Lomalle

Varsinainen Lappi sijaitsee Kolmessa pohjoisimmassa kunnassa. Utsjoki, Enontekiö ja Inari. Ajakaa Rovaniemeltä vain pojoiseen 4-tietä tai Kilpijärven tietä. Molemmista pääsee Norjan puolelle. Kyllä vaelluspaikkoja löytyy mm Kilpisjärveltä. Kolmen valtakunnan rajaseudulta jne.

Hei!
Reilun tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä löytyy Sodankylän kuntaan kuuluva Luosto. Lisää infoa www.luosto.fi ja sieltä alhaalta "kesäinfo-lehti". Pyhän ja Luoston välisen matkan ajaa n.20min. Alue kuuluu maastoltaan suomen vanhimpaan maaperään ja Pyhä-Luoston kansallispuistossa on mahdollista tehdä eri pituisia vaellusreittejä. Maasto on todella kaunista. Luostolla on myös euroopan ainoa toiminnassa oleva ametistikaivos, jossa järjestetään opastettuja kierroksia. Lisää tietoa kaivoksesta löydätte myös netistä. Alueella on myös lampia, jonka rannalle on mukava varmasti leiriytyä, jos ei halua leirintäalueelle.
Iltaelämä tunturissa voi olla aika hiljasta, mutta sittenhän ei muuta, kun auto parkkiin Sodankylän torille ja siitä iltaelämään. 4kokonaista baaria ja 2yökerhoa toivottaa tervetulleeksi etelän variksetkin ;-)

Entapa savukoski, joulupukin kotikunta? Nelostielta puolen tunnin ajomatka itaan. Sielta loytyy paljon luontopolkuja ja kauniita eramaisemia. Ja jos paikallisen ravintolan meno on liian hiljasta, pyhalle tai luostolle ei ole pitka matka illanviettoon :-)

Kemistä lähtekää moottoritietä Tornioon.Siitä torniojokivartta ylös.On ihania koskia ja lohenkalastus on parhaillaan kesä-heinäkuussa.
Voitte välillä pyörähtää "ulkomailla"ajaa vaikka Övertorneo-Pello matkan Ruotsin puolta.Pellossa on Mäntyrannan museo ja Eeron polku.
Matka jatkuu jokivartta,jossa on edullisia vaunupaikkoja.Neljäntuulentie jatkuu aina Kilpisjärvelle ja edelleen Norjaan.
Hyvää matkaa !

Jos aikaa on reilusti, esim. reilu viikko (9-10 päivää), niin mahdollisimman nopeasti Tornioon, siitä Kilpisjärveä kohti Tornionjoen vartta, mutka Kukkolankoskea ihastelemaan (päätieltä vain pikku poikkeama, vaikka kahvitauolle). Siitä sitten taas vauhdilla eteenpäin Muonioon. Jos huvitella haluatte, niin siitä Leville illaksi.
Seuraavana päivänä auton nokka kohti Raattamaa ja siitä Enontekiölle Hettaan. Hetan luontokeskuksen pihasta lähtee lyhyt lenkki ylös läheiselle vaaralle. Kiipeäminen sinne palkitsee komeilla näkymillä. Hetasta on sitten kaksi vaihtoehtoa, joko suoraan ylös Norjan Kautokeinoon tai sitten Kilpisjärvelle, aikataulusta riippuen.
Niiden hotelleissa kannattaa käydä vilkaisemassa, millainen meno on illalla. Yleensä aika rempseä, Tunturi-Lapissa kun ollaan.
Jos valitsette Kilpisjärven, niin matkalla kannattaa pysähtyä Järämässä Lapin Sodan Museoon ja varsinkin tutustua ulkoalueella oleviin juoksuhautoihin ja korsuihin.
Kilpisjärveltä aamulla Malla-laivaan ja kohti Kolttalahtea, käynti kolmen valtakunnan rajalla ja patikointi Mallan polkua pitkin takaisin. Myös Saanan huiputus on must. Pari päivää vierähtää Kilpisjärvellä kevyesti eikä mistään muualta Suomesta löydy sellaisia maisemia.
Kilpisjärveltä Norjaan ja Skibotniin. Noin 17 kilometrin päässä rajalta on huikea putous aivan lähellä tietä. (ei kuitenkaan näy tielle). Tarkkaile jokea, ylitätte sen ja putous löytyy sillan jälkeen vasemmalta, (kulkekaa joen varren polkua etenpäin, niin löydätte sen). Pieni merkitsemätön levähdysaluekin siinä on.
Sen jälkeen eteen levittäytyy komea rotkolaakso. Mutkainen, jäämeren rannalle menevä tie kulkee sen reunamilla.
Skibotnista nokka kohti Altaa, matkalla näkyvät kauniilla säällä komeat Lyngenin alpit. Ja vesiputouksia, niitä on vaikka muille jakaa.
Aikaa kulkemiseen kannattaa varata Norjassa runsaasti, sillä siellä tiet on mutkaisia ja kiertävät jokaisen vuonon pohjukan. Ja nähtävää riittää.
Altasta noustaan Kautokeinoon. Matkalla on nähtävä Altan kuuluisa kanjoni.
Kautokeinosta Karasjoelle tunturiylängöllä kulkevaa tietä pitkin ja sieltä Karigasniemelle. Kalastajan Majatalossa on varsinkin viikonloppuisin vauhdikasta. Karigasniemestä Suomen kauneinta tietä pitkin Utsjelle tai jos aikaa ei enää ole, suoraan Kaamaseen ja Inariin.
Matkalla voi käydä jaloittelemassa vaikkapa Kevon reitin alussa Luomusjärvillä ja takaisin. Merkityltä polulta ei eksy.
Inarissa Ravintola Ranta-Mari on legendaarinen paikka. Saamelaismuseo Siidan luontokeskuksesta löytyy tietoa lähialueen patikointipaikoista. Esim. Pielpajärven erämaakirkolle johtaa merkitty polku (n. 7 km suuntaansa).
Inarista sitten Saariselälle viihteelle ja sieltä alas Rovaniemelle ja kotiin.
Tässä yksi ehdotus. Vaihtoehtoja on toki muitakin, Norjassa esim. Tromssa ja Hammerfest, Nordkapp, tai itäpuolella olevat Vesisaari Vuoreija ja Kirkkoniemi. Näkemisen arvoisia paikkoja kaikki.
Suomessa viisainta on nousta mahdollisimman nopeasti ylös kolmeen saamelaiskuntaan Enontekiölle, Inariin ja Utsjoelle. On tuntureita, avaria, jylhiä maisemia ja mukavia, turhia pingottamattomia ihmisiä. Jos Norjan puolelle ei halua mennä, niin saamelaiskunnista löytyy kyllä nähtävää riittämiin. Ja yöelämäkin on niissä reippaampaa kuin esim. Tornionlaakson Ylitorniossa, Pellossa tai Itä-Lapin pikkukunnissa.
Mukavaa matkaa :)

ja merkittyjä kävelyreittejä. Esim. Pyhänkasteenputous kurun pohjalla on ihan mukava paikka. Portaita kyllä "jokunen" on.

Iltariennoissa riittää vipinää Sodankylässä ainakin elokuvajuhlien aikana:
Sodankylän Elokuvajuhlat 14. - 18.6.2006 Sodankylän 21. elokuvajuhlat käynnistyvät jälleen yöttömässä yössä

myös Kevolla, Utsjoen kunnassa ja Pallaksen maisemissa Enontekiöllä.

Itse suosittelisin myös tuota länsi-lappia. Pallaksella on upeat ja legendaariset maisemat ja sinne on helppo tehdä pieniä muutaman tunnin vaelluksia ja näkymät ovat henkeä salpaavat. Muoniossa on myös pakasaivo joka on todella käymisen arvoinen paikka! Tosin tie sinne on aika huono. Sitten Muoniosta kannattaa jatkaa Kilpisjärvelle, siellä on upeat maisemat ja hyviä majoituskohteita. Saanalle kannattaa ehdottomasti myös kiivetä. Sitten siitä jatkaa vielä Norjaan päin niin eiku paranee reissu pikkuhiljaa!

Itse en aio enää ikinä lähteä ainakaan utsjoelle...oli kyllä minun makuun vähän liian syrjäistä seutua, eikä siellä ollut yksinkertaisesti mitään! Semmoinen -äkkiä-tästä- ohi-paikka.

Jos yöelämää haluaa, niin levillähän tietysti voi poiketa, voi sielläkin kyllä kesällä olla hiljaisempaa. Tässäpä minun vinkit, hyvää matkaa lappiin, mihin sitten menettekin!

"Varsinainen Lappi sijaitsee Kolmessa pohjoisimmassa kunnassa. Utsjoki, Enontekiö ja Inari."

Näin sanovat vain turistit, jotka eivät tunne lapin historiaa ja odottavat koko lapin olevan kuin matkailumainosten tunturi-lappia. Infantiililla logiikallaan he ajattelevat, että aapa-lappi tai metsä-lappi ei ole lappia, jos siellä ei näytä samalta kuin siinä kuvassa netissä. Vähän niin kuin Helsinki lakkaisi olemasta Helsinkiä, jos siellä olisi metsää. Yleensä nämä turistit ovat myös samofiileja, noita suomalaistenkin jälkeen lappiin muuttaneiden Norjasta ja Ruotsista tulleiden porosaamelaisten fanaattisia ihailijoita, joiden mieltävät huonossa historian tunnossaan ja uusimmat tutkimukset mielestään sulkien olevan Suomen lapin alkuperäisasukkaita.

Alkuperäinen lapin raja on kulkenut aikanaan Kolarin ja Muonion seuduilta Sodankylän ja Kittilän alareunoille sekä laskenut itärajaa kohti alemmas kattaen Kuusamon alueenkin. Nämä kaikki ovat olleet ikivanhoja metsä- tunturi ja kalastaja-lappalaisten asuma-alueita ja näiltä seuduilta löytää yhä yhtä sun toista historiaan liittyvää ja kokemisen arvoista, kun avaa silmänsä. Tämän lisäksi lappiin on liitetty vanha peräpohjolan seutu, jota moni pitää vasta lapin porttina. Kuusamo on poistettu lapista, vaikka sillä olisi kaikki edellytykset historiallisestikin kuulua lappiin.

Jokaisella on omat mielipiteensä siitä mistä tykkää eikä saamelaisissa toki mitään vikaa ole, vaikka turistit tuppaavat romantisoimaan ja esineellistämään heidät.

Minäkin henkilökohtaisesti suosittelen länsi-lappia eli tunturi-lappia niille, jotka haluavat niitä tuntureita nähdä. Kittilän jälkeen länteen käännyttäessä ei tarvitse kauaa ajella. Utsjoki on aika tasamaata lännen suurtuntureihin verrattuna ja lisäksi olen itse lapin matkaajana sitä mieltä, että se on melko mitätöntä seutua maisemallisesti koivunkäppyröineen verrattuna niihin seutuihin, joissa kasvaa vielä kuusimetsiä tuntureiden juurella. Esimerkiksi Luoston seutu voittaa sen minusta kauneudessa reilusti, vaikka se on eteläisimpiä tuntureitamme. Mutta jos haluaa paljasta seutua nähdä niin sitten on suunnattava ylemmäs.

Joo.. Näistä viesteistä se tulleeki hyvin ilmi lapin ilmapiiri. Ei kannate tulla ollenkaan. Täällä vain tapellaan ja ollaan tukkanuottasilla joka asiasta.

Saamelainen on itsekäs, ahne ja suvaitsematon, lappalainen on feikki ja wannabe-saamelainen kulttuurintuhoaja ja suomalainen on alempi ihminen, joka ei ansaitse tulla tunnustetuksi aidoksi lappilaiseksi ja jonka voi häätää pois ja riistää porot.

Siinä on se ymmärrys ja yhteiseen hiileen puhaltaminen, joka meillä täällä kukoistaa.

Jos Lappiin aikoo, niin ehdottomasti nähtävä paikka on Kemijärvi.

Posiolla on päivävaellusreittejä mistä valita! Riisitunturin kansallispuisto, Korouoma, Karitunturi, Kirintövaara, Hirsiniemi... Ja useimmat päiväreitit sijaitsee vain n. 30 km säteellä Posion keskustasta. Posio on vielä erilaista Lappia siinä mielessä että meillä noita vesistöjä erämaassa riittää, omanlaisensa Lappi sekin.

Oulu rotuaari ja Stockman.

se oolu on edelässä ja siellä asuu etelän vareksia.

Ehdoton paikka on Savukoski. Sielä saa nauttia lapin rauhasta ja tilaa liikkua. paikalliset ihmiset on todella ystävällisiä ja lupasakan juttuisia ja eikä oo hinnalla pilattuja majoituksia

Ajelkaa Inariin ja Lemmenjoelle. Siellä hyvin merkittyjä vaellusreittejä. Päivän retki vaikkapa Joenkieliselle. Kävin 10-v poikani kanssa tänä kesänä tutkailemassa paikan. Sinne ensi kesänä vaeltamaan. Muutenkin oli ihanaa ajella Inarista Utsjoelle ja Tenon kanjonia Karikasniemelle. Aivan mahtavat maisemat tuolla tieosuudella. Lappi vei sydämeni.

Pyhä-Luoston kansallispuisto. Löytyy hiihtokeskusta, kelomökkiä ja asumatonta luontoa taivallettavaksi. Maisemat on mahtavat Isokurussa, Noitatunturissa..