rakkaus ei lopu

Pitäisi vain pystyä unohtamaan mutta taitaapi olla helpommin sanottu kuin tehty.. aika parantaa haavat, usko pois.

...en tiedä.
En minäkään ole päästänyt irti vaikka olen niin itselleni kuin monelle muullekin sitä väittänyt.
Minun exäni sydän...en tiedä kuuluuko se minulle vai nykyiselleen mutta pahojahan nämä tilanteet ovat.
Luulempa että sekä minua että nykyistä narutetaan.Silti rakkaus ei lopu ja jotain kai toivon edelleen....säälittävää ,ja niin hankalaa...

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Muistan kun pari vuotta sitten kirjoitin tänne omassa surussani.
Välillä tuntui että olisin halunnut juosta syvälle metsään ja huutaa, uskotellen itselleni sen helpottavan. Välillä huusin suoraa huutoa etten tiennyt loppuuko se vai ei. Siltä tuntui kun erosin kihlatustani....minulle sanottiin aika parantaa, en uskonut. Mutta se todella parantaa. Sinun täytyy avata silmät elämälle ja kesälle, täällä on kaikkea kivaa:) usko pois. Pikkuhiljaa huomaa että ei sure enää vaikka kaipaus on. Minullakin se vielä joskus on, kaipaus siis:) mutta olen jatkanut eteenpäin, löytäen uusia haasteita ja ihmisiä elämässäni. Usko pois, helpottaa pikkuhiljaa mutta varmasti jos vain annat sille mahdollisuuden.
Paula

nuo ajatukset, kun rakas ihminen onkin toisen kanssa.... koskettaa, suutelee, pitää lähellä. Ne ajatukset ovat raastavinta mitä tiedän. Luulee sekoavansa kivusta. Miten tänä yönäkään voi nukkua, kun ajatukset ei anna rauhaa.

Mulla on samanlainen tilanne, vain toisinpäin koska olen mies. En ole mitään keinoa vielä keksinyt irtipääsyyn. Pistin jopa elämäni "ranttaliksi" kokeeksi, riekuin baarissa ja lensin kukasta kukkaan. Mitään iloa tästäkään ei ollut, rakasta ihmistä tuntuu olevan ihan mahdoton unohtaa.