Petetty mutta halu jatkaa

Petetty mies

Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa hiukan vajaa 8 vuotta, kaksi lastakin on. Muutamia päiviä sitten kerroin hänelle, että olen huolestuneena huomannut hänessä merkkejä ihastumisesta, joka saattaisi olla vakavaa. Emme ole aiemmin juurikaan tällaisista asioista puhuneet, vaikka olen aiemminkin huomannut vastaavia merkkejä, mutta tällä kertaa merkit olivat niin huolestuttavia, että otin asian puheeksi. Hän myönsi ihastuneensa ja rakastuneensa toiseen mieheen muutamia viikkoja aiemmin, ja ihmetteli tarkkanäköisyyttäni. Tällöin ymmärsin, että meillä oli iso ongelma parisuhteessamme.

Näiden viiden viime päivän aikana olemme jutelleet ehkä enemmän syvimmistä tunnoistamme toistemme kanssa kuin koskaan melkein 10 vuotisen suhteemme aikana. Olen ymmärtänyt laiminlyöntini, ja vajavaisuuteni. En ole koskaan ollut väkivaltainen tai alistava, mutta en myöskään ole mielestäni riittävästi huomioinut hänen tarpeitaan. Olemme hyvin rehellisesti jutelleet asioista, ja hän mm. on myöntänyt olleensa uuden rakkautensa kanssa minulle uskoton. Tämä on minulle erittäin vaikea asia päästä yli, mutta uskon sen silti mahdolliseksi.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meillä on liitossamme paljon pelastettavaa, ja hän on myös periaatteessa sitä mieltä, että toivoa on, vaikka onkin ilmeisesti enemmän kallistumassa eroon. Samaan aikaan hän pitää yhteyttä uuteen rakkauteensa, joka myös on naimisissa, ja joka myös muutaman viime päivän sisään on ilmoittanut omalle vaimolleen eroaikeestaan. Haluan koko sydämestäni pelastaa liittoni, mutta en kerta kaikkiaan pysty uskomaan onnistumiseen, jos hän jatkaa yhteydenpitoa rakkauteensa muka samalla yrittäessään liiton pelastamista. Tämä on mielestäni isoin ja kerrassaan ylitsepääsemätön este toipumisen aloittamiselle.

Jouduin ottamaan töistä sairaslomaa, koska en pysty keskittymään työasioihin. Mielessä pyörii vain, että mitä voisin tehdä, että liittomme säilyisi. Tunnen itseni neuvottomaksi ja jatkuvasti itkettää, vaikka mitään virallista eroa ei edes ole vielä vireillä. Mielessä pyörii myös, että kannattaako uskottomuuden jälkeen enää edes yrittää. Onko kellään samansuuntaisia kokemuksia?

15

2958

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onneton05

      Mun mielestä pallo on sun vaimolla. Hänhän on se joka ei tiedä mitä haluaa. Hänen pitää päättää. Kaikkien osapuolten hyväksi olisi että hän olisi suora ja rehellinen. Onko hän antanut sulle turhaa toivoa? Vai onko hän kuitenkin vielä epävarma että uusi ihastus on vain pelkkä ihastus, jokan on ohimenevä? Vaimosi tietää mitä mieltä olet. Et voi muuta tehdä kuin sanoa mielipiteesi. Mutta toisaalta, sun pitää myös hyväksyä sen, jos vaimosi päättää erota. Näytä vaimollesi että olet valmis yrittämään liitonne jatkoa, mutta sano myös selkeästi, että jos vaimosi ei ole valmis satsaamaan 100%-sti liittoonne, et halua olla vain marionettinukke hänen elämässään. Älä jatka tätä epävarmaa tilannetta millään lailla. Syy ei ole sinussa eikä hänessä. On vain tilanne, johon pitää löytää selkeä jatkoa johonkin suuntaan. Päästä irti ja katso, tuleeko hän takaisin. Jos tulee, hänen pitää tulla koko sydämestä. Muuten ei mun mielestä ole toivoa että onnistuisi.

      • Petetty mies

        Ei hän mielestäni ole antanut turhaa toivoa. Epävarma hän tulkintani mukaan on. Olin ensin varma, että haluan yrittää ja vakuuttaa hänet liittomme jatkamisesta vaikka yksin, mutta viisas neuvo tuo, ettei siitä ole mitään hyötyä, jos hänkin ei ole 100%:sti mukana.

        Irtipäästäminen kuulostaa myös viisaalta, joka ensin ei tullut mieleenkään, ja nytkin tuntuisi vaikealta, mutta alan nähdä, ettei juuri muuta mahdollisuutta oikeasti ole, jos pitkällä tähtäimellä liitto halutaan pelastaa. Varmasti kävisi niin, että jos hän lähtisi suostuttelun, syyllisyydentunteen tai muun seurauksena yrittämään vielä, mutta sydämessään ei kuitenkaan täysin mukana, niin siitä voisi seurata ehkä jonkinlainen jatkoaika, mutta sama tilanne tulisi eteen varmaan pikemmin kuin myöhemmin.

        Kiitos silmiä avaavista kommenteista!


    • put

      Samanlainen kokemus on minulla takanani ja parhaillaankin menossa, mutta tästä on nyt reilu vuosi aikaa, kun asia tuli minulle ilmi.

      Mieheni oli rakastunut toiseen naiseen ja suunnitellut hänen kanssaan uutta elämää jo parin kuukauden ajan, kunnes asia selvisi minulle, kun olin aavistellut jotain olevan pahasti vinossa, ja kyselin.

      Myös minä olin valmis jatkamaan mieheni kanssa, mutta mieheni vain mietti ja mietti. Puhuimme myös valtavasti, enemmän tosiaan kuin pitkän suhteemme aikana yhteensä. Kävimme kaikki mieltämme kaivaneet asiat lävitse ja totesimme, että meillä voisi olla hyvä mahdollisuus vielä jatkaa. Mies kuitenkin oli niin kovasti rakastunut tuohon toiseen, että ei osannut sanoa mitä halusi, ja piti tähän edelleen tiiviisti yhteyttä. Rakkaus meillä säilyi kyllä, vaikka mies rakasti samalla tuota toistakin, mutta eri tavalla. Hän rakasti myös rakastumisen tunnettaan ja sitä ihailua, mitä toinen nainen hänelle osoitti.

      Päädyimme sitten yhdessä siihen, että mies muutti pois kotoa, kun ei osannut minuunkaan ja suhteemme kohentamiseen sitoutua tuossa tunnetilassaan. Olen nyt jälkikäteenkin sitä mieltä, että poismuutto oli järkevin ratkaisu juuri meidän tilanteessamme. Miehelle olisi jäänyt ikuiseksi ajaksi saavuttamaton ja kullanhohtoinen unelma tuosta toisesta naisesta, enkä usko, että hän olisi pystynyt paneutumaan minuun ja suhteeseemme mitenkään tuossa vaiheessa. Toki itsekin epäilin sitä, pääsenkö ylitse tuosta uskottomuudesta ja salailusta, joita oli tapahtunut. Miehen asuminen kotona ja yhteydenpito toiseen oli myös niin raskasta, että oloni helpottui tietyiltä osin huomattavasti, kun jäin lasten kanssa yksin.

      Nyt kun on reilu vuosi kulunut, olen itse oikein hyvissä voimissani. Lähes vuosi meni siihen, että olen nyt täysin tasapainossa itseni kanssa, itsetuntoni on hyvä, tuo uskottomuus ja mieheni kriisi ei enää minua paina, suhtaudun asioihin ja koko elämään ihan uudella tavalla, kun minut "pakotettiin" niin paljon asioita miettimään, pohtimaan ja ymmärtämään. Olen hyväksynyt ihmisten epätäydellisyyden, sen tilanteen (toisistamme etääntyminen ja kommunikaation vähyys) joka meillä tähän johti, ymmärtänyt rakastumisen tunteen voiman ja sen, ettemme voi toisiamme omistaa. Olen myös paljon miettinyt elämäni jatkoa eli sitä, jatkaisinko mieluiten edelleen yksin, joka olisi erittäin hyvä vaihtoehto.

      Tämä on ollut pitkä tie, mutta nyt näyttää kaikesta huolimatta siltä, että voimme kumpikin paljon aiempaa viisaampina rakentaa uuden, hyvän ja paljon aiempaa rikkaamman suhteen välillemme. En usko, että vuosi sitten olisimme onnistuneet, jos olisimme jääneet yhteen. Nyt meillä on ollut riittävästi aikaa miettiä, puhua, pohtia, pahimmat tunnekuohut on käyty, ja rakkaudenhuumasta on selvitty. Edellytykset ovat nyt hyvät. Onnistumisesta ei ole vieläkään varmuutta, mutta tahto löytyy nyt kummaltakin. Vuosi sitten se löytyi vain minulta, ja niillä eväin meillä ei olisi ollut mahdollisuuksia onnistua. Nyt on mahdollisuus. Henkisesti olemme nyt paljon lähempänä toisiamme kuin koskaan avioliittomme aikana.

      Jotkut onnistuvat siten, että antavat puolisolle riittävästi aikaa miettiä ja saada uuden rakkauden pois mielestään ja joidenkin puoliso pystyy heti lopettamaan toisen suhteensa. Joskus on kuitenkin tyydyttävä siihen, että jos tahtoa ei kummaltakin puolisolta löydy, ei hyviä onnistumisen mahdollisuuksia ole. Puolison tahdon löytymisen odottelu on piinaavaa ja hidasta, mutta antaa samalla itselle mahdollisuuden miettiä sitä, mitä elämältään lopulta haluaa.

      Onneksi suhde voidaan saada kuntoon monenkin mutkan jälkeen, mutta siihen vaaditaan kummaltakin ymmärrystä, kärsivällisyyttä, paljon rakkautta ja viisautta.

      Toivon sinulle myös voimia ja jaksamista. Kyllä uskottomuuden jälkeen kannattaa ehdottomasti yrittää, mutta siihen vaaditaan kaksi. Yksin on hyvin voimaton ja turhautunut olo. Jos et siis saa puolisoasi täysillä mukaan, on järkevää jossain vaiheessa antaa periksi. Lopullisesti ei ehkä silti kannata ovea kiinni laittaa. Aika näyttää, miten teille käy. Onnea toivon!

      • Petetty mies

        Tarinasi kosketti minua hyvin syvästi. Meidän tämän hetkinen tilanteemme tuntuu hyvin samanlaiselta kuin mitä kerroit teille tapahtuneen. Vaikka vaimoni rakastaakin toista, tuntuu hän minusta välittävän edelleen paljon ja on aidosti pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta ja huolestunut minun jaksamisestani ja tulevaisuudestanikin.

        Samana päivänä kun kuulin vaimoltani hänen eroajatuksistaan, kuulin myös töissä yllättäen esimieheltäni että asemani ja ehkä myös työpaikkani olisi vaarassa. Nämä kaksi yllättävää ja raskasta viestiä samana päivänä oli melkein enemmän kuin kestin. Kirjoitin aiemmin, kuinka otin huolestuneisuuteni vaimostani puheeksi. Se oli samana päivänä kun olin saanut tuon yllättävän viestin töissä. Silti olin enemmän huolestunut vaimostani, ja otin sen puheeksi ensin. Tarkoitukseni oli puhua työtilanteestanikin, mutta kun liittomme tola selvisi, eivät työmurheet moneen päivään juuri mielessä käyneet. Töissä näiden viime päivien aikana tuli eteen tilanne, joka minun oli pakko läpikäydä jos halusin säilyttää työni. En olisi varmaankaan suruni kanssa yksin pystynyt siihen, tai ylipäänsä edes töihin menemään, mutta kun vaimolleni selvisi työtilanteeni, hän minua uskomattoman hienosti tukien ja omat ongelmamme hetkeksi sivuun laittaen auttoi tuon tilanteen läpikäymään, mistä olen hänelle todella kiitollinen, ja mikä mielestäni on myös osoituksena siitä kuinka paljon hän silti minusta välittää.

        Olen erityisen kiitollinen kommentistasi kotona tapahtuvasta yhteydenpidosta uuteen rakkaaseen ja kuinka vaikeaa se sinulle oli, koska tästä saimme uuden aiheen omiinkin keskusteluihimme. Pystyimme sopimaan, että hän välttäisi tällaista yhteydenpitoa minun nähteni tai kuulteni, mikä oli minulle suuri helpotus.

        Se mitä sanot nyt ymmärtäneesi ihmisten epätäydellisyydestä ja rakkauden tunteen voimasta, kuulostaa siltä, että siihen sisältyy todellinen viisaus, josta minulla on korkeintaan ehkä vasta alkuaavistus. Toisistamme etääntymisen ja kommunikaation vähyyden olen mielestäni erittäin kirkkaasti tullut nyt itsekin ymmärtämään muutaman viime päivän aikana, kuten myös toisen omistamisen mahdottomuuden.

        Olen huomannut, että lähes kaikki tähän tilanteeseen liittyvät oivallukset ovat tulleet minulle yöllä, nukkuessani. Päivisin olen miettinyt paljon asioita ja lukenut tätä palstaa, mutta niistä saamani viisaudet olen vasta nukutun yön jälkeen oikeasti pystynyt yhdistämään omaan tilanteeseeni. Yksi erityinen tällainen viisaus on ollut ajan, ja tilan, antaminen toiselle. Olen kirvelevästi samaa mieltä, että puolison tahdon löytymisen odottelu on piinaavaa, mutta ymmärrän sen nyt välttämättömäksi.

        Oli ihanaa kuulla, että teidän ilmeisesti hyvin samoista lähtökohdista lähtenyt tilanteenne on muuttunut molempien kannalta paremmaksi. Tosin näiden muutaman päivän jälkeen se, että tässä prosessissa kuluisi vuosi tai ylikin, tuntuu pelottavalta ja käsittämättömän pitkältä ajalta. Vaikeaa ylipäänsäkin ajatella tulevaisuutta, kun tästäkin päivästä selviytyminen ottaa niin koville.

        Kiitos pitkästä vastauksestasi, viisaista neuvoistasi ja rohkaisusta!


    • Lady B.

      samansuuntaisia kokemuksia on...Kaksi pientä lasta,avioliittoa 10v. 5v sitten eroaikeet jo niin pitkällä että mies muutti kotoa pois. Meillä miestä kiinnosti nettiseksi mua enemmän ja mä taas rakastuin toiseen mieheen IRL.Vahingosta viisastuttiin ja yhdessä jatkettiin. Välillä menee vähän paremmin, välillä huonommin mutta tuskinpa se niin upeaa olisi toisenkaan kanssa. Meillä kuitenkin perusasiat kunnossa,ei mitään perustavanlaatuista ongelmaa(väkivaltaa tms).
      Itse uskon,että niin kauan kuin oma suhde on kunnossa, siihen ei sovi ketään muuta. Ihastumiset tulee ja menee mutta rakastuminen vaatii jo vähän enemmän, sopivan tilaisuuden/tunnetilan. Kuten itse totesitkin, et tunne huomioineesi vaimoasi tarpeeksi. Sepä se, me naiset kun kaivataan niin paljon sitä rakkaan huomiota, hellyyttä, joskus kauniita sanoja. Ja kun sitä huomioita sitten saa jostain muualta....Toinen tuntuu entistä houkuttelevammalta, kun ei hänen kanssaan (vielä) ole tarvinnut sitä arkea pyörittää! Haaveet ja unelmat vaan jyllää....En tarkoita, että koko syy olisi sinun. Kyllä kummankin on varmasti syytä katsoa peiliin! Teidän kannattaisi nyt ottaa jonkinlainen aikalisä. Vaimosi varsinkin pitäisi miettiä, mitä _todella_ haluaa. Nyt.Ja myöhemmin. Sitten kun tämä uuden rakastumisen huuma on ohi. Mikä on niin pahasti vialla teidän liitossa, että hän ei haluaisi vielä yrittää? Minne rakkaus sinua kohtaan on hävinnyt? Hautaunut vaan arjen alle? On niin helppo vaan puskea kuin sokeana eteenpäin. Varsinkin kun on pieniä lapsia, ollaan äitiä, isää, se oma rakkaussuhde jää tuuliajolle helposti.
      Suostuisiko vaimosi sittenkin pistämään sivusuhteen jäähylle? Siksi aikaa että selvittää omat tunteensa ja teidän avioliiton tilan. Se olisi reilua kaikkia kohtaan. Tuollaisessa tunteiden sekamelskassa tulee usein tehtyä hätiköityjä ja huonoja päätöksiä....
      Uskottomuudesta ylipääseminen on _vaikeaa_ muttei ylivoimaista. Aikaa se vie ja välillä asia lyö uudestaan pintaan. Itse en ole pystynyt antamaan anteeksi itselleni enkä miehelleni, mutta asian kanssa olen oppinut elämään. Ehkä vähemmän ehdottomalle ihmiselle se on helpompaa. Kannattaa siis todella yrittää, jos toista rakastaa. Kun muistat ettei heti kannata luovuttaa. Asia on varmasti kipeä pitkään, tyyliin vuosi ei ole vielä mitään....
      Mitä nyt neuvoisin? Keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa. Keskenänne, luotettavan ystävän kanssa kukin tahollaan. ulkopuolinen näkee asian eri valossa, voitte saada uusia näkökulmia. Tehkää kumpikin vaikka rauhassa/itsekseen lista asioista, mitkä hyvää/huonoa avioliitossanne/toisissanne. Ehkä noin vaimosikin saisi paremmin selvää todellisista tunteistaan...Tunteidenselvittely voisi olla helpompaa jos olisitte hetken,vaikka viikonlopun/viikon, erossa. Se vaan edellyttää sitä,että vaimosi olisi todella erossa(ei puheluita/tekstareita/maileja) myös uudesta rakkaastaan.
      Voimia kovasti tilanteeseenne!!! Kyllä se siitä vielä joskus "helpottaa", elä hetki kerrallaan...

      • Petetty mies

        Olen viime päivinä huomannut aika malttamattomastikin odottavani seuraavaa keskustelutuokiota vaimoni kanssa. Toivonut, että lapset lähtisivät ulos, tai että he nukahtaisivat, että voisimme taas keskustella rehellisemmin ja avoimemmin kuin koskaan aiemmin. Niin paljon kuin näitä keskusteluja haluankin, ja varmaan suorastaan tarvitsenkin, olen myös oikeastaan pitkälti sinun kommenttiesi myötä (ja nukutun yön jälkeen) sitä mieltä, että meille molemmille olisi tosiaan varmaan hyväksi viettää edes pari vuorokautta erossa toisistamme.

        Kaukokatseinen suhtautumisesi rakkauden huumaan ja siihen suhtautumiseen antoi paljon ajattelemisen aihetta. Olemme näistä nyt keskustelleetkin, mutta aika vaikea lienee rakastunutta saada ajattelemaan asioita järkevästi kun haaveet ja unelmat vain jyllää, kuten osuvasti kuvasit. Myös rakkauden tunne hänessä vaikuttaa niin voimakkaalta, ettei hän itse ainakaan usko pystyvänsä laittamaan sivusuhdetta jäähylle. Tämä sattuu minuun hyvin paljon, se tuntuu epäreilulta ja uhkaa viedä sen viimeisenkin toivon mikä minulla vielä on. Toisaalta lopulta ei varmaan auta muu kuin yrittää ymmärtää ja ihmetellä rakkauden tunteen voimaa, antaa aikaa ja tilaa päätökselle ja toivoa että se on harkittu eikä tunteiden sekamelskassa hätiköiden tehty, ja sitten hyväksyä se päätös, mikä se sitten onkin. Tämä on kipeää oppia, ja osa minusta vieläkin kapinoi tätä vastaan, mutta jos rehellinen itselleni olen, niin en oikein muutakaan oikeasti kestävää vaihtoehtoa näe.

        Tämä elämänvaihe, kun on pieniä lapsia, kun töissäkin uraa vasta rakennetaan, saati sitten jos on aikaa vieviä harrastuksia, tuntuu olevan parisuhteiden kannalta tosi turmiollista. Aika ei tunnu riittävän, ja kun sitä jostain pitää löytää sitä ehkä helpoimmin ottaa juuri parisuhteen hoitamisesta, ’kun kaikki näyttää olevan kunnossa’. Olen nyt tullut huomaamaan, että näin on käynyt tosi monelle, mikä ehkä hiukan helpottaa siinä mielessä että tietää ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin, mutta toisaalta samalla synkistää, kun huomaa miten yleisiä ongelmia nämä ovat ja miten paljon samoja virheitä toistetaan.

        Näkisin nyt, että meillä on vaimoni kanssa kolme vaihtoehtoa, joista käytännössä vaimoni pitäisi viime kädessä tehdä päätös:
        1) tehdä kuten ehdotit, vietetään aikaa erillään, vaikka pari vuorokautta ensin. Edellytyksenä harkitulle päätökselle varmaan tosiaan olisi, ettei vaimoni pitäisi yhteyttä minuun eikä uuteen rakkauteensa, mikä antaisi meille molemmille tilaisuuden rauhassa miettiä mitä todella tunnemme ja tulevaisuudelta haluamme. Pelottaa kuitenkin ettei hän oikeasti voi olla pitämättä yhteyttä, varsinkin kun samaan aikaan on kova rakkauden aiheuttama kaipaus toisen luo, mikä johtaa ehkä hätiköityyn päätökseen, josta voi toki olla hänen kannaltaan onnellinenkin lopputulos, mutta joka huonoimmillaan lopulta voi johtaa sellaiseen juopaan meidän välillämme, mitä ei ole enää mahdollista korjata vaikka toinen rakkaus myöhemmin olisikin haihtunut ja hän haluaisikin palata.
        2) aloittaa heti liittomme uudelleenrakentaminen. Näen nyt, että tämä ei voi onnistua, ellei vaimoni pysty unohtamaan uutta rakkauttaan ja 100%:sti keskittymään meihin. En usko että tämä toteutuisi, mutta mahdollista se lienee.
        3) päättää erota. Muuttaa erilleen, sopia lasten huolloista ja tapaamisista, aloittaa juridinen eroprosessi, sopia kaiken jakamisesta ja kerrassaan luoda molemmille edellytykset uuden elämän aloittamiseen erillään. Tämä tuntuu vieläkin aika uskomattomalta ja vieraalta ajatukselta. Aikaa ajatuksille totisesti tarvitsen vielä minäkin.

        Jääkö jokin huomiotta? Alan ymmärtää, että koska olen itse niin lähellä tätä ongelmaa, en näe kaikkea selvästi.

        Kiitos viisaudestasi ja empatiastasi Lady B!


      • Lady B.
        Petetty mies kirjoitti:

        Olen viime päivinä huomannut aika malttamattomastikin odottavani seuraavaa keskustelutuokiota vaimoni kanssa. Toivonut, että lapset lähtisivät ulos, tai että he nukahtaisivat, että voisimme taas keskustella rehellisemmin ja avoimemmin kuin koskaan aiemmin. Niin paljon kuin näitä keskusteluja haluankin, ja varmaan suorastaan tarvitsenkin, olen myös oikeastaan pitkälti sinun kommenttiesi myötä (ja nukutun yön jälkeen) sitä mieltä, että meille molemmille olisi tosiaan varmaan hyväksi viettää edes pari vuorokautta erossa toisistamme.

        Kaukokatseinen suhtautumisesi rakkauden huumaan ja siihen suhtautumiseen antoi paljon ajattelemisen aihetta. Olemme näistä nyt keskustelleetkin, mutta aika vaikea lienee rakastunutta saada ajattelemaan asioita järkevästi kun haaveet ja unelmat vain jyllää, kuten osuvasti kuvasit. Myös rakkauden tunne hänessä vaikuttaa niin voimakkaalta, ettei hän itse ainakaan usko pystyvänsä laittamaan sivusuhdetta jäähylle. Tämä sattuu minuun hyvin paljon, se tuntuu epäreilulta ja uhkaa viedä sen viimeisenkin toivon mikä minulla vielä on. Toisaalta lopulta ei varmaan auta muu kuin yrittää ymmärtää ja ihmetellä rakkauden tunteen voimaa, antaa aikaa ja tilaa päätökselle ja toivoa että se on harkittu eikä tunteiden sekamelskassa hätiköiden tehty, ja sitten hyväksyä se päätös, mikä se sitten onkin. Tämä on kipeää oppia, ja osa minusta vieläkin kapinoi tätä vastaan, mutta jos rehellinen itselleni olen, niin en oikein muutakaan oikeasti kestävää vaihtoehtoa näe.

        Tämä elämänvaihe, kun on pieniä lapsia, kun töissäkin uraa vasta rakennetaan, saati sitten jos on aikaa vieviä harrastuksia, tuntuu olevan parisuhteiden kannalta tosi turmiollista. Aika ei tunnu riittävän, ja kun sitä jostain pitää löytää sitä ehkä helpoimmin ottaa juuri parisuhteen hoitamisesta, ’kun kaikki näyttää olevan kunnossa’. Olen nyt tullut huomaamaan, että näin on käynyt tosi monelle, mikä ehkä hiukan helpottaa siinä mielessä että tietää ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin, mutta toisaalta samalla synkistää, kun huomaa miten yleisiä ongelmia nämä ovat ja miten paljon samoja virheitä toistetaan.

        Näkisin nyt, että meillä on vaimoni kanssa kolme vaihtoehtoa, joista käytännössä vaimoni pitäisi viime kädessä tehdä päätös:
        1) tehdä kuten ehdotit, vietetään aikaa erillään, vaikka pari vuorokautta ensin. Edellytyksenä harkitulle päätökselle varmaan tosiaan olisi, ettei vaimoni pitäisi yhteyttä minuun eikä uuteen rakkauteensa, mikä antaisi meille molemmille tilaisuuden rauhassa miettiä mitä todella tunnemme ja tulevaisuudelta haluamme. Pelottaa kuitenkin ettei hän oikeasti voi olla pitämättä yhteyttä, varsinkin kun samaan aikaan on kova rakkauden aiheuttama kaipaus toisen luo, mikä johtaa ehkä hätiköityyn päätökseen, josta voi toki olla hänen kannaltaan onnellinenkin lopputulos, mutta joka huonoimmillaan lopulta voi johtaa sellaiseen juopaan meidän välillämme, mitä ei ole enää mahdollista korjata vaikka toinen rakkaus myöhemmin olisikin haihtunut ja hän haluaisikin palata.
        2) aloittaa heti liittomme uudelleenrakentaminen. Näen nyt, että tämä ei voi onnistua, ellei vaimoni pysty unohtamaan uutta rakkauttaan ja 100%:sti keskittymään meihin. En usko että tämä toteutuisi, mutta mahdollista se lienee.
        3) päättää erota. Muuttaa erilleen, sopia lasten huolloista ja tapaamisista, aloittaa juridinen eroprosessi, sopia kaiken jakamisesta ja kerrassaan luoda molemmille edellytykset uuden elämän aloittamiseen erillään. Tämä tuntuu vieläkin aika uskomattomalta ja vieraalta ajatukselta. Aikaa ajatuksille totisesti tarvitsen vielä minäkin.

        Jääkö jokin huomiotta? Alan ymmärtää, että koska olen itse niin lähellä tätä ongelmaa, en näe kaikkea selvästi.

        Kiitos viisaudestasi ja empatiastasi Lady B!

        Niin, on niin helppo olla viisas näin jälkikäteen. Aika myös antaa erilaisen perspektiivin asioihin. Olen kyllä todella paljon miettinyt ja yrittänyt ymmärtää omaa rakastumistani sekä yleensä käytöstäni tuossa tilanteessa. Kaarina Määtän "Rakastumisen Lumous" on aika ajatuksia virittävä kirja. Hän mm. kirjoittaa rakastumisvalmiudesta eli siitä miten elämämme aikana tapaamme useitakin ihmisiä, joihin _voisimme_ rakastua, mutta vaaditaan tietyt elementit että näin tapahtuu. Voisin suositella tuota teosta vaimollesi, miksei muillekin:)Enää en minäkään ajattele,että ihminen on tunteidensa vanki. Rakkauskin on tahdon asia;)

        Tilanteenne on tosiaan hankala, koska vaimosi lienee siinä rakkauden huumassa. Siinä on tosi vaikea pitää pää kylmänä. Paljon riippuu vaimosi persoonasta ja yleisestä asenteesta avioliittoon. Onko hän itsekäs? Onko hän oman onnensa kustannuksella valmis uhraamaan perheensä? Onko hän miettinyt loppuun asti, miten tämä vaikuttaa lapsiin, miten heidän elämänsä tulee muuttumaan? Ja minkä vuoksi?! Tai onko hän alunperinkään todella _sitoutunut_ avioliittoon, tekemään sen eteen töitä vai onko se vain väliaikainen olotila parempaa odotellessa? Toivottavasti hän malttaa miettiä kaikkia näitäkin asiota...Sinun vaikea tehtäväsi on antaa hänelle tilaa ja rauhaa tehdä päätös itsenäisesti. Niin epäreilulta kuin se tuntuukin, muuta et voi. "Pakottamalla" hänet jäämään luoksesi petytte todennäköisesti molemmat.

        Lueskelin tuossa että vaimosi kuitenkin välittää ja huolehtii sinusta edelleen. Eli jotain tunnetta kuitenkin on:) Mielestäni teillä on siis toivoa. Eihän se rakkaus aina arkipäivässä roihua. Sitä pitää vaan yrittää lietsoa,vaikka hampaat irvessä;) Ja kyllä, puolisoonsa voi rakastua uudelleen. Pienet sanat, teot ja oman asenteen tarkastaminen voivat tehdä ihmeitä! Olen itse aina välillä pysähtynyt miettimään mieheni hyviä puolia, suhteemme hyviä aikoja, yhteensopivuuttamme. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä se toimii;)

        Niin, meidänkin ystävä/tuttavapiirissä on alati käynnissä erobuumi. Samat aiheet tuntuu pyörivän joka parilla. Ei tosiaan lohduta. Tuntuu vaan jotenkin turhalta ja samalla kertoo jotain tästä ajasta:minä minä minä ja kaikki heti mulle nyt eikä mikään riitä!;D Surullista mutta totta....

        Noista vaihtoehdoista-2. ei tosiaan pelitä ellei vaimosi lopeta suhdettaan tässä ja nyt. Siitä huolimatta 100%n panostaminen avioliittoon lienee vaikeata ainakin jonkin aikaa. Suhteen lopettaminen tuo oman "surunsa", luopumisentuskaa, ehkä jopa vihaa. Nämä tunteet taas söisivät sitä energiaa, mikä tarvitaan liittonne korjaamiseen.
        3. tuntuu tässä vaiheessa aika rajulta. Tosin tiedän vain sinun puolesi tästä jutusta. Ehkä vaimosi näkee asiat aivan eri tavalla. Itsestäni tuon myllyn läpikäyneenä, tuntuisi vähän turhalta, liian järeältä vaihtoehdolta.
        Toivottavasti tuo ykkösvaihtoehto onnistuisi. Se ehkä ainakin antaisi teille mahdollisuuden.

        Tuntuu, että osaat kirjallisesti ilmaista itseäsi hienosti. Mikset kokeilisi sitä vaimoosikin. Kerro hänelle kirjeessä kaikki, mitä mietit koko tilanteesta,suhteestanne, hänestä. Kirjettä lukiessa ja siihen vastatessa on pakko vähän miettiä, kirjallista tekstiä on myös ehkä helpompi ottaa vastaan. Ei voi heti esittää vastaväitettä;)Ehkä vaimosikin malttaisi pysähtyä miettimään asioita uudelleen?
        Toivottavasti kaikki menee vielä parhain päin ja työasiatkin järjestyvät!


      • Petetty mies
        Lady B. kirjoitti:

        Niin, on niin helppo olla viisas näin jälkikäteen. Aika myös antaa erilaisen perspektiivin asioihin. Olen kyllä todella paljon miettinyt ja yrittänyt ymmärtää omaa rakastumistani sekä yleensä käytöstäni tuossa tilanteessa. Kaarina Määtän "Rakastumisen Lumous" on aika ajatuksia virittävä kirja. Hän mm. kirjoittaa rakastumisvalmiudesta eli siitä miten elämämme aikana tapaamme useitakin ihmisiä, joihin _voisimme_ rakastua, mutta vaaditaan tietyt elementit että näin tapahtuu. Voisin suositella tuota teosta vaimollesi, miksei muillekin:)Enää en minäkään ajattele,että ihminen on tunteidensa vanki. Rakkauskin on tahdon asia;)

        Tilanteenne on tosiaan hankala, koska vaimosi lienee siinä rakkauden huumassa. Siinä on tosi vaikea pitää pää kylmänä. Paljon riippuu vaimosi persoonasta ja yleisestä asenteesta avioliittoon. Onko hän itsekäs? Onko hän oman onnensa kustannuksella valmis uhraamaan perheensä? Onko hän miettinyt loppuun asti, miten tämä vaikuttaa lapsiin, miten heidän elämänsä tulee muuttumaan? Ja minkä vuoksi?! Tai onko hän alunperinkään todella _sitoutunut_ avioliittoon, tekemään sen eteen töitä vai onko se vain väliaikainen olotila parempaa odotellessa? Toivottavasti hän malttaa miettiä kaikkia näitäkin asiota...Sinun vaikea tehtäväsi on antaa hänelle tilaa ja rauhaa tehdä päätös itsenäisesti. Niin epäreilulta kuin se tuntuukin, muuta et voi. "Pakottamalla" hänet jäämään luoksesi petytte todennäköisesti molemmat.

        Lueskelin tuossa että vaimosi kuitenkin välittää ja huolehtii sinusta edelleen. Eli jotain tunnetta kuitenkin on:) Mielestäni teillä on siis toivoa. Eihän se rakkaus aina arkipäivässä roihua. Sitä pitää vaan yrittää lietsoa,vaikka hampaat irvessä;) Ja kyllä, puolisoonsa voi rakastua uudelleen. Pienet sanat, teot ja oman asenteen tarkastaminen voivat tehdä ihmeitä! Olen itse aina välillä pysähtynyt miettimään mieheni hyviä puolia, suhteemme hyviä aikoja, yhteensopivuuttamme. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä se toimii;)

        Niin, meidänkin ystävä/tuttavapiirissä on alati käynnissä erobuumi. Samat aiheet tuntuu pyörivän joka parilla. Ei tosiaan lohduta. Tuntuu vaan jotenkin turhalta ja samalla kertoo jotain tästä ajasta:minä minä minä ja kaikki heti mulle nyt eikä mikään riitä!;D Surullista mutta totta....

        Noista vaihtoehdoista-2. ei tosiaan pelitä ellei vaimosi lopeta suhdettaan tässä ja nyt. Siitä huolimatta 100%n panostaminen avioliittoon lienee vaikeata ainakin jonkin aikaa. Suhteen lopettaminen tuo oman "surunsa", luopumisentuskaa, ehkä jopa vihaa. Nämä tunteet taas söisivät sitä energiaa, mikä tarvitaan liittonne korjaamiseen.
        3. tuntuu tässä vaiheessa aika rajulta. Tosin tiedän vain sinun puolesi tästä jutusta. Ehkä vaimosi näkee asiat aivan eri tavalla. Itsestäni tuon myllyn läpikäyneenä, tuntuisi vähän turhalta, liian järeältä vaihtoehdolta.
        Toivottavasti tuo ykkösvaihtoehto onnistuisi. Se ehkä ainakin antaisi teille mahdollisuuden.

        Tuntuu, että osaat kirjallisesti ilmaista itseäsi hienosti. Mikset kokeilisi sitä vaimoosikin. Kerro hänelle kirjeessä kaikki, mitä mietit koko tilanteesta,suhteestanne, hänestä. Kirjettä lukiessa ja siihen vastatessa on pakko vähän miettiä, kirjallista tekstiä on myös ehkä helpompi ottaa vastaan. Ei voi heti esittää vastaväitettä;)Ehkä vaimosikin malttaisi pysähtyä miettimään asioita uudelleen?
        Toivottavasti kaikki menee vielä parhain päin ja työasiatkin järjestyvät!

        Kiitos kirjasuosituksesta. Yritän hakea sen huomenna kirjastosta, yksi opus oli näköjään hyllyssä lähikirjastossa kirjaston web-sivujen mukaan. Kuulostaa kirjalta, joka sekä minun että vaimoni olisi hyvä lukea.

        Mietin tuota kirjeen kijoittamista, mutta sen sijaan kerroinkin vaimolleni tästä palstasta, tästä threadistä ja paljastin jopa oman nimimerkkini. Olen itselleni rehellisesti kirjoittanut nämä jutut sen mukaan miltä kirjoitushetkellä on tuntunut, ja näistä kirjoitteluista on ainakin terapiamielessä tuntunut olevan minulle hyötyä. Saamani kommentit ovat saaneet minut ajattelemaan asioita uusista näkökulmista, ja erityisesti näiden kommenttien tähden vaimollenikin tästä kerroin.

        Työtilanteesta sen verran, että asema muuttunee, mutta työpaikka säilyy, joten sikäli ainakin se tuntuu ratkeavan kuitenkin onnellisesti.


      • Muuttunut mies
        Lady B. kirjoitti:

        Niin, on niin helppo olla viisas näin jälkikäteen. Aika myös antaa erilaisen perspektiivin asioihin. Olen kyllä todella paljon miettinyt ja yrittänyt ymmärtää omaa rakastumistani sekä yleensä käytöstäni tuossa tilanteessa. Kaarina Määtän "Rakastumisen Lumous" on aika ajatuksia virittävä kirja. Hän mm. kirjoittaa rakastumisvalmiudesta eli siitä miten elämämme aikana tapaamme useitakin ihmisiä, joihin _voisimme_ rakastua, mutta vaaditaan tietyt elementit että näin tapahtuu. Voisin suositella tuota teosta vaimollesi, miksei muillekin:)Enää en minäkään ajattele,että ihminen on tunteidensa vanki. Rakkauskin on tahdon asia;)

        Tilanteenne on tosiaan hankala, koska vaimosi lienee siinä rakkauden huumassa. Siinä on tosi vaikea pitää pää kylmänä. Paljon riippuu vaimosi persoonasta ja yleisestä asenteesta avioliittoon. Onko hän itsekäs? Onko hän oman onnensa kustannuksella valmis uhraamaan perheensä? Onko hän miettinyt loppuun asti, miten tämä vaikuttaa lapsiin, miten heidän elämänsä tulee muuttumaan? Ja minkä vuoksi?! Tai onko hän alunperinkään todella _sitoutunut_ avioliittoon, tekemään sen eteen töitä vai onko se vain väliaikainen olotila parempaa odotellessa? Toivottavasti hän malttaa miettiä kaikkia näitäkin asiota...Sinun vaikea tehtäväsi on antaa hänelle tilaa ja rauhaa tehdä päätös itsenäisesti. Niin epäreilulta kuin se tuntuukin, muuta et voi. "Pakottamalla" hänet jäämään luoksesi petytte todennäköisesti molemmat.

        Lueskelin tuossa että vaimosi kuitenkin välittää ja huolehtii sinusta edelleen. Eli jotain tunnetta kuitenkin on:) Mielestäni teillä on siis toivoa. Eihän se rakkaus aina arkipäivässä roihua. Sitä pitää vaan yrittää lietsoa,vaikka hampaat irvessä;) Ja kyllä, puolisoonsa voi rakastua uudelleen. Pienet sanat, teot ja oman asenteen tarkastaminen voivat tehdä ihmeitä! Olen itse aina välillä pysähtynyt miettimään mieheni hyviä puolia, suhteemme hyviä aikoja, yhteensopivuuttamme. Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä se toimii;)

        Niin, meidänkin ystävä/tuttavapiirissä on alati käynnissä erobuumi. Samat aiheet tuntuu pyörivän joka parilla. Ei tosiaan lohduta. Tuntuu vaan jotenkin turhalta ja samalla kertoo jotain tästä ajasta:minä minä minä ja kaikki heti mulle nyt eikä mikään riitä!;D Surullista mutta totta....

        Noista vaihtoehdoista-2. ei tosiaan pelitä ellei vaimosi lopeta suhdettaan tässä ja nyt. Siitä huolimatta 100%n panostaminen avioliittoon lienee vaikeata ainakin jonkin aikaa. Suhteen lopettaminen tuo oman "surunsa", luopumisentuskaa, ehkä jopa vihaa. Nämä tunteet taas söisivät sitä energiaa, mikä tarvitaan liittonne korjaamiseen.
        3. tuntuu tässä vaiheessa aika rajulta. Tosin tiedän vain sinun puolesi tästä jutusta. Ehkä vaimosi näkee asiat aivan eri tavalla. Itsestäni tuon myllyn läpikäyneenä, tuntuisi vähän turhalta, liian järeältä vaihtoehdolta.
        Toivottavasti tuo ykkösvaihtoehto onnistuisi. Se ehkä ainakin antaisi teille mahdollisuuden.

        Tuntuu, että osaat kirjallisesti ilmaista itseäsi hienosti. Mikset kokeilisi sitä vaimoosikin. Kerro hänelle kirjeessä kaikki, mitä mietit koko tilanteesta,suhteestanne, hänestä. Kirjettä lukiessa ja siihen vastatessa on pakko vähän miettiä, kirjallista tekstiä on myös ehkä helpompi ottaa vastaan. Ei voi heti esittää vastaväitettä;)Ehkä vaimosikin malttaisi pysähtyä miettimään asioita uudelleen?
        Toivottavasti kaikki menee vielä parhain päin ja työasiatkin järjestyvät!

        Piti ihan vaihtaa nimimerkkiä kun en enää tunne olevani petetty mies.

        Lady B: sanat ei riitä kuvaamaan sitä kiitollisuutta mitä sua kohtaan tunnen, kun suosittelit tuota Kaarina Määtän kirjoittamaa Rakastumisen lumous kirjaa! KIITOS! =D

        Lainasin sen kirjan kirjastosta tänään ja luin yhdeltä istumalta läpi. Se muutti totaalisesti sen mitä ajattelen minun ja vaimoni liiton tapahtumista aiemmin ja tällä hetkellä, mitkä syyt näihin ongelmiin on johtaneet ja mitä asioita ja millä tavalla me nyt käymme läpi. Ehkä taas tosi viisaus siitäkin siivilöityy vasta yön jälkeen, mutta pakko oli heti kirjoittaa tänne, sillä se teki tavattoman suuren vaikutuksen. Olin aivan ällikällä lyöty enkä voinut kuin äimistellä ja itkeä lukiessani ja ymmärtäessäni kuinka tyhmiä, kuuroja ja sokeita me molemmat ollaan oltu.

        Aloin ymmärtää, että vaikka vaimoni ero aikeet ja hänen uusi suhteensa loukkasivat ja haavoittivat minua syvältä, ei hän koskaan tarkoittanut minua loukata. Aloin ymmärtää vaimoni käytöstä ja sen syitä sekä tällä hetkellä että aiemmin suhteemme aikana, ja aloin ymmärtää myös millaista hirveää vääryyttä olen vaimolleni jo vuosikausia tehnyt, kun olen käytökselläni aiheuttanut, vaikkakin vain typeryyttäni ja mitään pahaa tarkoittamatta, hämmennystä, järkytystä, ahdistusta, masennusta, suuttumusta, loukkaantumista ja hylkäyksen tunteita. Sillä typerä todellakin olen ollut, ja nyt sen karvaasti olen saanut oivaltaa.

        Kelle tahansa joka on käynyt tai käy läpi kipeää eroa, niin en voi kuin varauksetta suositella tuota kirjaa. Ja jos koko kirjan lukeminen ei kiinnosta, niin ainakin kappaletta ”Silmät aukeavat, vaatimukset lisääntyvät”, joka on ensimmäisen painoksen sivuilla 178-208. Tai jos tuo 31 sivuakin tuntuu liian paljolta, niin lue pelkät kolme sivua 186-188. (En tosin tiedä miten nämä sivut menevät myöhemmissä painoksissa.)

        Noilla kolmella sivulla kerrotaan ne vaiheen omaiset asiat mitä tuskallisia asioita rakkaussuhteen kriisiä työstäessä joutuu käymään läpi. Kerrotaan miten kyse on sekä surutyöstä että valtataistelusta. Miten ensin huomaa ettei (enää) saakaan kumppaniltaan sitä mitä odottaa. Miten lopulta tuntee tulleensa petetyksi ja pettyneenä rakastamaansa ihmiseen tuntee itsensä loukatuksi. Eikä tämä tarkoita seksuaalista pettämistä, vaan parisuhteen odotuksiin liittyviä petoksen tunteita, kun uskoo toisen tietävän tarkkaan mitä häneltä odotetaan, mutta onnettomana ihmetteleekin miksei toinen tahallaan anna sitä. Noilla kolmella sivulla kerrotaan myös, että jos tuosta suuttumus- ja masennusvaiheesta selviää, usein seuraavaksi aletaan miettiä kompromissejä aiempaa paremmin ja aletaan ikään kuin käydä kauppaa siitä, mitä asioita oikeasti itsessään voisi muuttaa jos toinen muuttaa tiettyjä toisia asioita. Tämä vaihe on valtataistelua, mutta selkeästi jo askel kohti parempaa. Lopulta päädytään joko suhteen eheytymiseen tai eroon. Jos molemmat pystyvät hyväksymään sen mitä on tapahtunut ja pystyvät ymmärtämään toistensa käyttäytymisen, voi uusi lähtökohta parisuhteelle olla mahdollinen. Tämän prosessin ja sen vaiheiden ymmärtäminen todellakin avasi silmäni. Tästä kirjoituksesta ei kuitenkaan oikeasti kannata odottaa saavansa edes sitä viisautta mikä pelkästään noilla kolmella sivulla on, vaan kannattaa lukea itse, koko kappale, tai mielellään koko kirja.

        Kirjoitin aiemmin nimimerkillä petetty mies, koska aidosti tunsin itseni sellaiseksi vaimoni uuden suhteen tähden. Totuus kuitenkin on, että itse olin jo paljon aiemmin pettänyt vaimoni rakkauden, kun käyttäytymiseni tähden hänen on täytynyt luulla etten enää välitä. Hänen on täytynyt tuntea itsensä petetyksi ja loukatuksi jo paljon ennen minua ja paljon pidemmän aikaa. Enkä siksi todellakaan pysty soimaamaan tai syyttämään häntä eroaikeista tai uudesta rakkaudesta. Omalta osaltani minä alan pystyä nyt hyväksymään tapahtuneen ja ymmärtämään itseni ja vaimoni käyttäytymistä, ja totisesti toivon ettei vaimoni osalta ole moiseen jo liian myöhäistä.

        Ja työkuulumisista sen verran että asemani taitaa jopa kohota ja vahvistua!


      • Lady B.
        Muuttunut mies kirjoitti:

        Piti ihan vaihtaa nimimerkkiä kun en enää tunne olevani petetty mies.

        Lady B: sanat ei riitä kuvaamaan sitä kiitollisuutta mitä sua kohtaan tunnen, kun suosittelit tuota Kaarina Määtän kirjoittamaa Rakastumisen lumous kirjaa! KIITOS! =D

        Lainasin sen kirjan kirjastosta tänään ja luin yhdeltä istumalta läpi. Se muutti totaalisesti sen mitä ajattelen minun ja vaimoni liiton tapahtumista aiemmin ja tällä hetkellä, mitkä syyt näihin ongelmiin on johtaneet ja mitä asioita ja millä tavalla me nyt käymme läpi. Ehkä taas tosi viisaus siitäkin siivilöityy vasta yön jälkeen, mutta pakko oli heti kirjoittaa tänne, sillä se teki tavattoman suuren vaikutuksen. Olin aivan ällikällä lyöty enkä voinut kuin äimistellä ja itkeä lukiessani ja ymmärtäessäni kuinka tyhmiä, kuuroja ja sokeita me molemmat ollaan oltu.

        Aloin ymmärtää, että vaikka vaimoni ero aikeet ja hänen uusi suhteensa loukkasivat ja haavoittivat minua syvältä, ei hän koskaan tarkoittanut minua loukata. Aloin ymmärtää vaimoni käytöstä ja sen syitä sekä tällä hetkellä että aiemmin suhteemme aikana, ja aloin ymmärtää myös millaista hirveää vääryyttä olen vaimolleni jo vuosikausia tehnyt, kun olen käytökselläni aiheuttanut, vaikkakin vain typeryyttäni ja mitään pahaa tarkoittamatta, hämmennystä, järkytystä, ahdistusta, masennusta, suuttumusta, loukkaantumista ja hylkäyksen tunteita. Sillä typerä todellakin olen ollut, ja nyt sen karvaasti olen saanut oivaltaa.

        Kelle tahansa joka on käynyt tai käy läpi kipeää eroa, niin en voi kuin varauksetta suositella tuota kirjaa. Ja jos koko kirjan lukeminen ei kiinnosta, niin ainakin kappaletta ”Silmät aukeavat, vaatimukset lisääntyvät”, joka on ensimmäisen painoksen sivuilla 178-208. Tai jos tuo 31 sivuakin tuntuu liian paljolta, niin lue pelkät kolme sivua 186-188. (En tosin tiedä miten nämä sivut menevät myöhemmissä painoksissa.)

        Noilla kolmella sivulla kerrotaan ne vaiheen omaiset asiat mitä tuskallisia asioita rakkaussuhteen kriisiä työstäessä joutuu käymään läpi. Kerrotaan miten kyse on sekä surutyöstä että valtataistelusta. Miten ensin huomaa ettei (enää) saakaan kumppaniltaan sitä mitä odottaa. Miten lopulta tuntee tulleensa petetyksi ja pettyneenä rakastamaansa ihmiseen tuntee itsensä loukatuksi. Eikä tämä tarkoita seksuaalista pettämistä, vaan parisuhteen odotuksiin liittyviä petoksen tunteita, kun uskoo toisen tietävän tarkkaan mitä häneltä odotetaan, mutta onnettomana ihmetteleekin miksei toinen tahallaan anna sitä. Noilla kolmella sivulla kerrotaan myös, että jos tuosta suuttumus- ja masennusvaiheesta selviää, usein seuraavaksi aletaan miettiä kompromissejä aiempaa paremmin ja aletaan ikään kuin käydä kauppaa siitä, mitä asioita oikeasti itsessään voisi muuttaa jos toinen muuttaa tiettyjä toisia asioita. Tämä vaihe on valtataistelua, mutta selkeästi jo askel kohti parempaa. Lopulta päädytään joko suhteen eheytymiseen tai eroon. Jos molemmat pystyvät hyväksymään sen mitä on tapahtunut ja pystyvät ymmärtämään toistensa käyttäytymisen, voi uusi lähtökohta parisuhteelle olla mahdollinen. Tämän prosessin ja sen vaiheiden ymmärtäminen todellakin avasi silmäni. Tästä kirjoituksesta ei kuitenkaan oikeasti kannata odottaa saavansa edes sitä viisautta mikä pelkästään noilla kolmella sivulla on, vaan kannattaa lukea itse, koko kappale, tai mielellään koko kirja.

        Kirjoitin aiemmin nimimerkillä petetty mies, koska aidosti tunsin itseni sellaiseksi vaimoni uuden suhteen tähden. Totuus kuitenkin on, että itse olin jo paljon aiemmin pettänyt vaimoni rakkauden, kun käyttäytymiseni tähden hänen on täytynyt luulla etten enää välitä. Hänen on täytynyt tuntea itsensä petetyksi ja loukatuksi jo paljon ennen minua ja paljon pidemmän aikaa. Enkä siksi todellakaan pysty soimaamaan tai syyttämään häntä eroaikeista tai uudesta rakkaudesta. Omalta osaltani minä alan pystyä nyt hyväksymään tapahtuneen ja ymmärtämään itseni ja vaimoni käyttäytymistä, ja totisesti toivon ettei vaimoni osalta ole moiseen jo liian myöhäistä.

        Ja työkuulumisista sen verran että asemani taitaa jopa kohota ja vahvistua!

        Hieno homma, jos minusta jotain apua oli:) Ei kestä kiitellä. Kun apua saa, sitä osaa myös itse antaa eteenpäin;)
        Mulle kävi vähän samalla tavalla Määtän kirjaa lukiessa. Olen lukenut useita muitakin parisuhdeoppaita ja psykologiaa yleensäkin. Tuo vain kolahti ja avasi silmiä. Todella kyllä pisti miettimään omaa osaa ja käytöstä parisuhteessa. Vanha totuushan on, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Eli siitä kaiken on lähdettävä. On kuitenkin tärkeää muistaa samalla sekin, ettei kaikesta voi, eikä pidä syyttää vain itseään...

        Teillä/sinulla on pitkä tie nyt kuljettavana, olipa ratkaisunne mikä tahansa. Toivon sinulle voimaa ja uskoa tulevaisuuteen! Hienoa, että työasiatkin alkavat järjestyä:) Tulehan joskus vielä kertomaan kuulumisia!


      • Muuttunut mies
        Lady B. kirjoitti:

        Hieno homma, jos minusta jotain apua oli:) Ei kestä kiitellä. Kun apua saa, sitä osaa myös itse antaa eteenpäin;)
        Mulle kävi vähän samalla tavalla Määtän kirjaa lukiessa. Olen lukenut useita muitakin parisuhdeoppaita ja psykologiaa yleensäkin. Tuo vain kolahti ja avasi silmiä. Todella kyllä pisti miettimään omaa osaa ja käytöstä parisuhteessa. Vanha totuushan on, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Eli siitä kaiken on lähdettävä. On kuitenkin tärkeää muistaa samalla sekin, ettei kaikesta voi, eikä pidä syyttää vain itseään...

        Teillä/sinulla on pitkä tie nyt kuljettavana, olipa ratkaisunne mikä tahansa. Toivon sinulle voimaa ja uskoa tulevaisuuteen! Hienoa, että työasiatkin alkavat järjestyä:) Tulehan joskus vielä kertomaan kuulumisia!

        Nukuttu yö kirkasti oivalluksia entisestään. Sekä helpottavia oivalluksia, että miten tässä on käynyt näin, mutta myös kipeitä oivalluksia, kun on huomannut omia virheitään.

        Voin nyt luullakseni ymmärtää ainakin osan niistä tarpeista, joita vaimollani on ollut, mutta joihin olen jättänyt vastaamatta, ja myöskin ainakin osin nähdä itseni hänen kauttaan. Näen kuinka omistava, vallanhaluinen ja kontrolloiva olen ollut ja kuinka alentavasti olen välillä häneen suhtautunut. Kuinka olen pyrkinyt muuttamaan häntä itse kuvittelemieni roolimallien mukaiseksi kotitöiden suhteen. Kuinka olen pyrkinyt häntä kontrolloimaan hänen työnsä, työn tarjoamien mahdollisuuksien ja erityisesti työmatkojen suhteen. Kuinka ole jättänyt hänet yksin kun hän eniten olisi kaivannut seuraani. Kuinka olen pitänyt meidän ihmissuhdettamme itsestäänselvyytenä. Kuinka olen olettanut saavani haluamaani hoivaa, mutta itse vain antanut takaisin sellaista mikä minun mielestäni on hänelle riittänyt. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään... En ole mitään näistä tehnyt tietoisesti enkä koskaan ole halunnut loukata, mutta tunnistan nyt jälkeenpäin nämä virheet itsessäni. Olen aina häntä rakastanut, mutta en ole ymmärtänyt mitä hän oikeasti haluaa, odottaa ja tarvitsee, minkä kykenemättömyyteni ymmärtäminen on ollut kaikkein kipeintä. Kun nyt ymmärrän kuinka pahoin ja pitkään olen rakastamaani ihmistä loukannut, on tuskani suurempi kuin se tuska mitä koin kun luulin että minä olen se jota on petetty. Mutta nyt kyyneltenkin läpi näen että oma tuskani on hyvä, koska ilman tuskaa ei voi olla kasvua eikä muutosta, ja vain todellisuuden hyväksyminen voi olla todellisen muutoksen lähtökohta.

        Jos vaimoni kykenee meidän molempien käyttäytymisemme ymmärtämään, tapahtuneen hyväksymään ja minulle anteeksiantamaan, mitä en todellakaan ansaitse, ja tahtoo vielä alkaa yrittämään kanssani uudesta lähtökohdasta, minkä pelkään jo liian myöhäiseksi, niin uskon ymmärtäväni nyt ne edellytykset joiden täytyy toteutua, että meidän parisuhteemme jatkossakin toimisi.Tuntuu, että ensin täytyy löytää itsensä, hyväksyä oma kykenemättömyytensä ja riittämättömyytensä, löytää omat tarpeensa ja haavoittuvuutensa, mikä on varmasti mitä vaikein löytöretki. Kun noita on alkanut tunnistamaan, täytyy olla kärsivällinen itselle ja toisella, sekä hyväksyä omat ja toisen puutteet ja heikkoudet. Täytyy hyväksyä oma itsensä sekä toinen sellaisina kuin me olemme, ja nähdä erilaisuudet rikkautena eikä uhkana. Luulen, että erityisen paljon huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka omat ja toisen läheisyyden ja erillisyyden sekä avoimuuden ja sulkeituneisuuden tunteet ja tarpeet myös muuttuvat parisuhteen aikana. Ymmärtää joka hetki kuinka paljon läheisyyttä kumpikin sietää ja kuinka paljon välimatkaa kumpikin tarvitsee, ja samalla ymmärtää myös se, että välimatkasta huolimatta kumpikin arvostaa toisen läheisyyttä.

        Kaksi ajatelmaa jäi myös erityisesti mieleen.
        Ei iltaruskostakaan ajattele, että haluaisinpa lisätä tuohon reunaan hiukan enemmän punaista, vaan sen hyväksyy ja siitä nauttii joka kerta erilaisena, ja samalla tavalla ei puolisostakaan pitäisi ajatella, että muutanpa sitä niin ja näin, vaan hyväksyä ja nauttia aina muuttuvasta ja erilaisesta puolisostaan sellaisena kuin hän on.
        Toinen ajatelma oli siilirakastavaisista, jotka erossa ollessaan kaipaavat toisiaan, mutta lähelle tullessaan alkavat tuntea piikkien pistoja, niin että on taas pakko etääntyä. Niiden poloisten elämä on jatkuvaa piikin kaipaamista ja pelkäämistä, samoin kuin on elämä parisuhteessa läheisyyden ja erillisyyden kaipaamista ja pelkäämistä.

        En olisi varmaan koskaan pystynyt täysin ymmärtämään näitä asioita, ellen olisi saanut tältä foorumilta apua, tukea ja neuvoja. Olen todella kiitollinen! Nyt myös tuntuu, että suorastaan velvollisuuteni on jakaa tätä viisautta eteenpäin ihmisille, jotka käyvät tai ovat käyneet samoja asioita läpi, ja oikeastaan myös ihmisille, jotka eivät vielä ole joutuneet näitä asioita läpikäymään.


    • kannattaa...

      Mene terveyskeskukseen ja hae sieltä apua esim. vertaistukiryhmiin. Niistä on suunnaton apu tuollaisessa tilanteessa. Ja mikä itseni yllätti, että terveyskeskuksesta todella saa apua ja on olemassa paljon eri keskustelutahoja, koska sitä tuollaisessa tilanteessa tarvitaan. Tsemppiä.

      • Petetty mies

        Mietin vakavasti vertaistukiryhmiä, mutta ainakin toistaiseksi tällainen anonyymi asioiden esille tuominen tuntuu jotenkin helpommalta. Muutenkin olen huomannut, että minun on huomattavasti helpompi ilmaista ajatuksiani kirjallisesti kuin sanallisesti, joten siinäkin mielessä asioiden läpikäynti tällaisella keskustelufoorumilla tuntuu paremmalta. Toisaalta en ole koskaan osallistunut mihinkään vertaistukiryhmään, joten ehkä en vain oivalla tämän neuvon todellista viisautta.

        Heräsikin kysymys, että miten itse olet kokenut asioiden läpikäymisen toisaalta vertaistukiryhmissä ja toisaalta täällä? Onko toinen tapa tuonut jotain sellaista lisäapua, mikä ei toisella tavalla onnistu? Vastatkaa toki muutkin jos on kokemuksia!

        Kiitos kommentista ja rohkaisusta!


    • Ero tuli

      Minulla tapahtui vastaava silmien avautuminen vuodenvaihteessa. Tuolloin selvisi, että vaimon pitkään jatkuneen oudon käytöksen taustalla oli puolen vuoden suhde työkaveriin, jolla oli perhettä, lapsiakin. Meillä 3-vuotias poika ja 10 vuotta yhteistä elämää takana. Järkytys oli melkoinen.

      Tammikuuni oli kamala, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Tästä palstasta oli apua ja paljon hyviä neuvoja tuli. Kävin pariin otteeseen juttelemassa ammattilaisen kanssa, se auttoi selkiyttämään tilanteen ja miettimään vaihtoehdot kaikille mahdollisille ratkaisuille.

      Vaimo lupasi alkuun viheltää suhteensa poikki ja yrittää vielä. Eräs henkilö täällä varoitti, että vaimo saattaa yhä tehdä yhtä ja puhua toista. Näin olikin; tosiasiassa hän vain halusi rauhoittaa tilanteen, jotta ero menisi sujuvammin. Tunsin kuukauden yksin yrittämiselläni tulleeni vielä enemmän petetyksi. Tästä vuorostani varoitan sinua.

      Yritä ihmeessä, ja jos saat aitoa vastakaikua on mahdollisuus vaikka mihin, parempaan liittoon. Toisaalta ei kannata olla naiivi.

      Kun minulle selvisi, ettei kolmas pyörä ollutkaan sivussa, meidän osalta loppu oli selvää soittoa. Päätin erosta helmikuussa ja kaikki käytännön asiat olivat selviä maaliskuun loppuun mennessä. Välimme on nyt sidettävät, huoltajuusasiat hoituvat ja elämä jatkuu.

      Itse asiassa olo on nyt helpottunut, vaikkei niin saisi sanoa. Pahin vaihtoehto olisi ollut jatkaa vuosi, pari ja päätyä samaan, katkerampana.

      Pettäjä vaikuttaa epävarmemmalta; salasuhteen jännittävyys on poissa ja oma koti myös.

      Jos teille tulee ero, niin mieti kaksi kertaa lähdetkö omasta kodistasi vai onko se toinen jonka pitää mennä.

      Tsemppiä!

    • Kristas

      ... voit rakastua uudelleen. Jos koet, ettei tämän jälkeen tule enää mitään mikä voi teidät kaataa.

      Mutta, mutta. Ensin on rauhoitettava oma itse, jos suinkin voi. Selviöhän tässä on nyt se, että vaimosi pitää kumpaakin ovea auvoinna, varoiksi. Sen hän voi tehdä niin kauan kuin sallit sen. Mieti mitä ja miten jaksat. Yritä uskaltaa ajatella että sinullakin on oikeuksia. Sinulla on oikeus päättää mitä siedät ja kuinka kauan. Sinulla on velvollisuuksia nyt erityisesti itseäsi kohtaan, sillä tuo kuvotus voi viedä aika heikoksi, tiedän kokemuksesta...

      Harjoituta rohkeasti rankkaa ajatusleikkiä: Mitä tapahtuisi, jos vaimosi sitten lähtisikin? Mitä sinulle jäisi? Mitä puuttuisi? Mikä olisi paremmin?

      Elämme kummallista aikaa. On niin helppoa ihastua ja vihastua. Jos voit, tee elämästäsi juuri nyt, pimeällä hetkellä valoisampaa: tartu tähän hetkeen ja nauti pienistä asioista ystäviesi ja lastesi kanssa. Ota heidät kainaloosi ja lue satuja. Tuuletu. Pidä selkäsi suorassa. Sinä et ole tehnyt mitään väärin.

      Jos voit, anna vaimosi olla, ja mieti puolestasi vain sitä, voitko antaa kokonaan anteeksi, ja millä ehdoilla. Mieti ja pohdi myös sitä millainen ihminen huomaat olevasi, ja mihin suuntaan haluaisit omaa elämääsi viedä. Älä pelkää!

      Tämä on kenties Sinulle annettu mahdollisuus miettiä sitä, mitä elämältäsi todella haluat.
      Todellinen voimavaramme on valinnan vapaus.

      Voimia! Iloa! Valoa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16772
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5403
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2555
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2026
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1753
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      983
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      947
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      857
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      853
    Aihe