mitä minun pitäisi tehdä päästäkseni eteenpäin elämässä missä sydämmeni on jäänyt toiselle ja toisen sydän kuuluu kolmannelle? on vaikea rakastaa toista niin paljon että päästää irti. miten se tehdään? olenko heikko kun en pääse ajatuksesta että ex- mieheni on rakastunut toiseen piirtää hänen selkäänsä kuvioita, rakastelee, tekee aamiaista, kävelee torilla ja kuuntelee toisen sydäntä öisin salaa..kidutan itseäni mutta minä suren...
rakkaus ei lopu
se vain jättää meidät
71524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitäisi vain pystyä unohtamaan mutta taitaapi olla helpommin sanottu kuin tehty.. aika parantaa haavat, usko pois.
...en tiedä.
En minäkään ole päästänyt irti vaikka olen niin itselleni kuin monelle muullekin sitä väittänyt.
Minun exäni sydän...en tiedä kuuluuko se minulle vai nykyiselleen mutta pahojahan nämä tilanteet ovat.
Luulempa että sekä minua että nykyistä narutetaan.Silti rakkaus ei lopu ja jotain kai toivon edelleen....säälittävää ,ja niin hankalaa...
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Muistan kun pari vuotta sitten kirjoitin tänne omassa surussani.
Välillä tuntui että olisin halunnut juosta syvälle metsään ja huutaa, uskotellen itselleni sen helpottavan. Välillä huusin suoraa huutoa etten tiennyt loppuuko se vai ei. Siltä tuntui kun erosin kihlatustani....minulle sanottiin aika parantaa, en uskonut. Mutta se todella parantaa. Sinun täytyy avata silmät elämälle ja kesälle, täällä on kaikkea kivaa:) usko pois. Pikkuhiljaa huomaa että ei sure enää vaikka kaipaus on. Minullakin se vielä joskus on, kaipaus siis:) mutta olen jatkanut eteenpäin, löytäen uusia haasteita ja ihmisiä elämässäni. Usko pois, helpottaa pikkuhiljaa mutta varmasti jos vain annat sille mahdollisuuden.
Paula
nuo ajatukset, kun rakas ihminen onkin toisen kanssa.... koskettaa, suutelee, pitää lähellä. Ne ajatukset ovat raastavinta mitä tiedän. Luulee sekoavansa kivusta. Miten tänä yönäkään voi nukkua, kun ajatukset ei anna rauhaa.
Mulla on samanlainen tilanne, vain toisinpäin koska olen mies. En ole mitään keinoa vielä keksinyt irtipääsyyn. Pistin jopa elämäni "ranttaliksi" kokeeksi, riekuin baarissa ja lensin kukasta kukkaan. Mitään iloa tästäkään ei ollut, rakasta ihmistä tuntuu olevan ihan mahdoton unohtaa.
Sitten kun loppu tulee, pääsee ikuiseen lepoon ja unohdukseen. Harmi vaan, että tässä on vielä näitä vuosia jäljellä niin helvetisti.
Ei tarvitse olla vuosia, voi olla vain viikko, kuukausi, päivä. Suru ja kipu on sitten omalta kohdaltaan ohi.