Mitä mieltä olette tästä?

ja olen todella iloinen, että kykenee itse näkemään oman pään sisäisiä asioita, joista ei itse tahdo selvitä ja haluaa hakea niihin ulkopuolista apua.

Näen sen vain positiivisena asiana ja luuseri löytyy sieltä, joka ei uskalla edes itselleen tunnustaa sitä, minkä itsessään näkee.

Meistä jokainen tarvitsee ulkopuolista apua monaisiin ongelmiin ja pulmiin, eikä koskaan pitäisi vetää mitään rajaa sille, että minkälaista apua on hankkimassa. Sinua auttaa ammattilainen sinun ongelman alalta ja naapuria auttaa ammattilainen hänen ongelmiensa alalla(sähköongelmia).

Minä en todellakaan pidä sinua surkimuksena, vaan itsestä huolta pitävänä ihmisenä, joka haluaa rakentaa eheytynyttä sisintä ja sitä kautta rakentuu myös moni muu ympäristön asia melkein huomaamatta.

Mene ihmeessä ja rohkene kertoa miehellesikin, koska teet kaiken teidän yhteisen hyvän edistämiseksi.

olet jo matkalla kohti parempaa oloa. Tiedän että on kestänyt kauan ennenkuin olet oivaltanut mistä pahaolosi johtuu. Voi kumpa minäkin saisin tuon rohkeuden puhua pahan oloni ulos. Minäkin olen alkoholistin perheestä (isäni on sitä edelleenkin). Isälläni oli upea ammatti jonka hän hoiti joten kuten, vapaa-aika kului juoden. Väkivaltaakin oli ( ei kohdistunut minuun, mutta äitiin ja isosiskoon). Tunnen sisälläni voimakasta häpeää ja katkeruutta. Missäköhän tälläisiä ryhmiä järjestetään? Haluaisin ehdottomasti mukaan. Nykyinen miesystäväni juo melko runsaasti (lähet joka viikonloppu ja molempina päivinä). Ei ole väkivaltainen ja viihtyy kotona tv:tä tuijotellen. Kärsin juomisesta olemme asiata moneen kertaan puhuneet aina hän lupaa vähentää, mutta jää vain puheeksi. Emme asu vielä yhdessä, toisaalta en tiedä uskallanokaan. Pelko että juominen lisääntyy on niin suuri. Kerro rohkeasti vaan miehellesi mihin olet menossa, pitäähän suhteessa pystyä puhumaan. Jos hän rakastaa/arvostaa sinua hän on ylpeä sinun aikeistasi ja kannustaa sinua.

Ymmärrän sinuna ja sitä pelkoa mitä tunnet sisimmässäsi ,minäkin menen lukkoon ja ei millään tahdo uskaltaa sanoa ,sanat ikäänkuin juuttuu sisimpään kiinni.Aviopuolisolle en pysty puhumaan.Olen myös alkoholi perheen lapsi tai isä juoo ja juoo edelleenkin, lapsuus oli niin sanotusti pelkoa ja pelkoa täynnä.Kun kävelin koulusta kotiin pelkäsin keskiviikkoa ja sitten alkoi viikonlopun pelko kun torstai oli ohi,koulukin oli tosi raskaalta aina läksyt tekemättä .Lapsuuteni elin pelossa, isä hakkas äitiä ja itkin niin että yökkäsin.
Menin nuorena naimisiin ja sitä kesti 9 vuotta kun erosimme ,lapsia kertyi kolme ,olin poljettu ja alistettu maton alle.Ei ollut itsetuntoa,identiteettini oli riistetty ja( eipä sitä taida olla tänäkään päivänä.)
Avioiduin uudelleen mutta on niin vaikeaa että kumpa en olisi tähän maailmaan edes syntynyt,lasten vuoksi on yritettävä mennä eteenpäin.
Ei sitä kukaan ymmärrä mitä on elää lapsuus pelossa jos ei ole itse sitä kokenut .
Asiantuntian apua olisin minäkin kaivannut ja pari kertaa kävin mutta se tuntui psykolokin mielestä riittävän,oli niin vaikea asia ettei hän osannut käsitellä sitä.
Uskosta sain avun , sisäisen rauhan jota olinkin kaivannut ja itsetuntoni kohosi jonkin verran mutta vielä on Herralla paljon työtä eheytyäkseni.
Kun on niin vaikeaa lähden lenkille metsään ja rukoilen ,se on minun apuni haaoihini.

Luin viestisi ja mieleeni tuli ajatus...
Vaikkakaan itselläni ei ole ollut alkoholitaustaa millään lailla, alentamista on kyllä entisen miehen osalta harrastettu enemmänkin.

Toisaalta en yhtään ihmettele miehesi mahdollisia kielteisiä ajatuksia hoitoon turvautumisesta... Sillä tuohan uuden oivaltaminen/oppimien (vaikka "vain" itsestä) tuo aina uutta elämään. Sinun olosi paranee huomattavasti keskustelujen jälkeen! Varmaan miehesi on epävarma mitä tulevaisuus tuo sinun uuden oppiman myötä tullessaan, Itsetuntosi kasvaa, löydät iloa enemmän elämästä ja sen jälkeen miehesi on se joka joutuu miettimään tekojaan ja asennoitumistaan sinnuun!

Eli herääpä kysymys kumpi onkaan se kaavoihin kangistunut ;o)?

Toivon sinulle voimia jaksaaksesi etsiä vastauksia itsellesi ja löytää voimaa rakentaa parempaa huomista!