En ole koskaan rakastunut, enkä tarkalleen edes tiedä mitä se rakkaus sitten on. Sen kuitenkin tiedän että se odottaa tuolla jossain, se voi olla vaikka seuraavan nurkan takana, se voi ilmestyä hetkessä eteeni. Se voi kuitenkin myös viipyä jossain kaukana, ikuisuuden, tai ainakin lähes. Mutta, niin aina on mutta... Kun en edes tiedä mitä rakkaus on, niin tunnistanko sitä edes? Vaikka se seisoisi aivan nenäni edessä, enkä edes huomaa, kuljen vain ohi.
Kun puhun rakkaudesta, tarkoitan sitä isolla R:llä. Tottakai tiedän mitä rakkaus lähimmäisiin on, mutta niinhän meistä lähes kaikki. Tietääkö kukaan sitten mitään siitä oikeasta rakkaudesta? Onko sitä edes olemassa? Onko se vain myytti?
Rakkaus - se herättää aina enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia.
Rakkauteen liittyy olennaisesti rohkeus, kuten elämään yleensä, tai ainakin uskon niin. Itse en valitettavasti ole rohkea, enkä siten rohkene elää täysillä... niinhän elämä kuuluisi tuhlata, rohkeasti, mutta viisaasti.
Kaikessa on kuitenkin kaksi puolta, tai ainakin tahdon niin uskoa. Vaatii rohkeutta rakastaa tai edes pyrkiä siihen, toisaalta vaatii myös rohkeutta olla yksin.
Onko se sitten järkevää olla yksin? Omaksi surukseni on ehkä todettava että ei, ei missään nimessä. Mutta se on vain helpompaa jos pelkää. En salli itseni rakastua, pelkään muita ihmisiä. En osaa avautua kenellekkään, en todella. On oma syyni että olen yksin, on kuitenkin helpompaa syyttää maailmaa.
Täytyisi vain oppia avaamaan sydämensä, heittäytyä mukaan, mutta se vaatii rohkeutta. Toivoani en kuitenkaan heitä, jos vaikka joskus huomaisin sen kun se on nenäni edessä ja olisin tuolloin tarpeeksi rohkea.
Kun puhun rakkaudesta, tarkoitan sitä isolla R:llä. Tottakai tiedän mitä rakkaus lähimmäisiin on, mutta niinhän meistä lähes kaikki. Tietääkö kukaan sitten mitään siitä oikeasta rakkaudesta? Onko sitä edes olemassa? Onko se vain myytti?
Rakkaus - se herättää aina enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia.
Rakkauteen liittyy olennaisesti rohkeus, kuten elämään yleensä, tai ainakin uskon niin. Itse en valitettavasti ole rohkea, enkä siten rohkene elää täysillä... niinhän elämä kuuluisi tuhlata, rohkeasti, mutta viisaasti.
Kaikessa on kuitenkin kaksi puolta, tai ainakin tahdon niin uskoa. Vaatii rohkeutta rakastaa tai edes pyrkiä siihen, toisaalta vaatii myös rohkeutta olla yksin.
Onko se sitten järkevää olla yksin? Omaksi surukseni on ehkä todettava että ei, ei missään nimessä. Mutta se on vain helpompaa jos pelkää. En salli itseni rakastua, pelkään muita ihmisiä. En osaa avautua kenellekkään, en todella. On oma syyni että olen yksin, on kuitenkin helpompaa syyttää maailmaa.
Täytyisi vain oppia avaamaan sydämensä, heittäytyä mukaan, mutta se vaatii rohkeutta. Toivoani en kuitenkaan heitä, jos vaikka joskus huomaisin sen kun se on nenäni edessä ja olisin tuolloin tarpeeksi rohkea.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laulun sanojen mukaisesti, "Kuka keksi rakkauden.." Sen perimmäistä tarkoitusta ei voi tietää. Lieneekö sitä sanan varsinaisessa merkityksessä olemassakaan.
Rakkaus lähimmäisiin on aitoa rakkautta, joka tulee pysymmään sydämessä läpi elämän. Rakkaus on välittämistä, vihaamista, auttamista, ymmärtämistä. Jotain sellaista, mitä on lähimmäisten välillä.
Entä rakkaus ihmiseen, jota ei aikaisemmin ole tuntenutkaan. Ajatus voi tuntua pelottavalta. Voisiko tosiaankin rakastaa jotakuta? Jotakin, jota ei ole vielä tavannutkaan.. rakastaisi yhtä paljon, kuin lähimmäistään.
En ymmärrä, mielestäni ei voi tuntea surua siitä, ettei tunne tätä "rakkautta". Sillä eihä sitä tunnetta voi tietää. Joten, miksi unelmoida sellaisesta, josta ei tiedä.
Järkevyyden käsite on hyvin subjektiivinen.. Mielestäni on järkevää olla yksin, jos se tuntuu oikealta. Ja, mitä ilmeisemmin tuntuu, jos ei rakkautta ole kokenut.
Rakastuminen tuskin vaatii rohkeutta. Sillä tutkimattomia ovat ihmisten tiet.. Et voi tietää koskaan, missä rakkaus sinut kohtaa. Joten, rohkeuttas siihen ei tarvita.
Sinun ei tarvitse olla valmis kohtaamaan rakkautta, sillä se kohtaa sinut ennenpitkää.
"En ymmärrä, mielestäni ei voi tuntea surua siitä, ettei tunne tätä "rakkautta". Sillä eihä sitä tunnetta voi tietää. Joten, miksi unelmoida sellaisesta, josta ei tiedä."
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Halusin vain sanoa että useinhan sitä kaipaa ja on surullinenkin juuri jostain jota ei ole..
Mutta, eihän voi tietää sitä tunnetta, mikä siellä "aidan" toisella puolella vallitsee ellei sinnen näe. No ehkäpä sitten "ei rakastunut" osaa jollain tavalla aavistaa kuinka on havaittavissa rakkautta ilmassa.
Näin kevät-kesä aikaan tuo "kunpa rakastuisin" -tunne valtaa monien mielet ja vakiintuneetki parit tahtovat kokea sen tunteen uudestaan ja uudestaan.
Psykologiassa on sellainen ns. mittari, joka mittaa sitä, kuinka montaa suutelevaa paria kestää katsoa päivässä..
Ehkä tuo mittaa juuri sitä ihanaa tunnetta mikä liittyy rakkauteen..
Joten olenkohan puhunut itseni pussiin ilmaistessani tuon, ettei voi tietää paremmasta.. Voi, että olis se kyl kieltämättä melkoista.
Eih, kauas pois se minusta!!
Toivon, että sinäkin tulet rakastumisen ja Rakkauden kohtaamaan. Kirjoitat niin tuttuja asioita, itsensä ja sydämensä avaaminen vaatii rohkeutta ja itse asiassa luulen, että vain harvoissa suhteissa todella uskaltaudutaan sielujen yhteyteen. Olet huomannut, että pelkäät, niin minäkin olen itsestäni oivaltanut, ja se on jo puoli voittoa. Tiedät, mitä haluat, mitä kaipaat ja voit toimia sen mukaan, kun sitten rakkautta kohtaat.
Niin, ja se Rakkaus on jo sinussa, sinun sydämessäsi. Ja kohtaat vielä sen erityisen ihmisen, jonka kanssa voit rakkautesi jakaa.
Missä se minunkin elämänkumppani on. Kunpa löytäisin hänet, mutta.. :(