Tässä olen jonkin aikaa miettinyt, kuinka moni ihminen käy näillä palstoilla puhumassa ja lukemassa ero asioita?
Kuinka moni puhuu täällä kumppaninsa tietämättä?
Kuinka moni ottaa vastuun sanomisistaan?
Kuinka moni oikeasti toimii saamiensa ohjeiden perusteella?
Nämä vaan tuli mieleen siitä kun sain tietää että ex:ni oli ollut täällä ruikuttamassa pahaa oloaan 6kk ennen kuin sanoin minulle asiasta.
Onko oikein, minusta ei.
Te hyvät miehet ja naiset puhukaa kumppanillenne heti kun siltä tuntuu se sai meidätkin uuteen nousuun ja uskon sitä samaa myös teille. Kun elää ns. tasapaksua elämää monta vuotta niin silloin ihminen vaan tarvii muistutuksen kuinka täällä suhteessa asiat oikein ovat.
P.s jotkut ihmiset ottavat oikeesti vakavissaan sen mitä te sanotte, kantakaa vastuuta sanoistanne. Kiitos.
Kuinka moni puhuu täällä kumppaninsa tietämättä?
Kuinka moni ottaa vastuun sanomisistaan?
Kuinka moni oikeasti toimii saamiensa ohjeiden perusteella?
Nämä vaan tuli mieleen siitä kun sain tietää että ex:ni oli ollut täällä ruikuttamassa pahaa oloaan 6kk ennen kuin sanoin minulle asiasta.
Onko oikein, minusta ei.
Te hyvät miehet ja naiset puhukaa kumppanillenne heti kun siltä tuntuu se sai meidätkin uuteen nousuun ja uskon sitä samaa myös teille. Kun elää ns. tasapaksua elämää monta vuotta niin silloin ihminen vaan tarvii muistutuksen kuinka täällä suhteessa asiat oikein ovat.
P.s jotkut ihmiset ottavat oikeesti vakavissaan sen mitä te sanotte, kantakaa vastuuta sanoistanne. Kiitos.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyt jos näit vaivaa lukea tänne asti niin toivoisin hyvää keskustelua aiheesta...
Itse olen kyllä saanut melko paljon virtaa tätä kautta. Tapaukset, joita täällä käsitellään ovat niin samanlaisia. Eikö susta olisi kiva lukea muiden kokemuksia asista, jota itse olet vasta prosessoimassa?
Niin minä kyllä olin siinä vain niin ihmeissäni kun minä pystyn sanomaan miltä minusta tuntuu ihan henk. kohtaisesti, niin myös toivoisisin puolisolta. Hän varmaan kommentoi tätä juttu vielä...
Parempi purkaa tuntojaan täällä ja kysellä apua, kuin olla täysin hiljaa.
Paras ratkaisu kai olisi puhua kumppanille suoraan, mutta ei se aina ole niin helppoa.
Entä kun kumppani ei puhu? Mun avopuolison kanssa ei vaan voi keskustella. Riitatilanteet meillä menee seuraavan kaavan mukaan: riita syntyy - molemmat huutaa - toinen lähtee, joko ulos tai toiseen huoneeseen oven paukauttaen - mä yritän lepytellä, se ei halua edes nähdä mua, saati puhua, haluaa olla yksin - mököttäminen voi jatkua monta päivää, siten että mä itken ja se mököttää, ei puhuta. Sitten vasta ku se on valmis leppymään niin sitte halataan ja ollaan taas normaalisti. Se on aina mun puolisosta kiinni. Koska se on pitkävihanen, mä en.
Missään vaiheessa riitaa ei puhuta, vaan syyllistetään toista, haukutaan ja huudetaan. Nyt on kans pieni riidanpoikanen meneillään; sen välit sen äidin kans on huonot, niillä tuli riitaa. Asiaa en jaksa ruveta selittää mut se tuskin ikinä paranee se tilanne. Mun puoliso ei anna äitilleen varmaa ikinä anteeks.
Tänää tein virheen ku päästin sen äidin sisää joka halus jutella poikansa kanssa. Tietysti mun puoliso suuttu ja syyllistää nyt mua että oon sen äidin puolella. Mitä en ole. Ymmärrän niitä kumpaakin, mutta parempi olis sopia mutta herra ei halua. Nyt se nukkuu/mököttää tuolla. Pelkään että tää suhde kaatuu koska syytän nyt itseäni ku tein virheen "menemällä sen äidin puolelle". Loukkasin jätkääni tosi pahasti.
Pelottaa.
Juuri näin, minä voin rehellisesti sanoa että tuohon on varmaan jossain ihminen joka osaa auttaa sinua, itse en uskalla/osaa sanoa mitää.
Saako kysyä oletko kertonut miehellesi että puit teidän suhtettanne täällä?
ei tiedä enkä olekaan vakituiseen puhunut täällä meidän asioista. Nyt vaan ku tuli paha riita päälle ni tarvi puhua jollekin... mut nyt näyttää jo valoisammalta. Mut ei se todellisuus mihinkään katoa...
näillä palstoilla että jengi neuvoo ihmistä ongelmassa, ottamatta minkäänlaista vastuuta sanomisistaan. Varsinkin tuolta äitiyspalstalta näkyy mitä vahinkoa voi saada aikaan.. Tuttuni kävi 16-vuotiaana pohdiskelemassa siellä että onko ikäero 10 v vanhempaan miesystävään liian iso ja kannattaako luottaa miehen haluun saada lapsi. Sai vastaukseksi että totta kai juu juu tehkää vaan lapsi nyt heti, sit ku itestä hyvältä tuntuu, kaikki kyl lutviutuu, ei se raha vaan se rakkaus..
Ja lopputulos? Elämä tällä ystävällä päin helvettiä. Kyselee nyt toisella palstalla että mitä tehdä kun rahat ei riitä, mies pettää, masennusta on, väsynyt ja kyllästynyt vauvaan.. Että näin hyviä neuvoja täällä. Ja jos vielä aikuiset "järkevät" ihmiset tällä palstalla uskovat annettuihin neuvoihin niin auta armias..
Jos joku kyselee tällaisilta palstoilta, kannattaako hänen tehdä lapsi vai ei ... edes tietämättä, kuka hänelle vastaa ... ja kokee sittemmin, että VASTUU tuosta melko suuresta valinnasta olisikin palstakirjoittajien...
... niin eipä voi muuta sanoa, kuin että tuon tietäessämme olisimme varmastikin neuvoneet vielä syömään pari vuotta ihan rauhassa kaalikeittoa.
Huhhuh! Provo? Minä kun luulin, että neuvoja ja erilaisia näkökulmia kysellään, jotta oma tilanne selkiytyisi mahdollisimman monelta kantilta, mutta että vastuu omista valinnoista otettaisiinkin ihan itse. Ehkä tästäkin osastosta pitäisi tehdä K-18, ettei alaikäiset koe tulevansa harhaanjohdetuiksi.
Hard rock hallelujah vaan sinnekin päin.
Itse koen asian, niin että täältä on ihan hyvä sillon tällön käydä tukea hakemassa, lukemassa muiden kokemuksista jne. Jotenkin se vaan helpottaa. Jos riitelen mieheni kanssa ja mulla on paha mieli, niin kyllä mun mies sen tietää. Mitä vikaa siinä sitten on, jos tulen tänne anonyymisti kertomaan että mulla on paha mieli, löytyykö kohtalotovereita? Asiat joista täällä puhutaan on kuitenkin niin ympäripyöreitä...Ei täällä kukaan mitn kovin tarkkoja tietoja anna. Omista tuntemuksista täällä vaan puhutaan. Ja kyllä joka kerta on helpottanut sydänsuruissa huomata, että ne on jokapäiväistä elämää niin monelle muullekin.
Olen pyörinyt täälla ahdistuksien tyyssijassa nyt noin pari kuukautta ja saanut vahvistusta sille että nostan kytkintä 15 v liitosta.
Meinaan kun havaitsi että samanlaista se on muillakin ,ja turha on elämäänsä haaskata ei hyvässä liitossa.
Olen täällä itkemässä ja hakemassa vertaistukea, koska mieheni ei puhu. Ikinä. Mistään. Vuosi sitten sain tietää että asiat on päin helvettiä, minä en tiennyt sitä ennekuin oli liian myöhäistä. Liian kauan aikaa kulunut ja asioiden annettu vaan luisua huonompaan suuntaa. Miksi? Miksi ei puhuta nimenomaan sille oiekalle ihmiselle jos on paha olo? Olisin tehnyt mitä tahansa, mutta kun en tiennyt. Valitettavsti.
Käyn lukemassa, harvoin kommentoin, vielä harvemmin kyselen itse. Jos jotain sanon, otan vastuun siitä, että se on minun mielipiteeni. Avokkini ei tiedä, että käyn täällä, mutta tietää jos jotain on kotona vinossa. Täältä saadut neuvot menevät suodattimen läpi.
Omassa tilanteessasi on kaksi puolta. Kumppanisi ei puhunut sinulle, ja kumppanisi kirjoitteli palstalla. Toinen ei välttämättä sulje toista pois. Tunnut kovasti pohtineen palstalla kirjoittelua, mutta siunasitko ajatusta sille, MIKSI kumppanisi ei puhunut sinulle?
Anonyymikeskusteluissa netissä ihmisiltä saa rehellisiä vastauksia. Provot ja v*ttuilut on yleensä normaalin aivoliikenteen avulla helppo karsia pois. Riitatilanteessa ystävät ovat aina sinun puolellasi, puolisosi ystävät ovat vihollisiasi ja puolisolle puhuminen on harvoin neutraalia. Täällä tulee suoraa tekstiä. Hyvään tai pahaan.
Itse tunnen osaavani jollain tasolla paremmin arvioida omaa suhdettani, kun tiedän osan niistä ongelmista joita muut pyörittelevät. Haen siis muistutusta siihen tasapaksuun elämääni, mikä on hyvin ja mikä vähän huonommin. Lukiessani otsikon "mies ryyppää joka viikonloppu", osaan olla iloinen siitä, että oma ei. Toisaalta olen täältä saanut asiallisia neuvoja tilanteeseen, jossa en enää itse tiennyt mikä on oikein ja mikä väärin. Kenties pelasti suhteenkin. Monille täältä saatu tuki on se, millä pään liimaa kasaan vaikeina aikoina.
Ne, joilla kapasiteetti riittää erottamaan arvokkaat neuvot älyttömyyksistä, ja tekemään päätökset loppujen lopuksi oman mielipiteen perusteella, luultavasti hyötyvät palstasta. Ne, joilla ei.. Silläkin uhalla, että olen ilkeä: en taitaisi sellaisen ihmisen kanssa suhteessa ollakaan. Itse tiedät kumpi vaihtoehto sai sinut katkeroitumaan. Oliko ex:si tyhmä ja uskoi täällä väitetyn, vai oliko ex:si viisas ja uskoi täällä väitetyn?
juu siis minä viisastuin niin että otin ja lähdin kun jos emme olisi voineet puhu asioista toisillemme niin se oli siinä jo... harmi et en uskaltanut lähteä kunnialla... ei katkeruutta täytyy sanoo et olen aivan yli happy sinkku joka saa jahdata kinkkuja!