sinkkuus sucks?vai?

ihan sama tilanne mulla. Olen 21v., ja tosiaan ihan rakastunut yhteen kivaan poikaan, johon en uskalla tehdä mitään aloitetta just sen takia et sitä kuitenkin näkee lähes päivittäin. Ja hirvee kaipuu on miehen kosketukseen ja siihen pidempiaikaseen suhteeseen, ei enää jaksa baaripussailut ja yhedenillanjutut kiinnostaa.
Miksei se täyspotti nyt vain voi sattua??

jemina... kirjoitti:

ihan sama tilanne mulla. Olen 21v., ja tosiaan ihan rakastunut yhteen kivaan poikaan, johon en uskalla tehdä mitään aloitetta just sen takia et sitä kuitenkin näkee lähes päivittäin. Ja hirvee kaipuu on miehen kosketukseen ja siihen pidempiaikaseen suhteeseen, ei enää jaksa baaripussailut ja yhedenillanjutut kiinnostaa.
Miksei se täyspotti nyt vain voi sattua??

Lue lisää

Veit sanat suustani! olen saanut tarpeekseni noista yhdenillan säädöistä!ne olivat ja menivät!kuinka paljon minäkin haluan vain suhdetta!suhdetta missä lopulta olisin onnellinen...pelkään vain, että jos nyt joskus saisin tämän pojan niin silloin mieleni muuttuisi (käänteispsykkaa)
Samaan aikaan riudun miettien mitä hän ajattelee minusta! mutta miten elää pussipäässä loppuelämää jos mokaa?? toisethan pokailee kokoajan kaikkee mikä liikkuu, eikä oo(ainakaan ulkoisesti)moksiskaan pakeista..what's wrong with us?? pelkureita!!!!!!!!

n22... kirjoitti:

Veit sanat suustani! olen saanut tarpeekseni noista yhdenillan säädöistä!ne olivat ja menivät!kuinka paljon minäkin haluan vain suhdetta!suhdetta missä lopulta olisin onnellinen...pelkään vain, että jos nyt joskus saisin tämän pojan niin silloin mieleni muuttuisi (käänteispsykkaa)
Samaan aikaan riudun miettien mitä hän ajattelee minusta! mutta miten elää pussipäässä loppuelämää jos mokaa?? toisethan pokailee kokoajan kaikkee mikä liikkuu, eikä oo(ainakaan ulkoisesti)moksiskaan pakeista..what's wrong with us?? pelkureita!!!!!!!!

Lue lisää

kai me sitten vaan oikeesti ollaan pelkureita!! ja se v-tuttaa. Ja just toi käänteispsykologia pelottaa, nimittäin mulle on käynyt noin ennekin. Ensin ihastuu, ja sitten saa sen miehen. Kiinnostaa se 1-2kk ja sit ei kiinnosta enää pätkääkään. Mut nyt täs tapauksessa kyseessä on JUST sellanen mies jonka mä haluaisin. Voin niiiiin hyvin kuvitella sen miehen mun omana ja mun lasteni isänä:) Mut it´ll never happen; mä en uskalla tehdä mitään. Kai mä pelkään pakkeja liikaa, kun se on niiin mun toivemies. Sit tulee olo et jos mun toi äijä, joka oli niin unelma, ei haluu mua, niin ei sitten halua se seuraavakaan unelmamies. Vai??

jemina... kirjoitti:

kai me sitten vaan oikeesti ollaan pelkureita!! ja se v-tuttaa. Ja just toi käänteispsykologia pelottaa, nimittäin mulle on käynyt noin ennekin. Ensin ihastuu, ja sitten saa sen miehen. Kiinnostaa se 1-2kk ja sit ei kiinnosta enää pätkääkään. Mut nyt täs tapauksessa kyseessä on JUST sellanen mies jonka mä haluaisin. Voin niiiiin hyvin kuvitella sen miehen mun omana ja mun lasteni isänä:) Mut it´ll never happen; mä en uskalla tehdä mitään. Kai mä pelkään pakkeja liikaa, kun se on niiin mun toivemies. Sit tulee olo et jos mun toi äijä, joka oli niin unelma, ei haluu mua, niin ei sitten halua se seuraavakaan unelmamies. Vai??

Lue lisää

Ei muuta kuin aloitetta tekemään, ettei tarvitse loppuikää miettiä jotain "entä jos" -juttuja. Minä ainakin jouduin itse iskemään molemmat entiset avomiehet, kun ne olivat sitä tyyppiä, joka vaatii rautalangasta vääntämistä ennen kuin uskoo, että toinen on kiinnostunut.

Nyt olen ollut 8 vuotta sinkku ja todennäköisesti ihan vaan sen takia, että en ole edes yrittänyt tehdä minkäänlaisia aloitteita. Eikä sen aloitteen välttämättä tarvitse olla niin suora, voihan sitä ensin vähän tunnustella tilannetta kautta rantain ja jos näyttää lupaavalta, niin sitten lähestyä suoremmin.

jemina... kirjoitti:

kai me sitten vaan oikeesti ollaan pelkureita!! ja se v-tuttaa. Ja just toi käänteispsykologia pelottaa, nimittäin mulle on käynyt noin ennekin. Ensin ihastuu, ja sitten saa sen miehen. Kiinnostaa se 1-2kk ja sit ei kiinnosta enää pätkääkään. Mut nyt täs tapauksessa kyseessä on JUST sellanen mies jonka mä haluaisin. Voin niiiiin hyvin kuvitella sen miehen mun omana ja mun lasteni isänä:) Mut it´ll never happen; mä en uskalla tehdä mitään. Kai mä pelkään pakkeja liikaa, kun se on niiin mun toivemies. Sit tulee olo et jos mun toi äijä, joka oli niin unelma, ei haluu mua, niin ei sitten halua se seuraavakaan unelmamies. Vai??

Lue lisää

"Sit tulee olo et jos mun toi äijä, joka oli niin unelma, ei haluu mua, niin ei sitten halua se seuraavakaan unelmamies. Vai??"



Jos olet pystynyt pokaamaaan miehiä baareista yhdeksi illaksi ja vakipanoiksi, niin miksi kuvittelet, että Sen Oikean pokaaminen olisi sen vaikeampaa? Kyseessä vain eri intressit: yhden illan jutuissa paneminen, hellyydenkaipuu ja omantunnonarvon kohottaminen; vakavammassa parisuhteessa elämänkumppanin löytäminen ja yhteenkuuluvuuden kaipuu. Kummassakin tapauksessa odotukset ja todellisuus eivät aina vastaa toisiaan: hajotat itseäsi ja menetät tunneherkkyyttäsi pala palalta. Mitä jos odotat vielä pari vuotta, kasvat aikuisemmaksi ennen kuin edes harkitset vakavampaan suhteeseen siirtymistä? Parisuhteessa kun ei tunnevajaat ihmiset pärjää pidemmän päälle.

Päinvastoin. Hellyyden ja tyydytyksen kokemuksia saanut lapsi pyrkii hakeutumaan vastaavanlaisiin kokemuksiin. Traumaattinen lapsi saattaa olla vetäytynyt ja "uskonsa menettänyt" pahimmillaan siten, että apaattisuus hallitsee hellyydenkaipuun ja sen hakemisen sijasta. Ongelma tässä on helppo elämämme koto-Suomessa. Meillä on aikaa tehdä sinkkuudestamme ongelma, ja koska kulttuurimme ei kovin yhteisöllinen ole ja luonnostaan hellyyttä tarjoava, vaikutelma tehostuu.

tarvitsee sitä toista paljon enemmän kun toiset. ja yleensä ovat myös ihmisinäkin paljon herkempiä kuin toiset. en usko mihinkään itselleen todisteluun, että nyt "pystyn näin ja näin". tekee niin et hyvältä tuntuu ja parhaaksi näkee.