Ei ikinä lapsia. Ne huutaa ja rääkyy ja vaatii kokoajan jotain.Miehet ei lapsia halua. En minäkään. Jos "vahinko" tapahtuisi (käytän säännöllisesti e-pillereitä, mutta jos unohtuu käytetään kortsua seuraaviin kuukautisiin saakka ja jos kortsu puhkeaa haen jälkiehkäisypillerit) ja silti tulisin raskaaksi pitäisi aborttia tosissaan miettiä. Minulla on hyvä mies jota rakastan ja ehkä oppisin rakastamaan myös hänen lastaan, mutta miehet ei halua lapsia. Yksin joutuisin sen lapsen hoitamaan. Ja karmean raskauden ja synnytyksen kärsimysten jälkeen pitäisi yksin hoitaa lapsi ja kytätä vielä ettei mies mene vieraisiin kun en jaksa antaa aina kun haluaa...ei ei...ei ikinä lapsia. Jos mies jäisi kiinni pettämisestä en voisi rakastaa häntä enää ja olisi erottava ja lapsi todella jäisi vain minun riesaksi..yöks.
eikä tämä ole provo
Na1n3n
512572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
oli se itse asia??
olen hyvin miesten kouluttama :D
"Miehet ei lapsia halua". Tuo on bullshittiä. On nimittäin miehiä, jotka niitä myös haluavat. Kyllä kolmenkympin ylittäneet (useimmat) miehet haluavat yleensä jo lapsia, mikäli parisuhdeasiat ovat kunnossa. Kokemuksesta.
Niin hyvähän se on.
..ja olen kyllä monissa asioissa samaa mieltä..ei se provolta vaikuttanut...
ettei olekaan lapsia, et vaikuta ihan henkisesti tasapainoiselta, sellaiselta ottaa lapsiviranomaiset kersat poiiis ...
no sitten suurin osa miehistä ei ole henkisesti tasapainoisia heh
lastenhuoltoonottoviranomainen PÖÖÖ!!!
Taidat olla vielä vähän nuori... Mutta hei, tosi kiva kun kerroit tämänkin nyt meille. Hyvähän se on että naiset jotka ei lapsista tykkää, ei niitä teekään. Etenkään miehen kanssa johon ei luota 100%sti.
Vaikka kuinka luottaisi 110% ei se takaa sitä ettei petettäisi.
itselläni kun ei ole asiasta muuta tietoa kuin että lapseni isä oli ja on edelleen uskollinen.
Jos et kykene luottamaan toiseen, kielii se kovemman luokan itsetunto-ongelmasta, itsetunto täysin poskellaan, omasta epävarmuudesta - vai onko kysesssä peräti omat päivänvaloa kestämättömät puuhat jolloin oletat toisenkin näin tekevän. Epätervettä se jokatapauksessa on jos ei kykene luottamaan.
Minä luotan mieheeni. Hän minuun. Siihen väliin ei kiilaa ole tullut eikä tule. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Sitä joko on, tai sitä ei ole.
PISTE.
En minä väitäkään, että kaikki lapsien isät pettäisivät, että ei kannata huolestua. Luota vain.
Muuten luulen, että puhutaan hiukan eri asioista.
Laitan tähän linkin erittäin hyvästä mielipiteestä jos vaikka ymmärtäisit mitä tarkoitan. Ensin on pettäminen, sitten tulee epäluottamus ja kyttääminen , ei niin että ensin on epäluottamus, sitten tulee pettäminen. Siis vaikka kuinka luottaa voi silti tulla petetyksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000016481348
... ole pakko hankkia, mutta en kuitenkaan yleistäisi, etteivät miehetkään niitä haluaisi. Minä olin nuorena ehdottomasti sitä mieltä, ettei meille ikinä tule lapsia, mies ei ollut ollenkaan niin jyrkkä asian suhteen. Mutta kuinkas kävikään, tässä sitä nyt ollaan... Eikä kumpikaan lapsista ole vahingossa alulle pantu ;)
Lasten huostaanotot yms. yleistyvät niin kovaa vauhtia, että mun mielestä on ihan hyvä, etteivät kaikki ole lapsia hankkimassa, sehän on ihan jokaisen oma päätös.
Niin vahinkoja ei saisi sattua...
oli jumalan tahto ...?
että miehet ei halua lapsia. Lapsia haluttiin ja tehtiin, yhdessä hoidettiin eikä sitä pettämistäkän vaimon tarvinnut pelätä.
Samoin ajattelevia varmasti löytyy tämän päivänkin nuorista miehistä.
Onnekseni en ole koskaan rakastunut kaltaiseesi naiseen.
Ehkä minäkin ajattelisin toisella tavalla jos olisin samaa vuosimallia. Harvassa kaltaisesi miehet nykyään on.
tämän vuosimallisilla se lapsenteko on jo myöhäistä.
Jokaisella on tietysti oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia. Viimeistä lausettani en tarkoittanut negatiivisessä mielessä vaan niin, että kun rakastutaan niin parempi niin, että molemmat joko haluavat lapsia tai sitten eivät.
vaikka provolta kuulostaakin...
Omia vastauksiasi lukiessa ihmetyttää, että puhut koko ajan siitä mitä miehet haluavat sen sijaan, että ilmaisisit mitä itse haluat, oli se niin tai näin. Miesten kouluttama, miehet ei halua lapsia jne. Kai sitten joku päivä teetkin jollekin lapsen, kun mies sitä haluaa, vai?
Tämä oli häiritsevintä teksteissäsi, olit provo tai et. Ei kai lasten hankinta tai lapsettomuus ole asia, jossa lähdetään toisen sukupuolen tarpeiden myötäilystä? Mietihän vielä OMALTA kannaltasi miettimättä sitä, millaisia miehet ovat tai eivät ole. Minusta sinä kuulostat juttuinesi enemmän niiltä, jotka ajattelisivat HALUAISIN, MUTTA KUN MIEHET ON SITÄ JA TÄTÄ...
?
Korostin ehkä liikaa sitä, että miehet ei halua lapsia. Mutta totuushan on se että halusi nainen lapsia tai ei, jos mies ei halua niin yksin joutuu hoitamaan. Jos yleensä miehet haluaisivat kovasti lapsia ei haittaisi, vaikka nainen ei niin haluakaan. Tietysti raskausajan ja synnytyksen joutuu nainen kärsimään, mutta lopun aikaa lapsen voisi jättää miehen harteille ja itse pääsisi harrastamaan omiaan.
Ikinä en valitsisi lapsen saamista sen kustannuksella, että menetän miehen.
Provo tämä ei ole siksi, että en halua omalla mielipiteelläni pahoittaa kenenkään mieltä enkä laittaa ketään puolustuskannalle. Jokainen tekee omat päätöksensä.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.
Minusta kylläkin molempien vanhempien tulisi todella haluta niitä lapsia. Äidin osuus lastenkasvatuksessa on kuitenkin korvaamaton - henkisesti poissaolevan äidin puutetta ei sittemmin korvaa mikään.
Mutta ymmärrän hyvin näkökantasi, ettet valitsisi lapsen saamista sen kustannuksella, että menetät miehen. Et halua lapsia niin paljon, että olisit valmis ottamaan sen riskin.
Jos mies lähte SAAT ehkä hoitaa lapsen itse.
Joskus käy niin että mies haluaa lapsen myös.
Sitten tappelette siitä kumpi SAA hoitaa lapsen.
SAAT myös synnyttää itse ja tuntea sen ihmeellisyyden. Hyvässä lykyssä haluat mennä toisenkin kerran.
Rääkyvä lapsi opettaa sinua pois itsekkyydestä.
Suuri lahja sinulle itsellesi.
Olisin sinulle voinut vastata samalla lailla kuin tuonne alemmas. Jos haluaisin hoitaa lasta niin tottakai se silloin tuntuisi siltä että SAA. Minulle lapsen hoitaminen ei anna sellaista iloa kuin ehkä sinulle.
Sen itsekkyydenkin kanssa on vähän niin ja näin. Joku haluaa lapsen siksi, että on joku joka hoitaa kun itse on vanhus eli itsekästä. Tai joku haluaa lapsen, että on aina olemassa joku joka rakastaa eli itsekästä. Se, että minä henk.koht en halua lasta ei ole keltään pois eli kukaan ei siinä menetä eli ei ole itsekästä.
Ettei se anna sinulle sitä iloa?
Niin minäkin luulin ja toitotin kovaan ääneen.
En voinut tietää. Ja tiedän monen samoin etukäteen sanoneen mutta se että kukaan tietämäni nainen ei ole jälkikäteen lapseaan halunnut poiskaan antaa kertoo totuuden.
Minua ei kiinnosta kutoa vauvalle nuttua, ei kiinnosta järjestää lastenkestejä synttäriaikaan, minua ei kiinnosta istua hiekkalaatikolla vahtimassa ettei vauva syö hiekkaa, minua ei kiinnosta valvoa öitä kun vauva itkee koliikkiaan, minua ei kiinnosta tapella joka aamu lapsen päälle vaatteita kun se kiukuttelee kiireessä jne jne.
Ei tietenkään kukaan lapseaan pois halua antaa, siitähän "kivitetään" kuoliaaksi. Siksi onkin hyvä että on varaa valita, ei ole pakko tehdä lapsia jos ei halua.
Kaikilla lapsilla ei ole koliikkia, joka aamu ei tarvitse vaatteiden kanssa tapella, nuttuja saa kaupasta:)
Minäkin löysin ensimmäiset harmaat hiukset aika vähän 30 täyttämisen jälkeen, epäilen vahvasti että lapsilla jotain tekemistä asian kanssa oli:) Hmmmh, tuli just mieleen että nyt ei ole enää pariin vuoteen yhtään löytynyt=D Nuo satunnaiset murheet ovat kuitenkin minun mielestäni aika pientä verrattuna siihen iloon mitä lapset tuovat.
On kuitenkin hyvä että emme kaikki ole samanlaisia, osa haluaa lapsia, osa heistä niitä saa - osa ei halua lapsia, osa heistäkin saa. Aina kaikki ei mene niikuin pitäsi - tai ainakaan niikuin haluaisi. On ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta kyllä meitä lapsia haluaviakin on. Ja mielihän tosiaan voi muuttua kuten täällä niin monta kertaa on sanottu.
haluisin lapsia,mutta jos niitä ei tulisi nii ei se olisi maailmanloppukan..
Ja pelkkä haluaminen ei riitä, pitää myös osallistua hoitamiseen ja kasvatukseen, vaikka se ei olisi niin kivaakaan.
osallistuisin,kui monta vuotta oon unelmoinu et sais omia lapsia,vaihtaa vaikka vaippoja..=)..ja iha varmasti vaihtaisin..=)
Täällä arvostellaan tätä sinun viestiäsi 'tunnepohjalta'. Harmi, etteivät ihmiset osaa lukea.
Kyllä minulle ainakin tuli selväksi, että et halua lapsia, koska olet miettinyt kaikkea sitä negatiivista, mitä siihen liittyy.
Hyvät ihmiset, se, että joku pitää lasten saantia negatiivisena asiana, ei tee itse ihmisestä huonoa, pahaa tms. Mutta harvapa ymmärtää...
Tuo on varmaan kypsintä mihin tällä hetkellä kykenet ja hyvä niin. Älä hankikaan lapsia.
Tietysti voidaan ihmetellä miksi on tarpeellista pitää miehestä kynsin hampain... tai pelätä elämäntilanteiden ja oman itsen muuttumista tuommoisella energialatauksella. Ikävä kyllä elämään voi tulla kyllästymistä ja pettämistä ja pettymistä pitkässä juoksussa ihan siitä riippumatta onko suhteessa lapsia tai ei ole.
Mutta se on tietysti hyvä ymmärtää että kaikista miehistä ei ole isäksi. Jos ajattelee että itselle äitiys on kovin vaikeaa niin parempi olla ilman lapsia.
Minulla on kaksi. Heidän isänsä ehkä todella oli mies joka ei kestänyt isyyttä, näin jälkikäteen ajatellen. Ainoa asia mitä kadun on että en eronnut hänestä jo paljon aiemmin kuin erosin. Lapset ovat mulle olleet paras kokemus elämässä, parempi kuin yksikään mies... mukaanlukien nykyinen parisuhde, joka sekin on ihan uskomattoman upea kokemus.
Yritä nyt elää elämäs, pikkuinen. Kyllä se siitä.
Tottakai voi tulla kyllästymistä ja pettämistä ilmankin lapsia, mutta silloin voi hoitaa vain itsensä kuntoon eikä tarvitse huolehtia miten lapset pärjää.
En vain usko, että lapsi tai äitiys koskaan toisi minulle sellaista onnea ja täyttymystä kuin joillekin naisille tuo ja se minulle sallittakoon, eikös?
Miten niin otin itseeni? Kai täällä on tarkoitus keskustella ja olla montaa mieltä. Samaa mieltähän olin kanssasi sitäpaitsi siitä että sinun on parasta olla ilman lapsia.
Ehkä se joka ottikin itseensä oli sinä? Oliko paska ajatus että se ei ihan riitä miehen ns pitämiseen että on ilman lapsia? Tai se että jonkun muun elämässä voi olla muitakin arvoja kuin läheisriippuvainen roikkuminen jossain tietyssä miehessä?
Tuo oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuulen, että joku arvostelee siitä ettei riitä miehen pitämiseen, se että on ilman lapsia. Yleensähän se on toisinpäin. Naiset hankkiutuu raskaaksi jotta saisi pitää miehen.
Minä haluan, että mies on kanssani ihan minun itseni takia ei lapsen takia pakosta.
Taidat olla mies? Ei todellakaan naiset hankkiudu raskaaksi sen vuoksi että saisi pitää miehen... ainakaan eivät useimmat onneksi.
Ikävää jos äitisi teki näin.
Jos et halua lapsia, niin ok, eihän kukaan tule pakottamaan sinua lastentekoon. Arvelisin kuitenkin että olet vielä aika nuori (?) ja sinulla näyttää tekstisi perusteella olevan hieman ennakkoluuloisia pelkoja mm. pettämisestä ja näet lapsissa vain ikävän puolen. Eihän sitä kukaan tiedä etukäteen miten elämä menee ja mielesi saattaa muuttua myöhemmin, muttei tietenkään välttämättä. Tietysti sinulla on aina vapaus omiin valintoihisi.
Niin, ja vaikka miehesi ei haluaisi lapsia, monet miehet kuitenkin haluavat. Miesystävänikin kerran puheli, että se vasta olisikin hienoa elämää kun olisi lapsia kotona odottamassa isänsä saapumista töistä..
En minä lapsia inhoa. Muitten lapset on ihan kivoja.
Jos tunnet ettei omalle kohdallesi omat lapset (ainakaan vielä..:) sovi, niin ihan kiva kuulla ettet sentään inhoa lapsia yleensä. Hyvää jatkoa sinulle, mitä päätöksiä asian suhteen ikinä teetkin.
.......???
Voisi joskus ollakin, mutta ei silloin kun en sitä haluaisi hoitaa mutta on pakko. Lasta ei voi pistää kaappiin odottamaan kunnes taas huvittaa hoitaa.
lapsia. mielestäni näin on, että kun mies pääsee kolmenkympin ikään, lapsia on saatava. on se semmonen voima tuo lisääntymisvietti että pois alta oksat ja männynkävyt!
enemmän olen tavannut naisia jotka eivät halua lapsia. jokaiselle oma mielipide sallittakoon. usein vain nämä naiset alkavat seurustelemaan miehen kanssa kun mies on noin parikymppinen, ja mies on samaa mieltä lastenhankinnasta. annas olla kun mies ylittää kolmenkympin rajapyykin, alkaa perhe-elämä lapsineen viehättämään miestä, mutta nainen ei päätään käännäkään.
ja eikös sitä sanota, että avioliitot joissa on lapsia, ovat kestävämpiä kuin lapsettomat liitot? tämä voi taas toisaalta johtua siitä, että ihmiset jotka lapsia haluavat, ovat muutenkin vähemmän seikkailun ja kokemuksien janoisia kuin vapaaehtoisesti lapsettomat.
En tiedä yhtään lapsetonta liittoa. Sellaisia kyllä on pilvin pimein, että onnellisia ollaan oltu kunnes raskaus ja lapsi/lapset ovat suhteen pilanneet. Kestäviä liittoja toki, mutta ei onnellisia.
kuin sinä, pelkkää omaa mukavuuttaan niin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon ...
Minähän ajattelen lapsen mukavuutta. Harva haluaisi syntyä perheeseen johon häntä ei haluta. Ja myös miehen mukavuutta kun en pakota isäksi. Joo täytyy myöntää omaa myös...
Emmeköhän kaikki ajattele usein vain omaa mukavuuttamme sekä lapselliset että lapsettomat. Järjetön ajatus minusta vedota siihen, että kun on lapsia, ei ajattele omaa mukavuuttaan; silloin saattaa ajatella esimerkiksi sitä, että "onpa mukavaa joskus kun oma lapsi on iso ja hänellä lapsia, niin pääsen hoitamaan niitä"; tai vaikkapa näin "onneksi minulla on lapsi, niin minun ei tarvitse olla yksin kun olen vanha". Tämä on 'mukavuusajattelua'.
Lasten myötä tulisit yllättymään siitä
rakkaudesta minkä itsestäsi löytäisit.
Kukaan tai mikään mies ei sellaista rakkautta
sinussa kykene herättämään.
Rakkaus mieheen ja miehen rakkaus on erilaista
mutta ei vähempiarvoista. Silti ehdollista ikävä
kyllä. Se saattaa loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vaikka siihen pettämiseen.
Rakkaus lapseen on aina ehdotonta(pitäisi olla) ja se rakkaus minkä lapsesi sinulle antaa.
Siihen saattaa kyllä pakahtua =)
Jos haluaa jotain polttavasti näkee siinä vain hyviä asioita ja jos ei halua näkee huonoja. Se, että en halua lapsia ei kai ole niiltä pois joilla on lapsia.
Ei kukaan voi ottaa mitään ajatusta tai tunnetta toiselta pois.
Onneksi.
Kokemukst puhuvat kuitenkin usein puolestaan.
Harva nainen on katunut lapsensaantia.
Oli vahinko tai ei, lähti mies tai ei.
Minua ei kiinnosta ottaa siitä selvää.
Eikä kenenkään tarvitsekaan katua, oma valinta.
Rakkauden määrä varmaan yllättäisi.
Kysyisin kuitenkin, miksi ihmisen pitäisi saada kokea välttämättä tämä rakkauden tunne? Ja vielä yllättyä siitä? Se, että ihminen ei pääse kokemaan tätä, ei tee hänestä onnetonta.
On paljon kokemuksia, joista ihminen, jolla on lapsi, jää paitsi lapsen saannin myötä. Näitä asioita tuskin kannattaa edes mainita täällä (- siitä tulisi ilmiriita). Sanon vain, että vapaus on monelle tärkeämpää.
Ihan sama.
Jos et halua lapsia, niin sitten et.
Mitä sitten.
Tuskin ketään täällä oikeasti kiinnostaa.
Itte en ole koskaan ymmärtänyt tuota omituista toitotusta asiasta. Jos haluaa lapsia, niin saa haluta. Jos ei, niin ei. Mitä siitä sen ihmeempää numeroa tekemään.
Mä haluan lapsia. Lapset on muutakin kuin huutavia ja rääkyviä (oon broidin lasten kummi). Ne on myös ihan tavallisia ihmisiä. Ihmiset näköjään välillä unohtaa, että ne ollu ittekin lapsia.
Mutta kuten sanottu: ole hankkimatta.