Olo on todella sekava, yhdessä ollaan oltu 6 vuotta josta asuttu yhdessä noin puolet. Noin puoli vuotta olen nyt miettinyt eroa, en vain uskalla ottaa sitä askelta... Tunteet ovat alkaneet hiipua, oikeastaan en enää kaipaa muuta kuin läheisyyttä, että on joku jonka kainalossa olla. Mikään intiimimpi ei enää kiinnosta ja kaikki arvot tuntuu olevan aivan päinvastaiset kuin itsellä. En tiedä että miten sitä en ole aikaisemmin huomannut, kai sitä on vain toivonut että kyllä ne siitä sulautuu yhteen. Nyt haaveilen toisenlaisesta elämästä, mutta pelottaa ihan hirveästi että miten saan elämäni takaisin raiteilleen eron jälkeen. Minulla on myös haave että voisin perustaa perheen tässä ihan lähivuosina... mitä jos sitten en löydäkään miestä kenen kanssa perheen perustaa? Onhan se typerää edes ajatella niin että jäisi suhteeseen vain sen takia, että jos ei pian sattuisikaan löytämään sitä suurta rakkautta.. mutta en voi sille mitään, pelottaa ihan tosissaan...
Tunteet vastaan
järki
61451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin tuttua....Itse erosin pari vkoa sitten 5 vuoden suhteesta. Kävi juuri samalla tavalla. Puoli vuotta mietin eroa jatkuvasti. Toinen huomasi etääntymiseni ja halusi lopulta itsekin eroa. Joten yhteistuumin erottiin. Olen sitä mieltä, että ei kannata jatkaa yhdessä, vaikka uusi tilanne pelottaa ihan mielettömästi. Ihmeellistä on, että huonokin suhde tuo jotenkin omituisen turvan tunteen, aina on joku kotona. Siksi suhteeseen on niin helppo jäädä roikkumaan. Itselläni suohteessani jäljellä oli vain tuo "turvan tunne". Muutoin olin ihan mielettömän onneton ja yksinäinen parisuhteessani. Nyt toivon parempaa tulevaisuutta ja uskon että mahdollisuuksia vielä on. Tai nyt niitä justiinsa on! Exän kanssa mikään ei tuntunut enää mahdolliselta, häntä en lasteni isäksi voinut enää pitkään aikaan kuvitella. Tsemppiä. Kuten sanotaan, saat juuri niin hyvää mihin tyydyt.
niitä te kaikki naise olette. ei varmaan kannata kertoa toiselle ajatuksistaan. vaan sanotte toiselle että kaikki on kunnossa. että toinen ei varmasti pysty tekemään mitään sen eteen että suhteessa menisi paremmin
En tiedä miten sinulle petetty on käynyt, mutta kyllä itse jauhoin suhteemme tilannetta myös kumppanini kanssa. Ero ei todellakaan ollut mikään hetken johtopäätös vaan siis 6 kk:n pohdinnan tulos. Ja enimmäkseen kyllä yksin mietiskelin, sillä olin yksin...eikä kumppani ollut kiinnostunut keskustelemaan...itse en päässyt tilanteesta yli ja kumppaninikin huomasi sen. Meidän tilanteemme ei ratkennut kolmanteen osapuoleen. Vaikeita asioita nämä. Joskus on todella vaikea sanoa kipeitä asioita rakastamalleen ihmisille, sillä ei halua satuttaa toista. Vaikka eihän se asian pitkittäminen mitään auta.
Itse olin samassa tilanteessa mutta se toinen osapuoli. Mies jahkasi kuten sinakin, tosin tietamattani. Saanen siis antaa muutaman neuvon, usko pois, ne on jokainen suoraan sydamesta.
Ymmarra ensinnakin, etta vaikka kuinka mietit eroa pitkaan ja suret itseasi, se tulee olemaan toiselle osapuolelle viela suurempi kolaus. Vaikka han jo osaisi aavistellakin eroa, ei han kuitenkaan halua sisimmassaan uskoa etta se tapahtuisi. Koska rakastaa. Koska uskoo teihin. Koska haluaa yhteisen tulevaisuuden, niinkuin olette puhuneet, niinkuin olet hanelle sanonut. Han uskoo edelleen siihen. Haluaa uskoa.
Miten tahansa hanet jatatkin, satutat silti aivan hirveasti. Ei ole oikeaa tapaa jattaa. Toiselle se tulee iskuna joka tapauksessa, ja pohjalle tippuu oli sitten tapa mika tahansa.
Selvita itsellesi etukateen selva syy miksi haluat erota. Koska erotessa toinen tulee tata kysymaan. Jos annat miljoona pikkusyyta, vedat esiin miljoona suhdettanne vaivannutta asiaa, ei toinen tieda mita ajatella, tuntee itsensa maailman huonoimmaksi ihmiseksi eika ymmarra miksi ero tuli, koska mitaan isoa selvaa syyta ei ollut. (sanottakoon eta jalkikateen tajusin syyn; mies oli vain sekaisin elamastaan, ikakriisi, ei tiennyt mita elamaltaan haluaa. Mutta silla hetkella ei osannut sita minulle selittaa.)
Ala havia toisen elamasta yhtapaata. Ala anna toiveita yhteenpaluusta jos et sita enaa halua, mutta ole toisen tukena. Vaikka han haukkuisi sinut maan rakoon, olisi valmis rakimaan naamallesi ja huutaisi vihaavansa sinua, ala tee samaa hanelle vain kostoksi. Se on vain hanen tapansa purkaa vihaansa. Koska rakkaus-viha yhdistelma on ehka yhdistelmista pahin. Ole vaikka hiljaa, jos toinen riehuu, mutta ala aloita huutamaan takaisin. Ymmarra etta syy, miksi han sinua vihaa, on koska on niin satutettu siita ettet enaa halua hanta. Koska han halusi olla kanssasi enemman kuin mitaan muuta. Haluaisi luultavasti edelleen.
Mitahan muuta sita osaisi sanoa... Minut jatettiin 4.5v suhteen jalkeen, mies ei osannut kertoa kunnon syyta ja sai minut todella maan pohjalle. Oli onneksi lahella jatkossakin, kuunteli riehumistani mutta ei huutanut takaisin. Ymmarsi. Kiitos siita hanelle, jos nyt nain voin sanoa kaiken sen jalkeen.
Ala jaa suhteeseen jos se ei hyvalta tunnu, ala jaa pitkittamaan sita, mutta ala hyva ihminen tee mitaan ennen kuin olet perustellut sen itsellesi ainakin 100 kertaa, ja olet aivan selva siita mita haluat. Koska haluathan olla sujut itsesi kanssa siina vaiheessa kun muserrat toisen ihmisen maailman?
Puoli vuotta erosta ja edelleen viela valilla sattuu niin etta hengittaa ei meinaa pystya. Eilen itkin itseni uneen. Hankalaa on. Yhteenpaluustakin on puhuttu, mutta en tieda haluanko sitakaan. Valilla menee paremmin, mutta yksin ollessa ahdistaa.
Tee niinkuin sydan sanoo, mutta pida huolta siita toisesta...
otettava,ettei sitten tarvitse surkutella myöhemmin kuinka aika meni hukkaan.Itse seurustelin 4 vuotta ja huomasin jo parin ekan vuoden aikana ettei homma oikein toimi ja etten tule sen ihmisen kanssa loppuelämääni olemaan.Pari vuotta siinä sitten kärsittiin ja tapeltiin milloin mistäkin, ja nyt kohtalo järjesti asiat niin että muutan kuukauden sisällä omaan kämppään ja aloitan uuden elämän.Käy mielessäsi kaikki ongelmatilanteet,pelot ja muut asiat ja mieti miten ne hoidat/järkkäät yksin ollessasi.Kun tarpeeksi niitä pyörittelet ja saat niihin selkoa,huomaat että yhtäkkiä asiat tuntuvat valkenevan ja sinulle tulee olo että nyt äkkiä muutosta elämään ja toimeksi.Näin minulle kävi,mutta tosiaan vähän kaduttaa että 2v vitkuttelin kun aiemminkin olisin ollut valmis.Tsemppiä sulle,älä ajattele asioita perheenperustamisen kannalta vaan oman itsesija sen hyvän olon..se tuo mukanaan kyllä sitten loputkin..
Suurkiitokset teille jotka otitte kantaa viestiini! Tässä tilanteessa ei tule aina ajateltua järkevästi eikä myöskään toisen osapuolen kannalta, mutta nyt ymmärrän ajatella myös sitä enemmän. Sitä on yrittänyt laittaa plussa ja miinukset erilleen ja miettiä ratkaisua, mutta sehän siinä onkin että kun ei tiedä mitä tulevaisuus toisi, saisi liekin taas syttymään kunnolla tässä suhteessa, saisiko kaikki ongelmat korjaanttua. Kyllä olemme toisen osapuolen kanssa keskustelleet jollakin tapaa asiasta, joten aivan tietämätön tästä hän ei ole. Täytyy nyt vain tosissaan ottaa kaikki kannat mietintään, omasta ja toisen takia... Kiitos myös vinkeistä mitä ei todellakaan kannata tehdä, sitä kun on hyvä saada sen "toisen osapuolenkin" kuva tilanteesta, oli se ratkaisu sitten mikä tahansa.