Sunnuntaina vietän elämäni ensimmäistä äitienpäivää, hyvin, hyvin toivottua ja odotettua. Toivoin lahjaksi jotain, josta jää pysyvä konkreettinen muisto, näin ensimmäisen äitienpäivän kunniaksi. Kerroin voivani leipoa kakun itse, jos vielä suht tuore isä niin haluaisi. Kortteja olen aina rakastanut, teen niitä itse tai jos ostan, niin valitsen harkiten. Lapsemme isälle tein syksyllä kauniin kortin uuden tulokkaan valokuvasta. Näin vaivaa. Näin vaivaa myös lahjan eteen.
Kakusta ei kuulemma tarvinnut huolehtia. Tänään illalla tiedustelin asiaa ja sain huomata, ettei lapsemme isällä mitään kakkua ollut tarkoituskaan hankkia. Noin puoli tuntia ennen kauppojen sulkemisaikaa hän lähti sitä pyynnöstäni hakemaan, huomenna me emme kauppoihin pääse. Itse etsiskelin mummi-korttiin runovärssyä ja kirjan sivu jäin sopivasti äitienpäivärunojen kohdalta auki. Hieman ennen nukkumaanmenoa vihjaisin hienovaraisesti miehelleni kauniista runoista, mutta sain huomata, ettei hän ollut aikonutkaan antaa minulle korttia.
Taidan odottaa liikoja? Enhän minä hänen äitinsä ole, joten miksipä hän minua hyvänä pitäisi. Pettymys vain valtaa mielen tässä suhteessa. Oma isäni muistaa joka äitienpäivä lastensa äitiä. Paras ja tärkein lahjani nukkuu kuitenkin suloista vauvanuntaan pienessä sängyssään. Olen onnellinen, että saan olla hänelle äiti.
Kakusta ei kuulemma tarvinnut huolehtia. Tänään illalla tiedustelin asiaa ja sain huomata, ettei lapsemme isällä mitään kakkua ollut tarkoituskaan hankkia. Noin puoli tuntia ennen kauppojen sulkemisaikaa hän lähti sitä pyynnöstäni hakemaan, huomenna me emme kauppoihin pääse. Itse etsiskelin mummi-korttiin runovärssyä ja kirjan sivu jäin sopivasti äitienpäivärunojen kohdalta auki. Hieman ennen nukkumaanmenoa vihjaisin hienovaraisesti miehelleni kauniista runoista, mutta sain huomata, ettei hän ollut aikonutkaan antaa minulle korttia.
Taidan odottaa liikoja? Enhän minä hänen äitinsä ole, joten miksipä hän minua hyvänä pitäisi. Pettymys vain valtaa mielen tässä suhteessa. Oma isäni muistaa joka äitienpäivä lastensa äitiä. Paras ja tärkein lahjani nukkuu kuitenkin suloista vauvanuntaan pienessä sängyssään. Olen onnellinen, että saan olla hänelle äiti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Enhän minä hänen äitinsä ole, joten miksipä hän minua hyvänä pitäisi."
Väärinymmärretty koko äitienpäivä,samoin kuin isänpäivä.
Markkinamiesten keksintöä molemmat.
Juuri tähän aikaan kun ei ole mitään suuria juhlapyhiä, eikä isänpäivän alla,piti keksiä tällainen, että kassat kilisisivät.
isät tyynnyttää omaatuntoaan kantamalla koruja niskavääränä, samoin vaimo kalsareita marraskuussa.
Odota sitten, kun muksu menee hoitoon, sitten saat rakkaudella tehdyn kortin, se on se paras!
Rakasta lastasi joka päivä, meillä sen äitienpäivän saa joka päivä, eikä kalenterin mukaan!
Älä siis hapata itseäsi moisen asian takia, odota hymyjä ja halauksia, niistä saat paljon enemmän kuin tästä tekopäivästä.
Onnea kuiteskin!
ole tuolla lailla koskaan ajatellut.
Lasteni isä kysyi ensimmäisen äitien päivän lähestyessä että "Pitääkö sinulle ostaa kukkia?".
Teillä, kuten miehelle on myös ensimmäinen äitienpäivä, ei hän voi tietää miten lapsen äitiä muistaisi. Ole tyytyväinen ja iloinen siitä mitä saat, vaikka se ei olisikaan mitä toivot. Minusta aika hullua, kun kirjoituksesta paistoi läpi että jos et saa mitä haluat niin äitienpäivä on pilalla suurinpiirtein.
Tänä äitienpäivänä leivon 10-vuotiaan tyttäreni kanssa yhdessä kakun ja 5-vuotias poika saa olla koristelussa mukana.
Ja mitä toi toinen kertoi, päiväkodissa/koulussa tehdyt äitienpäivä kortit ovat aivan ihania :) Paras kortti on lapsen oma tekemä. Olen säästänyt kaikki.
Hyvää Äitienpäivää sinulle kuitenkin :)
"Teillä, kuten miehelle on myös ensimmäinen äitienpäivä, ei hän voi tietää miten lapsen äitiä muistaisi."
Miten niin..? Kai hän on omaa äitiään muistanut ja kai tuollaisen asian nyt voi muutenkin tajuta? ¨
Mutta ihmiset on erilaisia ja kaikki eivät halua/jaksa/viitsi nähdä vaivaa. Onneksi oma mieheni jaksaa.. Auttoi lapsia valmistelemaan ihanan äitienpäivän taas! Lapset ovat pääosassa järjestelyissä ja mieheni kysyy heiltä mitä ostetaan, mitä laitetaan aamiaiseksi jne. Samoin toimin minä isänpäivänä.
lastensa äitiä äitienpäivänä, jos ei muulloin sitä tee..tai jos niin haluaa ja kunnioittaa lasten äitinä.
Samoin kuin vaimo miestään isienpäivänä. Muistetaanhan niitä vaarejakin isienpäivänä,lastenlapset,vaikka he eivät ole omia lapsia tälle vaarille, jos saivartelemaan ruvetaan...
Kaupallistahan täällä maailmassa tuntuu olevan kaikki ja euro kukkii...
Alkuperäiselle oikein hyvää äitienpäivää. Toivottavasti miehesi kuitenkin sinua lämpimästi muistaa, kun eivät ne vauvat vielä osaa ja onhan se ensimmäinen äitienpäivä aina ensimmäinen. Nauti päivästä ja arvokkaasta vauvastasi.Tulevaisuudessa ne hellyttävät kortit ja askartelut todellakin lämmittävät mieltä.
"Saisihan se mies toki huomioida lastensa äitienpäivänä, jos ei muulloi sitä tee..."
Osuit mielestäni asian ytimeen. Itse en niin perusta tuommoisista juhlapäivistä. En hirvittävästi loukkaannu, jos mieheni ei esimerkiksi muista hääpäiväämme tai minun syntymäpäivääni tai varsinkaan nimipäivääni... Onhan se aina boonusta, jos muistaa, mutta en sitä mieheltäni vaadi. Minusta parasta on, jos puolisot huomioivat ja kunnioittavat toisiaan ihan arkielämässä. Se riittää.
Luulen, että suutun miehelleni juhlapäivien muistamattomuudesta vasta sitten, jos hän ei osoita arvostustaan ja kunnioitustaan koskaan muulloinkaan. Että jos puoliso ei IKINÄ tajua kiittää, osoittaa kunnioitustaan, hemmotella pienillä asioilla... Ei edes silloin, kun muistaminen ei todellakaan ole oman pikku pään varassa, kun joka ikinen lehti ja mainos muistuttaa lähestyvästä äitienpäivästä ja siitä, että sille puolisolle tosissaan voisi joskus viedä kukkia tms...
Olen itse vasta tuleva äiti (lapsi tulossa ensi kesänä), enkä usko mieheni muistavan minua millään suurella elkeellä - eihän nyt ole vielä edes aihettakaan.
Itsellänikin on ensimmäinen äitienpäivä tulossa ja kieltämättä vähän jännittää muistaako mies mitenkään. En ole asiasta vihjaillut, sillä toivoisin, että muistaminen tulisi omasta tahdosta. Tiedän pettyväni kovasti, ellei mies mitenkään muista. Muistinhan minäkin häntä isänpäivänä. Miksi äiti ei olisi ansainnut muistamista äitienpäivänä? Äidin työ on maailman arvokkainta työtä.
näistä kirjoituksista sellainen herttainen asia kun mun isä! Meiän äiti ja isä ovat eronneet yli kymmenen vuotta sitten ja vieläkin isä tuo joka äitienpäivä äidille ruusuja. Todella kaunista tuo, varsinkin kun ne ei voi olla pitkää aikaa samassa tilassa ennenkuin on jo riita kehitteillä :) (Samoin kun niillä olis ollut 30-vuotis hääpäivä niin silloinkin isä toi ruusuja äidille.)
Itse vasta odottelen esikoistamme rv 32 ja tuleva isi lähti just parturiin ja katsomaan huomiseks mulle jotain :)
Minullakin tulossa huomenna ensimmäinen äitienpäivä(poika täytti eilen 2kk), itse pyysin lahjaksi omaa aikaa; aion mennä kuntosalille ajan kanssa ja tiedän lapsen olevan hyvissä käsissä. Sain eilen olla yksin saunassa puolet saunavuorostamme, sitäkin kutsun jo lahjaksi. Hoidamme lastamme suht tasapuolisesti (mies työttömänä, lukee pääsykokeisiin) ja annamme toisillemme omaa aikaa päivittäin. Tottakai päivä on tärkeä minullekin, mutta ajattelen sen niin, että olen onnekas saadessani sitä edes viettää, että saan olla äiti. Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille, nauttikaamme siitä kunniasta!
Tuoreelle isälle voi olle opettelemista, jos ei ole jo lapsuudessa omalle äidilleen oppinut antamaan lahjoja. Mutta ehkä sinua odottaa vielä mukava yllätys huomenna ... ?
niin kyllä minusta miehen olisi pitänyt tajuta, että kirjoittaja haluaa äitienpäivään jotain erityiskohtelua - ja mies olisi voinut sen järjestää.
Kukin taaplaa tyylillään, yksi ei välitä koko äitien päivästä ja toiselle se taas on maatmyllertävä juttu, jos jää huomiotta.
Puhu sen ukkokultasi kanssa. Kerro, että miltä sinusta tuntui ja mitä sinä odotit, mutta älä syytä ja soimaa, kun siitä taas ei tule kun pahaa puhetta molemmin päin. Puhu rehellisesti ja minusta tuntuu -muodossa, älä syytä. Josko se vaikka hoksaisi... ehkä jo ensi äitienpäivänä teillä on kakkukahvit tarjoiltavissa vuoteeseen.
Olen omassa suhteessani huomannut, että vihjailut ei toimi. Minun mies ajattelee näistä muistamisista aivan eri tavalla kuin minä, joten jos jotain haluan, kuten kakun äitienpäivänä, minun pitää sanoa se suoraan hänelle, ja tarpeeksi paljon ennen ennen kuin jotain haluan. Ajatuksen luku toimii todella harvoin....
Sinun odotukset äititenpäivästä on suunnilleen samoja kuin miten sinun kotonasi on äitienpäivää vietetty. Asiasta kannattaa puhua. Miten miehesi kotona on äitienpäivää vietetty? Jos et tiedä niin kysy.
Kysy samalla miten on vietetty juhannusta, pääsiäistä, joulua, isänpäivää, joulua, hääpäivää, synttäreitä, uuttavuotta jne. Omat odotukset ovat kuitenkin aina peräisin omasta taustasta ja usein saa huomata ettei odotukset kohtaa.
Keskustelkaa ja keksikää oma tapa viettää juhlapyhiä perheenä. Aloittakaa uusia omia perinteitä ja tapoja (joista lapsillenne tulee aikuistuttuaan ongelmia omissa suhteissaan :)).
No tuota.. Minäkin olisin toivonut kaikkea omalta mieheltä, mutta hän unohti aamulla herätessään jopa sanoa hyvää äitienpäivää... Muisti sitten päivällä kun olimme minun äitini luota lähdössä..
Tiedän että hän kuitenkin rakastaa minua. Ei hänen tarvitse sitä tiettynä päivänä näyttää. Eilen esimerkiksi sain juuri unelma aamiaisen tarjottimella vuoteeseen.. :) Kyllä hän osaa ei se siitä ole kiinni. Ehkä miehelle tulee sinä päivänä ulkopuolinen ja kateellinen olo... :)
No joo...
Parisen vuotta sitten sain kokea ikimuistoisen äitienpäivän, kun löydettyäni tarkoituksenmukaisen lahjan laitoin äitienpäiväaamuna lahjan ja kahvikupin lautaselle ja painelin makkariin. En muista oliko tarjottimella juuri muuta, mutta ajatukset luultavasti menivät jotakuinkin sitä vaarallista rataa, että "eihän tässä nyt muuta tarvita, aikuisia ihmisiä eikä hän minun äitini ole".
Vastaanotto oli tyrmäävä ja tyly. Odotuksiin oli kuulunut nätisti katettu tarjotin, kukkia jne. Lahjalla ei ollut enää mitään merkitystä ja ryöpytys oli sitä luokkaa että ehkä ennakkopaineista ja pehmeästä luonteestani johtuen muserruin täysin varsinkin kun minut ajettiin ulos kotoani, jotta hän saisi "viettää äitienpäivän lastensa kanssa". No palasin jonkun ajan kuluttua yrittäen hyvittää tilannetta hieman kauniimmalla virityksellä, mutta kun kukat olivat vääriä ja servietit samoin, niin vastaanotto oli edelleen tyly ja jäinen.
Sitä äitienpäivää en unohda koskaan...:-(