Itse eronneena olen törmännyt usein ihan ok eronneeseen naishenkilöön. Mutta kun molemmilla meillä on lapsia niin hitto soikoon, että on vaikea löytää yhteistä aikaa. Yksi suhde lopahti juuri tähän ongelmaan. Harmittaa. Mitenköhän oikein pitäis toimia? Ei ne tapaamiset oikein onnistu niinkään, että molemmilla on lapset mukana, paitsi lintsillä :)
Tapaamisissa käytännön ongelmia
löytyy valitettavasti
4545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
teillä ongelmaa..ei se niin helppoa ole rakentaa uutta suhdetta,eikö lapset exien luona voi olla samaan aikaan, että pääsette keskenään yhdessä rentoutumaan..
Itse olen kahden lapsen äiti, seurustelen miehen kanssa jolla yksi lapsi, asuu pääsääntöisesti äitinsä kanssa. Meillä tavataan näin:
1. minun lapset mukana
2. kaksin (miehen lapsi äidillään, minun lapset hoidossa mummolassa tms.)
3. kaikki lapset mukana - vaikka toisen kotona tai ulkoilemassa tms. Miksi tapaamiset eivät onnistuisi jos molempien lapset on matkassa? Ehkä sellaista "aikuisten välistä läheisyyttä" ei silloin toki voi kokea ennen kuin lapset vaikka nukkuvat.
Kyllähän tällainen järjestely ja sopiminen vaatii paljon joustoa molemmin puolin, mutta jos halua on niin onnistuu. Itse seurustelin ensin miehen kanssa jolla ei ollut lapsia, ja nykyinen vaihtoehto mies lapsi on paljon parempi, löytyy sitä ymmärrystä ja joustoa häneltäkin paljon enemmän.
Kun tekee yhden yhteisen lapsen, johan löytyy ratkaisu. Joku sanoo ettei lapsi ole koskaan ratkaisu ongelmaan. Ei se pääsääntöisesti olekaan. No, meille syntyi ns. vahinkolapsi joka on ollut kuitenkin tervetullut siitä asti kun alkuunpanostaan ilmoitti, erittäin rakastettu perheenjäsen. Yhteinen rakkaus vahvisti kahden epävarman ihmisen suhdetta. Molempien lapset ottivat uuden perheenjäsenen vastaan, aivan kuin se olisi sinetöinyt heidän "perhejäsenyytensä". Yksi ongelma tosin kasvoi... lasten hoitopaikan löytyminen tarvittaessa. Nykyään tunnemme olevamme enemmän kokonainen perhe eikä kahdenkeskinen aika ole enää niin tärkeää kuin alussa. Alussahan se onkin tärkeää jo siksi että ensin muodostuisi vahva side kahden aikuisen välille ennen kuin muille perheenjäsenille riittää rakkautta. Ilman yhteenkuuluvuuden tunnetta kahden aikuisen voi olla hankala järjestellä mitään, tai selvittää päivittäisiä ongelmatilanteita.
Älä menetä uskoasi. On kaikki mahdollisuudet tavata yllättäen sellainen henkilö, jonka kanssa käytännön järjestelyt kuten lapset eivät ole kuin osa kokonaisuutta. Ei erottava tekijä, ei välttämättä yhdistäväkään, vaan osa kokonaisuuttanne.
... meilläkin...
Mutta onnellisia ollaan. Välimatka n 1000 km. Mulla 3 lasta, rakkaalla 3 lasta. Kumpikaan ei voi muuttaa. Mutta tavataan kun on mahdollista. Tähän asti ollaan tavattu 3 kertaa (kerran kahdestaan, kerran hänen lapsi mukana, kerran mun lapsi mukana). Ollaan joka päivä yhteydessä. Skype on mainio keksintö. ;)
Ei ole kummallakaan pakollinen tarve muuttaa heti yhteen. Voi olla että muutetaan yhteen sitten kun lapset ovat aikuisia. Jos ollaan vielä yhdessä.
Juuri nyt ollaan todella onnellisia. Ei kannata asioita murehtia liikaa.