Kahden naisen koukus

Mulla oli vastaava tilanne.. jätin rakastajan

Kuuntele sydämesi ääntä. Sitä seuraamalla valitset oikein. Tutkiskele itseäsi ja ota omaa aikaa ja etäisyyttä näihin molempiin. Huomaat pian, kumpaa kaipaat enemmän. Sydämesi kertoo sinulle vastauksen. Vain toinen voi olla sinulle se oikea, tai sitten ei kumpikaan.. Ja oikea on se, jonka sydän valitsee. Ei järki. Jos siis olet vaimosi kanssa vain, koska olet luvannut aviovalassa seisoa hänen rinnallaan aina, ja siksi, koska järkesi sanoo, että eihän vaimoa nyt voi jättää, niin se ei ole oikea peruste.. Kun järki sanoo toista ja sydän toista, on vaikea tilanne. Mutta sydän on se, joka tuntee.. Ei järki. Olen ollut tuossa samassa tilanteessa, ja tiedän kuinka kipeää se voi tehdä.. Olla samaan aikaan onnensa kukkuloilla ja kuitenkin syvällä pohjalla.. Jätin kihlattuni. Aluksi valitsin hänet, mutta en kestänyt eroa tästä toisesta. En voinut huijata sydäntäni. Kukaan ei voi.. Järki syistä en aluksi pystynyt kihlattuani jättämään. Ajattelin, että kun kerran olen sitoutunut, niin tässä on nyt oltava ja kaikki muut unohdettava. Mutta se ei olisi ollut oikein. Sydämeni kuului toiselle. Ja tänä päivänä olen äärimmäisen tyytyväinen valintaani! Vaikka se aluksi sattuikin.. Kaikkiin..
Mutta jos olet rakastajasi kanssa siksi, koska haet vain uutta viehätystä, niin pohdipas sekin. Syy löytyy kyllä. Omalla painollaan kun aika on kypsä. Älä pakota itseäsi valitsemaan. Ole rohkea ja anna sydämesi ohjata. Oikea vastaus tulee eteesi yhtäkkiä. Jonain päivänä vain huomaat ratkaisun olevan edessäsi. Kun on sen aika.
Mutta nyt ota etäisyyttä. Lähde matkalle vaikka. Mutta yksin. Tsemppiä ja jaksamisia talveen! Kyllä kaikki selviää! Usko mua =)

Minä suoriuduin kesällä omasta kahden naisen loukustani. Jätin rakastajattaren ja vaimokin on saamassa lähdöt.

Sivusuhde oli aluksi kiihkeä ja olin kauhean rakastunut. Etäisyyttä välillämme oli satoja kilometrejä. Silti onnistuimme tapaamaan parhaimmillaan viikon välein - kaksi vähätuloista ihmistä.

Kevään kuluessa molemmat suhteet kävivät yhä vaikeammiksi. Ensin päättyi sivusuhde hirvein riidoin ja kohtauksin. Sen jälkeen huomasin että en rakasta enää vaimoani. Välitän kyllä jollain tavalla, mutta läheisyys ja hellyys kuoli sivusuhteen myötä.

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että lopeta jompi kumpi suhde ja pian, että jaksat keskittyä toiseen. Helppohan tällaista on sanoa, mutta niin minä olisin välttänyt vielä isomman tuskan.

Ja totta: jätä järkeily sikseen, jos naisesi ovat jokseenkin tasavertaiset. Jos tiedät että toisen kanssa varmasti tulee erityisen isoja murheita, niin siinä tapauksessa kannattaa ehkä tehdä toisin kuin sydän sanoo. Hyvää vaimoa ei kannattane vaihtaa esimerkiksi narkomaaniin.

Onnea!

Moi sinulle,uskoton mies ja rakastaja!
Kyllä kait tähän sinun kysymykseen pätee tämä vanhanaikainen vastaus,sydän tietää mitä tehdä.Päättäisit miten tahansa, jompaan kumpaan ihanista naisistasi sattuu varmasti.Kannattaisko jättää kummatkin ja etsiä joku, jolle olisit uskollinen ja jonka kanssa voisit aloittaa puhtaalta pöydältä.

vastaava juttu....minulla kaksi miestä.
Olen ajatellu pääni puhki..laittanut vaakakuppiin kummankin suhteen edut ja toisaalta oman elämäni kokonaisuudessaan, tarkoitan omaa arvomailmaani.
Avomieheni kanssa tytär joka minua pitää liitossa kiinni. Suhde avon kanssa on "sisko & veli " asetelma. Seksiä ja hellyyttä ei ole. Vaikka avo sitä osoittaakin (harvoin) minulla ei siihen enää ole haluja.
Rakastajaani minä rakastan...hellyys, seksi ja kaikki mitä hän "tarjoaa" on sitä mitä minä haluan.Hän on minulle arvokas ihmis suhde ja arvomailmamme kohtaa. Ongelmani on vaan ,että hän on naimisissa.
Onko sitten niin , että minun pitää katsoa mitä tulemaan pitää...odottaa...kuluttaa itseni loppuun? Toisaalta en välttämättä halua mitään "vaihtoa" tässä tehdä.Jos rakasta rakastajaa ei olisi,- kuitenkin ajautuisin seksisuhteisiin, koska ilman seksiä en osaa elää. Yksinäisyys ei sinänsä pelota, hyviä ystäviä on paljon.
Olenko liian kiltti muita kohtaan???
Unohdanko itseni???
Elänkö vain perheelleni???
Vaikeaa on päättää, sitä se juuri on!