Tuttavapiiriini/työyhteisööni kuuluu useita 30-40-vuotiaita maistereita (lähinnä yhteiskuntatieteiden puolelta) jotka katkerina tilittävät kateutta minulle, joka olen nuori (26v) tradenomi-mies, ja yhtiömme osastopäällikkönä. Tuota katkeruutta en oikein ymmärrä. Miksi piti alkaa lukemaan teoreettisia opintoja aloilla, joka ei johda mihinkään ammatilliseen pätevyyteen? Nyt sitten nuristaan toimistotyöntekijöinä / alempina asiantuntijoina pienehköllä palkalla ja ollaan esim. minule kateellisia. Itse olen työlläni / henk.koht.ominaisuuksillani oman paikkani ansainnut. Kasvakaa isoiksi ja aikuisiksi, maisterit!
Katkerat nollamaisterit
nuori tradenomi
162140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
aijai kun näytät viihtyvän työssäsäsi kun tähän aikaan jo noin pinna pamahtaa aijai aijai
Yhteiskuntatieteellisiä tai humanistisia aineita opiskelleelle ei juuri löydy sellaisia työtehtäviä, johon ei olisi mahdollista päästä myös muulla koulutuksella. Työnantajat usein pitävät lakimiestä, insinööriä tai tradenomiakin useimpiin tehtäviin sopivampana kuin erikoiselta kuulostavia aineita opiskellutta ja tämän vuoksi luultavasti tutkijatyyppiä olevaa maisteria.
Toisaalta monet yhteiskuntatieteellisiä aineita opiskelleet ovat perinteisesti sijoittuneet julkiselle sektorille, jolla taas on ollut tarjottavanaan hyvin vähän sopivia työpaikkoja 1980-luvun jälkeen. Ei ihme, että katkeruutta syntyy. Eräs opiskelukaverini alkoi kiinnostaa työnantajia siinä vaiheessa, kun hän maisteriksi valmistuttuaan ja jonkin aikaan työttömänä oltuaan suoritti silloisen yo-merkonomin tutkinnon. Apulaiskanslistin virka oli hänen pelastuksensa.
Itsekin "nollamaisterina" voin sanoa, että useimmissa työtehtävissäni olisin pärjännyt tradenomin tai merkonomin tutkinnolla. Omasta tutkinnostani en ole koskaan suurta melua pitänyt. Lakimies- ja insinöörijohtoisissa työpaikoissa maisterille ja tradenomillekin tulee helposti lasikatto vastaan.
En kuitenkaan ole katkera. Opinnot eivät tunnu menneen hukkaan, vaikken niitä rahallisesti voi suoraan hyödyntääkään. Jos minulla olisi enemmän kunnianhimoa, pääsisin varmasti eteenpäin elämässäni, ainakin asemassa ja arvostuksessa mitattuna. Jos katkeroituu ja alkaa moittia muita, kaivaa vain omaa kuoppaansa syvemmäksi. Näin on asia koulutuksesta ja asemasta riippumatta.
Jatkona "nollamaisteri?":n tekstiin:
Mielenkiintoinen aspekti on myös suomalaisen työnantajakulttuurin täydellinen tunnelivisio, jonka mukaan opinnoilla on arvoa vain jos pääaine on ollut sama kuin mitä työpaikan keskeinen toimiala vaatii.
Esim. angloamerikkalaisessa kulttuurissa arvostetaan opintoja itsessään paljon laaja-alaisemmin. Kyllä minusta maisterin tutkinto missä aineessa hyvänsä kertoo jotain kyseisestä henkilöstä ja edellytyksistä työssä.
Tradenomeihin en ota kantaa päteekö sama kun en tradenomi ole.
Ei yliopistokoulutuksen tarkoituksenakaan ole valmistaa ammattiin vaan opettaa tieteellistä ajattelua ja kykyä analysoida asioita. Sitä pääomaa jokainen sitten hyödyntää kukin tavallaan.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä, että koulutusta itsessään pitäisi arvostaa enemmän, etenkin yliopistossa hankittua sivistystä, joka on paljon enemmän kuin tiettyjen asioiden ulkoaopettelua.
Yhteiskunnassamme ei tosiaankaan aina tajuta, mihin kaikkeen laajan sivistyksen hankkineita henkilöitä voisi käyttää. Harva tajuaa, että esim. merkonomin tutkintoon sisältyvät käytännön taidot perustuvat sille tieteelliselle teoriapohjalle, jota yliopistossa voi eri tieteiden piirissä opiskella.
myös tämä sama asia ja tehdä itselleen selväksi ovatko he hakemassa vahvaa käytännön osaajaa vai tutkija/visonääriä. Molempia tarvitaan mutta työtehtävähän sen ratkaisee kumpi olisi parempi. Harvassa ovat nimittäin ne, joilla on ylemmän korkeakoulu/yliopistotutkinnon tasoinen koulutus ja vankka monialainen käytännön osaaminen.
Ehkä yrittäjäpuolelta näitä heppuja saattaa eniten löytyä...
asetut vaan itse heidän housuihinsa. Varmaankin lähes kaikki maisteriksi itsensä lukeneet ovat kunnianhimoisia ja jopa hieman tittelinkipeitä ja olettavat, että voisivat tämän tittelinsä myös jotenkin hyödyntää työssään, sekä taloudellisesti, että toimenkuvan muodossa. Jos nuori ja vähemmän koulutettu vaikkakin kuinka pätevä henkilö tahansa pistetään tällaisten maistereiden esimieheksi niin olisipa aika kummallista jos pientä kränää ja kateudenpoikasta ei syntyisi.
Niinhän se on, ettei johtotehtäviin pitäisi valita ketään pelkän koulutuksen perusteella. Joistakin ei vain ole johtotehtäviin, vaikka heitä kouluttaisi loputtomiin. Johtaminen edellyttää mielestäni myös jonkinlaista luontaista lahjakkuutta. Nuo mainitsemasi "nollamaisterit" ovat luultavasti vähän vääränlaisissa tehtävissä. Ehkä he saisivat enemmän aikaan jossakin muualla.
...odottanut. Vihdoinkin talla palstalla saadaan asiallista keskustelua aikaiseksi ja ihmiset osaavat antaa hyvia kommentteja titteleistaan piittaamatta. Aiheesta keskustellaan hyvassa yhteisymmarryksessa, eika tyyliin "tradenomit on paskoja - maisterit on paskoja". Koulutus ei todellakaan anna yhtalaisyysmerkkia siita, etta olisi erinomainen johtaja, jos johtaja-ainesta ollenkaan. Luontainen lahjakkuus ja sosiaaliset taidot ratkaisevat, eika titteliin tuijottaminen.
Itse olen aiemmin talla palstalla maininnut, etten ehka olisi edes halukas opiskelemaan Kauppakorkeassa, vaikka sinne paasisinkin. Arvostan toki sen opinahjon kayneita/kavijoita, mutta se ei vain ole omiaan minua varten. Emmehan ole kaikki samasta muotista tehtyja - onneksi.
Oma BBA-koulutukseni on juuri sita, mita haluankin. Kaytannonlaheisempaa kosketusta tyoelaamaan ja talla hetkella suoritan vuoden tyoharjoittelua Ranskassa. Toivon saavuttavani hyvan aseman tyoelamassa, oli se sitten maisterin tai merkonomin alaisena.
haistan taustahalua opiskella korkeassa BBA-piskiseni hih hih
Nollamaisterit? En ole tuollaista termiä ennen kuullut.
Mut hei, kaikilla ei käy uralla samanlainen flaksi.
Yks fiksu maisterikaverini työskentelee lastenhoitajana kun ei oo oman alansa töitä löytänyt. Eikä se mihinkään erikoisiin hommiin ole pyrkinytkään, muttei näytä kelpaavan esim. sihteeriksi, koska pelkäävät sen olevan liian korkeasti koulutettu.
Haistella voit kylla, mutta haistoit vaarin. Pahoitteluni.
Minusta ajatus luontasesta sopivudesta johtajaksi tai syntymisestä sellaiseksi on suuri kupla. On totta, että kaikki ihmiset eivät sovellu johtajaksi, mutta on hyvin paljon sellaisia, jotka soveltuvat (empatiakyky, toisten ihmisten arvostaminen, alan tuntemus jne.).
On paljon potentiaalisia johtajia, jotka kouluttautumalla ja asiantuntemusta lisäämällä voivat kasvaa hyviksi johtajiksi. Ikävä kyllä kentällä juokseen paljon niitä huonoja johtajia, jotka tuudittautuvat siihen uskoon, että he ovat - kuin jumalan osoittamina - syntyneet johtajiksi.
Vai kuinka usein olette tavanneet aidosti alaisistaan kiinnostuneen ja heitä arvostavan johtajan, jolla on pistämätön näkemys toimintakentästä (ja muunkin tasoinen kiinnostus johtamista kohtaan kuin vain titteli tai iso palkkapussi)?
Jonkin verran jo elämää nähneenä tuntuu, että Nuoren Tradenomin tilanne ennustaa hankaluuksia. Jos käsitin oikein hän on jonkinlaisessa esimiesasemassa näihin hänen mainitsemiin "nollamaistereihin" nähden. Samaan aikaan alaiset ovat katkeria ja kateellisia esimiehelleen. Ei kuulosta hedelmälliseltä asetelmalta. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä työyhteisöön kuuluu vaikkapa parin vuoden kuluttua.
tämän termin käyttäjän arvomaailmasta.
Kateus hakee aina esiintymistapansa, tässä tapauksessa nyt vaikka keksityllä kivalla nimellä. Kyllähän minäkin olisin kateellinen, jos en olisi aikanaan päässyt opiskelemaan korkeakouluun, vaan olisin joutunut jäämään opistotasolle (AMK-maailmaan..). Itse asiassa, voinkin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että tradenomien on aivan turha yrittää ylinkatsoa esim. ekonomeja. Kyllä sinne kouluun pääsee, aivan yrittämälläkin. Mutta jos laiskuus ja kehittymisenhalu ovat samalla tasolla, ei tuloksia tule. Ainiin, paitsi näitä "nollamaisteri"-juttuja..:)
Kateus hakee aina esiintymistapansa, tässä tapauksessa nyt vaikka keksityllä kivalla nimellä. Kyllähän minäkin olisin kateellinen, jos en olisi aikanaan päässyt opiskelemaan korkeakouluun, vaan olisin joutunut jäämään opistotasolle (AMK-maailmaan..). Itse asiassa, voinkin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että tradenomien on aivan turha yrittää ylenkatsoa esim. ekonomeja. Kyllä sinne kouluun pääsee, aivan yrittämälläkin. Mutta jos laiskuus ja kehittymisenhalu ovat samalla tasolla, ei tuloksia tule. Ainiin, paitsi näitä "nollamaisteri"-juttuja..:)