...vai oikealla tiellä, kun en ole vielä voinut lähes lainkaan huonosti, vaikka joitakin viikkoja sitten selvisi että miehelläni on toinen nainen? Kun tämä kuvio selvisi, mieheni ilmoitti että haluaa erota (vaikka ilmeisesti tämä kakkossuhdekin on nyt ainakin katkolla).
Meillä on reilut kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, ja lapsiakin on. Esitän kyllä, että olen valmis tekemään työtä liittomme pelastamiseksi (ja olenkin, jos vain mieheni siihen ryhtyisi)- mutta samanaikaisesti olen ollut jotenkin hyvin hyvinvoiva ja huojentunut. Onko tällainen eroeuforia jotain ihme shokkivaiheen harhaa, vai osoitus siitä, että haluan itsekin eroa, vaikka en itse olisi ainakaan vielä ollut aloitteellinen (ennen kaikkea ja itse asiassa ainoastaan siksi että lapset ovat vielä aika pieniä).
Onko muilla kokemusta siitä, että kumppanin aloitteesta lähtenyt eroprosessi olisi tuntunut yllättäin suorastaan voimaannuttavalta? Vaikka meilläkin on juuri kaikki väännöt päällä, olen jotenkin ihanan tyyni ja seesteinen suurimman osan aikaa. Vai koska se suru ja raivo ja shokki ja katkeruus iskee päälle?!?
Meillä on reilut kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, ja lapsiakin on. Esitän kyllä, että olen valmis tekemään työtä liittomme pelastamiseksi (ja olenkin, jos vain mieheni siihen ryhtyisi)- mutta samanaikaisesti olen ollut jotenkin hyvin hyvinvoiva ja huojentunut. Onko tällainen eroeuforia jotain ihme shokkivaiheen harhaa, vai osoitus siitä, että haluan itsekin eroa, vaikka en itse olisi ainakaan vielä ollut aloitteellinen (ennen kaikkea ja itse asiassa ainoastaan siksi että lapset ovat vielä aika pieniä).
Onko muilla kokemusta siitä, että kumppanin aloitteesta lähtenyt eroprosessi olisi tuntunut yllättäin suorastaan voimaannuttavalta? Vaikka meilläkin on juuri kaikki väännöt päällä, olen jotenkin ihanan tyyni ja seesteinen suurimman osan aikaa. Vai koska se suru ja raivo ja shokki ja katkeruus iskee päälle?!?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ku me erottiin 15 vuoden jälkeen.oltiin avoliitossa ja kans pieniä lapsia. mies ilmoitti suhteestaan ystävääni joka sekin on tällä hetkellä katkolla. tunsin huojennusta ja kun mies tuli katsomaan lapsia juttelin hänen kanssaan kuin en olisi tuntenut mitään olin hyvin itsevarman oloinen. sitä kesti viikkoja mutta sitten tuli todellinen romahdus itkin hirveästi ja lopulta jouduin hakemaan sairaslomaa. olo taas helpottui mutta vaikeita hetkiä tuli. tällä hetkellä olo on aika hyvä mutta tiedä mikä se sitten huomenna on. asia on kuitenkin niin että kaikki kokevat asiat eri tavalla. tsemppiä sulle
Mulla kävi suunnilleen samalla tavalla, että hullussa euforiassa liitelin monta kuukautta. Nyt viisi-7 kuukautta myöhemmin olen romahtanut ja voin todella huonosti. Hankin alkuun laastarisuhteen ja olin rakastunut. Mutta pidemmän päälle suhde on viilentynyt ja nyt käyn vasta tunteita läpi. Kamala vaihe, olen niin väsynyt etten tahdo jaksaa edes nousta. Pitäisi hakea sairaslomaa mutta ei jaksa. Teen etätyötä joten huonosti menee