Ongelmani on sairaalloisen mustasukkainen mies.Jos sanon että menen kavereiden kans ulos hän luulee että olen menossa jonkin miehen kans naimaan.Jos en vastaa puhelimeen,hän heti epäilee että olen jonkun miehen kanssa.Lista on loputon mistä hän epäilee ja mjtään syytä ei ole,sillä olen ollut täysin rehellinen.Tämä rasittaa todella ja olenkin ajatellut lopettaa suhteen,mutta mietin lopetanko liian helposti vai voiko mustasukkaisuus vähetä kun/jos mies oppii luottamaan?
mustasukkainen mies
kannattaako lopettaa?
187892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vähene, mutta paheta voi hyvinkin paljon. Lähtisin kävelemään suhteesta, jos olisin sinä. Tuollainen kyttäys ja syyllistäminen on loukkaavaa. Ilmoittaisin vaan, että nyt se on ohi sun kanssa ja lähden tästä panemaan, mene sinä minne ikinä tykkäät...! Vai ajattelitko jäädä vuosikausiksi kuuntelemaan sitä sairaalloista epäilyä. Ei tuollainen mies opi ikinä luottamaan, koska hänellä on pakkomielle.
Ei vähene. Seurustelin useamman vuoden mustasukkaisen miehen kanssa. Aina vain paheni. Ystäväni kaikkosivat pois, lapsillenikin (aikuisia), koiralle, kissalle ym vastaavalle hän oli mustasukkainen. Aiheeton mustasukkaisuus on kaikkein pahinta.
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut,sillä olin jokin aika sitten aivan samanlaisen ongelman edessä.
Seurustelin kaksi vuotta mustasukkaisen miehen kanssa.Alussa meillä tosin meni ihan kivasti ja mustasukkaisuus ilmeni lähinnä mökötyksenä.Pidin sitä silloin ihan harmittomana mielen oikkuna.Kaiken lisäksi muutimme vielä yhteen asumaan.Hän osasi olla todella herttainen ja ihana ihminen halutessaan.
Myöhemmiten tilanne sitten paheni;tekstisi on kuin suoraan siitä miten hän minua kohteli.
Lopulta hän valvoi kaikki tapaamiseni,takavarikoi kännykkäni ja oletti minun elävän vain hänen vuokseen.Kaikki vihasivat miestäni,vain minä olin tyhmä ja sinisilmäinen kun uskoin hänen muuttuvan.
Jaksoin kestää häneltä aikani myös fyysistä väkivaltaa.
Mies oli vetänyt minut henkisesti niin loppuun,etten arvostanut itseäni enää ollenkaan.Olin niin tottunut silloiseen elämäntyyliin että rupesin pitämään sitä peräti normaalina.Viimein kuitenkin sain voimia muuttaa pois.
Haluan vain tällä sanoa,että sinun miehesi ei muutu.Tuon sortin mustasukkaisuus on sairasta.
On tärkeää oman hyvinvointisi kannalta että mietit tarkkaan haluatko jatkaa tuollaista suhdetta,terveeltä se ei kuulosta.
Aina voi yrittää keskustella asioista,mutta luulen että miehesi pitää ensin myöntää itse olevansa kohtuuton ennen kuin siitä keskustelusta tulee mitään.
Voimia,jaksamista ja hyvää kesää sinulle.
eikös mustasukkaisuus johdu siitä, että itse voisi naida jotain toista kun menee vaikka kaverin luokse..
joo olen tässä huomannut että mä kun erosin just sairaan mustasukkaisesta miehestä.. niin nyt se vieläkin pitää mua omanaan vaikka ei edes seurustella.. uhkaa hakata mun seuraavan jätkäkaverin ym.. Että joskus voi olla että ei pääse siltikään eroon vaikka ei seurustele.. en halua pelotella mutta näinkin voi käydä.. Mustasukkasuus on sairaus josta usein syntyy pahempaa kuten väkivaltaa ym..
Voi todellakin!!
Asuttiin 6vuotta yhdessä ja seuraavat 6VUOTTA ahdisteltiin,uhkailtiin,pahoinpideltiin tilaisuuden tullen(esim.raflassa),vahti pihalla kun tulin himaan yms yms...työpaikallakin kävi riehumassa ja potkimassa...
Älkää hyvät ihmiset katsoko tollasii miehii kun hyviäkin ON olemassa!!!
eroon, jätä se ja anna puhelinnumero terapiaan.
mies on itse valmis/haluava muuttumaan.Jos hän sitä tosiaankin itse haluaa ilman painostustasi niin hän myös siihän pystyy
neuvon sinua lähtemään. Itse jäin, ja kärsin verissäpäin kaiken neljän vuoden ajan. EI maksa vaivaa, pilaat vain oman elämäsi. Tiedän, että näitä viestejä ei tule uskoneeksi, itsekin tänne aikanani kirjoitin ja kyselin, enkä uskonut. Vaikka olisi kannattanut.
Kuvaamasi tilanne on aivan kuin omasta parisuhteesta, mutta sillä erolla, että itse olin se mustasukkainen tyyppi.
Se ei ole kiva tunne ittellekkään ja jossainvaiheessa huomasin ettei tässä ole mitään järkeä. Menin terapiaan ja pääsin aika hyvin eroon mustasukkaisuudesta.
Nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen ja mustatuntuu että olen vaimostani tehnyt samanlaisen kuin ittestäni.
Vaikuttaa että miehellä on erittäin selvät sairaanloisen mustasukkaisuuden oireet. Ei ole normaalia epäillä joka käänteessä missä olet ollut tai minne olet menossa. Kauanko suhteenne on kestänyt? Tietysti on niin että ajan kanssa kun oppii toista tuntemaan, voi tilanne muuttua ja luottamus kasvaa, mutta mitä minä tiedän sairaanloisen ihmisen mustasukkaisuudesta niin tuo käyttäytymistapa on hyvin ominainen. Mieti tarkkaan mitä teet. Voi olla niin että mustasukkaisuus pahenee ja mukaan tulee vielä väkivaltakin.
Tiedän tapauksen, jossa mies oli niin mustasukkainen että lopulta uhkasi tappaa naisen. Onneksi ei toteuttanut uhkaustaan!
taido ikinä lopahtaa, pahenee vain. Itse en hyväksy mustasukkaisuutta, en hetkeäkään. Pieni on tervettä mutta liika on aina liikaa.
Tätini on elänyt yli 40vuotta mustasukkaisen miehen kanssa. Mies ei anna tätini edes soitella veljilleen, kuulemma kuhertelevat puhelimessa (haloo...kuhertelle veljien kanssa?). Asuvat pienellä paikkakunnalla (n. 1500 asukasta) joten lähteminen ei ole helppoa. Aina salaa soittelee minullekin kuulumisia...
Mieti tarkkaan haluatko elää mustasukkaisen miehen kanssa...
Valitettavasti hyvin harvoin tästä "taudista" paranee....Mukaan tulee usein fyysinen ja psyykkinen väkivalta. Toinenkin valitettava tosiasia on, että pahimmat epäilijät eivät ole itse puhtaat jauhot pussissa. Mieti siis tarkkaan haluatko tälläisen loppuelämän mitä juuri nyt elät...
Hei kaikille! Itse olin epärehellinen miehelleni, mutta en todellakaan pettäny. Ensin mies jätti minut. Sitten halusi takaisin kun ei halunnut ketään muuta. Sitten eräänä kauniina päivänä syytti päin naamaa että olisin pettäny. Vaikka en todellakaan ole. Vaatii tunnustusta. Tutkii puhelimet ja sähköpostit. Käyny omaa kaveria jututtamassa kun luulee et sen kans ollu jotain peliä. Vaikka en ole kysyisen tyypin kanssa ikinä puhunu. Kauhea tunne kun syytetään jostain mitä ei ole tehnyt. Voiko tästä olla enään paluuta???
Ei olla kauaa oltu mieheni kanssa yhdessä. Alussa meni hyvin ja oltiin hyvin rakastuneita ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Nyt kuitenkin alkaa ilmetä pahoja mustasukkaisuuskohtauksia. Kyselee heti jos olen opiskeluaikana koulussa jutellut miespuolisen ystävän kanssa, ei anna netissäkään pitää minkäänmoisia tunnuksia millään palstalla.. kyselee jopa tekstiviesteistä ja puheluista joita saan.. Sitten jos se on joku miespuoleinen ystävä niin heti alkaa riitely. Rakastan kyseistä miestä muttei hän ymmärrä miten tuo minusta tuntuu pahalta. Ja tuo jos mikä on merkki siitä ettei hän edes luota. Tuntuu siltä kuin hän tahtoisi minun olevan vain hänen kanssaan neljän seinän sisässä. Tänäiltana kuitenkin otan asian puheeksi.. ja minä varsin hyvin tiedän ettei tällaisesta touhusta pidemmän päälle tule hevon helevettiä jos hän ei opi luottamaan ja jättämään epäilynsä. Jos hän järjellä ajattelisi hän tietäisi että aidosti häntä rakastan enkä tekisi mitään häntä loukkaavaa. Tänään hän joko kuuntelee tai sitten lähtee. En näe muita vaihtoehtoja.
Moi!
Minäkään en ole kauaa ollut mieheni kanssa, mutta olen viimeaikoina huomannut, hän on mustasukkaisempi kuin mihin olen tottunut. Kysynkin nyt, missä menee raja?
Mitä kumppani saa kysyä, mitä ei? Onko naisella oikeus miespuolisiin ystäviin? Entä harrastuksiin joihin liittyy ajatus seksistä?
Tätä täytynee selittää tarkemmin... Olemme siis tällä hetkellä kaukosuhteessa ja olen ymmärtänyt etten saisi lukea esim. eroottisia novelleja. Minä taas en ymmärrä miksi!! En tiedä kokeeko hän sen pettämiseksi, mutta tappeluhan siitä tuli kun kerroin kyseisestä "harrastuksesta".
Toivon, että kyseessä on ollut vain jonkinlainen alkujärkytys, sillä en ole sellainen ihminen joka tyytyy sohvan nurkassa makoiluun. Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja seurustellessakin kaipaan omaa tilaa. En kestä ainaista kyttäämistä ja mitä teit, missä olit, oliko siellä miehiä - kyselyitä. Olen kyllä sitä mieltä, että suhde kerrallaan eikä mitään muita säätöjä samaan aikaan. Mutta ei kai se tarkota sitä, ettei saisi ajatellakaan mitään muuta, kuin "voi kun on ikävä" ???? Mielestäni seurustellessakin pitäisi saada hengittää. Vai onko tässä kyse nyt siitä, että haluan omaa tilaa liiankin kanssa?
edellinen näkökulma tähän siksi, että haluan erottaa normaalin mustasukkaisuuden epätavallisesta, ja siksi etten usko kaiken epätavallisenkaan mustasukkaisuuden päätyvän välivaltaan.
mulla ihan sama tilanne. luottoa ei löydy, vaikka syytä epäilyyn ei ole.. onko muita vielä samassa tilanteessa? olisi kivaa jutella jonkun kanssa joka elää samassa tilanteessa..