Tapasin puolivuotta sitten vuosien jälkeen ensirakkauteni, olin häntä toki aika-ajoin vuosien aikana miettinyt. Oli ihanaa kun laitoimme sitten hynttyyt taas jälleen yhteen...
No eilen menin hänelle. Hän oli saannut vahvistuksen ulkomailta koulusta, johon hän oli hakenut vaihtoon... hän siis lähtee nyt sinne.
Emme siis enään ole yhdessä, en tiedä mitä tehdä... tekisi mieli uskoa että suhteemme kestäisi sen että hän on puolivuotta toisellapuolella maapalloa. Kai sitä voisi itselleen valehdella, mutta totuuden tajuaisi ennemmin tai myöhemmin.
On niin vaikea erota ihanasta ihmisestä, kun molemmat välittää! Ja nyt kun se loppuu vasta ymmärtää kuinka paljon hän merkitsee minulle, mikä vitun vitsi sekin on että vasta kun se on loppu?! (Aika kiitos luoja olo :) Jäin eilen yöksi, hän vielä pyyteli ettei se yö jäisi viimeiseksi.. Pitäisikö sen? Helpottaako se oikeasti eroamista tälläisessä tilanteessa? Vai olisiko se vain toistemme piinaamista? Kai sitä itse vaan haluaa ajatella että se helpottaisi jotenkin tätä tilannetta kun sitä niin haluaa...
Koitin olla vahva ja muistuttaa häntä siitä kaikesta ihanasta mitä hän siellä ulkomailla oppii ja kokee... oman pahanolon vielä jotenkin kestää, mutta se että ihminen kenestä välittää kärsii on jo vähän liikaa... noh ainahan eroista selviää, mutta pitää nyt johonkin avautua kun ei noita kavereita ole kenelle jutella.
Paskamainen loppu kivassa sadussa..
Välitän susta .... niin tosi paljosti.
No eilen menin hänelle. Hän oli saannut vahvistuksen ulkomailta koulusta, johon hän oli hakenut vaihtoon... hän siis lähtee nyt sinne.
Emme siis enään ole yhdessä, en tiedä mitä tehdä... tekisi mieli uskoa että suhteemme kestäisi sen että hän on puolivuotta toisellapuolella maapalloa. Kai sitä voisi itselleen valehdella, mutta totuuden tajuaisi ennemmin tai myöhemmin.
On niin vaikea erota ihanasta ihmisestä, kun molemmat välittää! Ja nyt kun se loppuu vasta ymmärtää kuinka paljon hän merkitsee minulle, mikä vitun vitsi sekin on että vasta kun se on loppu?! (Aika kiitos luoja olo :) Jäin eilen yöksi, hän vielä pyyteli ettei se yö jäisi viimeiseksi.. Pitäisikö sen? Helpottaako se oikeasti eroamista tälläisessä tilanteessa? Vai olisiko se vain toistemme piinaamista? Kai sitä itse vaan haluaa ajatella että se helpottaisi jotenkin tätä tilannetta kun sitä niin haluaa...
Koitin olla vahva ja muistuttaa häntä siitä kaikesta ihanasta mitä hän siellä ulkomailla oppii ja kokee... oman pahanolon vielä jotenkin kestää, mutta se että ihminen kenestä välittää kärsii on jo vähän liikaa... noh ainahan eroista selviää, mutta pitää nyt johonkin avautua kun ei noita kavereita ole kenelle jutella.
Paskamainen loppu kivassa sadussa..
Välitän susta .... niin tosi paljosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oma suhteeni kesti puolen vuoden vaihdon. Ja niin kesti monen muunkin. Mikä teissä on vikana, kun ette sitä usko kestävänne?