Monen vuoden suhde takana ja nyt tämä ongelma alkaa kärjistyä.
Mies pitää sixpäkkiä tärkeämpänä kuin mua.
Ihana mies muuten mutta valehtelelee juomisestaan. Piilottelee pulloja. Hakee yhteisillä rahoilla salaa kaljaa ja juo salassa. Pettää aina lupauksensa. Ei osaa sanoa ei.
Mun oma suhtautuminen on mennyt jo absolutistin puolelle. Aiemmin oli kamalia riitoja ja kaikkea muuta todella rumaa alkoholin takia. En voi enää sietääkään viinan hajua.
En tiedä mitä tehdä. Ollaan yritetty jutella asiasta, mies kieltää että olisi minkäänlaista ongelmaa. Hänestä kaikki okei.
Olen yrittänyt vahtia pirttihirmuna ja maanitella palkinnoilla. Olen yrittänyt olla tarkka ja ovelampi. Mutta aina kun hänelle tulee mahdollisuus sanoa ei, hän sanoo kyllä. Ja yhdenkin pullon jälkeen hän ei välitä mistään, ei lopeta ja tekee vain huonoja päätöksiä. Kavereiden mielipide merkitsee niin helvetisti.
Itse olen hämmentynyt ja umpikujassa. En enää tiedä mitä tehdä? Ei hän jokapäivä juo mutta kun juo niin ei pysty lopettamaan. Ja jos joku tarjoaa niin ei pysty sanomaan ei.
En tiedä miten kauan jaksan välitää...
Mies pitää sixpäkkiä tärkeämpänä kuin mua.
Ihana mies muuten mutta valehtelelee juomisestaan. Piilottelee pulloja. Hakee yhteisillä rahoilla salaa kaljaa ja juo salassa. Pettää aina lupauksensa. Ei osaa sanoa ei.
Mun oma suhtautuminen on mennyt jo absolutistin puolelle. Aiemmin oli kamalia riitoja ja kaikkea muuta todella rumaa alkoholin takia. En voi enää sietääkään viinan hajua.
En tiedä mitä tehdä. Ollaan yritetty jutella asiasta, mies kieltää että olisi minkäänlaista ongelmaa. Hänestä kaikki okei.
Olen yrittänyt vahtia pirttihirmuna ja maanitella palkinnoilla. Olen yrittänyt olla tarkka ja ovelampi. Mutta aina kun hänelle tulee mahdollisuus sanoa ei, hän sanoo kyllä. Ja yhdenkin pullon jälkeen hän ei välitä mistään, ei lopeta ja tekee vain huonoja päätöksiä. Kavereiden mielipide merkitsee niin helvetisti.
Itse olen hämmentynyt ja umpikujassa. En enää tiedä mitä tehdä? Ei hän jokapäivä juo mutta kun juo niin ei pysty lopettamaan. Ja jos joku tarjoaa niin ei pysty sanomaan ei.
En tiedä miten kauan jaksan välitää...
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Mies pitää sixpäkkiä tärkeämpänä kuin mua. "
Olen kuullut useitten naisten kehuvan miesten sixpackeja.
Vitsi vitsinä, mutta mieheen sikspäkki vaikuttaa kuin naiseen pari tölkkiä, eli ei juuri ollenkaan. Autoilemaan ei tietysti kannata mennä, mutta on tässä taas kyseessä miehen rentoutumisen kieltäminen ja kontrolli?
Enpä usko. Kerran kun yritin riidan päätteeksi kaataa pullon sisällön pois, mies kävi päälle. Ei aina ole väkivaltainen, mutta kuten sanottu, kaikkea rumaa sattui ja mikään ei koskaa ole ollut tärkeämpää kuin pullo.
En yksinkertaisesti pysty enää luottamaan häneen. Jään aina toiseksi kaljoittelulle. Hänen kykenemättömyytensä sanoa ei on johtanut melko noloihin tilanteisiin tuttujen kanssa kun on ainoa kenellä menee yli.
Niin, hänen mielestään on juotava koska se on 'kivaa' ja cool. Minä saan odottaa kotona 9 tuntia sovitun ajan jälkeen, miettien mikä tili on tyhjennetty...
*huokaus* Eipä kai tätä ulkopuoliselle osaa selittää edellistä miettien tai mikä pattitilanne tämä on ja kuinka hermoja raastavaa.
Miksei rentoutumiseksi riitä sähly, jääkiekon katselu ja pleikkarin pelaaminen? Onko se pakko, aivan PAKKO aina ja ikuisesti valita se pullo??
Jos se on mulle niin tärkeää, miksi hän ei voi tehdä jättää sitä? Edes yrittää tosissaan? Hän vaatii minulta asioita, miksi minä en voisi häneltä pyytää tätä yhtä?
Eikö mies juonut kun tapasitte? Kai tiesit että mies juo kun hänen kanssaan aloit olla. Etkö etukäteen tiennyt mitä on tulossa?
Vai alkoiko mies juoda vasta jälkeenpäin. Miksi?
Aluksi se oli ihan normaalia 'arkijuhlimista'. Silloin tällöin viikonloppu jne. Oltiin vielä niin nuoria ja kavereita mukana, mutta sitten se lipsui siihen että vain hän jatkoi. Ja nyt kaikkiin ongelmiin, riippumatta siitä onko kyseessä hammassärky vai tylsyys, tuntuu pullo olevan ratkaisuna. Pahimpia ovat ne päivät kun on ollut pitkän aikaa, viikkojakin joskus, edellisestä kerrasta ja tulen kotiin töiden jälkeen löytääkseni miehen täydessä seilissä naureskelemassa.
En vain tiedä mitä tekisin enää?
Hei!
Minäkin kärsin mieheni juomisesta. Olen tajunnut että hän ei juo ilkeyttään tai koska haluaa, vaan koska hän on riippuvainen alkoholista. Hän ei sitä pysty myöntämään. Hänen mielestään ei "muutama" (2-14) kalja ole ongelma. Minulle se kyllä oli, miehen käyttäytyminen on muuttunut ja tunneilmasto kotona oli yhtä vuoristorataa. Olin epätoivoinen ja masentunut.
Mutta löysin tämän vuoden alusta virtuaalisen Al-Anon ryhmän netistä yahoo.com:n sivuilta, kohdasta Groups (kirjoita el-anon hakusanaksi) ja tajusin että mieheni on alkoholisti - en voi mitenkään auttaa häntä ellen itse ala toipua alkoholin tuomista ongelmista. Netistä löysin ryhmästä samaa kokeneita ja olen alkanut toipua Al-anonin askeleiden tahtiin. olen voinut jakaa kokemukseni ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät tilanteeni, samaa kokeneena toimivat "peileinä" omalle tilanteelleni. Toivon, että haet itsellesi apua, vaikka miehesi ei hakisikaan. Alkoholismi vaikuttaa koko perheeseen sairastuttavasti. Jos sinun paikkakunnallasi toimii Al-anon -ryhmä, suosittelen sinne menemistä, mutta löydät myös tästä virtuaalisesta ryhmästä tietoa ja apua. Myös seuraavilta sivuilta löydät tietoa alkoholista ja sen vaikutuksista: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm
Antaa toivoa tietää että tässä on muitakin.
Olen itse samassa tilanteessa. Paitsi että suhdetta on jo takana 2,5 vuotta. Alussa en tajunnut, että hän on alkoholisti. Ihmettelin vain miksi joi joka ilta vähintään pari kaljaa. Sanoin asiasta päin naamaa, ja silloin se vielä tehosi, joskus.
Nyttemmin tilanne on täysin mennyt käsistä. Jonkun aikaa sitten meni monta iltaa putkeen... Viina on todellakin hänelle tärkeämpi, kuin minä. Kukaan, joka ei ole kokenut omakohtaisesti tällaista tilannetta, ei voi sitä ymmärtää.
Tiedän, että minun pitäisi lopettaa tällainen suhde, mutta silti vain jaksan aina uskoa että tilanne paranee. Vaikka ei se parane, pahenee vain. Enää ei riitä se että olen henkisen väkivallan kohde. Minä, nainen joka on määrätietoinen ja vahva, antaa hakata itseään. Tällä viikolla on tullut turpiin kaks kertaa. En ymmärrä miksi annan sen tapahtua. Riitaan ei tarvi kuin pari väärää vastakkaista sanaa, jos ja en lopeta, alkaa nyrkit puhumaan. Ja anteeksipyyntöä on turha oottaa, koska aina SYY on hänen mielestään minun. Eikä se anteeksipyyntö mitään auttaisi, unohtaa ei voi koskaan.
Taas kerran olen päättäny, että nyt se saa loppua... en enää pidä yhteyttä. Hänhän ei soita muuta kuin kännätessään... En jaksa enää olla nyrkkeilysäkki....
lopeta suhde ja mikä parasta ette ilmeisesti edes asu yhdessä. ei mitään virkaa , pahenee ajan myötä
Viina vie miestä. Pullojen piilottelu ja salaa juominen on alkoholistin merkki. Piilottaa sillä juomistaan ettei muut sitä huomaisivat että hänellä on ongelma. Asian esille ottaminen saa hänet puolustuskannalle ja aina löytyy selitys jos asian ottaa esille. Alkoholista parantuminen vaatii itseltä tietoisuutta siitä että alkoholi on ongelma ja haluaa muutoksen. Alkoholistin tai alkoholin suurkuluttajan tekee mieli sitä alkoholia jatkuvasti, hukuttaa siihen suruaan ja pahaa oloaan kun ei osaa käsitellä asioita ja tunteita muuten. Surullista, mutta tästä minulla on monen vuoden kokemus joten tiedän mistä puhun. Mies käytti alkoholia viikonloppuisin jatkuvasti ja viikollakin melkein joka päivä. Työssä käy, mutta miten siellä suorituu ei tietoa. Ihmetellyt olenkin tässä matkan varrella että mikä onni on käynyt kun ei ole vielä kärähtänyt ratista, sillä selvinpäin ei ainakaan ajele jos joka päivä viinaa kippaa.
Ruotsalainen Katerina Janouch on kirjoittanut puolison alkoholismista romaanin "Lähimmäinen". Tarina on fiktiota, mutta teksti syntyi omakohtaisten kokemusten pohjalta. Lue ihmeessä; saat voimia ja alat "nähdä".
... ja olihan siinä paljon tuttua. Ei kuitenkaan saanut minua lähtemään tilanteesta. Nyt eron ollessa totta tulee mieleen satoja yksityiskohtia, joista olisi pitänyt tajuta ettei vaan riitä. Kun toiselle on se juominen ykkösjuttu. Vaik meillähän minä olin tietysti syy juomiseen...
Raskasta on, sen voin omasta kokemuksesta sanoa, mutta myös sen etten olisi itse enää hengissä jos eroa ei olisi tullut (miehen toimesta) tässä vaiheessa. Olisin tappanut itseni (2 yritystä oli jo takana), jos mies ei olisi lähtenyt. Kaikesta kivusta huolimatta nyt ei ole kuin hetkittäin niin paha olla, et haluaisi tappaa itsensä. Ennen niin oli jatkuvasti. Enkä ole, etkä sinä ole, syy juomiseen. Juomari valitsee joka tuopin tyhjennyksen ihan itse...niin vaikeaa kuin se onkin myöntää ettei pysty vaikuttamaan toisen juomiseen (vaikka solmulle itsensä vääntäisi, hymyilisi olisi hiljaa mitä tahansa), niin se vain on... Voimia.
Eka avoliittoni oli juuri alkoholistin kanssa. Tuttua oli siis tuo sinun kuvailemasi juttu. Ovat nuo alkoholistit niin mainioita keksimään jos jonkinlaista syytä juoda ja jotkut jopa uskovat itsekin omiin selityksiinsä.
Vuoden ajan jaksoin tuota katsella. Sitten otin ja lähdin. Aika kersa olin kun yhteen muutettiin ja melkein sama tilanne oli toisenkin avoliiton kohdalla ja nyt olen päättänyt että asun yksin niin ei ainakaan kenenkään juominen haittaa.
Jotenkin yllätten tunnistin itseni noista viesteistä... meillä siis ihan sama tilanne. 2.5 vuotta takana ja reilut 1.5vuotta asuttu yhdessä ja koko ajan se juominen ja tappelu vaan lisääntyy. Niin ja tietysti oma paha oloni.Miesystäväni on nyt 23v. ja vähintään kerran viikossa sitä viinaa on PAKKO saada, voin vaan kuvitella missä hän on 10vuoden päästä :( Tonne riidat ja sopiminen osioon myöskin suhteestamme kirjoittelin joten jos joku haluu jutella enemmän niin sieltä löytyy sähköposti yms... Jotenkin yllätten kaikki kaverit on hävinny vakiintumisen jälkeen ja en enää vaan pysty vatvomaan näitä asioita omassa päässäni!!
Mieheni ei sentään valehtele juomistaan mutta on radalla aina kun ei ole töitä jotka estäisivät eli joka viikonloppu molenpina päivinä. Hänestä asia on okei ja kaverit merkitsevät paljon. Minusta on tullut tätä nykyä myös absolutisti osaksi tuon takia ja osaksi harrastukseni. Välillä tuntuu että ollaan liian erilaisia kun itse en juo ja urheilen paljon. En voi sietää krapulaa tai päivän pilaamista että nukutaan iltapäivään asti kun on mennyt baarissa niin myöhään. :(
Löytyykö täältä saman kärsineitä?
Mieheni on jo parin vuoden ajan salaa lähtenyt juomaan ja tuli alussa seuraavana päivänä kotiin, nyt menee pari kolme päivää ennenkun häntä näkyy,silloinkin vielä aivan kännissä ja jatkaa yleensä vielä sen illan. Olen valvonut ja soitellut hänen peräänsä, itkenyt ja uhkaillut jättävni,mutta en pysty siihen.
Vuosi sitten tulin raskaaksi, mieheni lopetti nämä reissut ja oli yli puoli vuotta kuivilla. sitten hän alkoi kotona juomaan välillä parit saunakaljat ja helmikuussa saimme tytön ja luottamus mieheeni oli palannut. Kuukausi tyttöni syntymästä mieheni taas lähti, olin kauhusta kankeana, pitihän lapsikin hoitaa. Ajelin ympäri kaupunkia etsien miestäni vauvan kanssa, yritin soitella ja olin aivan shokki tilassa. En kuitenkaan löytänyt miestäni ja tulin hoitamaan lasta kotiin. Oli oli aivan kauhea mutta en voinut jättää vauvaa yksin ja itkun ja surun keskellä hoidin ja syötin vauvaa. Itse en saanut yöllä nukuttua. Seuraavana päivänä sain tietää missä mieheni oli, hain hänet kotiin ja hän joi sen illan kotona ja lupasi juomisen taas lopettaa. Kerkesin jo luottaa häneen kunnes tänään hän taas lähti.Väitti ettei kestä minua kun riitelimme siitä käymmekö minun vanhempieni luona äitienpäivänä. Tätä riitaa hän käytti tekosyynä lähteä "haukkaamaan raitista ilmaa" eli juomaan. Miehellä on kännykkä pois päältä ja minä olen kotona 2,5kuukauden ikäisen tyttömme kanssa aivan paniikissa. En osaa olla yksin mutta en haluaisi myöskään olla kokoajan soittelemassa perään.....