Otsikon tapaan ajattelin sinkuista kun vielä itse olin parisuhteessa. Nyt olen ollu 4 vuotta sinkkuna itse ja huomaan edelleen ajattelevani samalla tavalla.
Joskus olis kiva miettiä muiden kanssa, mikä meitä sinkkuja yhdistää tai erottaa. Pakko löytyä joitakin samoja piirteitä esim. toiveista, luonteista, ujoudesta etc. Itse olen tavannut ajatella, että "normaali" sinkku on pohjimmiltaan jollakin tapaa itsekäs, eikä sen vuoksi ole parisuhteessa kovin helppo kumppani. Huomaan myös etä itselläni taitaa olla juuri näin. Kyllä tykkään hemmotella ja helliä naista, ottaa huomioon jne. mutta osaan kyllä olla myös tosi itsekäs: Jos on hyvä työvire, niin saattaa elämä helposti pyöriä kolmiossa työpaikka - työhuone - keittiö. Makkarissa pyörähdän sen verran että saa vähän unta palloon. Rasittaahan se sellainen toista. Edelliseen vois lisätä vielä lievän sitoutumiskammon kariutuneista suhteista johtuen. Ja loppujen lopuksi nainen voi vaan kerta kaikkiaan olla tosi rasittava. (Eli, ihan niin kuin meistä jokainen ei olisi joskus tosi rasittava... Huomaanpa taas itsekkyyden äänen inhan soinnin...)
Että silleen...
Joskus olis kiva miettiä muiden kanssa, mikä meitä sinkkuja yhdistää tai erottaa. Pakko löytyä joitakin samoja piirteitä esim. toiveista, luonteista, ujoudesta etc. Itse olen tavannut ajatella, että "normaali" sinkku on pohjimmiltaan jollakin tapaa itsekäs, eikä sen vuoksi ole parisuhteessa kovin helppo kumppani. Huomaan myös etä itselläni taitaa olla juuri näin. Kyllä tykkään hemmotella ja helliä naista, ottaa huomioon jne. mutta osaan kyllä olla myös tosi itsekäs: Jos on hyvä työvire, niin saattaa elämä helposti pyöriä kolmiossa työpaikka - työhuone - keittiö. Makkarissa pyörähdän sen verran että saa vähän unta palloon. Rasittaahan se sellainen toista. Edelliseen vois lisätä vielä lievän sitoutumiskammon kariutuneista suhteista johtuen. Ja loppujen lopuksi nainen voi vaan kerta kaikkiaan olla tosi rasittava. (Eli, ihan niin kuin meistä jokainen ei olisi joskus tosi rasittava... Huomaanpa taas itsekkyyden äänen inhan soinnin...)
Että silleen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen ollut jo yli 10 vuotta sinkkuna, joten olen aika useinkin pohtinut syitä sinkkuuteeni. Itse en ainakaan koe olevani itsekäs, päinvastoin viimeinen poikaystäväni antoi ymmärtää että olin liiankin kiltti, en kuulemma osannut pitää puoliani (enkö nalkuttanut tarpeeksi???). Omalla kohdallani suurin syy yksin olemiseen on varmaankin ujous ja huono itsetunto. Olen erittäin kriittinen itseäni kohtaan, niin ulkonäön kuin luonteenkin suhteen, minkä vuoksi on tietenkin erittäin vaikeaa uskoa että kukaan voisi juuri minua rakastaa. Ja kun on tarpeeksi usein pettynyt ei enää uskalla ottaa riskiä uusien ihmisten suhteen, joten pelkuruuden voinee vielä lisätä "syntilistaan"...Helpointahan olisi tietenkin syyttää miehiä tyyliin "ne vaatii naisilta mahdottomia, ei niiden kríteereitä kukaan tavallinen nainen voi täyttää" mutta eiväthän asiat niin yksinkertaisia ole. Omista suhteistani olen ainakin huomannut sen, että vaikka sitoudun täydellisesti seurustelukumppaniini enkä taatusti vilkuile muita, pidän kuitenkin tietyssä mielessä välimatkaa enkä pysty täysin heittäytymään suhteeseen, johtuen omasta epävarmuudesta. Väistämättähän toinen osapuoli tämän vaistoaa eikä se ainakaan parisuhdetta paranna. Ehkäpä minut on siis tarkoitettu elämään yksin, vaikka se toisinaan niin epäoikeudenmukaiselta tuntuukin. Joka tapauksessa minusta on tärkeää yrittää olla katkeroitumatta ja nauttia elämän muista ihanista asioista!