Ajatuksia ulkonäöstä ja suhteesta

Kun on oikea ihminen oikeanlaisessa pakkauksessa niin a vot. Itse en voisi ajatella seurustelevani sohvaperunan kanssa, koska haluan kumppanini olevan ulkoilma-ihminen kuten minäkin.

pohdit tuota asiaa.

Olenkin aina sanonut, jos vastakkainen osapuoli ei miellytä silmää niin silloin se ei miellytä silmää. Ulkonäkö ei tietenkään ole kaikki kaikessa, mutta eikös se ole se juttu joka huomataan ensimmäisenä? Pinnallista, ehkä, entä sitten? Näin se usein vaan toimii...

Itse pyrin myös pitämään itseni kunnossa ja treenattuakin tulee se 2-5krt viikossa, kiireistä riippuen, mutta aina löytyy vähän aikaa liikkua.

Sen olen huomannut, että itse ainakin jaksan paljon paremmin kun vähän urheilee välillä. Ei pelkästään keho saa rasitusta vaan myös henkisesti tulee parempi olo.
Toinen syy liikkua on toki terveys :)

Kertoohan se ihmisestäkin jotain, jos pitää ulkoilusta tai liikkumisesta yleensäkin ja pitää itsestään huolta. Eikä mun mielestä siinä ole mitään "pahaa" jos etsii kumppania, joka on samanhenkinen kuin itsekin on.

Ok...
On hyvä, että huolehdit ulkonäöstäsi, itse teen sitä myös...mutta

Mitäpä jos saat lapsen jonka myötä paino yleensä nousee? Toiset palautuvat hyvin, mutta toisille painoa, raskausarpia jne. jää.
Romahtaako maailmasi sitten? Ulkonäkökeskeisyydessä tulee vastaan aina näitä ongelmia. Mitäpä jos miehesi, joka on aina kiihottunut vartalostasi, ei enää jaksakaan kiihottua, mietitkö sitten miksi muut arvot eivät olleet hänelle myös tärkeitä?

Ulkonäkö on tärkeä asia ja itsestään täytyy pitää huolta. Ulkonäkö ei kuitenkaan säily ikuisesti, syystä tai toisesta ihminen saattaa lihota tai sairastua, vanheneminen on väistämätöntä. En minäkään anna itseni mennä pullavalaaksi parisuhteessa, tottakai oman painon säilytämminen ja liikkuminen on jo oman terveyden takia tärkeää.

Ulkonäköä enemmän merkitsee mielestäni asenne itseensä ja vartaloonsa..
Armeijan termein ryhti, tahti, puhti.. Vaikka body olisi kuinka upea tahansa, jos on kuitenkin kuin pystyy tärkätty lapamato, niin ei hyvä..

negatiiviset ilmeet ja kehon kieli sekä ryhdittömyys, tahdittomuus, luonnottomuus (=yli meikattu, jne.) ja huonot tavat pilaavat hyvänkin bodyn.. Monesti luulo oman vartalon ylivertaisuudesta ja muutenkin ylimielisyys lisäävät vastenmielisyyttä..

Ihan normaali Suomalainen vartalo ryhdikkäästi kannettuna ja positiivisella asenteella riittää..

Itse en ole koskaan vaatinut miestäni kuntoilemaan. Terveys on toki tärkeää ja siksi on hyvä liikkua edes se vähimmäismäärä. Mies on fyysisessä työssä ja saa pakostakin hyötyliikuntaa. Vatsa kuitenkin vähän pömpöttää, mutta minusta se on vain suloista.

Kun toinenkaan ei ole yltiötimmi, voin minäkin relata, vaikka hyvään kuntoon sitä yrittääkin aina pyrkiä. Lähinnä omasta halusta.

On ihana tietää, että kun tulen vaikkapa raskaaksi, mies pitää minua silti viehättävänä, eikä vaadi mallikuntoon heti raskauden päätyttyä. Hän ymmärtää, että se on normaalia.

Palautuminen kuitenkin tulee tapahtumaan omasta halustani, koska en halua lössähtää. Ei hirvittävistä ulkonäköpaineista, jotka joku toinen luo.

Lasten saannin myötä en ehtinyt liikkumaan niin paljon kuin ennen ja olin jonkun verran myös masentunut, osittain johtuen ylipainostakin. Laihdutin sitten omasta aloitteestani n. 30 kg ja haluan pitää itseni tässä kunnossa, jo terveytenikin takia. Mies piti minua kuitenkin omien sanojensa mukaan yhtä viehättävänä pulleana kuin tässäkin nykyisessä kunnossa, itselläni oli vaikeuksia nähdä itseäni lihavana ollessani seksikkäänä. Joten ilmeisesti hyvässä suhteessa ihminen itse toiselle tärkein..

Että miehellä täytyy olla timmi, treenattu kroppa, karvainen rinta, vähintään 180 pituudeltaan...jne