Menetin jo naiseni vuonna 1996 eli 10 vuotta sitten. Osa syy oli oma typerä ylpeä käytös! Luovutin ihastukseni ihan vapaasta tahdosta toiselle miehelle vaikka tiesin tuon naisen katseesta ja kirjeistä, että minä olen se josta hän tykkäs.
Joskus tulee tunnepuuhkahduksia tuosta naisesta ja tunne on kuin olis puukko rinnassa!
Mutta minkä sille tunteilleen voi? Niitä ei voi deletoida tuosta vaan.... :(
Ehkä olen pervo ja tykkään itseni kiduttamisesta! Muusikko saa näistä hyviä ideoita kappaleihiinsa...:(
Joskus tulee tunnepuuhkahduksia tuosta naisesta ja tunne on kuin olis puukko rinnassa!
Mutta minkä sille tunteilleen voi? Niitä ei voi deletoida tuosta vaan.... :(
Ehkä olen pervo ja tykkään itseni kiduttamisesta! Muusikko saa näistä hyviä ideoita kappaleihiinsa...:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Gone with the wind
vieläkin sen toisen kanssa? jos ei niin miksi et tekisi asialle
Minäkin menetin rakkaani jo vuosia sitten ja vieläkin joskus kun näen häntä muistuttavan ihmisen tuntuu kuin puukolla rintaa kaivettaisi...
MIkset ottaisi selvää mikä exäsi tilanne on nyt?
menetin 10 vuotta sitten...ja hän tulee aina ajatuksiini kun olen yrittänyt seurustella,,,ja seurustelu lopahtaa,,,
Ehkä etsin vieläkin hänen kaltaistaan miestä :/ ja alitajunnassa vertailen miehiä häneen.
Emme ehtineet hänen kanssaan seurustella ,muttta sen vain tiesi että hän on se "oikea" ja hän tunsi samoin..
Mutta minä menetin hänet omalla liiallisella "ylpeydellä",koska olin kuitenkin vain 20 ja "Minä en ainakaan ota yhteyttä ensin,,se on miehen tehtävä" yms...ja EN näyttänyt kuitenkaan tunteitani vaikka tiedettiin heti kun katsottiin toisiamme silmiin.......
Muttta mies sitten jonkun tytön kassa alkoi seurustelemaan ja sanoi myöhemmin minulle että "hänen kanssaan oli HELPPO alkaa olemaan""se vain alkoi"....
mutta tiedän että kun me nähdään niin joku "sydämmessä" hypähtää,,,siksi olen vältellyt hänen "katsettaan" jos olemme sattumalta törmänneet...
pariin vuoteen emme ole törmänneet ja hän on mennyt naimisiin.
Toisaalta on se mukava että on edes joku ihminen tuolta jäänyt mieleen ja sydämmeen ketä lämmöllä ajattelen =) ....ja mistä sitä ikinä tietää ;) ......
emme olleet kumpikaan valmiita silloin... Nyt taitaa olla myöhäistä, kun kummallakin on jälkikasvua...
Minä tosin olen vapaa...
Silloin oltiin nuoria ja kokemattomia. Tunteista ei osattu puhua ollenkaan ja elettiin vain sen mukaan mitä seuraava päivä toi tulleessaan. Hän oli ensimmäinen "aito ihastukseni", joten tulen tietenkin muistamaan hänet aina...ja sen hetken kun hän soitti minulle erään kappaleen...
olen nyt ollut parisuhtessa muutaman vuoden ja jälkikasvuakin on silti mielessäni pyörii ns.nuoruuden ihastus..tapasimme vähän aikaa sitten ja tunne oli sama sattui.pois lähteminen teki kipeää nyt hän on poissa 3-4 vuotta yhteyttä pystymme kirjeitse pitämään mutta ei sen enempää..olis kiva tietää miten unohdan ja jatkan elämää vai joudunko nämä vuodet elämään muistojen ja kirjeitten varassa..sydän sanoo toista ja järki käskee jatkaa elämää