Hei!
Ollaan erottu kuukausi sitten ja muutaman viikon intensiivisen itkemisen ja massennuksen jälkeen alan jo toipua. Olen hyväksynyt sen että meidät on tarkoitettu vain ystäviksi. Olemme eron jälkeen nähneet yhdesti ja tapaaminen sujui iloisissa merkeissä ystävällisissä merkeissä. Nainen oli seurustelumme ajan paras ystäväni ja haluaisin että olisimme jatkossakin ystäviä, hänkin on sanonut että toivoisi että olisimme.
Ongelma on siinä että tuntuu että hän ei halua olla ystäviä. Hän on saanut tai käyttää tekosyyksi se ettei ota yhteyttä, sitä että hänen mielestä mä tarvitsen aikaa. Hän on kuitenkin ainoa ihminen maailmassa, joka saa minut tuntemaan oloni paremmaksi, olen menettänyt hänen rakkautensa, mutta en haluaisi menettää hänen ystävyytensä. Olen pyrkinyt välttämään sen että olisin lian tiheään yhteydessä, ehkä noin kerran/pari viikossa. Hän aina vastaa tekstiviesteihin mutta nihkeästi, kertomatta kovin paljon, eikä vastaa jos kysyn nähdäänkö pian tjms.
En ymmärrä siis. Hänelle tämä on helppoa koska ei tunne mua kohtaan enää kuin ystävyyttä. Eli ei voi johtua surusta. Jos mä eroaisin naisesta, olisin hänelle tuki ja ystävä jolle voi purkaa surua ja halia. Siis mikäli toinen tätä haluaisi, miksi jotkut heittävät pois eron jälkeen kuin kulunut rätti? Toinen mies voisi muuten tätä selittää, mutta kuulemma sellaista ei ole.
Mitä muuta ajattelevat erosta ja sen jälkeisestä ajasta? Jos sanotaan eron aikana että halutaan olla ystäviä, niin miksei voida myös olla? Se että hän ei ole yhteydessä ja kun emme näe, saa eron tuntumaan huomattavasti pahemmalta.
Ystävyys eron jälkeen?
12
2709
Vastaukset
- iipu
Tiedän tilanteen, liiankin hyvin. En haluaisi sanoa tätä, mutta ei hän halua olla enää ystäväsi, hän ei vain enää tarvitse sinua.. Ja tiedätkö? Se on sinulle parempi niin!! Itse erosin miehestäni noin puoli vuotta sitten ja olisin halunnut olla vielä ystäviä, ja niin sovittiinkin. Kun ehdotin jotain, oikeastaan koskaan ei hänellä ollut aikaa. ´Silloin koin eniten surua siitä, että menetin parhaan ystäväni, mutta jälki käteen olen ymmärtänyt, että jos olisimme jatkaneet ystävin en olisin päässyt hänestä koskaan irti, en ikinä. Päästä irti, jatka elämääsi, ilman häntä. Niin on helpompi.
- särkynyt sydän
Kiitos vastauksestasi!
Nyt on sellainen tunne että olen oikeasti päässyt aika hyvin irti hänestä. Enää ei ole hirveä suru ja olen jo hyväksynyt sen että olemme tarkoitettu vain ystäviksi eikä enempää. Mutta minulla ei ole nykyisin kovin montaa kaveria, saatikka ystävää. Olimme exäni kanssa ennen seurustelua ystäviä, joten tuntuisi luontevalta jatkaa siitä. Tunnemme seurustelumme takia valtavan hyvin toisiamme ja meillä on hauskaa keskenämme. Olisi harmi heittää sen pois, hän on tärkeä ihminen mulle ja se olisi liikaa.
Miksi emme voisi olla ystäviä kun kummallakaan ei ole mitään ikäviä tunteita toista kohti. Missä on nykymaailmassa lojaallisuus? Miksi aina pitää toimia pinnallisesti ja hätiköiden? Olenko niin kummallinen ja vanhanaikainen kun en kovin hevillä haluaisi luopua tai hylkiä ystäviäni? - ja totta vieläkin
särkynyt sydän kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Nyt on sellainen tunne että olen oikeasti päässyt aika hyvin irti hänestä. Enää ei ole hirveä suru ja olen jo hyväksynyt sen että olemme tarkoitettu vain ystäviksi eikä enempää. Mutta minulla ei ole nykyisin kovin montaa kaveria, saatikka ystävää. Olimme exäni kanssa ennen seurustelua ystäviä, joten tuntuisi luontevalta jatkaa siitä. Tunnemme seurustelumme takia valtavan hyvin toisiamme ja meillä on hauskaa keskenämme. Olisi harmi heittää sen pois, hän on tärkeä ihminen mulle ja se olisi liikaa.
Miksi emme voisi olla ystäviä kun kummallakaan ei ole mitään ikäviä tunteita toista kohti. Missä on nykymaailmassa lojaallisuus? Miksi aina pitää toimia pinnallisesti ja hätiköiden? Olenko niin kummallinen ja vanhanaikainen kun en kovin hevillä haluaisi luopua tai hylkiä ystäviäni?Ystävyys päättyy usein rakkauteen, mutta rakkaus ei milloinkaan ystävyyteen.
- TUOMARI JuLMA
vEDÄ ITTES KEINUUN...!
- Jaakko__
Olen ollut täysin samassa tilanteessa. Juurikin samanlainen juttu kuin sinulla. Yli 5-vuotta kimpassa oltiin ilman minkäälaisia ongelmia. Sitten toinen vain lähti. Legendaarinen juttu, "ollaan juu vaan ystäviä", naisen puolelta tulee. Sitten ei kuitenkaan pidetä minkäälaisia yhteyksiä. EX:lläni oli/on toinen mies. Eli kiinnostus minuun oli/on aika pieni.
Siinä on vain yksi suuri ongelma. Jos nyt alat pitämään taas yhteyksiä ex:ään niin et pääse hänestä koskaan ylitse. Usko minua. Joskus tuntuu hyvältä ilman häntä. Välillä tuntuu että kuolee. Se on ainakin minulla semmoista aaltoliikettä. Joskus tuntuu että on päässyt asian ylitse, joskus vajoaa aivan alas. Itse erosin ex:stäni noin 6kk:tta sitten enkä ole vieläkään päässyt ylitse. Miksi? koska olen satunaisesti pitänyt häneen yhteyksiä ja joka kerta soiton tai näkemisen jälkeen on taas paska olo. Joka kerta paranemisprosessi kelaa itsensä alkuun. Näin se vaan on. Unohda hänet. Tiedän, niin pahalta kuin se voi tuntua. Mietit ja toivot että hän soittaisi sinulle ja pyytäisi takaisin. Niin tein minäkin ja teen sitä vieläkin... turhaan. Unohda ja jatka elämääsi eteenpäin ilman häntä. Naisia on maailma täynnä josta löytyy joku sinullekkin, varmasti! - töhö
Mietin vain,jos kerran erotaan ,miksi olla ystäviä?
Eihän selvästi toisistaan eroavat ihmisetkään ole ystäviä?
-Eteenkään jos suhteessa 'vihataan' toista,ja halutiin päästä eroon.
Kun ystävätkin joskus suuttuvat toisiinsa, ei haluta nähdä.
-Mutta eron jälkeen ihmiset vasta tässätilanteessa haluavatkin nähdä toisensa..
-Mutta eihän ihminen rakastusesaan -tai sen päättyessä ,osaa ajatella selvästi.
Onko tuo henkisellekään puolelle hyvää, jos nähdään toisiaan kokoajan,eikä voida unohtaa,ja aloitta alusta?
Olen nähnyt, mihin tuollainen eronjälkeinen ystävyys vie,ja se ei ole kaunista katsottavaa. - niin päin että
mies jätti minut mutta halusi edelleen pysyä ystävinä ja käydä kanssani kaffella ja hengailla muutenkin. En todellakaan suostunut siihen, en olisi ikinä päässyt hänestä eroon ja hajonnut lopullisesti kun hän olisi löytänyt uuden rakkaan. Nykyisin vaihtelemme 2kertaa vuodessa tekstarilla kuulumiset ja se riittää minulle. Hän edelleenkin haluaisi nähdä ym. mutta minä en suostu. Onneksi asumme eri kaupungeissa nykyään jotta törmääminen häneen on minimaalista (lapsuuden kotimme ovat samalla paikkakunnalla joten siellä käydessä saatan häneen törmätä mutta sekin on todella minimaalinen todennäköisyys) :)
- mekin oltiin
ystäviä kauan ennen seurustelua ja tarkoitus olisi olla sitä vähän aikaa päättyneen monivuotisen avoliiton jälkeenkin. Erilleenmuuton jälkeen olimme paljon yhteydessä ja toistemme tukena. Se oli minulle tosi tärkeää ja auttoi selviämään. Mieheni oli / on kuitenkin paras ystäväni. Nyt kun pahimmasta surusta on päässyt yli, olen alkanut ottaa etäisyyttä, koska emme voi olla loputtomiin niin paljon tekemisissä. Yhteydenpitomme on sujnut melko hyvin, koska eropäätös oli yhteinen eikä kummallakaan ei vielä ole uutta kumppania eikä eroon liity mitään dramaattista. Kuitenkin tuntuu tosi pahalta ajatella exää jonkun muun naisen kanssa. En usko, että voisin pitää häneen yhteyttä kun hän alkaa seurustelemaan jonkun muun kanssa. Paitsi ehkä vuosien kuluttua kun ole siäisesti valaistunut ja kypsynyt..
- ....
Ei rakkaus muutu noin vain ystävyydeksi. Ensin pitää päästä yli suhteesta. Irti vain kuten laastarin nyppäisi ja sitten myöhemmin kun on haavat kunnolla parantuneet niin voi yrittää ystävyyssuhdetta entiseen. Näin mielestäni.
- f.dostojevskaja
Hei,
toi sun tarinas . .
Mikä sitten mättää, että olet jäänyt koukkuun?
Ystävyys on hienointa maailmassa! - olet myös toipunut surustasi (vai?) elämä/maailma on myös syytä paikkana jossa vaan on hyvä selviytyä, vai mitä?
Toivottavasti pärjäät positiivisuutesi viittaa ainakin siihen suuntaan. Rakkautta ei koskaan menetä. Kohte/eet vain voi muuttua ja se kuuluu elämään. :) jess en tarkoita kuitenkaan mitään holtitonta kohteesta toiseen seilaamista , you know.
Joka tapauksessa aina on toivoa jäljellä, kun jaksaa uuteen päivään herätä ilman suurempaa tuskaa.
Mukavaa loppuviikkoa!
T. f.dostojevskaja - eronnut
eron jälkeen itselleen, vaikka tuntisi enää ystävyyttä. jokin rako on tehtävä edelliseen. ystäväksi voi sitten myöhemmin ruveta. riippuu tietenkin siitä millainen suhde on ollut :(
- ja taas
kuule taidat kusettaa itseäsi nyt oikein urakalla. Ensinnäkin sä haluat oolla ystävä sun exän kanssa aivan ja ainoastaan itsekkäistä syistä.. rakkaus ja ystävyys ei ole itsekästä. Jos sun kundikaveri haluaa olla näkemättä sua sluultavasti haluaa sitä juuri siksi että elämä on helpompaa. Älä tee sitä hänelle vaikeammaksi ja roiku ja mieti. mulla on mennyt kolme vuotta siihen kun en ole exäni kanssa puhunut ja nyt kun olen nähnyt ja keskustellut tiedän että jos olisin ollut ystävä niinkuin hän halusi olisin edelleen terapiassa yms paskassa elämässä itseni kanssa joten mieti mitä toivot! mieti oikeasti mitä se ystävyys sun puolelta on olisiko se vain itsekäs yritys saada itsellesi hyvä olo viis muista vai???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "984466Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293313No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452370- 351378
- 341143
- 371086
- 131054
- 1581007
- 6934
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12872