Tulin jätetyksi reilu vuosi sitten, enkä ole vieläkään toipunut siitä. Exääni en ole nähnytkään 8 kuukauteen, silti vieläkin sattuu.
Nyt exäni on tulossa työpaikalleni kesätöihin. Joutuisin istumaan hänen kanssaan samassa huoneessa joka päivä. Pelkään terveyteni puolesta, koska rakastan häntä edelleen, mutta en voi saada. Päivittäinen näkeminen voisi repiä kaikki haavat täysin auki jälleen.
Minulla on hihassani pari valttikorttia, joilla pystyn estämään tuon tapahtumisen, mutta noiden korttien käyttämien voi aiheuttaa muita vaikeuksia, minulle, hänelle tai kummallekin.
Onko kellään kokemusta vastaavasta ja neuvoja tähän?
Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että käytän nuo korttini ja vältyn näkemästä häntä.
Nyt exäni on tulossa työpaikalleni kesätöihin. Joutuisin istumaan hänen kanssaan samassa huoneessa joka päivä. Pelkään terveyteni puolesta, koska rakastan häntä edelleen, mutta en voi saada. Päivittäinen näkeminen voisi repiä kaikki haavat täysin auki jälleen.
Minulla on hihassani pari valttikorttia, joilla pystyn estämään tuon tapahtumisen, mutta noiden korttien käyttämien voi aiheuttaa muita vaikeuksia, minulle, hänelle tai kummallekin.
Onko kellään kokemusta vastaavasta ja neuvoja tähän?
Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että käytän nuo korttini ja vältyn näkemästä häntä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos mahdollista juttele eksäsi kanssa aiheesta. Siinä kolmas vaihtoehto.
Miksi sitten erositte edes? Mitä niin ihmeellistä siinä ihmisessä on, että sitä jaksat rakastaa vielä reilun vuoden jälkeen? Alkaisit säkin nyt elämään ja tapaisit muita ihmisiä, kuten hänkin on varmasti tehnyt.
Lapsenomainen uskoni ja toivoni "tosirakkauteen" kai on se syy, miksi en pääse yli. Usko siihen, että rakkaus on jotain suurempaa, että sitä ei voi korvata uudella, vaan jokaiselle on vain yksi tai korkeintaan muutama "sielunystävää".
Olen minä muita tapaillut vuoden aikana paljonkin. Yhden oikein kivan kanssa ollut lähes kaiket päivät ja yöt yhdessä viime aikoina. En vaan pysty oikeasti rakastumaan noihin muihin. Hänelle kaikki oli eron jälkeen helpompaa, rakastui ensimmäiseen uuteen, jonka tapasi.
mulla vähän samantyyppinen tilanne missä mies otti ja jätti. Olimme samassa työpaikassa töissä monta vuotta. Eri osoitteissa kuitenkin että ei saman katon alla tarvinut olla. Mutta samat työkaverit ja harrastukset yms mitä talon sisällä tapahtui. Mieheni löysi nuoremman painoksen valehteli käyttäytyi erittäin epäkunnioitettavasti minua kohtaan. Tuli uuden tyttöystävänsä kanssa työpaikalleni vaikka olin pyytänyt ja myöhemmin huutanut että jättäisi minut rauhaan koska en ollut henkisesti kunnossa ottamaan vastaan moista käytöstä. En ole vieläkään selvuillä vesillä henkilön kanssa koska minulla on tunteita häntä kohtaan.Ja ne tunteet vaihtelevat ilosta suruun johtuen siitä oudosta ja julmasta tavasa millä hän suhteen lopetti. Työstäni ei tule juuri mitään kun hän on paikalla tai ainakin se häiriytyy merkittävästi. Masennun ja työtehoni laskevat täysin. Erostamme on jo 3-vuotta mutta silti minulle tulee välillä huonoja fiiliksiä..eli mieti omaa henkistä jaksamistasi, juttele ex-äsi kanssa ja jos teillä ei ole puhevälejä juttele esimiehesi kanssa. Se helpottaa että olet reheellinen ympäristöllesi heti aluksi. Se ei ole merkki heikkoudesta vaan vastuuntuntoisesta järjenkäytöstä. Jos uuvut tai ahdistut hae apua! itse jaksan sillä että en leiki vahvempaa kuin olen ja muistan että olen itselleni tärkeä!
Eli minun ei todellakaan kannata kiusata itseäni olemalla samassa työhuoneessa exäni kanssa. Kiitos kokemuksiesi jakamisesta.
Ei exälleni jutteleminen mitään enää auta. Olen kyllä hänelle ilmoittanut, etten pysty olemaan samassa työssä hänen kanssaan. Esimiehelle puhuminen tuntuu helvetin vaikealta. Aikuinen ihminen itkee yli vuoden takaista eroa. Esimieheni kun ei vaikuta muutenkaan kovin tunteikkaalta.
Pakko tässä on kuitenkin mennä esimiehelleni ilmoittamaan, että minun osaltani tuo kuvio ei onnistu. Saahan nähdä mitä sitten käy..