Onpa kyllä karseeta tunnustaa olevansa 47 vuotiaana jälleen yksin. On luuserimainen olo. Eronnut avioliitosta olen jo aikapäiviä sitten ja siitä selvinnyt, ei sitä pitäisi enää laskea, mutta kun tämä vuosia kestänyt seurustelukaan ei onnistunut.
Olen vissiin liian vanhanaikainen, koska sitoudun aina kumppaniini. En osaa pelata ja pitää miestä varppeillaan. Minusta tulee suhteessa kiltti ja uskollinen ja mieheni huomioon ottava. Olen varma nakki ja en ole ehkä enää kiinnostava.
Kun suhde loppui, huomasin että mikään elämässäni ei niin kovasti muuttunut. Sain kylläkin enemmän aikaa itselleni, jota olen käyttänyt lepoon ja liikuntaan. Muuten käyn töissä ja tulen uskollisesti työn jälkeen kotiin joka päivä.
Viikonloputkin vietän kotona, koska en osaa lähteä hakemaan yhtäkkiä seuraa mistään baarista. Ja kun olin avoliitossa 6 vuotta, ei ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa lähtisin haku päällä ulos. Uskon että miehinen seura löytyy jostain muualta, mutta mistä? Mullakin on niin naisvaltainen työpaikka, että ei siellä ne vähäiset miehet kiinnosta. Tulipas valitusomainen viesti, mutta on tämä varmaan jollekin muullekin tuttu ongelma. On vielä elämää jäljellä, mutta täytyy sanoa, etten tiedä mistä lähden itselleni uutta seuraa etsimään. Katuvilistä sitä ei löydy.
Olen vissiin liian vanhanaikainen, koska sitoudun aina kumppaniini. En osaa pelata ja pitää miestä varppeillaan. Minusta tulee suhteessa kiltti ja uskollinen ja mieheni huomioon ottava. Olen varma nakki ja en ole ehkä enää kiinnostava.
Kun suhde loppui, huomasin että mikään elämässäni ei niin kovasti muuttunut. Sain kylläkin enemmän aikaa itselleni, jota olen käyttänyt lepoon ja liikuntaan. Muuten käyn töissä ja tulen uskollisesti työn jälkeen kotiin joka päivä.
Viikonloputkin vietän kotona, koska en osaa lähteä hakemaan yhtäkkiä seuraa mistään baarista. Ja kun olin avoliitossa 6 vuotta, ei ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa lähtisin haku päällä ulos. Uskon että miehinen seura löytyy jostain muualta, mutta mistä? Mullakin on niin naisvaltainen työpaikka, että ei siellä ne vähäiset miehet kiinnosta. Tulipas valitusomainen viesti, mutta on tämä varmaan jollekin muullekin tuttu ongelma. On vielä elämää jäljellä, mutta täytyy sanoa, etten tiedä mistä lähden itselleni uutta seuraa etsimään. Katuvilistä sitä ei löydy.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus sinun lailla ajattelevan naisen,mutta niitä taitaa olla harvassa.
Yksikin positiivinen lause kannustaa elämässä. Minun mielestä meitä kunnollisia naisia on paljon, kuten viestiini vastanneista ilmeni. Tsemppiä kaikille.
Onneksi on kesä tulossa - täytyy vaan pitää silmät auki. Ehkä se oikea tulee vastaan vaikka lenkkipolulla.
Täällä toinen samanlainen kiltti, uskollinen ja rakastava nainen, joka viihtyy kotona ja luuli olevansa hyvä kumppani miehelleen. Taisin olla kuitenkin myös tylsä kumppani, joten mies lähti yllättäen ja nyt hänellä menee lujaa! Hän käy toki joka viikko jonkin syyn varjolla täällä kotona vieläkin ja ehkä joskus haluaisi jopa palata, mutta ehkä on jo liian myöhäistä. Vihainen en osaa hänelle vieläkään olla, vain pettynyt ja surullinen.
Kapakat eivät tosiaan kiinnosta ja kotoa ei kukaan hae. Ihanteeni olisi uskollinen parisuhde, mutta ne eivät taida olla enää muodissa? Harrastelen puutarhanhoitoa, mökkeilyä ja koiran kanssa lenkkeilyä,sekä käyn tietysti töissä, joten elämäni ei ole paljoa muuttunut rakkaani lähdön jälkeen. Sen päätin myös yksin jäädessäni, että toisen omaan en koske... Joskus kaipaan vierelleni toista ihmistä arkipäivän pikku iloihin, mutta sitten taas mietin, että odottaisiko lopussa taas pettymys, koska en halua pelata mitään ihmissuhdepelejä... Kyllähän tämä elämä näinkin sujuu, mutta tuntuu kurjalta, että 11 vuoden jälkeen mies jätti minut kuin vahhan vaatteensa. Hän sanoi jopa oma-alotteisesti, että olen hyvä puoliso, mutta "teidemme pitää erota" ja sen myönnän, että nyt hänen, nelikymppisen miehen, elämä on taas kuin teini-ikäisellä :)
samanlainen nainen.Edelliset kirjoitukset olivat kuin iseni kirjoittamia.
Ulkonäössäkään ei ole vikaa.
Kyllä meitä hyviä naisia on ja löytyy,mutta ehkei baareista mistä monet miehet seuraa hakevat.
minä aion kohta häippästä( tai käsken muijan tehdä se)
Onngelma on läheisriippuvainen tytär joka puhelinterrorisoi äitiään jatkuvasti eikä äiti osaa kieltää.
tytär on muijan edelliseetä liiitosta voisin pitää ihana oman lapsen veroiisena sinällään häntä mutta käytös on hirviön.
Se ei saa miestäkään itselleen vaikkon kolmekymppinen kun luonne on mikä on.
pian he saavat toisensa...
..joo..itse olen mies 40-v.Ja sama juttu-vuosi sitten siippa halusi omaa elämää ja aloitti sen neljän vuoden seurustelun jälkeen..Tässä vaan ihmettelen edelleen että mitähän sitten tekisi.Kun ei edes jaksa vääntäytyä "framille" hohhoijaa..Että tässä jälleen.
Oman kokemuksen kautta tiedän, että uuden kumppanin etsiminen on vaikeaa. Pitää vaan pakottaa itsensä ulos ja baanalle, mutta kun se tuntuu niin teennäiseltä. Minä ajattelen aina, että jos joku tuntee minut millainen olen, hän voisi rakastua oikeasti ja lujasti. Kyllähän ne molemmat exät...avio ja avo... sanoivat rakastavansa, mutta eivät vaan osanneet sitä näyttää. Olen kyllästynyt odottamaan. En silti jatkossa aijo olla se joka tekee kaiken toisen puolesta. En aijo opetella silmäpeliä uudelleen tai smalltalkia. Haluaisin, että minut hiffataan.
Löysin tuoreen sulhaseni niin, että en etsinyt vaan keskityin muihin asioihin. Sanoin Jeesukselle, kiitos, et tuot sit sen miehen mun eteen ja annat kunnon varmuuden, että se on hän, ensin olin tietty uskossa. No siinä meni sit alle vuos ja sain lempeän, raittiin, tupakoimattoman, läsnäolevan, reippaan, skarpin, kotimiehen, joka on hauska, Totuudellisen, rehellinen, viisas ja ihana.
Kyllä Jumala voi!!!