Olen melko tyytymätön parisuhteeni seksuaaliseen puoleen, tuntuu etteivät avovaimoni ja minun haluni kohtaa sen enempää määrässä kuin laadussakaan. Olen ajatellut pettämistäkin, mutta olen ajatuksen hyljännyt epäkunniallisena ja selkärangattomana ratkaisuna. Ratkaisuksi ongelmaani pidän sitä, että alennan omaa vaatimustasoani ja tyydyn nykyiseen epätyydyttävään tilanteeseen. Nykyään niin monet suhteet vain vedetään alas vessanpytystä kun huomataan että jokin ei toimi eikä varmaan tule muuttumaankaan lähiaikoina.
En tiedä onko ratkaisuni hyvä, mutta itseni tuntien se on kestävä ja pidän ratkaisua yhtä epäitsekkäänä kuin kunniallisenakin. En halua olla taas yksi hedonisti muiden joukossa, joille tärkeämpää on se mitä toiselta ihmiseltä saadaan kuin itse se toinen ihminen ja hänen tunteensa. Avovaimoni rakastaa minua, eikä ikinä pettäisi minua. Hän on luopunut paljosta vuokseni ja aion pysyä hänen kanssaan kunnes joka aika tai hän minut jättää. Parisuhde ei ole vain tyydytysten ja tunteiden vaihtamista keskenään - se on elämänfilosofia josta ei tule luopua kevein perustein. I rest my case.
En tiedä onko ratkaisuni hyvä, mutta itseni tuntien se on kestävä ja pidän ratkaisua yhtä epäitsekkäänä kuin kunniallisenakin. En halua olla taas yksi hedonisti muiden joukossa, joille tärkeämpää on se mitä toiselta ihmiseltä saadaan kuin itse se toinen ihminen ja hänen tunteensa. Avovaimoni rakastaa minua, eikä ikinä pettäisi minua. Hän on luopunut paljosta vuokseni ja aion pysyä hänen kanssaan kunnes joka aika tai hän minut jättää. Parisuhde ei ole vain tyydytysten ja tunteiden vaihtamista keskenään - se on elämänfilosofia josta ei tule luopua kevein perustein. I rest my case.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikein sanottu,tuossa tekstissä on teille enemmän arvostamista kuin koko uskottomuus-palsta yhteensä,ikinä.ottakaa ihmiset itseänne niskasta kiinni,nyt.
Hmm...lähes kunnioitusta herättävää tekstiä...
silti kysyisin, miksi tyydyt tilanteeseen? Aina voi yrittää parannusta suhteessa jossa jo on.
Miksi se on epätyydyttävää ja millä tavalla? Jos määrä ei kohtaa, kumpi teistä haluaa enemmän? (ei käynyt ilmi tekstistäsi) Ja laatu...mikä siinä on huonoa ja mitä toivoisit enemmän/toisin? Täältä voi hyvinkin löytyä käyttökelpoisia vinkkejä, millä saatat saada parisuhteesi seksipuolenkin tyydyttäväksi... =) Kannattaa kokeilla, koskaan ei tiedä vaikka jollakin joka tekstisi lukee, olisi omakohtaisia kokemuksia ja neuvojakin...
Hieno ratkaisu silti =)
Niin itse haluaisin useammin seksiä kuin avovaimoni. Ja olen hieman kokeneempi, joten haluaisin myös vaihtelua. Avovaimolleni olen hänen ensimmäisensä. Olemme parikymppisiä.
Kaikki suihinotot sun muut "likaiset" hommat ei tule kysymykseen. Olemme keskustelleet siitä, mikä voisi tuntua kivalta, mutta avovaimoni ahdistuu jos puhe on suihinotosta tai muusta "monimutkaisesta". En ole sitten sen enempää asiaa lähtenyt ruotimaan jos se kerran ahdistaa. Tämä johtaa tietysti siihen että seksielämämme on aika "kapeaa". Olen jokatapauksessa sopeutunut tilanteeseen ja luotan siihen, että ajan ja kärsivällisyyden kanssa päästään eteenpäin. Minusta seksi ei ole läheskään niin tärkeä asia suhteessa kuin mitä ihmiset aina toitottavat.
Olet harvinaisen kypsä (=mature) ja suoraselkäinen mies. Kaikkea ei voi saada. Ehkäpä avovaimosi vielä lämpenee myöhemmin uusille kokeiluille seksissä. Onnea sinulle!
En mitenkään tyrkytä neuvojani, mutta pikku vinkki kuitenkin :)
Itse en suuseksistä innostunut ennenkuin mieheni kokeili sitä minuun monta usein. Koin sen niin mukavaksi, että siitä tuli melko pian vastavuoroista.
Voikun olen yrittänyt ;/ Nuoleskellut ja nuoleskellut niin pitkään että on kieli puuttunut. Mutta jotenkin tosiaan sellaiset hommat vaan on avovaimolleni ahdistavia. Enkä viitsi painostaa häntä tekemään jotain mikä ahdistaa, joten olen unohtanut sitten koko asian.
Hänellä ei tosin ole mitään vaikeuksia ottaa vastaan minulta kaikenlaisia hyväilyjä. Olen tosin itsekkin hillinnyt nuoleskelua kun se ei sitten ole vastavuoroista. Sängyssäkin on syytä olla tasa-arvoa =)
Anyway thanks for the advice.
voisi kertoa vielä sen, ettei parisuhde kovinkaan usein parane kumppania vaihtamalla. "Uudessa" mättää parin vuoden yhteiselon jälkeen jokin muu juttu. Tyytymättömyyden aihe muuttuu, muttei tyytymättömyys katoa. Eihän ihminen kovin pitkään yhtämittaa jaksa olla tyytyväinen, varsinkaan siihen mitä ihmisellä jo on.
Mikäli haluaa suhteellisen hyvään ja toimivaan suhteeseen parannusta, on sen parannuksen lähdettävä itsestä. Usein "katkeran" eron jälkeen jaksaa paremmin uuden kuin jaksoi vanhan kanssa, koska itse on valmiimpi ja kypsempi. Mutta sekin johtuu siis omasta halusta. Tietenkin aina on niitä joiden kanssa ei yksinkertaisesti sovi millään yhteen.
Suhde kaatuu usein jommankumman henkilökohtaiseen kriisiin, jolloin todetaan "parisuhde ei toimi, ei kannata jatkaa". Tämä ainoastaan sen takia, ettei osata selvittää itselle minkä takia on toiseen tyytymätön, mistä se johtuu. Se tyytymättömyyshän on itsessä eikä siinä toisessa!
..vaikutat aivan..avomieheltäni...
Ai vaikutan vai.
No jos nyt hetki pelataan ajatuspeliä ja oletetaan, että on käynyt niin suuri sattuma, että olet avovaimoni, niin eikö tämä olekin erinomainen forum käydä keskustelua ? =)
Tätä kai sanotaan "postmoderniksi". Parisuhde partnerit käyvät keskustelua julkisella nettiforumilla nimettöminä. Minusta se olisi ainakin perin hauskaa.
Äläs sano... meillä on käynyt niin :D Kumpikaan tosin ei asiasta tiennyt, ennen kuin toisen kommentit alkoivat tuntua oudon tutuilta :D
Ei siinä mitään, onnistui se asian selvittely niinkin ja pitkään naurettiin.