Onko semmoista suomalaista joukko-osastoa Jatkosodan ajalta, jota voisi syystä sanoa kehnoksi tai jopa huonoksi?
Komppania, pataljoonaa tai rykmenttiä?
Yhtään kokonaista komppaniaakaan eivät Neuvostoliittolaiset onnistuneet tuhoamaan täydellisesti kesällä 1944. Monia osastoja toki hajosi muttei siis tuhoutunut.
Kehnoin suomalainen joukko-osasto Jatkosodassa
Onko semmoista
39
5548
Vastaukset
- Kertaaja
"Puskasta ampuvan jv-miehen valhe." Näin suomenruotsalainen upseeri Benedict Zilliacus yrittää väittää valheeksi sen, mitä virallinen sotahistoria kertoo.
TALVISOTA
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)
Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.
Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
JATKOSOTA
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)
17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)
Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.
Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.
Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)
26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.
Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
"Kesällä 1944 KARKUREISTA 62 % oli RUOTSINKIELISELTÄ POHJANMAALTA. NÄRPIÖSTÄ katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja KORSNÄSISTÄ 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen.
totuus on armoton
KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI.- kotihistorioitsija
Kaikki kunnia sodissamme olleille ja siellä kaikkensa antaneille.Jos kuitenkin hakemalla haetaan ns.kehnompia joukko-osastoja,niin esimerkkinä vaikkapa Nikke Pärmin Erp.21,joka koostui lähinnä vangeista.Karkaamisia taisi olla melkoisesti.
20.Pr menetti Viipurin,mutta syynä lienee joukkojen kokemattomuus ja kehno varustelu.Yksikkö oli lisäksi koottu eri jv-rykmenteistä.
Tuntemattoman rykmentti JR8 ei ollut myöskään järin hyvässä maineessa.
Mutta jokainen yksikkö koostui yksilöistä.Joka rykmentissä ja osastossa oli omat Riitaojat,Koskelat ja Rokat. - Paavolipponen
Tuon JR 24 kaikki ruotsinkieliset sotilaat olisi pitänyt teloittaa välittömästi.
- Anonyymi
Aivan puppua tuo II/JR13 tarina. Sen miten asiat todella menivät, voi lukea suoraan Panssariprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjasta (ev. Björkman) sivut 39-44
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774888217&aineistoId=2388166019
Leitimojärven itäpuolen sotatoimien vastuu oli tuolloin annettu Laxenin käskyllä Björkmannille.
Hyökkäyskäsky 27.6 koski vain ErP 14 (Saarelainen), RjP 2 (Avela) ja III/JR48 (maj. Erve). II/JR13 (Laxen) tukee tulellaan hyökkäystä.
Tarkoitus oli Laxenin ajatuksen mukaisesti motittaa vihollinen Leitimojärven itä- ja pohjoispuoleiseen maastoon.
Tämä piti toteuttaa niin, että JP:t hyökkäävät lännestä, III/JR48 pohjoisesta, RjP2 koillisesta, II/JR13 pitää asemansa ja tukee tulellaan hyökkäystä (p34 Talinmyllyn koillispuolella).
JP:nien ja RjP 2:n piti saada yhteys toisiinsa Kuuselan tasalla. Jääkäripataljoonasta (JP) lähetettiin tiedudteluosasto ottamaan yhteys RjP 2:een, mutta yhteyttä ei saatu. Tavoite oli yhteyden saatuaan, että joukot jatkavat hyökkäystä etelään Aniskalaan ja Talinmyllylle ja edelleen Talin Marjamäkeen. Saarelaisen hyökkäys edistyi 27. 6 niin että hän pääsi II/JR13 etelän puolella oleville kukkuloille.
Björkmannin jatkokäskyllä Saarelaisen ja Laxenin tulisi liittyä RjP 2:n ja III/JR48 hyökkäykseen, kun se saavutta Aniskalan maaston.
Hyökkäys ei koskaan saavuta Aniskalan tasaa vaan päättyy järkyttävään vihollisen tykisto-ja krh-tulen, jonka seurauksena RjP 2 ja III/JR48 vetäytyvät kauhun ja epäjärjestyksen vallassa Ihantalajärven etelänpuoleiseen maastoon.
Taistelun äänet kuitenkin kuuluivat jo II/JR13 asemiin ja Laksen ja Saarelainen lähtevät hyökkäämään kohti Talinmyllyn kukkuloita. Laxen pääsee n 100 m ja Saatelainen n 200 m eteenpäin ja vetäytyvät sitten lähtöasemiin.
Laxen on yhteydessä Björkmanniin ja B määrää pitämään asemat niin pitkään kuin mahdollista ja vetäytyä sitten Lapinhoikansuon pohjoispuolelle.
Vetäytymistie yritettiin pitää auki Björkmanin käskystä, mutta se ei onnistunut.
Myös Laxen yritti murtautua läpi tien miehittäneen vihollisjoukon, mutta se ei onnistunut. Jäljelle jäi vain kiertää vihollinen Lapinhoikansuon itäpuolitse. Länsipuoli eli tie oli jo vihollisen hallussa.
II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä.
Hajallelyönnin tai pakokauhun vallassa asemien jättämistä tapahtui kohtalaisesti. Voi sanoa, että Tali - Ihantalassa 20.6 - 5.7.44 lähes joka rykmentissä. JR48 oli yksi kovimpiin taisteluihin joutuneista jo viivytystaisteluista alkaen.
Lähteet: sotapäiväkirjat; PsD Esikunta, 18D Esikunta, ErP 14 esikunta, JR48 esikunta, III/JR48, JR48 esikunta, PsP esikunta (Björkman), II/JR13, JP 4, 4D esikunta, JR13 esikunta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan puppua tuo II/JR13 tarina. Sen miten asiat todella menivät, voi lukea suoraan Panssariprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjasta (ev. Björkman) sivut 39-44
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774888217&aineistoId=2388166019
Leitimojärven itäpuolen sotatoimien vastuu oli tuolloin annettu Laxenin käskyllä Björkmannille.
Hyökkäyskäsky 27.6 koski vain ErP 14 (Saarelainen), RjP 2 (Avela) ja III/JR48 (maj. Erve). II/JR13 (Laxen) tukee tulellaan hyökkäystä.
Tarkoitus oli Laxenin ajatuksen mukaisesti motittaa vihollinen Leitimojärven itä- ja pohjoispuoleiseen maastoon.
Tämä piti toteuttaa niin, että JP:t hyökkäävät lännestä, III/JR48 pohjoisesta, RjP2 koillisesta, II/JR13 pitää asemansa ja tukee tulellaan hyökkäystä (p34 Talinmyllyn koillispuolella).
JP:nien ja RjP 2:n piti saada yhteys toisiinsa Kuuselan tasalla. Jääkäripataljoonasta (JP) lähetettiin tiedudteluosasto ottamaan yhteys RjP 2:een, mutta yhteyttä ei saatu. Tavoite oli yhteyden saatuaan, että joukot jatkavat hyökkäystä etelään Aniskalaan ja Talinmyllylle ja edelleen Talin Marjamäkeen. Saarelaisen hyökkäys edistyi 27. 6 niin että hän pääsi II/JR13 etelän puolella oleville kukkuloille.
Björkmannin jatkokäskyllä Saarelaisen ja Laxenin tulisi liittyä RjP 2:n ja III/JR48 hyökkäykseen, kun se saavutta Aniskalan maaston.
Hyökkäys ei koskaan saavuta Aniskalan tasaa vaan päättyy järkyttävään vihollisen tykisto-ja krh-tulen, jonka seurauksena RjP 2 ja III/JR48 vetäytyvät kauhun ja epäjärjestyksen vallassa Ihantalajärven etelänpuoleiseen maastoon.
Taistelun äänet kuitenkin kuuluivat jo II/JR13 asemiin ja Laksen ja Saarelainen lähtevät hyökkäämään kohti Talinmyllyn kukkuloita. Laxen pääsee n 100 m ja Saatelainen n 200 m eteenpäin ja vetäytyvät sitten lähtöasemiin.
Laxen on yhteydessä Björkmanniin ja B määrää pitämään asemat niin pitkään kuin mahdollista ja vetäytyä sitten Lapinhoikansuon pohjoispuolelle.
Vetäytymistie yritettiin pitää auki Björkmanin käskystä, mutta se ei onnistunut.
Myös Laxen yritti murtautua läpi tien miehittäneen vihollisjoukon, mutta se ei onnistunut. Jäljelle jäi vain kiertää vihollinen Lapinhoikansuon itäpuolitse. Länsipuoli eli tie oli jo vihollisen hallussa.
II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä.
Hajallelyönnin tai pakokauhun vallassa asemien jättämistä tapahtui kohtalaisesti. Voi sanoa, että Tali - Ihantalassa 20.6 - 5.7.44 lähes joka rykmentissä. JR48 oli yksi kovimpiin taisteluihin joutuneista jo viivytystaisteluista alkaen.
Lähteet: sotapäiväkirjat; PsD Esikunta, 18D Esikunta, ErP 14 esikunta, JR48 esikunta, III/JR48, JR48 esikunta, PsP esikunta (Björkman), II/JR13, JP 4, 4D esikunta, JR13 esikuntaSiis Laguksella oli rintamavastuu k.o. alueella ja hän määräsi osasto Björkmannin komentoon Leitimojärven itäpuolen puolustuksen.
Pahoittelut nimisekaannuksesta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan puppua tuo II/JR13 tarina. Sen miten asiat todella menivät, voi lukea suoraan Panssariprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjasta (ev. Björkman) sivut 39-44
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774888217&aineistoId=2388166019
Leitimojärven itäpuolen sotatoimien vastuu oli tuolloin annettu Laxenin käskyllä Björkmannille.
Hyökkäyskäsky 27.6 koski vain ErP 14 (Saarelainen), RjP 2 (Avela) ja III/JR48 (maj. Erve). II/JR13 (Laxen) tukee tulellaan hyökkäystä.
Tarkoitus oli Laxenin ajatuksen mukaisesti motittaa vihollinen Leitimojärven itä- ja pohjoispuoleiseen maastoon.
Tämä piti toteuttaa niin, että JP:t hyökkäävät lännestä, III/JR48 pohjoisesta, RjP2 koillisesta, II/JR13 pitää asemansa ja tukee tulellaan hyökkäystä (p34 Talinmyllyn koillispuolella).
JP:nien ja RjP 2:n piti saada yhteys toisiinsa Kuuselan tasalla. Jääkäripataljoonasta (JP) lähetettiin tiedudteluosasto ottamaan yhteys RjP 2:een, mutta yhteyttä ei saatu. Tavoite oli yhteyden saatuaan, että joukot jatkavat hyökkäystä etelään Aniskalaan ja Talinmyllylle ja edelleen Talin Marjamäkeen. Saarelaisen hyökkäys edistyi 27. 6 niin että hän pääsi II/JR13 etelän puolella oleville kukkuloille.
Björkmannin jatkokäskyllä Saarelaisen ja Laxenin tulisi liittyä RjP 2:n ja III/JR48 hyökkäykseen, kun se saavutta Aniskalan maaston.
Hyökkäys ei koskaan saavuta Aniskalan tasaa vaan päättyy järkyttävään vihollisen tykisto-ja krh-tulen, jonka seurauksena RjP 2 ja III/JR48 vetäytyvät kauhun ja epäjärjestyksen vallassa Ihantalajärven etelänpuoleiseen maastoon.
Taistelun äänet kuitenkin kuuluivat jo II/JR13 asemiin ja Laksen ja Saarelainen lähtevät hyökkäämään kohti Talinmyllyn kukkuloita. Laxen pääsee n 100 m ja Saatelainen n 200 m eteenpäin ja vetäytyvät sitten lähtöasemiin.
Laxen on yhteydessä Björkmanniin ja B määrää pitämään asemat niin pitkään kuin mahdollista ja vetäytyä sitten Lapinhoikansuon pohjoispuolelle.
Vetäytymistie yritettiin pitää auki Björkmanin käskystä, mutta se ei onnistunut.
Myös Laxen yritti murtautua läpi tien miehittäneen vihollisjoukon, mutta se ei onnistunut. Jäljelle jäi vain kiertää vihollinen Lapinhoikansuon itäpuolitse. Länsipuoli eli tie oli jo vihollisen hallussa.
II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä.
Hajallelyönnin tai pakokauhun vallassa asemien jättämistä tapahtui kohtalaisesti. Voi sanoa, että Tali - Ihantalassa 20.6 - 5.7.44 lähes joka rykmentissä. JR48 oli yksi kovimpiin taisteluihin joutuneista jo viivytystaisteluista alkaen.
Lähteet: sotapäiväkirjat; PsD Esikunta, 18D Esikunta, ErP 14 esikunta, JR48 esikunta, III/JR48, JR48 esikunta, PsP esikunta (Björkman), II/JR13, JP 4, 4D esikunta, JR13 esikunta>> II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä. <<
Niin SOTAPÄIVÄKIRJOJEN mukaan.
Entäs se suokeikka 28.6.1944 Kaipolaan? Satakunta miestä tuli ilman raskaita aseita soitten yli...
JR13/II siirrettiin Saimaan kanavan taakse lapiohommiin. Konekiväärit ja kranaatinheittimet paiskattiin suonsilmäkkeisiin ja lähdettiin lippahivoon. Orvar Nilssonin kirjassa on hyvä kuvaus tästä karkumatkasta. Ruotsalaiset ihmetteli suomenruotsalaisten jatkuvaa ja liian herkästi tapahtuvaa irtaantumista taisteluista, siis jo ennen kuin taistelu edes kunnolla alkoi! Nilsson sanoi kirjassaan ettei yksi komppania mitään voi kun koko pataljoona juoksee!
28.6.44 (Suomen sota 1941-1945 osa 7, s. 378). II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.
Entäpä jos verrataankin JR 13:n "tuhoisia tappioita" 1944 taisteluissa?
Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950
Tässä Jarl Gallenin kirjassa on usean pataljoona tappiot taulukoituna. Kirjahan on muuten ruotsinkielinen ja sitä ei ole suomennettu, eikä varmaan koskaan suomennetakaan. Numerot puhuu selvää kieltä ilman tulkkaustakin.
Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset". Tuo tuntuu kovin tarkoitushakuiselta esim. II/JR 13 osalta. MIKSI II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä?
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen? Kävihän ne tosin Näätälässä, Kaplaimäellä ja Vierumäellä ensin ja siellä tuli toki tappioitakin.
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput? Karkureista ei ole erikseen mainintoja... ne taidettiin koota vähin äänin takaisin ruotuun.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
II/JR 13 kaatuneet komppanioittain ja tunnetuin lyhennyksin etsittynä. Mukana ei siis ole kaikki tukiyksiköt yms. II/JR 13. Joukko-osastokoodit 7620 - 7627 ovat II/JR 13
(Joukko-osastokoodit tästä kirjasta: Kopsa Pentti Kenttäposti 1941-1945 Ase- ja huoltolajit, Peiteluvut joukkoina, Kenttäpostijärjestelmä, 1991)
4./JR 13 ei joukko-osastokoodia
1 kaatunut
5./JR 13 joukko-osastokoodi 7622
17 kaatunutta
6./JR 13 joukko-osastokoodi 7623
16 kaatunutta
1 kaatunut
2.KKK/JR 13 joukko-osastokoodi 7625
9 kaatunutta
II Krh.j/JR 13 joukko-osastokoodi 7621
Yhteensä 44 kaatunutta
Vertailun vuoksi JR 6:n, JR 13:n, JR 48:n ja JR 61:n tappiot samana aikana.
*./JR 6 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 244 kaatunutta
*./JR 13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 196 kaatunutta
*./JR 48 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 239 kaatunutta
*./JR 61 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 91 kaatunutta
Lopuun vielä Vilho Tervasmäen kirjasta, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie Jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, kuinka Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan.
II/JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:
"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."
Jarl Gallen, Tre Bataljoner, 1950.
Kirjan lukemista voisi päätellä, että II/JR 13 tappiot kaatuneina oli melko pienet Talin osalta. Mistä se "Talin tiikerit" -nimitys mahtoi siis tulla?
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan puppua tuo II/JR13 tarina. Sen miten asiat todella menivät, voi lukea suoraan Panssariprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjasta (ev. Björkman) sivut 39-44
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774888217&aineistoId=2388166019
Leitimojärven itäpuolen sotatoimien vastuu oli tuolloin annettu Laxenin käskyllä Björkmannille.
Hyökkäyskäsky 27.6 koski vain ErP 14 (Saarelainen), RjP 2 (Avela) ja III/JR48 (maj. Erve). II/JR13 (Laxen) tukee tulellaan hyökkäystä.
Tarkoitus oli Laxenin ajatuksen mukaisesti motittaa vihollinen Leitimojärven itä- ja pohjoispuoleiseen maastoon.
Tämä piti toteuttaa niin, että JP:t hyökkäävät lännestä, III/JR48 pohjoisesta, RjP2 koillisesta, II/JR13 pitää asemansa ja tukee tulellaan hyökkäystä (p34 Talinmyllyn koillispuolella).
JP:nien ja RjP 2:n piti saada yhteys toisiinsa Kuuselan tasalla. Jääkäripataljoonasta (JP) lähetettiin tiedudteluosasto ottamaan yhteys RjP 2:een, mutta yhteyttä ei saatu. Tavoite oli yhteyden saatuaan, että joukot jatkavat hyökkäystä etelään Aniskalaan ja Talinmyllylle ja edelleen Talin Marjamäkeen. Saarelaisen hyökkäys edistyi 27. 6 niin että hän pääsi II/JR13 etelän puolella oleville kukkuloille.
Björkmannin jatkokäskyllä Saarelaisen ja Laxenin tulisi liittyä RjP 2:n ja III/JR48 hyökkäykseen, kun se saavutta Aniskalan maaston.
Hyökkäys ei koskaan saavuta Aniskalan tasaa vaan päättyy järkyttävään vihollisen tykisto-ja krh-tulen, jonka seurauksena RjP 2 ja III/JR48 vetäytyvät kauhun ja epäjärjestyksen vallassa Ihantalajärven etelänpuoleiseen maastoon.
Taistelun äänet kuitenkin kuuluivat jo II/JR13 asemiin ja Laksen ja Saarelainen lähtevät hyökkäämään kohti Talinmyllyn kukkuloita. Laxen pääsee n 100 m ja Saatelainen n 200 m eteenpäin ja vetäytyvät sitten lähtöasemiin.
Laxen on yhteydessä Björkmanniin ja B määrää pitämään asemat niin pitkään kuin mahdollista ja vetäytyä sitten Lapinhoikansuon pohjoispuolelle.
Vetäytymistie yritettiin pitää auki Björkmanin käskystä, mutta se ei onnistunut.
Myös Laxen yritti murtautua läpi tien miehittäneen vihollisjoukon, mutta se ei onnistunut. Jäljelle jäi vain kiertää vihollinen Lapinhoikansuon itäpuolitse. Länsipuoli eli tie oli jo vihollisen hallussa.
II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä.
Hajallelyönnin tai pakokauhun vallassa asemien jättämistä tapahtui kohtalaisesti. Voi sanoa, että Tali - Ihantalassa 20.6 - 5.7.44 lähes joka rykmentissä. JR48 oli yksi kovimpiin taisteluihin joutuneista jo viivytystaisteluista alkaen.
Lähteet: sotapäiväkirjat; PsD Esikunta, 18D Esikunta, ErP 14 esikunta, JR48 esikunta, III/JR48, JR48 esikunta, PsP esikunta (Björkman), II/JR13, JP 4, 4D esikunta, JR13 esikuntaTammidivisioona on 17. divisioonan miesten itsensä tekemä historiikki tuon samaisen divisioonan vaiheista viime sodassa. Nyt näyttää siltä, että kirjan tekijät unohtivat kirjasta pois sen II/JR 13 kuuluisan "suokeikan", sen jossa niitä raskaita aseita poljettiin suohon. Miksihän näin tehtiin? ehkä häveliäisyyssyistä, sillä tuosta retkestä on kyllä kerrottu virallisessa sotahistoriankirjoituksessa.
Tammidivisioona. Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa. WSOY 1999. 279 s.
Tämä on mielenkiintoinen kirja varsinkin JR 13 osalta! Tapahtumia kuvataan kohtuullisen hyvin MUTTA sitten tulee kummallinen osuus. Kuvattaessa II ja III pataljoonien taisteluja 26.6. - 28.6.1944 eli silloin kun ns. suurta "venäläismotin" suuta yritettiin kuroa umpeen, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja II/JR 13
pataljoona lähti tunnetuin seurauksin lippahivoon, (28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (Suomen Sota osa 7, s. 378.), niin II/JR 13 mainitaan VAIN otsikossa ja itse noista tapahtumista ei löydy SANAAKAAN!
Erikoista on kuinka paljon selostetaan JR 48:n ja Er.P 28 taisteluita sen sijaan, että kerrottaisiin 17. D:n omien pataljoonien vaiheista tarkemmin. Samoin divisioonan erilline pataljoona Er.P 27 on jäänyt aika vähänlle huomiolle.
Kuvaavinta on kirjan lopussa olevat ns. "HYMISTELYPÄIVÄKÄSKYT". Useimpien yksiköitten kohdalla se on viimeinen päiväkäsky, joita sodan loppuessa ja yksiköitä hajotettaessa tehtiin. Näissä kiitetään ja kehutaan kilvan kaikki saavutukset ja mainitaan kautta rantain ne veriset kunniankentät missä yhdessä rymyttiin. Sieltä löytyy 17.D ja JR 61:n päiväkäskyt ja sitten yllätys lätys!
Kirja loppuu kommenttiin: JR 13 osalta EI viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt!
Herääkin kysymys että mahdettiinkohan tuota koskaan edes laatiakaan, kun ne sanomiset olisi pitänyt muotoilla niin taitavasti ettei sen tekijää tainnut olla saatavilla!
---
Miksiköhän Suomen ruotsalaisille tarvitaan OMA SOTAHISTORIA? Olisit lukenut sen Rinta rinnan -kirjan niin tietäisit, ettei Antti Juutalainen taida olla hur_ri...
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?
Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Antti Juutilainen on Suomen ruotsalaisten karkuruutta käsitellyt Rinta rinnan -kirjassaan. Kertooko hän läheskään totta vai kikkaileeko vain kielirajoilla esimerkiksi teloitettujen karkureiden suhteen? 17.D:ssa samalla kertaa teloitetuista neljästä sotilaasta on kolmen äidinkieleksi ilmoitettu ruotsi ja neljättä ei ole mainittu. Kuitenkin Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan teloitusten kohdistuneen vain kahteen ruotsinkieliseen. Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!
Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>> II/JR13 ei sotapäiväkirjojen mukaan jättänyt asemia kertaakaan jatkosodan aikana ilman käskyä vetäytyä. <<
Niin SOTAPÄIVÄKIRJOJEN mukaan.
Entäs se suokeikka 28.6.1944 Kaipolaan? Satakunta miestä tuli ilman raskaita aseita soitten yli...
JR13/II siirrettiin Saimaan kanavan taakse lapiohommiin. Konekiväärit ja kranaatinheittimet paiskattiin suonsilmäkkeisiin ja lähdettiin lippahivoon. Orvar Nilssonin kirjassa on hyvä kuvaus tästä karkumatkasta. Ruotsalaiset ihmetteli suomenruotsalaisten jatkuvaa ja liian herkästi tapahtuvaa irtaantumista taisteluista, siis jo ennen kuin taistelu edes kunnolla alkoi! Nilsson sanoi kirjassaan ettei yksi komppania mitään voi kun koko pataljoona juoksee!
28.6.44 (Suomen sota 1941-1945 osa 7, s. 378). II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.
Entäpä jos verrataankin JR 13:n "tuhoisia tappioita" 1944 taisteluissa?
Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950
Tässä Jarl Gallenin kirjassa on usean pataljoona tappiot taulukoituna. Kirjahan on muuten ruotsinkielinen ja sitä ei ole suomennettu, eikä varmaan koskaan suomennetakaan. Numerot puhuu selvää kieltä ilman tulkkaustakin.
Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset". Tuo tuntuu kovin tarkoitushakuiselta esim. II/JR 13 osalta. MIKSI II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä?
Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen? Kävihän ne tosin Näätälässä, Kaplaimäellä ja Vierumäellä ensin ja siellä tuli toki tappioitakin.
Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.
Missähän lienee olleet loput? Karkureista ei ole erikseen mainintoja... ne taidettiin koota vähin äänin takaisin ruotuun.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950
Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:
Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.
II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:
II/JR 13 kaatuneet komppanioittain ja tunnetuin lyhennyksin etsittynä. Mukana ei siis ole kaikki tukiyksiköt yms. II/JR 13. Joukko-osastokoodit 7620 - 7627 ovat II/JR 13
(Joukko-osastokoodit tästä kirjasta: Kopsa Pentti Kenttäposti 1941-1945 Ase- ja huoltolajit, Peiteluvut joukkoina, Kenttäpostijärjestelmä, 1991)
4./JR 13 ei joukko-osastokoodia
1 kaatunut
5./JR 13 joukko-osastokoodi 7622
17 kaatunutta
6./JR 13 joukko-osastokoodi 7623
16 kaatunutta
1 kaatunut
2.KKK/JR 13 joukko-osastokoodi 7625
9 kaatunutta
II Krh.j/JR 13 joukko-osastokoodi 7621
Yhteensä 44 kaatunutta
Vertailun vuoksi JR 6:n, JR 13:n, JR 48:n ja JR 61:n tappiot samana aikana.
*./JR 6 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 244 kaatunutta
*./JR 13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 196 kaatunutta
*./JR 48 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 239 kaatunutta
*./JR 61 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 91 kaatunutta
Lopuun vielä Vilho Tervasmäen kirjasta, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie Jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, kuinka Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan.
II/JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:
"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."
Jarl Gallen, Tre Bataljoner, 1950.
Kirjan lukemista voisi päätellä, että II/JR 13 tappiot kaatuneina oli melko pienet Talin osalta. Mistä se "Talin tiikerit" -nimitys mahtoi siis tulla?
Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).
Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.Sotapäiväkirjat ovat ainoat viralliset dokumentit siitä, mitä todella muistiinpanojen mukaan tapahtui. Niissä annetut tilanneraportit olivat koko sodanjohdon perusta.
Parhaiten kuvan saa lukemalla Osasto Björkmannin sotapäiväkirjan tapahtumat 26.-29.6.1944.
Kuten päiväkirjassa todetaan Laxen (II/JR13) hyökkää vielä 28.6. klo 0.30 Talinmyllyn kukkuloita kohti B:n käskystä. Samoin hyökkää Saarelainen ErP 2.
Klo 9.45 antoi B Laxseenille vetäytymiskäskyn.
Vetäytyä piti Portinhoikansuon pohjoisen puoleiseen maastoon ja ottaa yhteys Rj.P2:een.
Tämä, kuten päiväkirjassa todetaan, vetäytyi pakokauhun vallassa Ihantalan eteläpuolelle, jossa osa pakenevista saatiin pysähtymään.
Pataljoona saatiin osittain kootuksi puolustukseen Leipäsuon lounaiskärkeen.
3/Rj.P2 :n piti vetäytymiskäskyn mukaan miehittää, Ruskeavuori, mutta jättivät sen luvatta ja siis pakenivat saarrostusuhan takia. Tästä on maininta 18 D ja 4 D esikuntien SPK:issa. Määrättiin ihan kuulustelu.
Edellämainituista syistä tie oli vihollisen hallussa Sunnisuon eteläkärjestä Leipäsuon lounaispäähän saakka (n. relu 500 m). Tieyhteyttä yritettiin pitää auki. Ei onnistunut. Tästä on maininta Panssariprikaatin 3.K:n spk:ssa. Yksi vaunu menetetty. Laxenin tiedusteluryhmä raportoi saman Laxenille. Laxen yritti tuosta motista läpi, mutta ei päässyt.
Aikaisemmin jo oli Divisioonatasolla raportoitu, että Laxen pidättelee p 34 puolustustaistelussa n. 20 panssari - ja rynnäkkötykkivaunua.
Nämä etenivät nyt Talinmyllyn suunnalta tietä myöden kohti Laxenin asemia Lapinhoikansuon kohdalla.
Tie poikki edessä ja ja takana. Laxen asettaa OsK:n (pohjoiseen päin) ja 7. K:n (etelän päin) varmistamaan vetäytymistä itään ja metsiä pitkin 4D:n tykkipatterin tuliasemaan.
Sieltä Laxen menee 4D:n esikuntaan ja antaa komentajalle selvityksen asioiden kulusta.
Raskaimmat aseet olivat tuollon enää vain konekiväärit. KRH oli jo ehtinyt vetäytyä ennen mottia ja pst - tykit olivat Saarelaisen ErP 14:sta.
Missään ei mainita kalustomenetyksiä kuten nonen muun vetäytymisen tai pakokauhun yhteydessä.
Pataljoonan oman raportin mukaan (spk s40) 20 - 29.6. aikana kaatui 7+40 ja haavoittui 59+301.
Eniten viivytystaisteluissa Lyykylästä Vierumäkeen.
Suhtaudun varovaisesti eri historiikkeihin, kun sotapäiväkirjatkin ovat luettavissa.
Kun lukee 4D:n spk:n ja 18D:n ja JR48:n ja PsD:n ja PsPr:n, niin saa hyvin toden mukaisen kuvan. Noissa kaikissa on ristiin samat raportit rintamatilanteesta ja tuskin niistä valehdeltiin. Toki virheitäkin löytyy. Esim. III/JR48 ei päässyt 27.6 Kuuselaan saakka, vaikka niin raportoitiin. Paljon tapahtui panikoimista ja asemien jättämisiä.
Jos haluaa ihan kartalta itse katsoa. Missä mikäkin puolustusasema sijaitsee, niin karjalankartat.fi on kätevä etsiä kukin kylä, pelto ja kukkula, mistä spk:joissa puhutaan.
- oli kehnon maineessa
Ollessaan Itäkarjalassa, kunnes saivat komentajakseen Torsten von Essenin...
He olivat kuuluisat Jänkäjääkärit, jotka pysäyttivät puna-armeijan suurhyökkäyksen ensimmäisinä kesällä -44, Ihantalassa...- Kaskas
http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm
Kesäkuussa 1943 JR 12 siirtyi rintamavastuuseen Vienan kanavalle
Vai hurri-komentaja sen II:n paransi... ;-)
hehee
- oli suomenruotsalainen
nimeltään Carl Gustaf Emil Mannerheim.
Niin että turpa kiinni rasistit.- oli venäläistynyt
ratsuväenupseeri, jonka suhde Suomen kansaan oli jo alunperin ja pysyikin etäisenä. Mannerheim olisi halunnut diktaattoriksi vallankaappauksen kautta kesällä 1919. Kaappaus ei toteutunut ja Suomesta tuli demokratia.
- lukea
Jaakko_Sivonen kirjoitti:
ja kannatti yksikielisen suomenkielistä Suomea.
muutaman suomenkielen sanan!
Miten voi fennomaanin luja usko olla niin irti todellisesta maailmasta? - Huotraaja
lukea kirjoitti:
muutaman suomenkielen sanan!
Miten voi fennomaanin luja usko olla niin irti todellisesta maailmasta?En pane miekkaani huotraan ennen kuin Anus on vapaa...
lukea kirjoitti:
muutaman suomenkielen sanan!
Miten voi fennomaanin luja usko olla niin irti todellisesta maailmasta?hän kannatti suomen kieltä:
"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen: suomen."
- Carl Gustaf Mannerheim
http://www.nukku.net/no/pakkoruotsi.html- MMM
Millä tavalla salonkiupseeriksi koulutettu herra johti yhtään mitään??
Päiväkäskyjen allekirjoitusta ei lasketa. - mä vaan..
Jaakko_Sivonen kirjoitti:
hän kannatti suomen kieltä:
"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen: suomen."
- Carl Gustaf Mannerheim
http://www.nukku.net/no/pakkoruotsi.htmlUudempi, päivitetty muoto, samasta asiastahan on "työväen presidentti". Tai oli.. :)
- Maisteri
MMM kirjoitti:
Millä tavalla salonkiupseeriksi koulutettu herra johti yhtään mitään??
Päiväkäskyjen allekirjoitusta ei lasketa.Mannerheim johti sotaa, kenraali Airo sotatoimia.
- lathonia
Niin.Mannerheim johti sotaa ja airo sotatoimia,operatiivisen osaston johtajan eversti Nihtilän erittäin vahvalla tuella,joka jäänyt liian vähälle huomiolle.Vähän niinkuin eräässä hyökkäysvaiheen osassa,kun nihtilä meni tuuraamaan kenr.Laatikaisen esikuntapäällikköä,niin Laatikainen sanoi Nihtilälle,että hoida sinä sotatoimet,minä tulen sitten kun mitallit jaetaan.No,kaveri sai Marskin ristin,hyvin johdetuista sotatoimista. Kunnia sille,jolle se kuuluu,mutta toisaalta yksilön kunnia on pikku juttu siihen nähden, kun kansa taistelee elämästään.
- Lykkäät-pötyä
".Vähän niinkuin eräässä hyökkäysvaiheen osassa,kun nihtilä meni tuuraamaan kenr.Laatikaisen esikuntapäällikköä,niin Laatikainen sanoi Nihtilälle,että hoida sinä sotatoimet,minä tulen sitten kun mitallit jaetaan"
Typerää höpinää.
Nihtilä oli esikuntapäällikkö kenraaliluutnantti Oeschin IV AK:ssa tämän sairastuessa.
Sijaiseksi määrätiin jostain syystä Laatikainen, joka oli II AK:n komentaja.
Hän ei halunnut puuttua Oeschin asioihin ja siksi pysyi sivussa.
Laatikainen sai Mannerheim-ristin ansioistaan II AK:n komentajana.
- Suomenpunaupseerit
Ja Erillinen Pataljoona 21, josta osa loikkasi Terijoen hallituksen joukkoihin.
- Ei-ollut
Terijoen hallitusta tammikuun -40 jälkeen. Se ei muutenkaan ollut kuin paperilla.
- Kyseolikinjoukoista
Suomalaisten jatkosodan aikana kokoamien tiedustelutietojen mukaan kansanarmeija demobilisoitiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Demobilisaation jälkeen joukkoja täydennettiin nuorilla karjalais ja inkeriläismiehillä. Joukot nimettiin uudelleen ja niistä muodostettiin 71. divisioona ja Valter Vallin komentama 126. jalkaväkirykmentti.
- Mahtavavorho
Näistä inkeriläisistä loikkasi Suomeen mestarivakooja Vorho, jonka rinnalla Törni on pelkkä tappelija.
- Joukot-kuuluivat
Kyseolikinjoukoista kirjoitti:
Suomalaisten jatkosodan aikana kokoamien tiedustelutietojen mukaan kansanarmeija demobilisoitiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Demobilisaation jälkeen joukkoja täydennettiin nuorilla karjalais ja inkeriläismiehillä. Joukot nimettiin uudelleen ja niistä muodostettiin 71. divisioona ja Valter Vallin komentama 126. jalkaväkirykmentti.
Puna-armeijaan. Terijoen hallitusta ei ollut.
- AxelAnttila
Mitä ilmeisimmin 71. divisioona kuului puna-armeijaan jatkosodassa.
- Anonyymi
Joukot-kuuluivat kirjoitti:
Puna-armeijaan. Terijoen hallitusta ei ollut.
Historian opiskelu ei menisi hukkaan ...
- YliIhmistenAhneutta
Yleisesti ottaen suomen ruotsalaiset osastot olivat eri arvoisessa asemassa, niitä säästeltiin ja suojeltiin.
Nämä ruotsinkieliset osastot myös luikkivat karkuun omin luvin. ( talvi ja jatkosota..).
Mutta noin, 1990-2000 L, ruotsinkieliset säätiöt teetti useita filmejä ruotsalaisten osastojen urotöistä, esim lindman ohjasi,,,
( siis historiaa vääristeltiin ja sankaruutta rakennettiin säätiöiden rahoilla !! - aika moraalitonta touhua ).
Sodan jälkeen siirto karjalaisia ei saanut asuttaa ruotsinkieliselle pyhälle maalle, jne jne. ( selvää rasismia !). Tämä sama vastuuttomuus jatkuu yhä, mm on kiintiöt opiskelemaan,, jne jne.. Aika rajua ja ylimielistä touhua folktinget !!!! - Pötyä-lykkäät
"Yleisesti ottaen suomen ruotsalaiset osastot olivat eri arvoisessa asemassa, niitä säästeltiin ja suojeltiin.
Nämä ruotsinkieliset osastot myös luikkivat karkuun omin luvin. ( talvi ja jatkosota..)."
Valehtelet. Ruotsinkieliset joukot olivat aivan samassa asemassa kuin suomenkieliset.
Ne taistelivat yhtä hyvin. Suomenkieliset juoksivat paljon useammin pakoon molemmissa sodissa.
Toisaalta pakeneminen ei ollut kielikysymys, vaan johtui tilanteesta.- Anonyymi
...polvenkorkuisena kuunneltiin kylän ukkojen turinoita ... ja aikalailla samansorttisia nuo jutut tuosta "paremman väen" sotasankaruudesta ..
- Bror-Erik1974odin
Kyllä siellä v. 1944 pakotiellä suomalaiset perkelettä sekä että pirua huusivat
avukseen suuressa isänmaallisessa pakokauhussaan joten kehnous oli perin
suomenkielistä laadultaan. Vot Da!- bubi_ei_tiedä
Älkää vaan kertoko Bubille, että kohta jo 1944 "pakoteillä" ei ryssät huudellut mitään. Ne kun aika pitkälti teilattiin Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Ilomantsissa....
Bubin Pravdat ovat jättäneet kertomatta, että ei muna-armeja päässyt toteuttamaan osaamistaan suomalaisten 4-104 v. naikkosten keskuudessa, juurikin hyvin pitkälti sen takia, että ne tapettiin sitä yritettäessä. Ei tullut pakkosiirtoja, kommunismia ym. paskaa ja kurjuutta, mikä kohtasi Itä-Eurooppaa. Bubin tummanpunainen sydän saattaisi särkyä, jos saisi tietää, kuinkas siinä sitten kävikään.
HYVÄ VETERAANIT! HORRIDO! eiks, jeh :) - Jospa_kävi_näin
bubi_ei_tiedä kirjoitti:
Älkää vaan kertoko Bubille, että kohta jo 1944 "pakoteillä" ei ryssät huudellut mitään. Ne kun aika pitkälti teilattiin Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Ilomantsissa....
Bubin Pravdat ovat jättäneet kertomatta, että ei muna-armeja päässyt toteuttamaan osaamistaan suomalaisten 4-104 v. naikkosten keskuudessa, juurikin hyvin pitkälti sen takia, että ne tapettiin sitä yritettäessä. Ei tullut pakkosiirtoja, kommunismia ym. paskaa ja kurjuutta, mikä kohtasi Itä-Eurooppaa. Bubin tummanpunainen sydän saattaisi särkyä, jos saisi tietää, kuinkas siinä sitten kävikään.
HYVÄ VETERAANIT! HORRIDO! eiks, jeh :)Iltasanomissa ukrainalaisen valiodivisioonan kohtalosta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005025381.html
"Neuvostoaikana divisioonan totaalinen tuho selitettiin kertomalla sen uponneen jäiden läpi järveen."
Jospa Bubi olettaa saman tapahtuneen kesän -44 ryntäilijöille?? Eli, luonto saaatana meni pelastamaan Suomen, NJEETT!!!!
- Anonyymi
Er.P 25 on moitittu sen osien tultua pariin kertaan yli Vuoksen pois asemistaan. Uimamaistereiksi kuulemma jotkut kutsuivat.
Eversti Ehrnrooth hukkasi pataljoonansa Äyräpään harjulle
Veikko Huuska
19.8.2014
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/174098-eversti-ehrnrooth-hukkasi-pataljoonansa-ayrapaan-harjulle/
Lähde: Veikko Huuska: III/JR 57:n historiikki, 2001
---
Muutenkin näen Er.P 25:n dismissaavan ja halveeraavan jälkimaineen paljolti JR/seiskalaisen itseglorifioinnin olennaisena piirteenä. Er.P 25:n tappiot, siis kaatuneet, kadonneina kuolleet ja sotavankeuteen joutuneet/antautuneet ovat määrältään hirmuiset.
Mutta niitä ei ole ennen kukaan vaivautunut listaamaan ja summaamaan.
Olkoon tämä kolmiosainen pataljoonahistoriikki – ei jälkikuurausta karkuripataljoonaksi leimatun joukko-osaston ”maineen palautus”, vaan aivan arkinen tosiasioiden julkituonti.
Haavoittuneet mukaan lukien Er.P 25:n tappiot Äyräpään sillanpääasemass 5.7.-7.7.1944 olivat 401 miestä. Tuhannen miehen pataljoonalle ne merkitsevät 40 %:n reaalisia tappioita. Hirmuista.
Patljoonahistoriikin III-osa tulee pian.- Anonyymi
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25)
Tämä on 3-osainen kirjoitussarja Äyräpään sillanpääasemassa 1944 taistelleen ja tuohon hornankattilaan viimeiseksi pataljoonaksi komennetun Er.P 25:n synnystä, toiminnasta ja kohtalosta. Ja ennen kaikkea tuon kovia kokeneen pataljoonan riveissä taistelleiden miesten kohtaloista.
Äyräpään kirkon raunioiden viimeiset suomalaiset 7.7.1944
I-Osa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173608-ayrapaan-kirkon-raunioiden-viimeiset-suomalaiset-771944
Osa I on poistettu jostain kumman syystä, mutta löytyy Archive.Org -haulla täältä
https://web.archive.org/web/20170728190301/http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173608-ayrapaan-kirkon-raunioiden-viimeiset-suomalaiset-771944
Eversti Ehrnrooth hukkasi pataljoonansa Äyräpään harjulle
II-Osa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174098-eversti-ehrnrooth-hukkasi-pataljoonansa-ayrapaan-harjulle
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25) Osa III
III-osa https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/174242-erillinen-pataljoona-25-er-p-25-osa-iii/
- Anonyymi
2/3 Suomen armeijan yksiköistä oli aika kehnoja. 1/3 sellaisia jotka jotenkuten kykenivät hyökkäämään. Tosin liikkuvuus näilläkin yksiköillä oli kovin vaatimaton.
- Anonyymi
MUTTA SEN KEHNOINKIN OSA OLI PAREMPI KUIN VASTAPUOLEN KEHNOIN!🤡🤡🤡
- Anonyymi
...hyvin on naapuri suomea oppinut , menisi aivan vappukulkueen marssijasta ...
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1822128
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1641846Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461816- 1231523
Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1711341Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia621338Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen761166- 711001
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P29987- 15939