Naimisiinmenolle on ihmisillä varmasti monia syitä, niinkuin itsellänikin. Olin 23-vuotias avioituessani mieheni kanssa, joten en nyt sanoisi, että niin kauhean nuorena astuin siihen avioliiton satamaan. Ehkä monen mielestä ryntäsimme naimisiin, mutta se kai oli meidän valintamme.
Mutta mokuparien vaihtoehdot ovat aika vähissä, joten monelle se avioliitto on ainoa keino olla yhdessä. Tästä asiasta jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta tosiasioita he eivät voi tietää, ennen kuin ovat itse kokeneet samaa. Eli te arvostelijat katsokaa peiliin, ja yrittäkää tajuta, että elämässä on muutakin kuin pinnallista kyttäämistä ja ihmisten loukkaamista.
Nuorena naimisiin
mariouma
36
4347
Vastaukset
- Lynne.....
Amen... ;o)
Onko sulla messengeriä? Ei olla aikoihin juteltu ja kun kerran näytät olevan samaan aikaan koneella, voitais jutskata. Laitan sähköpostia. :o)- mariouma
Lisäsin sinut listaan. Toivottavasti tavataan siellä pian. :o)
- homma!
Onkos muuten se aavikon kabuusisi jo töitä löytänyt, vai sossun luukkuko kilkattaa edelleen? ;)
- Suhina67
Menimme aikoinaan naimisiin vuoden seurustelun jalkeen ja tosiaankin nyt yhteisia vuosia on takana jo 14. Olin silloin 25 ja kovasti oli epailijoita asian suhteen. Puolet heista oli varma siita, etta olin raskaana ja toinen puoli taas siita, etta kun lupa-asiat on kunnossa niin ukko katoaa.
Eipa ole viela kadonnut :)
Tosin taalla palstalla on ihan sama, kuinka tavallista elamaa elaa, aina siina on jotain vikaa, jos aviopuoliso on muslimi.
Kesan odotusta Mariouma!- mariouma
Oikein lämmintä kesän odotusta myös sinulle :-)
- Mr. Arki
Kyllä 23 vuotta on aika vähän, ja vielä ulkomaalaisen kanssa avioitua. Saa nähdä miten hommassa käy. Eräs tuttu pariskunta, jotka lähipiirissään olivat suorastaan monikulttuurisuuden lähettiläitä, erosivat juuri. Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä..
- mariouma
Moni suomalainenkin avioituu nuorena, vaikkei tietysti valtaosa. Mutta siitä juuri puhutaan, miten huolestuttavaa on, että ihmiset lykkäävät perheen perustamista myöhempään ikään, jolloin lasten saantikin vaikeutuu.
- ..--..
mariouma kirjoitti:
Moni suomalainenkin avioituu nuorena, vaikkei tietysti valtaosa. Mutta siitä juuri puhutaan, miten huolestuttavaa on, että ihmiset lykkäävät perheen perustamista myöhempään ikään, jolloin lasten saantikin vaikeutuu.
on suomalaisnaisten keskimääräinen (ensimmäisiin) naimisiinmenoikä eli 5 vuotta sua enemmän.
mitä koulutetumpi, sitä korkeampi tuo ikä. alemmissa sosiaaliluokissa mennään aiemmin naimisiin. - mukaanko
..--.. kirjoitti:
on suomalaisnaisten keskimääräinen (ensimmäisiin) naimisiinmenoikä eli 5 vuotta sua enemmän.
mitä koulutetumpi, sitä korkeampi tuo ikä. alemmissa sosiaaliluokissa mennään aiemmin naimisiin.elämä pitäisi elää? Toki moni avioituu opiskelujensa takia myöhemmällä iällä, mutta onko se sitten jollain tapaa parempi vaihtoehto? Kouluttautuminen on hyvä asia, mutta jos se estää elämästä, juttu on syvältä. Jokainen valitkoon itselleen sopivan ajan avioitua ja unohtakoon tilastot. Opiskellakin voi vaikka olisikin perhe. Valinto on tehtävä ja niiden seuraukset kannettava:)
- ..--..
mukaanko kirjoitti:
elämä pitäisi elää? Toki moni avioituu opiskelujensa takia myöhemmällä iällä, mutta onko se sitten jollain tapaa parempi vaihtoehto? Kouluttautuminen on hyvä asia, mutta jos se estää elämästä, juttu on syvältä. Jokainen valitkoon itselleen sopivan ajan avioitua ja unohtakoon tilastot. Opiskellakin voi vaikka olisikin perhe. Valinto on tehtävä ja niiden seuraukset kannettava:)
Ne olivat tilastoja ja tosiasioita, eivät mitään ohjeita.
En myöskään ymmärrä tätä lausetta
"Kouluttautuminen on hyvä asia, mutta jos se estää elämästä"
Onko sinun mielestäsi elämää hankkia messengerillä arabimies, maahantuoda hänet ja mennä hänen kanssaan mahdollisimman pikaisesti naimisiin? Paremmat mahdollisuudet siinä on elämänsä pilata kuin sillä, että odottaa ja harkitsee hetken. - tälleen
..--.. kirjoitti:
Ne olivat tilastoja ja tosiasioita, eivät mitään ohjeita.
En myöskään ymmärrä tätä lausetta
"Kouluttautuminen on hyvä asia, mutta jos se estää elämästä"
Onko sinun mielestäsi elämää hankkia messengerillä arabimies, maahantuoda hänet ja mennä hänen kanssaan mahdollisimman pikaisesti naimisiin? Paremmat mahdollisuudet siinä on elämänsä pilata kuin sillä, että odottaa ja harkitsee hetken.Elämää on monenlaista. Sinä kriteerisi hyvälle elämälle vain eivät kenties kaikille sovi syystä tai toisesta. Minusta on ihan yks ja sama mistä sen ukon/akan itelleen löytää, konstit on monet. Olipa äijä arabi tai akka thai, ei kuulu sulle ellei ole omastas kyse. Minusta jokainen saa valita itselleen sellaisen puolison kuin haluaa ja elää missä tykkää. Mitäs pahaa on siinä, että menee nopeasti naimisiin? Eiks olekaan parempi olla harjoittamatta haureutta?
Kouluttautminen mielestäni voi estää elämisen juuri siten kuin joku jo aikaisemmin mainitsi, lapset tehdään myöhemmällä iällä. Kun on vuosia ensin yritetty estää niitten maailmaantulo, ni sitte haluttais, mutta eipä onnistukaa. Syitä toki voi olla monia, mutta monesti juuri se kouluttautuminen vie aikaa ja vanhentaa ihmistä. Ootko ite huomannu sellasta?
Ja sitä paitsi vale, emävale ja tilastot:))) Uskotko siihenkin tilastoon, joka väittää suomalaisten käyttävän kolme kenkää vuodessa? - bidrali
tälleen kirjoitti:
Elämää on monenlaista. Sinä kriteerisi hyvälle elämälle vain eivät kenties kaikille sovi syystä tai toisesta. Minusta on ihan yks ja sama mistä sen ukon/akan itelleen löytää, konstit on monet. Olipa äijä arabi tai akka thai, ei kuulu sulle ellei ole omastas kyse. Minusta jokainen saa valita itselleen sellaisen puolison kuin haluaa ja elää missä tykkää. Mitäs pahaa on siinä, että menee nopeasti naimisiin? Eiks olekaan parempi olla harjoittamatta haureutta?
Kouluttautminen mielestäni voi estää elämisen juuri siten kuin joku jo aikaisemmin mainitsi, lapset tehdään myöhemmällä iällä. Kun on vuosia ensin yritetty estää niitten maailmaantulo, ni sitte haluttais, mutta eipä onnistukaa. Syitä toki voi olla monia, mutta monesti juuri se kouluttautuminen vie aikaa ja vanhentaa ihmistä. Ootko ite huomannu sellasta?
Ja sitä paitsi vale, emävale ja tilastot:))) Uskotko siihenkin tilastoon, joka väittää suomalaisten käyttävän kolme kenkää vuodessa?Minulla on ainakin ties kuinka monet kengät mutta eipä niistä tule käytettyä kuin lenkkareita ja korkkareita ainakin nyt... ennen käytin kumppareita ja talvikenkiä lisäksi. Ainiin ja sandaalit ovat aina kun pitää kipittää kauppaan.
Luulisin että perus suomalainen käyttää kahdet kengät vuodessa.
Ärsyttää miehen naljailu kengistä, että pitäisi ostaa uudet, vaikka entiset ovat ihan hyvät (siis en toki osta, mutta mies naljailee, että "kaunis tyttö mutta rumat kengät").
Muualla maailmassa varmaan sitten tuijotellaan toisten kenkiin, täällä vain katsotaan omia kengän kärkiä puhuttaessa;D Veli tosin käyttää yhdet kengät kolmessa-viidessä vuodessa... - kenkää
bidrali kirjoitti:
Minulla on ainakin ties kuinka monet kengät mutta eipä niistä tule käytettyä kuin lenkkareita ja korkkareita ainakin nyt... ennen käytin kumppareita ja talvikenkiä lisäksi. Ainiin ja sandaalit ovat aina kun pitää kipittää kauppaan.
Luulisin että perus suomalainen käyttää kahdet kengät vuodessa.
Ärsyttää miehen naljailu kengistä, että pitäisi ostaa uudet, vaikka entiset ovat ihan hyvät (siis en toki osta, mutta mies naljailee, että "kaunis tyttö mutta rumat kengät").
Muualla maailmassa varmaan sitten tuijotellaan toisten kenkiin, täällä vain katsotaan omia kengän kärkiä puhuttaessa;D Veli tosin käyttää yhdet kengät kolmessa-viidessä vuodessa...Siis ei kolmea paria kenkiä vaan kolme kenkää vuodessa. Vanha tilastohan se oli, mutta tilasto kuitenkin.
- ..--..
kenkää kirjoitti:
Siis ei kolmea paria kenkiä vaan kolme kenkää vuodessa. Vanha tilastohan se oli, mutta tilasto kuitenkin.
Te ette nyt oikein vain tunnu tajuavan, mitä vale-emävale-tilasto -fraasi tarkoittaa vai viitsisikö joku perustella miksi mikään taho antaisi tahallaan väärää tietoa naisten keskimääräisestä naimisiinmenoiästä. Kertokaa minulle. Odotan.
Ei se kuulkaa tytöt mene niin, että jos joku tosiasia maailmsta ei teitä miellytä, niin se on automaattisesti valetta.
PS. Kummallista, että te suhtaudutte noin kielteisesti opiskeluun, mutta teidän ulkkismiehenne on puheittenne mukaan aina vähintään lakimies ;) - ja yritä ymmärtää
..--.. kirjoitti:
Te ette nyt oikein vain tunnu tajuavan, mitä vale-emävale-tilasto -fraasi tarkoittaa vai viitsisikö joku perustella miksi mikään taho antaisi tahallaan väärää tietoa naisten keskimääräisestä naimisiinmenoiästä. Kertokaa minulle. Odotan.
Ei se kuulkaa tytöt mene niin, että jos joku tosiasia maailmsta ei teitä miellytä, niin se on automaattisesti valetta.
PS. Kummallista, että te suhtaudutte noin kielteisesti opiskeluun, mutta teidän ulkkismiehenne on puheittenne mukaan aina vähintään lakimies ;)Hehheh...kyllä vika on nyt siellä päin:) Väännätkö tahallas vai onko pönttö tosiaan tyhjä? Jaksamista sulle. Aiheetta enempään.
Ensinnäkin minä henkilökohtaisesti toivon Marioumalle pelkkää hyvää tulevaisuudessa. Niin avioliitossaan kuin elämässään ylensäkin.
Toisaalta avioeroperheen lapsena, omien kokemusteni perusteella ja tilastoja vilkuilleena olen aika skeptinen avioliittojen kestävyyden suhteen.
Ensinnäkin laajassa tuttavapiirissäni on vain yksi pariskunta, joka nyt 15 vuotta myöhemmin on vielä ensimmäisen avo/aviopuolisonsa kanssa yhdessä, enkä ole itsekään.
Toisekseen itsekin ulkomaalaisen kanssa naimisissa olevana olen valitettavan tietoinen siitä, että monikulttuuriset liitot kestävät paljon huonommin kuin kotimaiset.
Kolmanneksi olen itsekin aikoinaan tullut valtion pakkonaittamaksi. En ikinä olisi mennyt suomalaisen kanssa näin kiireesti naimisiin, mutta vaihtoehtoja ei ollut, jos aioimme jatkaa yhdessä asumista. Merkillistä, ettei yhteiselämä ole mahdollista kuin muuttamalla kolmanteen maahan vähintään kahdeksi vuodeksi tai avioitumalla. Voisi sen elatusvelvollisuuden muutenkin hoitaa.
Kaiken tämän jälkeen en menisi kenellekään suosittelemaan nuorena ja kiireellä ulkomaalaisen naimista. En kiistä, etteikö se yksilötasolla onnistuisi, mutta ei ne tilastot tyhjästäkään synny. Valitettavasti.- mariouma
Oikeassa olet, että mokuliitot päättyvät tilastojen valossa useammin eroon. Mutta kaikki elämässä on epävarmaa, joten jos ei uskalla ottaa riskiä, niin sitä saa aina ajatella, että mitä jos...
Pidetään peukkuja, että onnistutaan, ja että saadaan elää pitkä ja onnellinen elämä, kuin myös avioliitto. Hyvää kesää sinulle Wille =) - vai harhaa
No onhan ne tilastot tylyjä eikä ne tyhjästä synny. Parisuhde on kuitenkin aina kahden ihmisen luoma ja ylläpitämä suhde, jonka eteen tulee tehdä työtä jatkuvasti. Ei sillä ole väliä onko puoliso samasta vai toisesta maasta, tilanne on sama. On harhaa kuvitella, ettei itse ja se kultamussukkakin muuttuisi vuosien kuluessa. Se on vaan asia joka pitää hyväksyä ja oppia sen kanssa elämään. Mokupareille luodaan vielä enemmän paineita, oletetaan jo alkajaisiksi, ettei se liitto voi onnistua. Ja pitkät peet! Jos tahtoa on, niin mahdollisuudet on samat kuin kellä tahansa.
Itse olen avioitunut nuorena lyhyen tuttavuuden jälkeen ja edelleen ollaan yhdessä. Meillä kyllä byrokratia piti huolen, ettei asia ihan nopeasti hoitunut (6kk) ja niitä kauhuskenaarioita maalattiin eteemme molempien kotimaissa. Näin monen vuoden jälkeen en voi sanoa muuta kuin, että tahtokysymys. Moni olisi varmaan heittänyt hanskat tiskiin jo kauan sitten, mutta me ollaan 30-vuotinen sotamme käyty ja nyt jo sujuu aika kivasti;) Voihan se olla, että me olemme joku säännön vahvistava poikkeus:) - bidrali
vai harhaa kirjoitti:
No onhan ne tilastot tylyjä eikä ne tyhjästä synny. Parisuhde on kuitenkin aina kahden ihmisen luoma ja ylläpitämä suhde, jonka eteen tulee tehdä työtä jatkuvasti. Ei sillä ole väliä onko puoliso samasta vai toisesta maasta, tilanne on sama. On harhaa kuvitella, ettei itse ja se kultamussukkakin muuttuisi vuosien kuluessa. Se on vaan asia joka pitää hyväksyä ja oppia sen kanssa elämään. Mokupareille luodaan vielä enemmän paineita, oletetaan jo alkajaisiksi, ettei se liitto voi onnistua. Ja pitkät peet! Jos tahtoa on, niin mahdollisuudet on samat kuin kellä tahansa.
Itse olen avioitunut nuorena lyhyen tuttavuuden jälkeen ja edelleen ollaan yhdessä. Meillä kyllä byrokratia piti huolen, ettei asia ihan nopeasti hoitunut (6kk) ja niitä kauhuskenaarioita maalattiin eteemme molempien kotimaissa. Näin monen vuoden jälkeen en voi sanoa muuta kuin, että tahtokysymys. Moni olisi varmaan heittänyt hanskat tiskiin jo kauan sitten, mutta me ollaan 30-vuotinen sotamme käyty ja nyt jo sujuu aika kivasti;) Voihan se olla, että me olemme joku säännön vahvistava poikkeus:)Onnitteluni, mukava välillä lukea, että jollakin menee ulkomaalaisen puolisonsa kanssa kivasti.
Ok, onhan täällä miehiä ja naisia, jotka julistavat oman ulkomaalaisen puolisonsa olevan suomi-ex:ää parempi mutta tuskin heistä moni on selvinnyt 30:stä vuodesta, ainakaan vielä mutta aika näyttää, kuten muissakin tapauksissa.
Eipä kannata itse kenenkään alkaa maalamaan piruja seinille tai epäilemään omaa liittoaan tai sen kestävyyttä(toki voi pohtia ja kyseenalaistaa tunteita ja toisen motiiveja, jos siltä tuntuu mutta ei tässäkään pidä mennä liiallisuuksiin). Voipa käydä niin, että kun liikaa epäilee, koko suhde kaatuu siihen. Mustasukkaisuus ja luottamuksenpuute ovat varmasti ongelmien aiheuttajia niin suomi-suomi parien, kuin myös moku-parien liitoissa.
- Kohta 10 vuotta naimisissa
Olin 18-vuotias, valtion pakkonaittama. Moni kyllä kanssa luuli, että olen raskaana. Toinen puoli varmaan luuli, että mies pyrkii vaan Suomeen. Eiköhän kumpainenkin luulo ole jo osoittautunut vääräksi.
Avioliitto on kokonaan tahdon asia. Kysymys on siitä kuinka pitkälle riittää tahtoa taistella liiton puolesta. Tahdon olla yhdessä kaikesta huolimatta täytyy olla suurempi kuin halun tehdä asiat juuri niin kuin itse haluaisi, ja se koskee molempia osapuolia.
Aika näyttää kuinka pitkälle meillä riittää tahtoa. Ainakin vielä sitä riittää.
Tahtoa myös kaikille teille muille.- mariouma
Hienoa, että olette pysyneet yhdessä, ja onnellisina. Kiitos kannustuksesta ja kaikkea hyvää tulevaan :o)
- vitsi piileekin
"Mutta mokuparien vaihtoehdot ovat aika vähissä, joten monelle se avioliitto on ainoa keino olla yhdessä."
Juuri tätä kaikenkarvaiset "rakastavat" miehet afrikasta käyttävät hyväkseen. En nyt sano että sinun tapauksessasi, mutta niin monessa.- mariouma
En kiellä, etteikö tuossa olisi jotain perääkin. Mutta jokainen pari ja tilanne on niin erilainen, ettei aina voi yleistää ja vihjailla miesten motiiveja. Moni on varmasti huijannut itsensä tänne, mutta on myös monia, jotka ovat aidossa parisuhteessa vuosien jälkeenkin. Kukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvää jatkoa sinulle!
- menin lumeliitoon
ollessani 18 vuotias Tunisialaisen mieheni kanssa (34 vuotta sitten) autuaaksi häntä saamaan työ- ja oleskelu luvan. Elämme vieläkin yhdessä ja meillä on kolme aikuista lasta ja viisi lasten lasta. Hänestä Suomalaiset naiset ovat kauniita, itsenäisiä, voimakkaita , rohkeita ja itsepäisiä. Hänen suurin suru on että meidän pojat eivät löytäneet vaimojaan Suomesta, koska hänestä avioliitto Suomalaisen naisen kanssa ei voi epäonnistua.
- bidrali
No oho. Miksi ette ole eronneet?;D
Anteeksi tyly kysymys mutta ilmeisesti lumeliitto ei ole enää niin lumetta, vai?
Menit siis naimisiin auttaaksesi miestä saamaan työ- ja oleskeluluvan mutta olette jo ilmeisesti toisiinne niin tottuneita (ja miksipä ei rakastuneitakin), että eroaminen ei tule mieleenkään. No hyvä näin:D
Eipäs nyt kuitenkaan yleistetä, monilla suomalaisillakin miehillä on vaikeuksia löytää itselleen sopiva kumppani suomalaisista naisista. Eivätkä kaikki liitot onnistu, vaikka miten olisi hyvä suomalainen nainen vastapuolena (ihan mokusuhteissakin). Paljon riippuu miehestäkin avioliiton kesto ja onnistuminen.
Eipä siinä mitään, jos miehesi tuota mieltä on mutta ei mennä ylestämään tätäkään asiaa, meitä on niin moneksi. - on tämä
bidrali kirjoitti:
No oho. Miksi ette ole eronneet?;D
Anteeksi tyly kysymys mutta ilmeisesti lumeliitto ei ole enää niin lumetta, vai?
Menit siis naimisiin auttaaksesi miestä saamaan työ- ja oleskeluluvan mutta olette jo ilmeisesti toisiinne niin tottuneita (ja miksipä ei rakastuneitakin), että eroaminen ei tule mieleenkään. No hyvä näin:D
Eipäs nyt kuitenkaan yleistetä, monilla suomalaisillakin miehillä on vaikeuksia löytää itselleen sopiva kumppani suomalaisista naisista. Eivätkä kaikki liitot onnistu, vaikka miten olisi hyvä suomalainen nainen vastapuolena (ihan mokusuhteissakin). Paljon riippuu miehestäkin avioliiton kesto ja onnistuminen.
Eipä siinä mitään, jos miehesi tuota mieltä on mutta ei mennä ylestämään tätäkään asiaa, meitä on niin moneksi.Hän, mieheni rakastui minuun päit pihkaa syvästi kun taas minulla ei ollut minkäänlaisia rakkaus tunteita häntä kohti. Koska hän on Tunisiasta, jossa avioliitot varsinkin siihen aikaa vielä solmittiin vanhempien kautta ilman että avio puolisot tunsivat toisensa ennen avioitumista, oli hänen ajatuksensa se, että jos hän saa minut menemään kansaan naimisiin, jollakin keinolla niin meidän täytyy olla kanssakäymisessä toistemme kanssa ja ehkä, ajan myötä minunkin tunteet häntä kohtaan muuttuvat rakkaudeksi, jos hän saa mahdollisuuden näyttää minulle minkälainen ihminen hän on.
Tietenkin avioliiton kesto ja onnellisuus riippuu molemmista osa puolista ja että meidän avioliitto on kestänyt myrskyt. tuulet ja sateet voin panna hyvin paljolti mieheni ansioksi eikä minun. Hän on hyvä luonteinen pehmeä ja kiltti ihminen kun taas minä olen vaativampi ja omapäisempi villikissa joka ei vähistä välitä eikä paljosta pelkkää ja aivan hemmetin itsepäinen.
Niin minähän olen se ainut suomalainen nainen, jonka hän tuntee hyvin ja läheisesti, joten tietenkin hänen mielipiteensä suomalaisista perustuu hyvin paljon hänen näkemikseen minusta ja ehkä vähäsen hänen ajatuksista suomalaisesta tasa arvosta naisten ja miesten kesken.
Ps. Minä meni lumeliitoon ja hän meni rakkaus avioon. Hänellä oli luvat kunnossa ilman minun apua.
- on siis:
kyseessä ns. lumeliitto, että karvapääsi saa jäädä tänne lihapatojen ääreen ja kaiken lisäksi meidän normaalien veronmaksajien kustantamana.
Sinähän epäsuorasti myönnät sapustelussasi; >>
mokuparien vaihtoehdot ovat aika vähissä- ystävä
Emme me jääneet koskaan sinne asumaan. Hän teki kesä pari töitä opiskelu aikanaan ja sen jälkeen asuimme Ranskassa, USA:ssa, Luxemburgissa. Kun lapsemme olivat niin aikuisia että muuttivat pois kotoa niin muutimme kaksistaan tänne Tunisiassa, herran päiviä viettämään. Meillä on pieni "Ranch", pidämme nauta karjaa, kanalaa, jonkin verran lampaita ja muutamia hevosia lasten lastemme iloksi. Matkustamme joka talvi Italiaan hiihto lomalle ja viikoksi jokaisen lapsemme luo tervehtimään.
- mariouma
Jos menee naimisiin rakkaudesta, niin sitä tuskin voi kutsua lumeliitoksi. Hyvää päivänjatkoa :-)
Itseänikin hieman pännii tämä jatkuva ruikutus ja pilkka joka kohdistuu ulkomaalaisen kanssa naimisiin meneviin suomalaisiin. Varsinkin jos naimisiin mennään hieman totuttua suomalaista tahtia nopeammin.
Ja aina jaksetaan pilkata, että asumislupaa siinä vaan metsästetään, mutta onhan noita paljon suurempiakin syitä mennä naimisiin totuttua nopeammin jos puoliso on muualta; nimittäin kulttuurierot. Oma tyttöystäväni on kiinalainen, ja hänen kulttuurissaan mies ja nainen menevät naimisiin jos haluavat olla yhdessä. Että naimisiin pitäisi tästä kiirehtiä, ennenkuin siellä alkavat sukulaiset kummastella.
Että ei se aina niistä lupa-asioista johdu.
- Dekas- ,.,.,.
sit vittuun suomesta herkkäsontakasa.
- bidrali
,.,.,. kirjoitti:
sit vittuun suomesta herkkäsontakasa.
oliko tuo taas asiallista? Taidat kerätä vain huomiota ja herättää keskustelua huonolla käytöksellä... No, tapansa kullakin;D
- mitään
ryntäystä naimisiin ole. vanhempani menivät naimisiin 18 vuotiaina ,minä synnyin kun he olivat 20 v.normaalia käytäntöä siihen aikaan.en ymmärrä että nykyään on trendi mennä naimisiin 30-35 v.,sitten ihmetellään kun lapsia ei kuulu.jos tullaan raskaaksi niin yksi riittää (miltä tuntuu kasvaa ilman sisaruksia).ette te rynnänneet naimisiin, elämä vie ja tuo jokaiselle.minä menin naimisiin toistamiseen nopeasti ja kummatkin avioliitot ovat kestäneet (eka 10 v. suomalaisen kanssa,mokuliitto nyt 8v.-ja jatkuu )elämää eletään ,ei kuvitella ja en suostu jälkeenpäin katumaaan.eli tuumasta toimeen
- mokumamma
Menin naimisiin 35-vuotiaana eka kertaa.En mielestäni mennyt turhan nuorena.Uvi ei kyllä katsonut tätä hyvällä,vaan lumeavioliitto epäilyjä oli.Mielestäni ulkopuolisella ei ole oikeutta arvioda kahden ihmisen rakkautta,vaan pitää elää ja antaa toistenkin elää.
- Bride22
Olen 22-vuotias ja menen naimisiin elokuussa 28-vuotiaan mieheni kanssa kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Näiden kahden vuoden aikana olemme asuneet kolmessa eri maassa, Saksassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa ja nyt haluamme asettua aloillemme edes muutamaksi vuodeksi.
Viisumiongelmien takia meille jää kolme vaihtoehtoa: eri maissa asuminen, naimisiin meno tai ero. Riskibisnestä tai ei, minä ainakin otan riskin mieluummin kuin mietin sitten myöhemmin että mitähän siitä olisi tullut..Haluamme olla yhdessä nyt joten miksi murehtia etukäteen olemmeko vielä 50 vuoden jälkeen onnellisesti naimisissa vai emme.
Joillakin tuntuu olevan se asenne että ei kannata edes yrittää koska epäonnistumisen mahdollisuus on olemassa! Ja miten avioliitto estää opiskelun?? Ei niitä lapsia tarvitse heti alkaa hankkimaan vaikka nuorena naimisiin menisikin.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?921846- 851282
- 1101133
- 761017
- 109940
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57853- 47771
- 36762
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48721- 33693