Ja taas musta synkkyys valtaa mielen. Kun näin sattumalta kirjan
"Jätä se! -Tekosyitä joita naiset uskovat". Että sekin on pelkkä
tekosyy että miehellä ei ole aikaa seurustella. Mies ei vain oikeesti
ole niin paljon kiinnostunut.
Osui. Ja mä ehdin jo melkein uskoa että sun syyt olivat oikeita
syitä. Mut ei ne olleet. Jos sulla olisikin kiireitä, jos rakastaisit
niin paljon, niin vähentäisit menojasi. Mut rakkaus minuun
ei mennyt sun juttujes edelle. Ei ollut tarpeeksi voimakas tunne.
Olo on vihainen, loukkaantunut, katkera, turta. Yhtäkkiä musta pilvi
meni ihanan auringon tielle. Vaikka olenhan mä jo päästäny sut
menemään...voi miksi et ollut mulle rehellinen? Olisit sanonut suoraan
ettei kiinnosta, etkä valehdellu mitään työkiireistä. Mut sähän sanoit,
sanoit että "Ehkä tää ei vaan tunnu musta oikeelta".
Kaikki nämä kuukaudet, vuodet, ja sinä sanot: Ehkä tää ei vaan tunnu
musta oikeelta. Mutta sä myöskin sanoit että "ehkä joskus, ei sitä tiedä".
Ja jokin petollinen osa mussa tarttuu siihen.
Mä en jaksa tätä. Mä en halua muistaa sua pahalla. En halua tätä.
En jaksa enää surra, en olla katkera. En kestä tätä oloa, en halua että
päivieni valon sumentaa jatkuvasti musta pilvi. Mä en halua olla
ikuisesti ei-toivottu ja ei-rakastettu. En halua ajatella sitä. Enkä siksi
halua ajatella sinua. Mä tiedän et jossain on joku muakin varten.
Ihan sama mitä aattelet, mitkä ne syyt oli miks en kelvannu, ihan sama.
Mä haluun vaan rauhassa jatkaa elämääni. Ilman ylimääräisiä tuskia,
ilman yhtään tuskaa enää SUN takias. Sä et satuta mua ikinä enää.
Eikä sun kaltaises.
"Jätä se! -Tekosyitä joita naiset uskovat". Että sekin on pelkkä
tekosyy että miehellä ei ole aikaa seurustella. Mies ei vain oikeesti
ole niin paljon kiinnostunut.
Osui. Ja mä ehdin jo melkein uskoa että sun syyt olivat oikeita
syitä. Mut ei ne olleet. Jos sulla olisikin kiireitä, jos rakastaisit
niin paljon, niin vähentäisit menojasi. Mut rakkaus minuun
ei mennyt sun juttujes edelle. Ei ollut tarpeeksi voimakas tunne.
Olo on vihainen, loukkaantunut, katkera, turta. Yhtäkkiä musta pilvi
meni ihanan auringon tielle. Vaikka olenhan mä jo päästäny sut
menemään...voi miksi et ollut mulle rehellinen? Olisit sanonut suoraan
ettei kiinnosta, etkä valehdellu mitään työkiireistä. Mut sähän sanoit,
sanoit että "Ehkä tää ei vaan tunnu musta oikeelta".
Kaikki nämä kuukaudet, vuodet, ja sinä sanot: Ehkä tää ei vaan tunnu
musta oikeelta. Mutta sä myöskin sanoit että "ehkä joskus, ei sitä tiedä".
Ja jokin petollinen osa mussa tarttuu siihen.
Mä en jaksa tätä. Mä en halua muistaa sua pahalla. En halua tätä.
En jaksa enää surra, en olla katkera. En kestä tätä oloa, en halua että
päivieni valon sumentaa jatkuvasti musta pilvi. Mä en halua olla
ikuisesti ei-toivottu ja ei-rakastettu. En halua ajatella sitä. Enkä siksi
halua ajatella sinua. Mä tiedän et jossain on joku muakin varten.
Ihan sama mitä aattelet, mitkä ne syyt oli miks en kelvannu, ihan sama.
Mä haluun vaan rauhassa jatkaa elämääni. Ilman ylimääräisiä tuskia,
ilman yhtään tuskaa enää SUN takias. Sä et satuta mua ikinä enää.
Eikä sun kaltaises.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...
niin...sitä usein takertuu vain joihinkin sanoihin esim. "antaa ajan kulua" sitä sitten alkaa odottaan että aika nyt kuluis ja ehkä se toinen haluu sut taas. Haluaa vain itse uskoa niin. Ja se toinen osapuoli ei edes tajua mitä on sanonut ja että se toinen siellä vielä toivoo ja odottaa :(
Muuta ei voi kun yrittää vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin ja toivoa että joskus taas pystyis vaik ihastua taas. Jaksamisia!!!!