Suurin ongelma ammattiliitojen toiminnassa tällä hetkellä on, etteivät he ymmärrä maailman muuttuneen. Ennen EU:iin liittymistä teollisuuden kilpailukyky palautettiin devalvoimalla, nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole, vaan markkinoilla täytyy kilpailla ”oikeasti”. Tämä on sitä globalisaatiota ja tähän on maailmankauppajärjestö pyrkinytkin: vapaaseen kaupankäyntiin ja –kilpailuun.
Esimerkki: 80 –luvulla syntyi videovuokraamoita kuin sieniä sateella, niitä oli jokaisessa kadunkulmassa. Ei mennyt montaakaan vuotta, kun määrällisesti liikkeistä oli 80% hävinnyt pois. Osa ”fuusioitui” isompiensa kanssa ja osa jatkoi toimintaa yksityisinä. Luonnollinen kilpailu karsi heikommat pois alalta. Toisena esimerkkinä voisi mainita entisen Neuvostoliiton, jossa elettiin periaatteella ’yksi tuote riittää’. Silloin kun ei ole kilpailua, ei ole innovaatiota ja luonnollista kilpailun kautta tulevaa tuotekehitystä. Yksinkertaista, vai mitä? Jos kaupan hyllyllä on tuote A ja tuote B, joiden hintaero on olematon, mutta tuote A on selvästi parempi kuin tuote B, niin kumman ostat?
Nykykilpailu on kovaa. Tuotanto on tehokasta ja tehokkaammaksi muuttuu. Se mitä laiteratkaisuin voidaan tehdä, on nykyisen automatisoinnin osalta pitkälle tehty. On-line mittaukset, reaaliaikainen tuotannon raportointi ja tuotantoketjun toimintaperiaate ”impulssi tuotannolle tulee asiakkaalta” ovat parantaneet tuottavuutta huomattavasti. Enää ei tuotetta valmisteta varastoon, vaan mahdollisimman nopeasti asiakkaalle lähteväksi. Kaikki ovat törmänneet jossain vaiheessa hokemiin ’oikea tuote oikeaan aikaan’, ’laatu ja toimitusvarmuus’, tms. Näiden tarkoituksena on ollut vaikuttaa siihen kaikkein vaikeimpaan osa-alueeseen, eli ihmisen toimintaan.
Mikä on tuotantolaitoksen tehokkuus? Onko tehtaan sisällä vielä ns. pieni tehdas (tällä tarkoitetaan monesti työmenetelmiä, tms.), joka syö tuottavuutta päivittäin? Törmätäänkö nykyisessä toimintaympäristössä usein mentaliteettiin ’ei kuulu mulle’? Mitkä ovat vuotuiset käyntiaikojen menetykset tästä johtuen? Mikä on tavara ja materiaali hävikki? Kuinka siihen voidaan vaikuttaa? Näitä kysymyksiä mietitään joka päivä tuotannon johdon ja omistajien taholla. Näitä mittaroidaan ja niiden perusteella tehdään johtopäätöksiä, toimintasuunnitelmia ja usein lopullisiakin päätöksiä.
Ostajilla ja tavaran välittäjillä ei ole varaa luottaa epävarmaan toimittajaan. Ei Lontoossa tai Hampurissa toimiva jälleenmyyjä tai loppukäyttäjä voi tietää tuleeko lakkoilusta Suomessa kuukausittainen ilmiö, vai ei. Hän katsoo lähihistoriaa ja tekee sen perusteella johtopäätöksensä. Jos uskottavuus ja toimintavarmuus on usein uhattuna, on sen aiheuttaman imagomenetyksen takaisin saaminen kiven takana.
Esimerkki: 80 –luvulla syntyi videovuokraamoita kuin sieniä sateella, niitä oli jokaisessa kadunkulmassa. Ei mennyt montaakaan vuotta, kun määrällisesti liikkeistä oli 80% hävinnyt pois. Osa ”fuusioitui” isompiensa kanssa ja osa jatkoi toimintaa yksityisinä. Luonnollinen kilpailu karsi heikommat pois alalta. Toisena esimerkkinä voisi mainita entisen Neuvostoliiton, jossa elettiin periaatteella ’yksi tuote riittää’. Silloin kun ei ole kilpailua, ei ole innovaatiota ja luonnollista kilpailun kautta tulevaa tuotekehitystä. Yksinkertaista, vai mitä? Jos kaupan hyllyllä on tuote A ja tuote B, joiden hintaero on olematon, mutta tuote A on selvästi parempi kuin tuote B, niin kumman ostat?
Nykykilpailu on kovaa. Tuotanto on tehokasta ja tehokkaammaksi muuttuu. Se mitä laiteratkaisuin voidaan tehdä, on nykyisen automatisoinnin osalta pitkälle tehty. On-line mittaukset, reaaliaikainen tuotannon raportointi ja tuotantoketjun toimintaperiaate ”impulssi tuotannolle tulee asiakkaalta” ovat parantaneet tuottavuutta huomattavasti. Enää ei tuotetta valmisteta varastoon, vaan mahdollisimman nopeasti asiakkaalle lähteväksi. Kaikki ovat törmänneet jossain vaiheessa hokemiin ’oikea tuote oikeaan aikaan’, ’laatu ja toimitusvarmuus’, tms. Näiden tarkoituksena on ollut vaikuttaa siihen kaikkein vaikeimpaan osa-alueeseen, eli ihmisen toimintaan.
Mikä on tuotantolaitoksen tehokkuus? Onko tehtaan sisällä vielä ns. pieni tehdas (tällä tarkoitetaan monesti työmenetelmiä, tms.), joka syö tuottavuutta päivittäin? Törmätäänkö nykyisessä toimintaympäristössä usein mentaliteettiin ’ei kuulu mulle’? Mitkä ovat vuotuiset käyntiaikojen menetykset tästä johtuen? Mikä on tavara ja materiaali hävikki? Kuinka siihen voidaan vaikuttaa? Näitä kysymyksiä mietitään joka päivä tuotannon johdon ja omistajien taholla. Näitä mittaroidaan ja niiden perusteella tehdään johtopäätöksiä, toimintasuunnitelmia ja usein lopullisiakin päätöksiä.
Ostajilla ja tavaran välittäjillä ei ole varaa luottaa epävarmaan toimittajaan. Ei Lontoossa tai Hampurissa toimiva jälleenmyyjä tai loppukäyttäjä voi tietää tuleeko lakkoilusta Suomessa kuukausittainen ilmiö, vai ei. Hän katsoo lähihistoriaa ja tekee sen perusteella johtopäätöksensä. Jos uskottavuus ja toimintavarmuus on usein uhattuna, on sen aiheuttaman imagomenetyksen takaisin saaminen kiven takana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.