Valituksen aiheita

Minulle on erittäin vaikeaa ymmärtää muutamia valituksen aiheita ja perusteluja, joita olen näillä ja parilla muulla palstalla huomannut. Uskoisin, että kyse on siitä, etteivät ihmiset oikeasti tajua, että 99% ongelmista ratkaisu löytyy, kun katsoo peiliin. Annanpa pari esimerkkiä.

Minkä takia jokainen nainen, joka antaa eka treffeillä tai menee sänkyyn ensimmäisellä baaritapaamisella, on joiden mielestä auttamattomasti käyttökelvoton tyttöystävänä? Argumenttina käsittääkseni on, ettei tyttöön voi luottaa eli tyttö on lutka. Tuo typerämpää ajatusketjua en kyllä helpolla löydä. Eihän se osoita mitään muuta kuin, että miehellä ei ole vähääkään itsetuntoa ja uskoa siihen, että olen niin loistava tyyppi, että nainen pitää minusta tarpeeksi, ettei tarvitse mennä suhteen ulkopuolelle pyörimään. Ainakin omassa kaveripiirissäni (olen noin kolmekymppinen sinkkuäijä) on useita aikuisia sinkkunaisia, jotka pitävät seksistä ja tietävät mitä haluavat sängyssä. He osaavat jopa neuvoa miestä, jos on tarve ;). Nämä naiset ovat uskollisia ja loistavia kumppaneita oikealle miehelle ja ovat varmasti menneet sänkyyn ekoilla treffeillä tai suoraan baarituttavuuden kanssa. Myöntävätkin vielä perkeleet avoimesti sen :D. Nämä naiset kokeilivat kaikenlaista siinä parinkympin korvilla ja huomasivat jossain vaiheessa, että känninen seksi tuntemattoman kanssa on keskimäärin aika turhaa hommaa. Tekeekö se heistä jollain tavalla "huonoja naisia", jos he ovat seksiä kokeilleet puolituntemattomien kanssa? Millä ajatusketjulla tuosta saa pääteltyä sen, että he tulevat pettämään suhteissaan? Minulla on ainakin pelkästään kunnioitusta sitä kohtaan, että on uskaltanut kokeilla elämistä ja myöntää, ettei jokainen kokeilu mennyt nappiin, mutta nyt sen johdosta tietää mitä haluaa ja mihin suostuu menemään. Eikä kadu kuin ehkä jotain todella pieniä asioita. Te äijät, joilla on ehdottomana ehtona tuo, ettei nainen saa "antaa" (typerä sana tuokin) liian helpolla, onko teillä oikeasti varaa siihen? Toisaalta en kyllä usko, että ainakaan kaverini edes alkaisivat seurustelemaan noin ehdottomien ihmisten kanssa. Toivottavasti olette ainakin jollakin tasolla varautuneet yksinelämiseen.

Toinen esimerkki on sitten naisista ihan tasa-arvon takia. Mikään ei vituta naisten valituksissa kuin siinä kolmenkympin lähellä olevien sinkkunaisten valitus siitä, ettei ole hyviä miehiä jäljellä kuin varattuina. Ei millään pahalla, mutta niitä äijiä on ja paljon. Ikävä kyllä te kolmekymppiset sinkkunaiset ette ole ykkösenä näitten äijien listalla. Olen puhunut asiasta useampien sinkkuäijäystävieni kanssa. Pointti ei ole se, että oletteko te mukavia,kauniita tai mitä tahansa. Pointti on hyvin yksinkertainen. Me kolmekymppiset sinkkuäijät emme ole kolmekymppisten sinkkunaisten ensimmäinen valinta. Me olimme niitä kavereita, joille ei juurikaan herunut parikymppisenä naisia. Olemme juuri niitä joille on baareista kertynyt satoja pakkeja. Niitä, jotka te dumppasitte muutaman kuukauden suhteista, koska emme olleet "kiinnostavia". Jotkut äijät katkeroituvat ja sitten valittavat naisten pahuutta tämmöisillä palstoilla. Osa meistä tajusi, ettei elämän tarkoitus ole pariutuminen vaan onnellisuus. Siksi rupesimme tekemään asioita, joista tulemme onnellisiksi ilman naisia. Samalla kehitimme itseämme ja hups, nyt olemme rentoja, älykkäitä, komeita (ainakin osa :P), ammatillisesti menestyneitä, kiinnostavia (koska löysimme uusia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita) ja muutenkin loistavia tyyppejä. Samalla olemme huomanneet, että naisen pitää oikeasti tuoda lisää iloa elämään. Ja olemme myös huomanneet sen, että olemme aika kovaa valuuttaa myös nuorempien naisten keskuudessa. Tässä tulee se koko pointti. Kolmekymppisille naisille olemme se vaihtoehto johon tyydytään, kun se huippuäijä sieltä 5-10 vuoden takaa valitsikin jonkun toisen. Näille nuorille naisille, jotka ovat myös kauniita, mukavia ja muutenkin loistavia, olemme se ensimmäinen vaihtoehto. Kumman te valitsisitte? 18-24 vuotiaana 90% naisista pelaa 10% miehistä ja ainoastaan pieni osa voittaa. Lopuista naisista osa rakastuu normaaleihin kavereihin, kun he pyörivät tarpeeksi kauan jaloissa. Sitten jää se porukka, joka valittaa netissä ja kahvilakeskusteluissa, että "kolmekymppisiä hyviä sinkkuäijiä ei ole". On meitä, mutta emme me oikeasti halua olla kakkos tai kolmos vaihtoehtoja.

Ihan noin yleisesti vielä kaikkeen valitukseen. Elämän tavoitteen ei pitäisi olla pariutuminen epätoivon vimmalla vaan onnellisuus. Varmasti jokaiselle on asioita joista tai joita tekemällä tulee muutenkin onnelliseksi. Ei se, että tekee muuta estä sitä, etteikö joskus sitä paria löytyisi. Näyttää ainakin minun tapauksessani siltä, että se menee jopa päinvastoin.

Ovatpahan esimerkit hieman keskenään ehkä ristiriidassa, mutta toinen onkin tarkoitettu äijille ja toinen naisille. Ei ole eka kerta, kun naisten ja miesten välillä on ristiriitoja ;).