ihan mielenkiinnosta

siispä parempi on olla puhumatta rakkaudesta, tehdä vain tekoja ja elää päivä kerrallaan.........

totta tuokin, mutta kun niin voi vaan käydä, että tunteet häviää. Toisaalta voihan sitä koittaa herätellä suhdetta eloon. Saattaa vaan olla vaikeeta jos suhteen eteen ei ole tehnyt työtä vuosiin. Mulla just tällanen tilanne ja nyt sitten mennään pariterapiaan ja koitetaan kaikkemme, jo ihan lastenkin takia.

Ihan samaa. Olin kuulemma ensimmäinen kenelle nuo sanat lausui, mutta silti päästi menemään ja heitti pois kuin käytetyn kertakäyttölautasen. Tuli sellainen olo, että olin vain harjoituskappale; jollekullehan tuokin ritirilla piti treenin vuoksi lausua.

Korosti pitkin matkaa vilpittömyyttään. Nyt ymmärrän , että se oli ominaisuus jonka hän olisi ehkä halunnut omata ennemmin kuin mikään olemassaoleva ominaisuus.

Särki mun sydämeni ja vei luottamukseni rakkauteen. Pelkään että lopullisesti.

Täh? Rakastan sinua-hokemat on hollywood-roskaa teineille. Eihän tuollaista osaa edes sanoa naiselle nykyään kun se kuulostaa niin naiivilta. Jos on oltu yhdessä vuosikymmenen verran niin sitten tuon jo kehtaa sanoa. Ja kuinkas hyvin ne suhteet siellä kauniissa ja rohkeissakaan kestävät...

Kyllä sitä tarkoitetaan, kun sanotaan. Mieli poloinen kun on vain niin arvaamaton ja keskeneräinen. Kysymys on harvoin siitä, että ei tuntisi toista riittävän hyvin ja lepertelisi varmuuden vuoksi huvikseen. Eron sattuessa ei toinen osapuoli ole välttämättä aiheuttanut pettymystä tai rajusti muuttunut, vaan ihminen itse kasvanut ja/tai (mahdollisesti molempien) elämäntilanne on muuttunut. Karkea totuus on, että ihminen ei pety toiseen ihmiseen. Hän pettyy omiin odotuksiinsa tästä toisesta. Sama pätee ihmiseen itseensä. Ihminen solmiessaan suhteita ei valitettavan usein tiedä mihin hänestä (tai toisesta osapuolesta) on ja mihin ei. Tai mistä voi elämässä tinkiä ja mistä ei. Siksi eroja tulee.
Olen itsekin seurustellut ja eronnut jokusen kerran. Vaikka entiset kumppanit herättävät myös negatiivisia muistoja, en silti kadu yhtään suhdetta. Lähimmät ystävät ympärilläni tuolloin harmittelivat, 'ettei se yksi sitten ollutkaan sinulle se oikea'. Tähän olen vastannut aina samalla tavalla: "Kyllä hän oli." Miksikö? Koska sillä hetkellä hän oli sitä.