hyväkin idealismi ampuu yli joko uskossaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa tai uskossaan ihmiseen yleensä niin, että tähän ikään ehtinyt ja aika paljon nähnyt ja kokenut ja jonkin verran asioita ajatellutkin ei voi aina sellaisesta kovin innostua. helpompi on huvittua, vaikka sellainen asenne lieneekin kyynisyyttä.
Kuten jo aiemmin sanoin, tunnen kyllä mielenkiintoa noitakin asioita kohtaan, luen niistä ja ajattelen niitä, mutta omat vaikutusmahdollisuuteni niihin koen olemattomiksi, joten enpä juuri viitsi niistä puhua julkisesti.
Minun vaikutushaluni kohdistuvat tosiaankin lähinnä eläkeläisten asemaan ja vanhusten asemaan yleisemminkin, sekä myös lasten ja lapsiperheiden asemaan. Viime aikoina olen kiinnostunut vakavasti myös tuosta prekariaatista, eli pätkätyöläisten kasvavasta joukosta ja heidän huonosta asemastaan. Tietenkin olen kiinnostunut myös ulkopolitiikasta ja etenkin EU-politiikastamme, ja niistä jonkin puheen vuoron olen käyttänytkin. Ehkä suurin kiinnostuksen kohteeni on turvallisuuspolitiikkamme, josta olen puhunut enemmänkin. En toki usko, että paljon vaikuttamaan pystyisin noihinkaan – eläkeläisten asemaa kenties lukuun ottamatta, kun kuulun asiaa edistämään pyrkivään työryhmään – mutta noista puhuminen tuntuu minusta sittenkin mielekkäämmältä kuin maailman syleily.
Seuraan siis toki maailman menoa niin paljon kuin se on minulle mahdollista ja on minulla toki melkoisesti harrastuksiakin, kuten liikunta, penkkiurheilu, kirjojen lukeminen, musiikin kuuntelu, ystävät jne. Mutta täällä ehkä mieluiten kirjoittelen historiasta, joka minua kovin kiinnostaa ja minusta siitä lukeminen ja kirjoittaminen on kivaa, jos nyt ei halua sille suurempia arvoja ja tavoitteita nimetä.
- - -
Mutta sitten noissa vastineissa on myös paljon sellaista, jota ei voida pitää idealismina eikä muutenkaan hyväksyttävänä, koska se on ennakkoluuloista huu-haata. Tarkoitan tuota puhetta kasaarijuutalaisista ja juutalaisten syyllistämistä maailman pahuuteen. No, ellei idealismia, niin ainakin ideologiaa sellainen voi olla. Sillä ideologialla vaan on veriset jäljet ja paha maine. Se ideologia pyrki täydellistymään viime vuosisadan alkupuolella Saksassa, mutta pääsi kai vain noin 6 miljoonan ihmisen murhaamiseen, kun ideologiaa ymmärtämätön muu maailma tuli väliin ja esti enemmän teurastuksen.
Luulen tietäväni – ei, vaan tiedän – juutalaisista, heidän historiastaan, kaikesta heistä enemmän kuin ne, jotka perustavat näkemyksensä noista kasaarijuutalaisista kirjoitelleihin. Olen ollut yli kolme vuotta turvaamassa rauhaa siellä Lähi-Idässä, jossa maailman huonon omantunnon vuoksi juutalaisille annettu turvapaikka Israel sijaitsee, ja jonka sen naapurit ovat jo monta kertaa yrittäneet tuhota, mutta huonolla menestyksellä. Sen lisäksi, mitä siellä olen nähnyt, kuullut ja tajunnut, olen lukenut hyvin paljon juutalaisista ja juutalaisuudesta, koska siellä ollessani kiinnostuin kovasti kansasta, joka on osoittanut kokoaan suurempaa suuruutta kaikessa: tieteissä, taiteissa, politiikassa, talouselämässä ja sittemmin sotilainakin. Juutalaisia on maailman väestöstä noin 0,2 %, mutta heidän osuutensa nobelisteista yli 20 %. Se ainakin minulle kertoo kansasta, joka on kokoaan suurempi ja ansaitsee olemassaolonsa oikeutuksen ja jopa ihailumme.
Laitan loppuun linkin YK:n rauhanturvaajan muistelmiini. Sen viimeisestä osasta (lopuksi) voit halutessasi lukea lisää näkemyksisrtäni juutalaisista. Samoin myös arabeista, joita kohtaan tunne myötätuntoa ihan samoin kuin juutalaisiakin kohtaan. Myös arabien historiaa tunnen hyvin, kun olen ollut siitäkin kiinnostunut ja lukenut sitä paljon. Hyllyssänikin on mm. kraani (suomenkielinen) ja Muhammadin elämäkerta. Ihailen monissa asioissa myös arabeja, sillä kantoivathan nuo nyt usein halveksitut ”muhamettilaiset” kreikkalaista sivistysperinnettämme yli Euroopan pimeä keskiajan. Siitäkin enemmän muistelmissani.
Toisesta vielä verisemmät jäljet omaavasta ideologiasta lähti sitten ”rauhanliike”, jonka riveissä kulki meilläkin 1960-70-luvuilla tiedostavien edistyksellinen etujoukko. Sen etujoukon jäänteitä ja varsinkin vaikutteita on edelleen myös meillä, ja niistä ainakin kaikuja kuullaan myös noissa vastineissa. Nyky-Venäjääkin ja sen edelleen jatkuvia raakuuksia kohtaan taidetaan tuntea ymmärrystä ja se saa monilta enemmän tukea kuin USA siksi, että meillä niin kauan monissa piireissä ihannoitiin maata ja järjestelmää, joka oli tapattanut omia kansalaisiaankin kymmenin miljoonin.
Ja vielä yksi asia, johon kiireessäkin puutun. Se on tuo puhe pakkoruotsista. Minkään kielen oppimista ei pitäisi kokea pakkona, vaan mahdollisuutena, jopa etuoikeutena. Minulla sellaista etuoikeutta ei ollut, kun jo keskikoulun käydäkseni olisi pitänyt lähteä Rautavaaran korpipitäjästä vähän vautaampaan naapuriin Nilsiää, ja lähimmät lukiot olivat Nurmeksessa, Iisalmessa ja Kuopiossa. Rutiköyhien isovanhempieni kasvattipojalla sellaiseen ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, mutta ystävällisen kansakoulun opettajani avulla sain kahden muun oppilaan kanssa opiskella hänen kirjoistaan ja johdollaan koulupäivän jälkeen sekä ruotsin että saksan alkeita. Ja niistä oli pian hyötyä ainakin antamassa uskoa siihen, että vierasta kieltä voi oppia enemmänkin.
Kun tulin 16-vuotiaana Helsinkiin, oli ensimmäinen työpaikkani Stockmannin juoksupoikana eli tsupparina (juoksupoika sikäli väärä nimitys, että kolmipyöräisellä polkupyörällä me asioita toimittelimme). Stockmann oli tuohon aikaan vielä hyvin ruotsinkielinen, ja olikohan meitä vain kaksi tsupparia, joiden äidinkieli oli suomi. Asuin kansakoulunopettajieni tuttavaperheessä Hietalahdessa, perheen nimi oli suomenkielinen, mutta leskiäiti ruotsinkielinen, ja kotikielenä heillä oli ruotsi. Perheen ylioppilaspoika antoi minulle joka ilta ruotsin tunteja, ja aina oli tentittävää läksyä. Niinpä heillä asuessani luin ja tentin Efraim Jacobsonin keskikouluille tarkoitetun ruotsin kielen oppikirjan ja Amanda Piiraisen kirjan ”Ruotsia aikuisille” ja 1,5 vuoden kuluttua puhuin ruotsia mielestäni yhtä hyvin kuin suomeakin.
Sen jälkeen sitä kieltä en juurikaan ole opiskellut, unohtanut vaan, mutta Ruotsissa silloin tällöin käydessäni olen huomannut sillä edelleen jotenkin pärjääväni. Ja jos on tullut tenkkapå, olen ottanut avuksi englannin, jonka myöhemmin pitemmällä ajalla ja suuremmalla vaivalla opiskelin myös yksityisesti niin, että pystyin siitä ennen viimeiselle YK-komennukselle lähtöäni suorittamaan YK:n koulutuskeskuksen toimeenpaneman kielitutkinnon.
Sellainen, jolla on ollut minun kokemani vaikeudet päästä opiskelemaan kieliä tai muutakaan, ei puhu pakkoruotsista eikä pakosta minkään opiskelun ollessa kyseessä. Mielestäni on tyhmää puhua pakkoruotsista nykypäivänäkin, ja luulen siitä puhuvan vain niiden, joille kaikki opiskelu on pakkopullaa.
- - -
Tuossahan sitä vastinetta tuli jo enemmän kuin aioinkaan. Nyt on jo kiire muihin hommiin, enkä tämän mahdollisia vastineita ehdi kommentoida ainakaan ennen iltaa.
Olen kirjoitellut täällä kepusaitilla monista muista asioista kuin keskustan politiikasta, joten olisin väärä henkilö patistamaan täältä ketään pois saitin tarkoituksen väärin ymmärtämisen vuoksi. Kuitenkin haluan huomauttaa, että jos haluaisi saada suurempaa huomiota tarkoittamieni vastineiden teemoilla ja haluaisi niillä laajemmin vaikuttaa, niin oikeampia paikkoja niistä kirjoittamiselle saattaisivat olla täällä esim. maailman menoa – tai yleistä politiikasta –palstat.
Ja tässä se linkki YK-muistelmiini:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000014375125- mainostaminen kielletty
Anna jo olla.
Et ole muita viisaampi tai parempi, vaikka itseäsi kuinka kehuisit ja jalustalle nostaisit.
YK-sotilaat raiskaavat lapsia ja sinäkin yrität romantisoida omat pimeät tekosesi huorien kanssa. - monessa asiassa.
mainostaminen kielletty kirjoitti:
Anna jo olla.
Et ole muita viisaampi tai parempi, vaikka itseäsi kuinka kehuisit ja jalustalle nostaisit.
YK-sotilaat raiskaavat lapsia ja sinäkin yrität romantisoida omat pimeät tekosesi huorien kanssa.Otsikoissa loogista päättelyä nähdyn perusteella.
- Ei pakolla
>>Ja vielä yksi asia, johon kiireessäkin puutun. Se on tuo puhe pakkoruotsista. Minkään kielen oppimista ei pitäisi kokea pakkona, vaan mahdollisuutena, jopa etuoikeutena.
- Kummallista linkitystä
Ei pakolla kirjoitti:
>>Ja vielä yksi asia, johon kiireessäkin puutun. Se on tuo puhe pakkoruotsista. Minkään kielen oppimista ei pitäisi kokea pakkona, vaan mahdollisuutena, jopa etuoikeutena.
ERO onkin PAKOSSA!
Kirjoittanut: Ei pakolla 14.5.2006 klo 01.10
>>Ja vielä yksi asia, johon kiireessäkin puutun. Se on tuo puhe pakkoruotsista. Minkään kielen oppimista ei pitäisi kokea pakkona, vaan mahdollisuutena, jopa etuoikeutena.
- Gutta-Perkka
....hänen rengistään Matista, jonka Tuomiojan isoäiti Brechtin kanssa on kirjoittanut.
Puntilan isännän seikkailut voisivat olla vähän ajankohtaisempia kuin L.A. Puntilan muistelot ja muistelo. - Ökyisäntä
Voi Jorma hyvä, että sinä jaksat!
Oletko koskaan pohtinut, kannattaako uskoa sokeasti vain sellaiseen "historiaan", jota oma ennakkoluulo rakastaa.
Tuo Puntilan presidenttihaaveen kuvaus on totuudenmukainen kuvaus koko kirjan luotettavuudesta, eli Veikko Vennamon todistuksen varassa.
Pidätkö itse todella noita itsensä ylentämisen jälkikäteistodistuksia todistusvoimaisena lähdeaineistona? Et kai sentään. Siksi ryydität tarinaasi asiattomuuksilla ja henkilöönkäyvyyksillä. Se onkin sitten sitä ihailemiesi historiantutkijoiden metodin soveltamista parhaasta päästä. Osalle ns. "historiankirjoitusta" on ainoa olemassaolon oikeutus sen esittämisessä akateemisen arvioinnin ulottumattomissa.- JormaKKorhonen
...kirjoittaa noista asioista toisinkin. En tuollaisilla olisi puhtaita kymppejä sotakouluissani saanut eikä tuollaisia olisi ehkä huolittu julkaistavaksi esim. Sinibaretti- ja Suomen Sotilas -lehdissä.
Mutta täällä kirjoitan lukijakuntani huomioon ottaen toivoen saavani herätetyksi tuon henkisesti laiskan seurakunnan huomion. Enkö siinä varsin hyvin aina onnistukin? - Ökyisäntä
JormaKKorhonen kirjoitti:
...kirjoittaa noista asioista toisinkin. En tuollaisilla olisi puhtaita kymppejä sotakouluissani saanut eikä tuollaisia olisi ehkä huolittu julkaistavaksi esim. Sinibaretti- ja Suomen Sotilas -lehdissä.
Mutta täällä kirjoitan lukijakuntani huomioon ottaen toivoen saavani herätetyksi tuon henkisesti laiskan seurakunnan huomion. Enkö siinä varsin hyvin aina onnistukin?Jos esiintymisen ja huomion herättämisen tarve ja tarkoitus on korkealla sijalla, niin sitten ymmärrän. Mutta sohelsithan taas melko lailla turakaisesti vitelikkoon, kun aloit "toditusvoimaksesi" arvelemaan tutkijoiden puoluekantoja. Sellainenko se luo uskottavuutta...
- JormaKKorhonen
Ökyisäntä kirjoitti:
Jos esiintymisen ja huomion herättämisen tarve ja tarkoitus on korkealla sijalla, niin sitten ymmärrän. Mutta sohelsithan taas melko lailla turakaisesti vitelikkoon, kun aloit "toditusvoimaksesi" arvelemaan tutkijoiden puoluekantoja. Sellainenko se luo uskottavuutta...
Jukka Seppisen arvelin hänen tuotantonsa perusteella olevan ainakin lähellä keskustaa, mutta sitä en voinut varmistaa, kun ei sitä mainita hänen esittelyssään netissä, eikä hän ole antanut tietojaan "Kuka Kukin On" -kirjaan.
Juhani Suomi sen sijaan ilmoittaa "Kuka Kukin On" -kirjassa reilusti olevansa "riippumaton keskustalainen."
Molempien keskustaläheisyys on pääteltävissä myös heidän virkamiesurastaan. Kyllä he keskustan mandaatilla ovat eri tehtävissään olleet.
- mitä poika
ajattelee sinusta. Vai ohjailetko poikiasi vain tarkastelemaan muutamaa vastausta,joka on vastattu pilkalla sinulle.
- JormaKKorhonen
Onhan jo yli tuhat käyntiä avauksellani ollut ja vastineitakin tullut jo yli 60, joten lienee aika päättää tämä ketju.
Kiitoksia asiallisesti keskustelleille ja ymmärrystä niillekin, jotka eivät siihen ole pystyneet, sillä kukin kykyjensä mukaan.
Seuraavan avaukseni taidan tehdä kevätsäistä. Ihan vain nähdäkseni, että mitä herjaa siitä aiheesta keksivät nuo aina ensiki vastaamaan rientävät kepureppanat, jotka varmaan täällä koko ajan silmä kovana odottavat saitille saapumistani!
No, ehkäpä sittenkin pohdin jotakin mielenkiintoista Urho Kekkosesta. Eräs asia hänestä on viime aikoina minua erityisesti askarruttanut. Mutta eipä kerrota juonta etukäteen!
Nyt kun ei ole Suomella matsia, voin lähteä tästä taas kirjan kanssa viisastumaan!
Hyvää yötä!- järki petti
Hih hih
- tarvita
kepureppanoita. Täällä on JormaKKorhos reppanoita aivan tarpeeksi?
- Ei tainnut tykätä
Jukka Seppinen: Urho Kekkonen - Suomen johtaja. Poliittinen elämäkerta
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=34&category=3
Ajatus, 942 s., Jyväskylä 2004
Kekkosesta raskassoutuisesti
Jukka Seppinen on aiemmin kirjoittanut mm paksut elämäkerrat Johannes Virolaisesta ja Ahti Karjalaisesta, jotka hänelle ovat eräänlaisia Suomen politiikan sankari- ja antisankarihahmoja. Seppinen perustaakin kirjoittamisensa yleensä voimakkaisiin sympatioihin ja antipatioihin. Tämä Kekkosesta kertova kirja poikkeaa Seppisen tavanomaisesta mustavalkomaalauksesta sillä tavoin, että sen päähenkilön käsittelystä tällainen ehdottomuus puuttuu. Kirjan jo tunnetuksi tulleen loppulauseen mukaan Kekkonen "oli pohjimmiltaan erittäin isänmaallinen mies". Tätä johtopäätöstä on edeltänyt 839 sivua tekstiä, jonka perusteella voisi päätyä toisenlaisiinkin päätelmiin.
Kekkosen kohdalla ymmärrys yltää jopa vuoden 1972 poikkeuslakiin, jolla presidentin toimikautta jatkettiin ilman vaaleja. Tämä perustuu siihen Seppisen teesiin, jonka mukaan Suomessa elettiin koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan eräänlaista poikkeukselliset menettelyt oikeuttanutta poikkeusaikaa. Erityisiä vaaran vuosia olivat Seppisen mukaan välittömästi sotaa seuranneiden vuosien ohella vuodet 1969-77, jolloin Neuvostoliitto omaksui agressiivisen politiikan Suomi-suhteissaan ja pyrki aikaansaamaan Suomessa vallankumouksen.
Tämän näkemyksen tueksi on viitattu Neuvostoliiton kieltäytymiseen tunnustamasta Suomen puolueettomuuspolitiikka, NKP:n taistolaiskommunisteille antamaan tukeen ja erityisesti Aleksei Beljakovin lyhyeksi jääneellä suurlähettiläskaudella viljeltyyn tietynlaiseen kumousretoriikkaan. Eri asia kuitenkin on, tähtäsikö Suomeen kohdistunut painostus, paitsi maamme liittämiseen Neuvostoliiton turvallisuusetupiiriin ja kommunistien ja muiden Neuvostoliitolle myönteisten voimien valta-asemien betonoimiseen Suomessa, myös kommunistiseen vallansiirtoon. Itse aikakauden politiikassa mukana olleena en tätä jaksa uskoa - ja kyse vahvempien näyttöjen puutteessa on uskosta - niin pelottavalta kuin NKP:n tukema taistolaisvyörytys pahimmillaan saattoikin tuntua.
Seppisen aiempi työ Karjalaisen ja Virolaisen elämäkertojen tekijänä lyö leimansa tähänkin teokseen. Kekkosen työtä ja aikakautta tarkastellaan liiankin paljon hänen sinänsä monikerroksisten ja mielenkiintoisten Virolais- ja Karjalaissuhteidensa kautta. Näiden rinnalla Kekkosen suhde muihin toimijoihin jää hyvin ohuen kuvauksen varaan. Esim. Teuvo Aura, Keijo Korhonen, Eino S. Repo, Kustaa Vilkuna tai jopa Mauno Koivisto esiintyvät kirjassa vain juuri sen verran, kun päähenkilön elämänvaiheiden läpikäynti minimimainintoina edellyttää.
Kirjan konnagalleria on pitkä. Siihen kuuluvat itseoikeutetusti kaikki neuvostopoliitikot, kaikenmaalaiset ja -väriset kommunistit ja vasemmistososialistit, mutta myös monet ei-sosialistit. Yksi näistä on J.K. Paasikivi, jonka maanpetoksellisesta toiminnasta Seppinen on aiemmin kirjoittanut kokonaisen kirjan.
Varmasti monet Seppisen halveksimat ihmiset ovat kritiikkinsä ansainneet. Sen voimaa ja uskottavuutta kuitenkin kalvavat ratkaisevasti Seppisen monet heikkoudet historiantutkijana. Ne korostuvat erityisesti vasemmistopuolueiden ja niissä toimivien ihmisten arvioinnissa. Siinä paljastuu Seppisen totaalinen asiantuntemattomuus ja kyvyttömyys nähdä ja ymmärtää politiikan dynamiikkaa ja pohjavirtoja.
Jos lähdeaineistossa keskeisellä sijalla olevat Supon raportit antavat Seppiselle jonkinlaisen orientaatiopohjan kommunistien politiikan kuvaukselle, niin SDP:n osalta hän on joutunut muodostamaan käsityksensä omien ideologisten mieltymystensä ohjaamana ihan itse, ilman edes tällaisen raamituksen tukea.
Kuusikymmenluvulle saakka riveistään kuutosten kaltaiset "maanpetturit" aina puhdistanut SDP saa Seppisen hyväksynnän, mutta Paasion tultua Tannerin jälkeen puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1963 ja Leskisen tehtyä täyskäännöksensä käynnistyi puolueen ulkopoliittinen "muljahdus" ja sorsalaisten "uusryömäläisten" esiinmarssi. Näistä Seppisen ahkerasti käyttämistä käsitteistä "muljahdus" ei esiinny kirjassa lainausmerkeissä ja "uusryömäläisyys" vain yhdessä kohdin, joten ne ovat Seppisen ikiomia kontribuutioita historiankirjoitukselle.
Seppisen mukaan Neuvostoliitto ja sosialistinen leiri junailivat Sorsan valinnan SDP:n puoluesihteeriksi vuonna 1969. "On mahdollista, että hän [Sorsa] oli jo pitempään [60-luvulla] KGB:n "koulutuksessa" Suomen politiikkaan kansanrintamakauden johtotehtäviin Sdp:ssä." Samassa alaviitteessä Seppinen kertoo, miten NKP rakensi jo "pitkin 60-lukua tulevaa kansanrintamakautta Suomessa tavoitteenaan kommunistivalta".
Rauhanjärjestöt esiintyvät Seppisen kirjassa vain muutamissa kohdin. Suurempi rooli kirjassa on Sadankomitealla, rauhanpuolustajat tuskin mainitaan. Seppinen kertoo pariinkin otteeseen taistolaisen Johannes Pakaslahden toimineen Sadankomitealiiton puheenjohtajana 60-luvun lopulla voidakseen leimata näin Ydin-lehden piiriin lukemansa Jaakko Blombergin ja Jaakko Kalelan hänen hengenheimolaisikseen. Seppinen ei kuitenkaan kerro, että Pakaslahti ja muut taistolaiset lähtivät jo 60-luvulla ovet paukkuen Sadankomiteasta ja että sitoutumattoman ja Moskova-orientoituneen rauhanliikkeen kesken käytiin koko 70- ja 80-luvun ajan samankaltaista hiljaista voimanmittelöä "suomettuneiden" ja "ei-suomettuneiden" suuntausten kesken kuin muussakin poliittisessa kentässä.
Seppisen kirjassa on paljon myös selviä asiavirheitä. Normaalisti historiantutkimusta lukiessaan voi lähteä siitä, että yksinkertaiset faktat pitävät paikkansa, mutta se ei päde Seppisen kanssa. Osa virheistä on varmaan puhdasta huolimattomuutta, osa selittyy kirjoittajan ideologisten mieltymysten perusteella. Tällaiseksi luen sen (lähdeviitoittamattoman) maininnan, jonka mukaan minä olisin ollut Tellervo M. Koiviston, Erkki Liikasen, Kaisa Raatikaisen ja Ulf Sundqvistin kanssa yksi niistä sosialidemokraateista, jotka allekirjoittivat taistolaisedustaja Mirjam Vire-Tuomisen eduskunta-aloitteen ns. rauhanlaiksi. Se että minun nimeni ei löydy allekirjoittajien joukosta ei ole nimittäin sattuma eikä vahinko.
Konnien rinnalla sankarien määrä kirjassa on vähäisempi. Heihin kuuluu Johannes Virolaisen ohella myös UM:n silloin jaostopäällikkö Jukka Seppinen, jonka linjavalinta "länsimaisen Suomen" hyväksi oli "presidentin perusarvojen mukaista" toimintaa ja "vastasi Suomen kansan valtaenemmistön katsontakantaa".
Seppisen lähdeviitteet ja lähdeluettelo ovat pitkiä ja päällisin puolin imponoivia. Lähdeviitteiden lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin dokumentoinnin puutteellisuuden. Kustantajan piikkiin on pantava se, että 5. luvun lähdeviitteet puuttuvat kokonaan ja niiden sijasta 6. luvun viitteet on painettu kahteen kertaan.
Kirjansa esipuheessa Seppinen kirjoittaa, ettei kokonaisvaltaista esitystä Kekkosesta olisi ennen hänen tutkimustaan tehty. Jos tällainen aukko on olemassa - mitä väitettä on vaikea allekirjoittaa - niin Seppisen oma kirja ei sitä kuitenkaan täytä. Seppisen tuotetta onkin pidettävä enemmän poliittisena pamflettina kuin historiantutkimuksena. Pamfletistina häneltä tosin puuttuu kaikki tyylillinen loisto, paikoin teksti on sen tasoista että sen kanssa olisi vaikeuksia selvitä äidinkielen ylioppilaskokeesta.
syyskuu 2004- JormaKKorhonen
En ole päässyt tuota todellakin raskassoutuista kirjaa vielä pitkällekään, mutta jo lukemani perusteella voin hyvin yhtyä tuohon Tuomiojan arvosteluun.
Ei tosiaankaan taida olla kovin kummoinen historiantutkija tuo Seppinen ja kiroittajana vielä huonompi, ikävystyttävä. Juhani Suomikin tuntuu Seppisen rinnalla lennokkaalta.
Suomen tavoin Seppinen on uinut kirjansa sankarin nahan sisään niin, että hänen selittelynsä kiusallisista asioista on kuin itsepuolustelua.
Olen kuluttanut jo monta päivää parinsadan sivun lukemiseen, kun mielenkiintoisempaa kirjaa saatan lukea monta sataa sivua yhtä kyytiä. Hieman olen kyllä silmäillyt kirjaa kauempaakin, ja koetan nuo jäljellä olevat yli 500 sivua kahlata vaikka väkisin lähipäivien aikana.
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2042895Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2381538Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus911396- 881312
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e401236Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1471172Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121128Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze116950Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89882Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.43763