Suutelua karttava nainen!

se poika ja pojilta pääsee suustaan vaikka mitä tuon ikäiusenä!
ja Ei se poikakaan varmasti osannut suudella! Mielessään varmasti kuvitellut minkälaista suuteleminen on ja sitten tokaisi sulle että sä et osaa suudella...
yritä unohtaa se tapaus ja anna palaaaa!!!
kyl se suutelu taito siitä harjaantuu ja jos se toinen on hyvä suutelija nii mikäs paree!!
Mut muista nyt että olitte lapsia!! vaikka kyyllä niistä jää "arpia" ja jää mieleen ....
Muttaa seuraavan kerran ANNA PALAAAAAA!!! =D

Ongelma on se, että tuon tapahtuman jälkeen olet pitänyt sitä mielessäsi ja ruvennut pitämään sitä totena. Järkihän sen sanoo, ettei kukaan 12-vuotias voikaan osata suudella ja että tuo lause pitäisi siksikin jättää omaan arvoonsa ja jatkaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty ja ihan siksi, että olet omaksunut sen "totuuden" ettet ole hyvä suutelija. Sinä itse pidät sitä elossa.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko kartat suutelua tai hankkiudut eroon tuosta ajattelutavasta, jonka mukaan olet huono suutelija. Kumman haluat tehdä?

Jos päätät luopua ajattelutavasta, niin siihen on yksinkertainen keino, jonka toteuttamiseen kyllä menee aikaa. Mutta se toimii. Samaa kaavaa käytetään kaikissa vastaavissa tilanteissa: haitallinen ajattelutapa korvataan toisella. Kuvittele mitä sanoisit kaverillesi, jos osat olisi toisinpäin ja hän olisi se, jolla on ongelma suutelemisen kanssa. Todennäköisesti sanoisit, että se väite on höpöpuhetta, se poika ei mitenkään voi tietää millainen on hyvä suudelma eikä hänellä ollut oikeutta sanoa noin, olit vasta 12-vuotias ja miten sen ikäinen edes voi osata suudella, nyt asiat ovat toisin ja olet aikuinen eikä suuteleminen ole vaikeaa -jokainen osaa sen luonnostaan etc. Ja todennäköisesti sanoisit myös, että nyt on aika päästää tästä irti. Tässä on uusi puhetapasi, jota harrastat joka kerta kun ajatus itsestäsi huonona suutelijana tulee mieleen. Kumoat sen vanhan ajattelutavan tehokkaalla vastaan väittämisellä ja muistat myös mainita itsellesi, että olet oikeastaan hyvä suutelija. Koska sinähän et tiedä todella, että oletko hyvä vai huono suutelija. Olet vain omaksunut ajatuksen, että olet huono suutelija eikä sillä ole loppujen lopuksi mitään todellisuuspohjaa. Samalla lailla voit ruveta uskomaan että olet hyvä suutelija. Ihmisen kokemus itsestään ei aina vastaa todellisuutta.

Itseäni haukkuivat tytöt pitemmänkin aikaa 6-8 luokilla. Sanat on jääneet sydämeeni, ehkä tosiaan olen oksettava. Ja kaikkea sitä muutakin, miksi tytöt minua sanoivat. Ainakin naistuurini kertoisi sitä.

Ymmärrän aloittaja ongelmaasi, vaikka täällä muut yrittäisivät mitätöidä sen. Toivottavasti löydät vielä miehen, jota pystyt suutelemaan! :)

Mua ahdistaa suuteleminen hirveästi. En suutele miestäni juuri koskaan. Jos hän seksin aikanakin yrittää suudella, käännän pääni pois. Mielestäni se on vaan jotenkin epämiellyttävää.

Tuolla aiemmin olikin jo ihan hyvää neuvoa, miten ajattelutavasta voi päästä eroon. Myöskin ihan asiantuntijoita voi käyttää apuna, ehkä pelkkä keskustelu, lyhytterapia tai vaikka hypnoosi voisi auttaa. Mielen kiemurat on monimutkaisia.