Milloin itkit viimeksi?

Silloin huomasin, että kun kaikki on kasautunut, niin jossin vaiheessa se purkautuu. Ja kehtasimpa vielä ihan julkisesti, mikä selvästi järkytti pahasti läsnäolioita. Se oli hysteeristä itkua silloin. Tuntui, ettei henki kulje. Tavallaan hävettää, että repesin toisten silmien edessä, mutta varmaan se olisi jossain vaiheessa tapahtunut kuitenkin. Sitten on vielä erikseen sellainen Dr Phil-itku, joka ei kuitenkaan pääse valloilleen ikinä.

Kyllähän sitä tulee itkettyä, mutta ei sitä muille tahdo näyttää. Muistaisin, että olen tasan yhden kerran päästänyt kyyneleen tyttökaverin nähden.

Itse olen kyllä olkapää ja lohduttaja ja mikäs siinä ollessa, jos siitä apua on.

-eihän sitä nyt meikäläisen sovi itkeä-

Mun mielestä saa itkeä sukupuoleen katsomatta. Ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Itse itkin viimeksi maanantaina. Toiset ihmiset voi olla tietty sellaisia ettei uskalla näyttää tunteitaan, mutta kuinkas siinä sitten toista auttaa jos toinen yrittää hammastapurren sanoa että ei ole mikään vaikka on selvästi kyyneleitä silmissä.

Viimeksi itkin maanantaina, kun koira jouduttiin lopettamaan. Sitä ennen joskus kolme vuotta sitten ehkä. Ei ole yleensä tapana itkeskellä vaikka syytä olisi ollutkin.

Varmaan 30 vuotta sitten sylivauvana hei vitsi vitsi.. Ellen väärin muista niin viikko sitten, syy oli nainen.

pakit sain elämäni rakkaudelta...

Pahan heitit... En kyllä muista millon olisin viimeks itkeny, salaa saatika muiden nähen. En taida olla hirveen tunteellinen ihminen, selitän kaiken järjellä ja yritän olla heittäytymättä tunteen vietäväks. Voishan sitä tietty tehdä jutut välillä vähän toisinkin...

Kato, heti alko leuka väbättään...yyy...yhy..yhy..

Viime perjantaina itkin häpeän, tuskan ja raivon sekaista itkua kun minulle selvisi, että rakkaani oli pettänyt minua. Sitten lauantaina parhaan kaverini häissä silmät taas kostuivat, koska se tilaisuus oli niin kaunis ja koskettava ja varmaan se kaverini onni jotenkin myös rinnastui siihen omaan epäonneeni.

Jotkut leffat saavat minut myös herkistymään. Esimerkiksi Kill Bill 2:n loppukohtausta on lähes mahdotonta katsoa ilman kyyneleitä.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi mies ei saisi itkeä. Ainakin minun lapsuudenperheessäni saivat kaikki ilmaista vapaasti tunteitaan sukupuoleen katsomatta.

kun sain potkut duunista. Otti niin päähän, että itkin ääneen.
No, uutta putkeen. Enää en itkis niiskautustakaan sen paskaduunin takia.
Oppia ikä kaikki.

No, pahiten tais tulla itkettyä n. 4 vuotta sitten kun pitkä suhteeni naiseeni loppui. En muista et olisin "kakarana" itkenyt niin paljoa.

Ja tietenkin tuli väännettyä pienet porut ku Suomi hävis Ruotsille lätkän olympiafinaalissa, mut kyl mä siitä aika pian yli pääsin, verrattuna tohon ekaan esimerkkiin :-).

Muitakin, naissuhteisiin liittyviä juttuja oon vollottanut, myönnettäköön. Kait miehetkin saavat näyttää tunteensa?

Eukko otti ja lähti toisen matkaan. Raivosin ja itkin. Teki tosi hyvää. Pitäis itkee enemmän, se puhdistaa... Sitä ennen itkin isoisän kuolemaa. Yleensä mun itkut siis liittyy isoihin tunteellisiin tapahtumiin, ei leffoihin tms.

Jaa-a, siitä on aikaa. Tyytyväisenä, hyvässä parisuhteessa elävänä ei juuri itketä mikään.
Taisin vollottaa viimeks teininä ku joku mimmi anto lapaset ja häippäs yxkax kuvasta. Sillonkin itkin enemmänkin raivosta ja pettymyksestä ku surusta.

Joskus oon kyllä nauranu niin, että se tuntu melkein itkemiseltä, vesi valu ja pallee kramppas. Hullu tunne... ; ]

Itkin viimeks 2 viikkoa sitten työmatkalla lentokoneessa. Olin väsynyt, stressaantunut, kaipasin poikaani. Eipä se muuta tarvinnut.
Sitten itkin kentällä kun sain pojan vihdoin syliini, mutta ne olikin ilon kyyneleitä.
Tuntuukin, että kuulun niihin ihmisiin, jotka itkee enemmänkin ilosta kuin surusta.

Vaan kyyneleet loppuivat noin puoli vuotta sitten.

ku muut räyhää tai kiusaa naisia, mä vajoon itsesääliin niiskuttaan vaikkei olis edes mitään aihetta. kai se on alkomaholin syytä. selvinpäin en itke koskaan. tyylinsä kullaki : D

Viimex tirahti ku piti palata kasarmille lomilta. Oli niin herkkä paikka ku nainenkin itki.

Onneks intti on nyt ohi!!!!!

Varsinaisia itkunpillahduksia sellaisenaa ei ole ollenkaan. Kyynelten kosteus tihkuaa silmäkulmasta esim. illalla kyljellä makoillessaan nukahtamista odotellessa, kun sydämessä on suruista säveltä sointinaan. Yleensä hyvin yllättäen, juuri kun on jotenkin hiljentymässä uneen.

itkeminen on akkojen ja hinttapulleroiden hommaa!

kuolema ja naiset itkettää joskus.

viimeks porasin puoli vuotta sitten. onneks oli tukea ja turvaa lähettyvillä, hajoaminen oli aika lähellä.

viimeeksi naisen takia 11vuotta sitten, sen jälkeen en enää ole rakastunut,pakko oli kovettaa luonne

Pari vuotta sitten. Syynä nainen.
Viimeiset pari vuotta mennyt suht hyvin ilman suuria murheita, huonompina aikoina sitä saattaa itkettää paljon useammin.

Kunnolla en ole aikuisiällä itkenyt kuin kerran (sukulaisen kuolema 15v sitten), mutta kyyneliä valuu poskelle ja nenää saa alkaa niistämään aina välillä hyviä filmejä katsellessa.

Viimeksi eilen kun katsoin Imagining Argentina. Oli sen verran karua ihmiskohtaloa välillä kun kuvattiin sotilasjuntan aikaisia ihmisten kaappauksia, kidutuksia ja murhia. Se liikutti niin että pari kyyneltä tuli.

Kieltämättä julkisella paikalla itkeminen hävettäisi sen verran että sitä koittaa välttää. Jos on etukäteen pelkoa että elokuva saattaisi herkistyttää liiaksi niin jätän elokuvateatterin väliin ja katson sen kotonani sitten myöhemmin.

Ja kun silmäni ovat herkät niin joskus ne alkavat pyöräillessä valua kovan tuulen vaikutuksesta. Eli jos joskus näet miehen jolla valuu kyyneleet kovalla tuulella niin se saattaa olla ihan fysiologinen juttukin sen sijaan että mies suruaan itkisi :)

Taas vastaan vaikken mies olekaan (huono tapa).
Eilen itkin, pitkään ja hartaasti. Lääkärin vastaanotolla. Loppujen lopuksi säälitti se lääkäri enemmän kuin oma tilani - niin hätääntynyt mies oli.

Niitä pikku itkuja tulee sitten tuon reissun jälkeen noin parin tunnin välein... Sitten raivo, viha ja taas itku. Yhtä myllerrystä :(

Oisko ollu viime tai edellisellä viikolla viimeksi. Meneillään oleva eroprosessi on hieman herkistänyt, nykyisin hieman helpottaa. Ennen muinoin "onnellisessa" avioliitossa tuli itkettyä ehkä kerran kuussa, aika usein siten ettei vaimo tai kukaan muukaan huomannut.

Äitienpäivänä pääsi itku kun muistelin äitini kuolemaa ja yhteisiä hetkiämme. Óli siinä vaimo ihmeissään kun näki minut ensimmäistä kertaa itkemässä. :-D

Vuonna 1982 kun tuli ero "ns.suuresta rakkaudesta" kun hänen exä astui peliin, tuli vähän porattua. vitutti ja helpotti, ja sen jälkeen en ole paljon poraillu, tulipahan oppi naisten logiikasta kerralla kotiin. Taitaa 90% aikamiehistä,ainakin näiden juttujen perusteella olla kokenus samoja poraus-tekijöitä.

Toukokuun alussa 2002. Olin faijan hautajaisissa eikä itkettänyt ollenkaan.Papin sanat kuitenkin mursivat vastarintani, mistä olikin saanut taustatietoa niin paljon vainajasta, luultavasti äidiltäni,sen verran pystyin päättelemään papin kertomasta tarinatuokiosta.

Tätä on karseeta muistella... Pokasin tossa taannoin muija raflasta, mentiin meille, peuhattiin sänky sekas ja sitte meikäläinen rupee niiskuttaan. Syy tais olla äskettäinen ero josta en ollu vielä selvinny kunnolla koivilleni. Vittu että nolotti!
; D

Viimeks itkin kun lähdin kodistani ja jätin taakseni 20 vuotta kestäneen avioliiton. Olin niin täynnä vihaa ja katkeruutta, että hermo petti ja itku tuli. Se on kova pala isolle miehelle kun alkaa itkettään. Hämmentävä kokemus.

,kun faija kuoli. en arvosta sitä itseltäni, muut saa itkeä.

Meinasin äsken pillahtaa itkuun kun luin tätä miehen logiikka-palstaa. On se vaan mennyt niin hampaatomaksi paskanjauhannaksi, että yhyhyy...
Lähden tästä kesälaitumille määkin.
Nyyhkikää keskenänne.
Adios!

sain soiton että rakkaani oli tipahtanut hevosen selästä ja viety sairaalaan..=(..ei onneksi käynyt pahasti mutta pelästyin kyllä aika paljon.