Jeps, meikä se on lähdössä kohti Ranskaa elokuussa. Virkavapaa luvattu ja rahat asiat hoidossa. Nyt vain ilmoitan aupairperheeseen että minulla on mahdollisuus tulla ja sitten vain odottelen perheen päätöstä. Puhuin puhelimessa viime sunnuntaina perheen äidin kanssa.. oikein positiivista puolin ja toisin. :) apua oon todella lähdössä, iik!! Toisaalta ei pidä vielä lipaista..
Hei, xena ja kumppanit..
Sun "iloisen onnelline...
1272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Loistavaa, sait kaiken sitten järjestettyä!
Miten suhtautuivat töissä kun kerroit lähtösuunnitelmistasi? Lopputuloksesta päätellen melko hyvin ;)
Luotan ihmisissä aika pitkälti ensivaikutelmaan, ja oman perheeni kanssa puhuessani tiesin heti, että olen etsimäni löytänyt- kaiken onnistuminen on loppupeleissä kiinni henkilökemioista!
Jos tuntuu että ollaan "vastapuolen" kanssa heti samalla aaltopituudella, muut asiat ovat enää järjestelykysymyksiä. ;) Jos vuorovaikutus toimii, kaikki loksahtaa lopulta kohdalleen.
Oma perheeni on -hassusti sanottuna- sanonut kaiken mitä haluankin kuulla- niimpä lähdön lähestyessä ennemmin odotan malttamattomana kuin kyseenalaistan ratkaisuani! Ovat etukäteen saaneet oloni varmaksi monista asioista, jotka saattaisivat jossain myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa epävarmuutta. =)
Eli yritän sanoa, että positiivinen mielikuva perheen äidistä on hyvä merkki, uskon että käsitys on molemminpuoleinen..
Listaa mielessäsi omat etusi ja vahvuutesi (mahdollisiin muihinkin hakijoihin nähden), niin huomaat ettei perheellä ole syytä valita toisin! ;)
Positiivinen ajattelu vie elämässä eteenpäin ja tuntuu välillä toimivan jopa itseään toteuttavana ennusteena- mutta uskon, että tiedät sen jo! :)
On aika vapauttava tunne tehdä lähtöpäätös, ja tietää irtautuvansa arkikuvioista pitkäksi aikaa- Vai mitä? =)
Mahtavaa on sekin, että vihdoin oikeasti toteuttaa unelmansa ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, sekä uuden kielen oppimisesta tai kielitaidon parantamisesta! (minun tapauksessani molemmat).
Itsenäistymisestä nyt ei enää tässä iässä voi puhua, mutta omien siipiensä kokeilemisesta kansainvälisessä ilmatilassa ehkä.. kotimaan lennoilla ja rajanylityksissä on tähän astikin pärjätty. ;)
Osaan jo nyt enemmän arvostaa kaikkea mitä minulla on täällä, kun tiedän että tulen pitkään olemaan poissa; erossa kaikesta tutusta ja turvallisesta, totutellen toisenlaiseen elämisen arkeen ja ympäristöön.
Tiedän jo etukäteen paljon asioita, joita tulen kaipaamaan poissaollessani, vaikken vielä ole lähtenytkään!
Ihana on lähteä, mutta mietin myös kuinka ihanaa on joskus tulevaisuudessa tulla takaisinkin- ja katsoa asioita täysin uusin silmin! :)