Miksi? En usko, että "merkitys" on sinällään vähentynyt. Luulen, että avioliiton suosio on laskussa sen takia, että ihmiset pelkäävät turhaan sitä mitä elämä tuo tullessaan.
Miksi? Olen itse ainakin huomannut, että elämä tuo tullessaan paljon asioita - Hyviä ja huonoja oli sitä millaisessa liitossa tahansa. Tuntuu, että nykyään avioliittoon ei uskalleta vain sitoutua, koska moni ajattelee sitä asiana mikä on kaikista isoin "saavutettava" asia elämässä.
Huomaa, että naimisiin kun on päästy niin suhdetta ei tarvitse enää huoltaa - Sehän on jo saavutettu? Täysin ihmeellistä..Eikö totta? Suhdetta pitää mielestäni hoitaa päivittäin - Kukin omalla tavallaan - Parille sopivalla tavalla ;) Ei avioliittoa pidä ajatella maalina elämän päättymiselle vaan eikös avioliitto ole alku kaikelle tulevalle?
Eihän mitään tässä elämässä saa eikä uskalla aloittaa jos pelkää sen heti menevän pieleen? Jos pelkää, että oma talo palaa niin miksi silloin edes rakentaa talo?
Olisi ihana huomata, että ihmiset jaksaisivat vielä huolehtia suhteestaan vaikka sen sinetöisikin :) mikäs sen ihanampaa on kuin se, että saa ilahduttaa toista tekemällä jotain uutta :)? Pienikin asia voi toiselle olla iso asia ja näyttää sen, että toinen välittää ja rakastaa ja jaksaa panostaa suhteeseen.. =)
Itse olen menossa kuukauden päästä naimisiin enkä todellakaan pelkää tai ajattele mitään huonoa naimisiin menosta - Päin vastoin =) Odotamme innolla yhteistä tulevaisuutta kaikkine hetkineen - niin hyvinä kuin huonoinakin, sillä kokemustemme perusteella tiedämme, että ei mitään hyvää ellei jotain pahaa. Ainahan sitä sattuu vastoinkäymisiä, mutta silloin me olemme kahdestaan ja yhdessä selvitämme ongelman =)
Muistakaa, että kumppania pitää kuunnella mitä hän sanoo ja jos ei ymmärrä niin asian voi aina kysyä uudelleen - Tyhmiä kysymyksiä kun ei edelleenkään ole :) Kommunikaatiokyky on yksi suhteen perusedellytys, että sen saa toimimaan...Kaiken muun hyvän lisäksi =)=)=)
Miksi? Olen itse ainakin huomannut, että elämä tuo tullessaan paljon asioita - Hyviä ja huonoja oli sitä millaisessa liitossa tahansa. Tuntuu, että nykyään avioliittoon ei uskalleta vain sitoutua, koska moni ajattelee sitä asiana mikä on kaikista isoin "saavutettava" asia elämässä.
Huomaa, että naimisiin kun on päästy niin suhdetta ei tarvitse enää huoltaa - Sehän on jo saavutettu? Täysin ihmeellistä..Eikö totta? Suhdetta pitää mielestäni hoitaa päivittäin - Kukin omalla tavallaan - Parille sopivalla tavalla ;) Ei avioliittoa pidä ajatella maalina elämän päättymiselle vaan eikös avioliitto ole alku kaikelle tulevalle?
Eihän mitään tässä elämässä saa eikä uskalla aloittaa jos pelkää sen heti menevän pieleen? Jos pelkää, että oma talo palaa niin miksi silloin edes rakentaa talo?
Olisi ihana huomata, että ihmiset jaksaisivat vielä huolehtia suhteestaan vaikka sen sinetöisikin :) mikäs sen ihanampaa on kuin se, että saa ilahduttaa toista tekemällä jotain uutta :)? Pienikin asia voi toiselle olla iso asia ja näyttää sen, että toinen välittää ja rakastaa ja jaksaa panostaa suhteeseen.. =)
Itse olen menossa kuukauden päästä naimisiin enkä todellakaan pelkää tai ajattele mitään huonoa naimisiin menosta - Päin vastoin =) Odotamme innolla yhteistä tulevaisuutta kaikkine hetkineen - niin hyvinä kuin huonoinakin, sillä kokemustemme perusteella tiedämme, että ei mitään hyvää ellei jotain pahaa. Ainahan sitä sattuu vastoinkäymisiä, mutta silloin me olemme kahdestaan ja yhdessä selvitämme ongelman =)
Muistakaa, että kumppania pitää kuunnella mitä hän sanoo ja jos ei ymmärrä niin asian voi aina kysyä uudelleen - Tyhmiä kysymyksiä kun ei edelleenkään ole :) Kommunikaatiokyky on yksi suhteen perusedellytys, että sen saa toimimaan...Kaiken muun hyvän lisäksi =)=)=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä on parempi olla menemättä naimisiin. Sehän on aina avioeron ainoa syy. Kun avioliittoon mennään sillä mielellä, että voi erota, jos alkaa keljuttaa, on paras olla menemättä.
Onnea ja kaikkea hyvää tulevalle avioparille : ) Kommunikaatio on todella se tärkein asia mikä auttaa, kun tulee niitä vastoinkäymisiä, sekä toisen arvostaminen ja kunnioittaminen.
Meillä takana pitkä taival miehen kanssa, kaikenlaista koettuna, ja välillä on ollut todella vaikeitakin aikoja. Yhdessä silti suunnataan kohti tulevaa, rinnakkain on helpompi ottaa vaikeudet vastaan..
On todella ihana asia huomata, että täällä on vielä ihmisiä jotka oikeasti välittää, kunnioittaa ja ottaa toisen ihmisen huomioon.
Oli kerrassaan ihana saada sinulta asiaan kommenttia =) Kiitos ja toivotamme täältä Jyväskylästä teille todella hyvää jatkoa ja ihania hetkiä yhdessä!
Kunpa kaikki ymmärtäisi, että parina ei tarvitse kestää mitään yksin - Vierellähän on kumppani joka on se tuki ja turva ja saa olon tuntemaan hyvältä ja kumpikin osaavat auttaa, lohduttaa, ilahduttaa toista =)
Haluan kyllä naimisiiin, mutta en usko sen muuttavan paljonkaan. Eikä sen tarvitsekaan, koska meillä menee oikein hyvin.
Isompi into vain on jo ehkä hiipunut. Koska sillä ei tunnu olevan enää niin paljoa merkitystä. Ihmiset on mitä on ja he sopivat yhteen, jos sopivat ja rakastavat toisiaan jos rakastavat. Ei se muutu muuksi naimisiin menemisellä. Olen katsellut kauan vierestä vanhempieni avioliittoa.
Ja se on todella masentavaa. En edes tiedä rakastaako äitini isääni. Kai joskus on rakastanut. Ehkä hän ei osaa edes rakastaa muuta kuin itseään. Hän ei todellakaan tee töitä parisuhteen eteen. Se on täysin yksipuolista. Hän ei huomioi toista jne. Toinen on kuin kynnysmatto, jo sitäkään. En kohtelisi ketään niin, en puolisoa enkä ketään muutakaan. En tiedä miksi he eivät eroa. Kai isä ainakin rakastaa äitiäni hänen kylmyydestään, välinpitämättömyydestään yms. huolimatta. Tai sitten ovat yhdessä, kun eivät saa aikaiseksi erotakaan. Mitä sitä enää...
Mutta haluan silti mennä naimisiin. Ei sittä haittaakaan ole. Mutta en arvosta sitä niin hirveän paljon kuin joskus.