Kohtuuttomat vaatimukset

parisuhteessa

Vastikään uutisoidussa uutisessa kerrottiin, että uusioperheessä erotaan ensimmäistä liittoa useammin. Syynä usein täysin kohtuuttomat vaatimukset puolisoa kohtaan. Naiset ovat aktiivisempia eron ottajia eli voisi myös ajatella että tyytymättömämpiä suhteeseensa. Naiset myös solmivat uuden liiton usemmin kuin eronneet miehet.

Mutta mikä laittaa kuvittelemaan mahdottomia ja vieläpä vaatimaan mahdotonta puolisolta? Entä millaisia mahtavat olla nämä naiset itse? Panostavatko he omaan täydellisyyteensä yhtä paljon?

44

2223

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -marie-

      Ainakin on ihan totta että naiset usein asettavat parisuhteillensa kohtuuttomia vaatimuksia.

      Luulisin että tämä johtuu jostakin romanttisista kuvitelmista, rakkaustarinoista joita on lapsesta asti tytölle kerrottu, häähuumasta ja siitä, että sen pitäisi olla naisen onnellisin päivä. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi niin monet naiset ihan pienestä asti suunnittelevat häitään ja haaveilevat aviomiehestä -ei parisuhteesta, tasa-arvosta, rakkaudesta, sielunveljeydestä.

      Haaveillaan vain siitä että päästään naimisiin. Ja kun ollaan naimisissa, ihmetelläänkin sitä miksi asiat eivä muuttuneet mitenkään. Kuvitellaan että avioliitto tekee suhteesta täydellisen eikä osata odottaa arkea. Petytään kun oma mies ei olekaan se satujen prinssi, joka kohtelee kuin kukkaa kämmenellä ja tuo kukkia päivittäin.

      En sitten tiedä, miksi nämä naiset eivät opi ensimmäisestä kerrasta. Kai he edelleen jaksavat kuvitella, että hääpäivä kruunaa suhteen ja sen jälkeen ei ole ongelmia.

      Tiedän, että tekstini on aika kärjistettyä, mutta jotakin tämäntapaista sen luulisi olevan. Koko kulttuurimme (naisten puolelta) on ihan liian täynnä häiden hypetystä ja niiden korostamista. Pitäisi muistaa myös korostaa sitä, ettei häät suhdetta kuitenkaan muuta.

      • juttu, kun

        naisena en ole koskaan ajatellut noin, niin kuin kirjoitat monien naisten ajattelevan, eikä ystäväpiirissäni ole yhtään naista, jolle häät ja joku romanttinen kuvitelma parisuhteesta olisi se juttu elämässä. Itse asiassa en edes koskaan ole tavannut tuollaista naista. Ehkä tuo on vain jokin kuvitelma, jota ei ole olemassakaan?


      • katamariini
        juttu, kun kirjoitti:

        naisena en ole koskaan ajatellut noin, niin kuin kirjoitat monien naisten ajattelevan, eikä ystäväpiirissäni ole yhtään naista, jolle häät ja joku romanttinen kuvitelma parisuhteesta olisi se juttu elämässä. Itse asiassa en edes koskaan ole tavannut tuollaista naista. Ehkä tuo on vain jokin kuvitelma, jota ei ole olemassakaan?

        miesten kuvitelma naisten todellisuudesta.


    • kia

      Ainakin on ihan totta että naiset usein asettavat parisuhteillensa kohtuuttomia vaatimuksia.

      Luulisin että tämä johtuu jostakin romanttisista kuvitelmista, rakkaustarinoista joita on lapsesta asti tytölle kerrottu, häähuumasta ja siitä, että sen pitäisi olla naisen onnellisin päivä. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi niin monet naiset ihan pienestä asti suunnittelevat häitään ja haaveilevat aviomiehestä -ei parisuhteesta, tasa-arvosta, rakkaudesta, sielunveljeydestä.

      Haaveillaan vain siitä että päästään naimisiin. Ja kun ollaan naimisissa, ihmetelläänkin sitä miksi asiat eivä muuttuneet mitenkään. Kuvitellaan että avioliitto tekee suhteesta täydellisen eikä osata odottaa arkea. Petytään kun oma mies ei olekaan se satujen prinssi, joka kohtelee kuin kukkaa kämmenellä ja tuo kukkia päivittäin.

      En sitten tiedä, miksi nämä naiset eivät opi ensimmäisestä kerrasta. Kai he edelleen jaksavat kuvitella, että hääpäivä kruunaa suhteen ja sen jälkeen ei ole ongelmia.

      Tiedän, että tekstini on aika kärjistettyä, mutta jotakin tämäntapaista sen luulisi olevan. Koko kulttuurimme (naisten puolelta) on ihan liian täynnä häiden hypetystä ja niiden korostamista. Pitäisi muistaa myös korostaa sitä, ettei häät suhdetta kuitenkaan muuta.

      • Limbo

        Mitä muuta voi odottaa, kun lähes kaikki pikkutytöille luettavat sadutkin päättyvät sanoihin: "... he menivät naimisiin ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti."

        Saduilla ja tarinoilla on mahtava voima :)


      • ne sadut
        Limbo kirjoitti:

        Mitä muuta voi odottaa, kun lähes kaikki pikkutytöille luettavat sadutkin päättyvät sanoihin: "... he menivät naimisiin ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti."

        Saduilla ja tarinoilla on mahtava voima :)

        eivät sitten pikku poikiin tee samanlaista vaikutusta...


      • miksei.....
        ne sadut kirjoitti:

        eivät sitten pikku poikiin tee samanlaista vaikutusta...

        nainen koskaan kasva niin isoksi ja aikuiseksi, että ymmärtäisi että satu on satua eikä missään tekemissä todellisuuden aknssa?


      • MMies
        miksei..... kirjoitti:

        nainen koskaan kasva niin isoksi ja aikuiseksi, että ymmärtäisi että satu on satua eikä missään tekemissä todellisuuden aknssa?

        Koska niitä satuja syötetään aikuisiälläkin?

        Mutta toisaalta: samanlaisia (epärealistisia?) odotuksia miehilläkin on avioliitosta. Tiedän kyllä muutaman pariskunnan, joiden avioliitto on onnellinen ja onnistunut, täynnä rakkautta ja kestänyt kymmeniä vuosia. Ehkä jotkut vain eivät osaa- tai eivät halua osata?


      • Limbo
        ne sadut kirjoitti:

        eivät sitten pikku poikiin tee samanlaista vaikutusta...

        Eipä taideta pikkupojille pahemmin prinsessasatuja lukea. Välttyvät harhaanjohtamiselta.


      • pikkupoika
        Limbo kirjoitti:

        Eipä taideta pikkupojille pahemmin prinsessasatuja lukea. Välttyvät harhaanjohtamiselta.

        satu on satua, oli sen päähenkilö sitten ihan mikä tahansa.
        Kaikesta ei voi syyttää muita - kuten nyt satuja. Sellainen henkilö on narsisti. Välillä myös vastuuta itse omista valinnoistaan.


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        Eipä taideta pikkupojille pahemmin prinsessasatuja lukea. Välttyvät harhaanjohtamiselta.

        Onhan jokainen pikkupoika nähnyt Prinsessa Ruususen, Lumikin, Tuntemattoman Sotilaan jne jne, että tietävät millainen Miehen tulee olla. Ero johtunee siitä, että miehen on aina odotettu elättävän perheensä: käyden töissä ja hoitaen kaikki juoksevat asiat kun taas naisen on odotettu pysyvän neljän seinän sisällä hoitamassa kotia. Ristiriitoja syntyy, kun tämä malli ei nykypäivänä toimikaan: molemmat käyvät töissä, joten se ulkoaopittu malli onkin virheellinen. Mielikuvat ja odotukset eivät vastaakaan lapsen sieluun syövytettyä tunnekuvaa avioliitosta, perhe-elämästä ja sen täyttymyksellisyydestä. Tai jotain...


      • MMies
        pikkupoika kirjoitti:

        satu on satua, oli sen päähenkilö sitten ihan mikä tahansa.
        Kaikesta ei voi syyttää muita - kuten nyt satuja. Sellainen henkilö on narsisti. Välillä myös vastuuta itse omista valinnoistaan.

        Satu on satua- kuten ovat myös uskonnot, poliittiset aatteet, ideologiat, nationalismi, kapitalismi, narsismi jne jne. Kuinka moni ihminen on täysin saduista vapaa? Kuinka moni ihminen oikeasti tekee valintansa vapaana mistään saduista loppujen lopuksi?


      • MMies
        MMies kirjoitti:

        Onhan jokainen pikkupoika nähnyt Prinsessa Ruususen, Lumikin, Tuntemattoman Sotilaan jne jne, että tietävät millainen Miehen tulee olla. Ero johtunee siitä, että miehen on aina odotettu elättävän perheensä: käyden töissä ja hoitaen kaikki juoksevat asiat kun taas naisen on odotettu pysyvän neljän seinän sisällä hoitamassa kotia. Ristiriitoja syntyy, kun tämä malli ei nykypäivänä toimikaan: molemmat käyvät töissä, joten se ulkoaopittu malli onkin virheellinen. Mielikuvat ja odotukset eivät vastaakaan lapsen sieluun syövytettyä tunnekuvaa avioliitosta, perhe-elämästä ja sen täyttymyksellisyydestä. Tai jotain...

        "Mielikuvat ja odotukset eivät vastaakaan lapsen sieluun syövytettyä tunnekuvaa avioliitosta, perhe-elämästä ja sen täyttymyksellisyydestä."

        SIIS: Todellisuus ei vaastaakaan jne jne......Tai sitten tuossa oli jokin piilomerkitys, jota en vielä tajua...


      • Limbo
        pikkupoika kirjoitti:

        satu on satua, oli sen päähenkilö sitten ihan mikä tahansa.
        Kaikesta ei voi syyttää muita - kuten nyt satuja. Sellainen henkilö on narsisti. Välillä myös vastuuta itse omista valinnoistaan.

        Olen vakuuttunut siitä, että kaikki vaikeuteni elämässä johtuvat siitä, että minulle luettiin lapsena vääriä satuja.


      • Kaijaliisa
        MMies kirjoitti:

        Satu on satua- kuten ovat myös uskonnot, poliittiset aatteet, ideologiat, nationalismi, kapitalismi, narsismi jne jne. Kuinka moni ihminen on täysin saduista vapaa? Kuinka moni ihminen oikeasti tekee valintansa vapaana mistään saduista loppujen lopuksi?

        Että ihminen voi elää ilman että narsismi häntä hallitsee?

        Minä uskon, sillä tiedän sen omasta kokemuksestani että voi.


      • MMies
        Kaijaliisa kirjoitti:

        Että ihminen voi elää ilman että narsismi häntä hallitsee?

        Minä uskon, sillä tiedän sen omasta kokemuksestani että voi.

        Ei sen tarvitse hallita, pieni narsismi on vain hyvästä.
        "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Saduissakin voi piillä totuus.


      • MMies
        MMies kirjoitti:

        "Mielikuvat ja odotukset eivät vastaakaan lapsen sieluun syövytettyä tunnekuvaa avioliitosta, perhe-elämästä ja sen täyttymyksellisyydestä."

        SIIS: Todellisuus ei vaastaakaan jne jne......Tai sitten tuossa oli jokin piilomerkitys, jota en vielä tajua...

        Mielikuvat ja odotukset ovat muuttuneet elämän myötä, mutta vallitseva yhteiskunta ( Kirkko, Eduskunta jne) ei ole tässä suhteessa: yksilöltä odotetaan satumaista käytöstä vaikka yksilö haluaisi elää toisin. Eikä uskalla. Tai pysty.

        Hidas sytytys tänään.


      • vakuuttunut
        Limbo kirjoitti:

        Olen vakuuttunut siitä, että kaikki vaikeuteni elämässä johtuvat siitä, että minulle luettiin lapsena vääriä satuja.

        että juuri tuolla asenteella sinulla riittää elämässäsi ongelmia vaikka muille jakaa.


      • Limbo
        MMies kirjoitti:

        Mielikuvat ja odotukset ovat muuttuneet elämän myötä, mutta vallitseva yhteiskunta ( Kirkko, Eduskunta jne) ei ole tässä suhteessa: yksilöltä odotetaan satumaista käytöstä vaikka yksilö haluaisi elää toisin. Eikä uskalla. Tai pysty.

        Hidas sytytys tänään.

        Saat sen verran hyvää pohdintaa aikaiseksi minun hölmöstä heitostani, että eihän tässä minua enää tarvitakaan :) Taidan lähteä pihatöihin.

        Sellaista pohdin kuitenkin, että yhteiskunnan pienin yksikköhän on yksilö. Jos tai kun riittävän moni yksilö tekee ratkaisunsa "satumaisten odotusten" vastaisesti, yhteiskunnankin on pakko vähitellen muuttua. Se taitaa itse asiassa olla muutospaineessa jatkuvasti. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollolta odotetaan yksilöiden tarpeiden mukaan joustavampia palveluja, kun yhä harvemmin ihmiset, perheet ja yhteisöt sopivat enää yhteen tiettyyn muottiin. Samoin kirkon on ollut pakko miettiä toimintaansa uudelleen, koska ihmiset kokevat sen niin arjesta vieraantuneeksi.

        Mutta nyt taidetaan mennä jo aika lailla ohi alkuperäisen aiheen. Lähden siis ulos!


      • Limbo
        vakuuttunut kirjoitti:

        että juuri tuolla asenteella sinulla riittää elämässäsi ongelmia vaikka muille jakaa.

        minun ei tarvitse ottaa niistä mitään vastuuta, koska voin syyttää kaikesta Lumikkia.


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        Saat sen verran hyvää pohdintaa aikaiseksi minun hölmöstä heitostani, että eihän tässä minua enää tarvitakaan :) Taidan lähteä pihatöihin.

        Sellaista pohdin kuitenkin, että yhteiskunnan pienin yksikköhän on yksilö. Jos tai kun riittävän moni yksilö tekee ratkaisunsa "satumaisten odotusten" vastaisesti, yhteiskunnankin on pakko vähitellen muuttua. Se taitaa itse asiassa olla muutospaineessa jatkuvasti. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollolta odotetaan yksilöiden tarpeiden mukaan joustavampia palveluja, kun yhä harvemmin ihmiset, perheet ja yhteisöt sopivat enää yhteen tiettyyn muottiin. Samoin kirkon on ollut pakko miettiä toimintaansa uudelleen, koska ihmiset kokevat sen niin arjesta vieraantuneeksi.

        Mutta nyt taidetaan mennä jo aika lailla ohi alkuperäisen aiheen. Lähden siis ulos!

        "Jos tai kun riittävän moni yksilö tekee ratkaisunsa "satumaisten odotusten" vastaisesti, yhteiskunnankin on pakko vähitellen muuttua."

        Sitä Muutosta yritettiin viimeksi 1960-luvulla. Vapaa rakkaus, kommuunit, kommunismi, tajunnan muuttaminen, rauhan aate, vihreä aate, yhteiskuntajärjestelmän totaalinen kaataminen jne. Mitä jäi jäljelle? (helvetin hyvän musiikin lisäksi siis)
        Irtoseksi, sukupuolitaudit ja huumeet.
        Se Oleellinen unohtui.

        Niin se taitaa olla, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Hyviä pihatöitä:)


      • Limbo
        MMies kirjoitti:

        "Jos tai kun riittävän moni yksilö tekee ratkaisunsa "satumaisten odotusten" vastaisesti, yhteiskunnankin on pakko vähitellen muuttua."

        Sitä Muutosta yritettiin viimeksi 1960-luvulla. Vapaa rakkaus, kommuunit, kommunismi, tajunnan muuttaminen, rauhan aate, vihreä aate, yhteiskuntajärjestelmän totaalinen kaataminen jne. Mitä jäi jäljelle? (helvetin hyvän musiikin lisäksi siis)
        Irtoseksi, sukupuolitaudit ja huumeet.
        Se Oleellinen unohtui.

        Niin se taitaa olla, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Hyviä pihatöitä:)

        "Sitä Muutosta yritettiin viimeksi 1960-luvulla. Vapaa rakkaus, kommuunit, kommunismi, tajunnan muuttaminen, rauhan aate, vihreä aate, yhteiskuntajärjestelmän totaalinen kaataminen jne. Mitä jäi jäljelle? (helvetin hyvän musiikin lisäksi siis)
        Irtoseksi, sukupuolitaudit ja huumeet.
        Se Oleellinen unohtui."

        Harvemmin muutos kuitenkaan on mikään Suuri Harppaus, vaan tapahtuu pikkuhiljaa asenteissa, arvoissa ja vielä hitaammin rakenteissa. Kun oikein tarkkaan mietitään, huomataan, ettei muutosta voi estää vaikka yritettäisiinkin.


      • ihmisen on
        MMies kirjoitti:

        "Jos tai kun riittävän moni yksilö tekee ratkaisunsa "satumaisten odotusten" vastaisesti, yhteiskunnankin on pakko vähitellen muuttua."

        Sitä Muutosta yritettiin viimeksi 1960-luvulla. Vapaa rakkaus, kommuunit, kommunismi, tajunnan muuttaminen, rauhan aate, vihreä aate, yhteiskuntajärjestelmän totaalinen kaataminen jne. Mitä jäi jäljelle? (helvetin hyvän musiikin lisäksi siis)
        Irtoseksi, sukupuolitaudit ja huumeet.
        Se Oleellinen unohtui.

        Niin se taitaa olla, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Hyviä pihatöitä:)

        turha tapella "satumaisia" tarpeitaan vastaan. Ne tulee sieltä ihmisen sisimmästä.

        Ikävä vaan, että naisilla ja miehillä tarpeet ei käy yksiin.


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        "Sitä Muutosta yritettiin viimeksi 1960-luvulla. Vapaa rakkaus, kommuunit, kommunismi, tajunnan muuttaminen, rauhan aate, vihreä aate, yhteiskuntajärjestelmän totaalinen kaataminen jne. Mitä jäi jäljelle? (helvetin hyvän musiikin lisäksi siis)
        Irtoseksi, sukupuolitaudit ja huumeet.
        Se Oleellinen unohtui."

        Harvemmin muutos kuitenkaan on mikään Suuri Harppaus, vaan tapahtuu pikkuhiljaa asenteissa, arvoissa ja vielä hitaammin rakenteissa. Kun oikein tarkkaan mietitään, huomataan, ettei muutosta voi estää vaikka yritettäisiinkin.

        "Kun oikein tarkkaan mietitään, huomataan, ettei muutosta voi estää vaikka yritettäisiinkin. "

        Muutos On aina suuri harppaus. Mikä muutos se on, jos muutos tapahtuu, mutta muutos ei muuta mitään; kaikki lepää kuitenkin samalla vanhalla pohjalla. Jos katsot tämän hetkistä maailmaa ja yksityisiä ja globaaleja ongelmia jotka olemme saaneet ahneuksissamme aikaan, on päivänselvää, että muutoksen on oltava suhteellisen radikaali, mikäli suunta aiotaan muuttaa.

        Siinä olet oikeassa, ettei muutosta voida estää: niinkuin aiemmat sivilisaatiot ovat kaatuneet, tulee tämä länsimainen sivilisaatiokin kokemaan loppunsa. Toivottavasti sen Muutoksen kautta.


      • MMies
        ihmisen on kirjoitti:

        turha tapella "satumaisia" tarpeitaan vastaan. Ne tulee sieltä ihmisen sisimmästä.

        Ikävä vaan, että naisilla ja miehillä tarpeet ei käy yksiin.

        Olen eri mieltä.


      • sadut ovat
        MMies kirjoitti:

        Olen eri mieltä.

        pohjimmiltaan ihmisen syvimmistä toiveista/peloista lähtöisin vai siitä, että naisen ja miehen tarpeet eivät kohtaa?


      • MMies
        sadut ovat kirjoitti:

        pohjimmiltaan ihmisen syvimmistä toiveista/peloista lähtöisin vai siitä, että naisen ja miehen tarpeet eivät kohtaa?

        Naisten ja miesten toiveiden erilaisuudesta.

        Osittain myös "satumaisten" tarpeiden osalta eri mieltä: naiset eivät välttämättä tahdo alistua miehen käskyvallan alle (uskonnot), mutta kaikki (terveet yksilöt) tahtovat harmoonisen yhteiskunnan ja rauhallisen elämän. Tai jotain...


      • avecMaria
        MMies kirjoitti:

        Naisten ja miesten toiveiden erilaisuudesta.

        Osittain myös "satumaisten" tarpeiden osalta eri mieltä: naiset eivät välttämättä tahdo alistua miehen käskyvallan alle (uskonnot), mutta kaikki (terveet yksilöt) tahtovat harmoonisen yhteiskunnan ja rauhallisen elämän. Tai jotain...

        "Osittain myös "satumaisten" tarpeiden osalta eri mieltä: naiset eivät välttämättä tahdo alistua miehen käskyvallan alle (uskonnot), mutta kaikki (terveet yksilöt) tahtovat harmoonisen yhteiskunnan ja rauhallisen elämän. Tai jotain..."

        Ja eroamallako se sitten jotenkin paremmin onnistuu? Tai vaatimalla puolisolta mahdottomia?

        Minun mielestäni ihmiset eivät nykyään kestä katsoa itseään lainkaan, taikka sitten vain hyvin vähän.
        Elämme sellaisen sukupolven kanssa, jota ei ole kasvatettu kohtaamaan pettymyksiä. Joitten vanhemmat ovat pitäneet huolta siitä, ettei oma kullannuppu vaan koskaan missään joudu miettimään, voisiko hän itse olla syypäänä omaan huonoon menestyksensä tai omiin vaikeuksiinsa.

        NMiten tällaiset ihmiset voisivat osatat kohdata petrtymyksen sitten vanhempanakaan, muutoin kuin syyttämällä muita? Siihenhän heidät on kasvatettu.

        Kokonaan toinen asia on se, millä tavoin henkilö itse toimintansa selittää. Kuka syyttää satuja, kuka puolisoaan, kuka vanhempiaan tai vaikka yhteiskuntaa. Mutta ei vahingossakaan mieti itseään.

        Ihmisenä kehittyminen on tällöin aivan seis. Mitään ei voi tapahtua.


      • MMies
        avecMaria kirjoitti:

        "Osittain myös "satumaisten" tarpeiden osalta eri mieltä: naiset eivät välttämättä tahdo alistua miehen käskyvallan alle (uskonnot), mutta kaikki (terveet yksilöt) tahtovat harmoonisen yhteiskunnan ja rauhallisen elämän. Tai jotain..."

        Ja eroamallako se sitten jotenkin paremmin onnistuu? Tai vaatimalla puolisolta mahdottomia?

        Minun mielestäni ihmiset eivät nykyään kestä katsoa itseään lainkaan, taikka sitten vain hyvin vähän.
        Elämme sellaisen sukupolven kanssa, jota ei ole kasvatettu kohtaamaan pettymyksiä. Joitten vanhemmat ovat pitäneet huolta siitä, ettei oma kullannuppu vaan koskaan missään joudu miettimään, voisiko hän itse olla syypäänä omaan huonoon menestyksensä tai omiin vaikeuksiinsa.

        NMiten tällaiset ihmiset voisivat osatat kohdata petrtymyksen sitten vanhempanakaan, muutoin kuin syyttämällä muita? Siihenhän heidät on kasvatettu.

        Kokonaan toinen asia on se, millä tavoin henkilö itse toimintansa selittää. Kuka syyttää satuja, kuka puolisoaan, kuka vanhempiaan tai vaikka yhteiskuntaa. Mutta ei vahingossakaan mieti itseään.

        Ihmisenä kehittyminen on tällöin aivan seis. Mitään ei voi tapahtua.

        "Ja eroamallako se sitten jotenkin paremmin onnistuu? Tai vaatimalla puolisolta mahdottomia? "

        Tai olemalla menemättä naimisiin alkujaankaan? Ei se ole mikään pakko, paitsi nyky-yhteiskunnan asettamien odotusten mukaan.

        "Elämme sellaisen sukupolven kanssa, jota ei ole kasvatettu kohtaamaan pettymyksiä."

        Nojoo, nämä pikkuporvarilliset juppikakarat ovat juuri tuollaisia. Sitten on toisaalta se huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva luokka, jonka elämä ei mitään muuta olekaan kuin pettymystä ja joka syyttää kaikesta vain itseään. Kummin päin vain: jos asiat on liian hyvin ei mikään tunnu onnistuvan ja toisaalta jos asiat ovat liian huonosti eivät asiat tunnu onnistuvan.

        Tuossa olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen harvoin kestää löytää syytä omasta itsestään. Toisaalta, kuten mainitsin jo; kuinka moni ihminen todellakin tekee ne päätöksensä ilman mitään ulkopuolisia odotuksia tai vaikutuksia?

        Mutta niinhän se menee, että virheistään sitä ihminen oppi. Kaikki tosin eivät.


      • avecMaria
        MMies kirjoitti:

        "Ja eroamallako se sitten jotenkin paremmin onnistuu? Tai vaatimalla puolisolta mahdottomia? "

        Tai olemalla menemättä naimisiin alkujaankaan? Ei se ole mikään pakko, paitsi nyky-yhteiskunnan asettamien odotusten mukaan.

        "Elämme sellaisen sukupolven kanssa, jota ei ole kasvatettu kohtaamaan pettymyksiä."

        Nojoo, nämä pikkuporvarilliset juppikakarat ovat juuri tuollaisia. Sitten on toisaalta se huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva luokka, jonka elämä ei mitään muuta olekaan kuin pettymystä ja joka syyttää kaikesta vain itseään. Kummin päin vain: jos asiat on liian hyvin ei mikään tunnu onnistuvan ja toisaalta jos asiat ovat liian huonosti eivät asiat tunnu onnistuvan.

        Tuossa olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen harvoin kestää löytää syytä omasta itsestään. Toisaalta, kuten mainitsin jo; kuinka moni ihminen todellakin tekee ne päätöksensä ilman mitään ulkopuolisia odotuksia tai vaikutuksia?

        Mutta niinhän se menee, että virheistään sitä ihminen oppi. Kaikki tosin eivät.

        Yhteiskunnallisesta asemasta kiinni sitten yhtään tuo kenen pitäisi toimiaan ja vastuitaan pohtia.

        Ei sitten piirun vertaa. Siinä on parannettavaa ihan kaikilla tässä yhteiskunnassa.

        Olen koiraihminen itse ja minua hämmästytti suuresti erään nelikymppisen akateemisen naisen kommentti, kun hän haki koiranpennun kasvattajalta ja palautti sen kahden päivän päästä takaisin, sanoen: en tiennyt että koiranpentu pissaa ja kakkaa lattialle tai että sille joutuu antamaan ruokaa neljä kertaa päivässä!

        Hohhoijaa. Entäs kun tulokas onkin lapsi?


      • MMies
        avecMaria kirjoitti:

        Yhteiskunnallisesta asemasta kiinni sitten yhtään tuo kenen pitäisi toimiaan ja vastuitaan pohtia.

        Ei sitten piirun vertaa. Siinä on parannettavaa ihan kaikilla tässä yhteiskunnassa.

        Olen koiraihminen itse ja minua hämmästytti suuresti erään nelikymppisen akateemisen naisen kommentti, kun hän haki koiranpennun kasvattajalta ja palautti sen kahden päivän päästä takaisin, sanoen: en tiennyt että koiranpentu pissaa ja kakkaa lattialle tai että sille joutuu antamaan ruokaa neljä kertaa päivässä!

        Hohhoijaa. Entäs kun tulokas onkin lapsi?

        Tuolla yhteiskunnallisella asemalla kommentoin vain sitä, että jotkut ihmiset ovat tottuneet pettymyksiin jo lapsesta saakka- kasvatettu niihin, jos niin halutaan nähdä.

        Tietenkin, jos lapsi halutaan nähdä vahinkona ja virheenä, niin silloin joidenkin pitäisi kertakaikkiaan olla tekemättä niitä. Mutta toisaalta: useimmille ihmisille perhe-elämä lapsineen edustaa Onnea ja kuka meistä on pätevä estämään toisten ihmisten onnellisuuden tavoittelun? Ja mistä sen etukäteen tietää, ketkä ovat kykeneviä, ketkä eivät?

        Yksi syy saattaa olla se, että ihmisen oletetaan selviytyvän kaikesta yksin. Jos nyt pysytään perhe-teemassa, niin ennen muinoin (ja nykyään joissakin kulttuureissa) lapset kasvatetaan heimon tai suvun kesken- ei yksin kahden kiireisen ihmisen voimin. Nykyisenkaltainen ydinperhe-malli ei ehkä sittenkään ole se kaikkein toimivin- kaikein vähiten lasten kannalta, jotka eniten erosta kärsivät?


      • avecMaria
        MMies kirjoitti:

        Tuolla yhteiskunnallisella asemalla kommentoin vain sitä, että jotkut ihmiset ovat tottuneet pettymyksiin jo lapsesta saakka- kasvatettu niihin, jos niin halutaan nähdä.

        Tietenkin, jos lapsi halutaan nähdä vahinkona ja virheenä, niin silloin joidenkin pitäisi kertakaikkiaan olla tekemättä niitä. Mutta toisaalta: useimmille ihmisille perhe-elämä lapsineen edustaa Onnea ja kuka meistä on pätevä estämään toisten ihmisten onnellisuuden tavoittelun? Ja mistä sen etukäteen tietää, ketkä ovat kykeneviä, ketkä eivät?

        Yksi syy saattaa olla se, että ihmisen oletetaan selviytyvän kaikesta yksin. Jos nyt pysytään perhe-teemassa, niin ennen muinoin (ja nykyään joissakin kulttuureissa) lapset kasvatetaan heimon tai suvun kesken- ei yksin kahden kiireisen ihmisen voimin. Nykyisenkaltainen ydinperhe-malli ei ehkä sittenkään ole se kaikkein toimivin- kaikein vähiten lasten kannalta, jotka eniten erosta kärsivät?

        Että niitä huoltajia on vain yksi...


      • Limbo
        MMies kirjoitti:

        "Kun oikein tarkkaan mietitään, huomataan, ettei muutosta voi estää vaikka yritettäisiinkin. "

        Muutos On aina suuri harppaus. Mikä muutos se on, jos muutos tapahtuu, mutta muutos ei muuta mitään; kaikki lepää kuitenkin samalla vanhalla pohjalla. Jos katsot tämän hetkistä maailmaa ja yksityisiä ja globaaleja ongelmia jotka olemme saaneet ahneuksissamme aikaan, on päivänselvää, että muutoksen on oltava suhteellisen radikaali, mikäli suunta aiotaan muuttaa.

        Siinä olet oikeassa, ettei muutosta voida estää: niinkuin aiemmat sivilisaatiot ovat kaatuneet, tulee tämä länsimainen sivilisaatiokin kokemaan loppunsa. Toivottavasti sen Muutoksen kautta.

        Muutos saattaa näyttää suurelta harppaukselta kun sitä jälkeenpäin verrataan lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa suuri harppaus koostuukin monesta pienemmästä askeleesta, joita kaikkia ei edes ymmärretä pyrkimykseksi muutokseen.

        Muutos todella ponnistaa siltä samalta vanhalta pohjalta, eihän tyhjästä synny yhtään mitään. Historiaa ja olemassaolevia rakenteita ei voida pyyhkäistä tuosta vain syrjään, ne ovat aina vaikuttamassa muutoksen taustalla.

        Todellinen muutos lähtee ruohonjuuritasolta (terveisiä muuten kastemadoilta!) eli yksilöistä. Jos otsikkosi "Up from the Skies" merkitsee ylhäältäpäin johdettua "harppausta", no... Löytyyhän niistä historiassa ikäviä esimerkkejä.


      • avecMaria
        Limbo kirjoitti:

        Muutos saattaa näyttää suurelta harppaukselta kun sitä jälkeenpäin verrataan lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa suuri harppaus koostuukin monesta pienemmästä askeleesta, joita kaikkia ei edes ymmärretä pyrkimykseksi muutokseen.

        Muutos todella ponnistaa siltä samalta vanhalta pohjalta, eihän tyhjästä synny yhtään mitään. Historiaa ja olemassaolevia rakenteita ei voida pyyhkäistä tuosta vain syrjään, ne ovat aina vaikuttamassa muutoksen taustalla.

        Todellinen muutos lähtee ruohonjuuritasolta (terveisiä muuten kastemadoilta!) eli yksilöistä. Jos otsikkosi "Up from the Skies" merkitsee ylhäältäpäin johdettua "harppausta", no... Löytyyhän niistä historiassa ikäviä esimerkkejä.

        Hyppyä tuntemattomaan ei voi tehdä askel kerrallaan...


      • Limbo
        avecMaria kirjoitti:

        Hyppyä tuntemattomaan ei voi tehdä askel kerrallaan...

        Jos nyt vertauskuvallisesti puhutaan, niin kyllähän jokainen otettu askel vie kohti tuntematonta. Ei välttämättä tarvitse hypätä, eikä se ole kovin viisastakaan.


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        Muutos saattaa näyttää suurelta harppaukselta kun sitä jälkeenpäin verrataan lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa suuri harppaus koostuukin monesta pienemmästä askeleesta, joita kaikkia ei edes ymmärretä pyrkimykseksi muutokseen.

        Muutos todella ponnistaa siltä samalta vanhalta pohjalta, eihän tyhjästä synny yhtään mitään. Historiaa ja olemassaolevia rakenteita ei voida pyyhkäistä tuosta vain syrjään, ne ovat aina vaikuttamassa muutoksen taustalla.

        Todellinen muutos lähtee ruohonjuuritasolta (terveisiä muuten kastemadoilta!) eli yksilöistä. Jos otsikkosi "Up from the Skies" merkitsee ylhäältäpäin johdettua "harppausta", no... Löytyyhän niistä historiassa ikäviä esimerkkejä.

        "Muutos saattaa näyttää suurelta harppaukselta kun sitä jälkeenpäin verrataan lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa suuri harppaus koostuukin monesta pienemmästä askeleesta, joita kaikkia ei edes ymmärretä pyrkimykseksi muutokseen."

        Ei välttämättä. Jos nyt mietitään suuria muutoksia viimeisen sadan vuoden ajalta ( jenkeissä mustien kansalaisoikeus, Apartheidin päättyminen, Afrikan ( ja monien muiden) maiden itsenäistyminen, Neuvostoliiton synty ja sen romahtaminen jne) ovat ne aina olleet suuria muutoksia. Jotkut ovat syntyneet hetkessä, jotkut hiljaltaan pidemmän ajan kuluessa. Kaikki ne ovat kuitenkin olleet radikaaleja muutoksia aiempaan verrattuna, suuria harppauksia.

        Toki niiden eteen on tehty töitä muutosta tahtovien tahojen puolesta, mutta toisaalta niiden estämiseksi on tehty vielä suurempaa vastarintaa hallitsevan luokan toimesta. Mikään radikaali muutos ei koskaan sovi hallitsevalle luokalle, koska se menettäisi asemansa. Ja rahansa. Tästä päästäänkin siihen 60-luvun (ja myös nykyajan) Muutoksen kohteeseen: kansallisvaltio-ajatteluun, globaaliin riistotalouteen ja länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan ja niiden rakenteiden muuttamiseen- murtamiseen itseasiassa. Pienet muutokset eivät ole riittäviä, mikäli muutos tahdotaan tehdä: jos poistetaan maailman nälänhätä ja köyhyys esim. on se vain pientä hienosäätöä vanhalla pohjalla: se perimmäinen ongelma ei poistu.

        "(terveisiä muuten kastemadoilta!)"

        Ne odottaa mua jo? :o

        " Jos otsikkosi "Up from the Skies" merkitsee ylhäältäpäin johdettua "harppausta", no... Löytyyhän niistä historiassa ikäviä esimerkkejä. "

        Äähku Hendrixin biisiä (ne sanat)liittyy siihen viestiin.


      • Limbo
        MMies kirjoitti:

        "Muutos saattaa näyttää suurelta harppaukselta kun sitä jälkeenpäin verrataan lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa suuri harppaus koostuukin monesta pienemmästä askeleesta, joita kaikkia ei edes ymmärretä pyrkimykseksi muutokseen."

        Ei välttämättä. Jos nyt mietitään suuria muutoksia viimeisen sadan vuoden ajalta ( jenkeissä mustien kansalaisoikeus, Apartheidin päättyminen, Afrikan ( ja monien muiden) maiden itsenäistyminen, Neuvostoliiton synty ja sen romahtaminen jne) ovat ne aina olleet suuria muutoksia. Jotkut ovat syntyneet hetkessä, jotkut hiljaltaan pidemmän ajan kuluessa. Kaikki ne ovat kuitenkin olleet radikaaleja muutoksia aiempaan verrattuna, suuria harppauksia.

        Toki niiden eteen on tehty töitä muutosta tahtovien tahojen puolesta, mutta toisaalta niiden estämiseksi on tehty vielä suurempaa vastarintaa hallitsevan luokan toimesta. Mikään radikaali muutos ei koskaan sovi hallitsevalle luokalle, koska se menettäisi asemansa. Ja rahansa. Tästä päästäänkin siihen 60-luvun (ja myös nykyajan) Muutoksen kohteeseen: kansallisvaltio-ajatteluun, globaaliin riistotalouteen ja länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan ja niiden rakenteiden muuttamiseen- murtamiseen itseasiassa. Pienet muutokset eivät ole riittäviä, mikäli muutos tahdotaan tehdä: jos poistetaan maailman nälänhätä ja köyhyys esim. on se vain pientä hienosäätöä vanhalla pohjalla: se perimmäinen ongelma ei poistu.

        "(terveisiä muuten kastemadoilta!)"

        Ne odottaa mua jo? :o

        " Jos otsikkosi "Up from the Skies" merkitsee ylhäältäpäin johdettua "harppausta", no... Löytyyhän niistä historiassa ikäviä esimerkkejä. "

        Äähku Hendrixin biisiä (ne sanat)liittyy siihen viestiin.

        Katsellaan ehkä asiaa hieman eri näkökulmista: minä täältä omalta hiekkalaatikoltani (tai kasvimaaltani) ja sinä globaalisti, mutta! olen edelleen sitä mieltä, että Suuret Muutokset eivät synny tyhjästä tai irrallaan vallitsevista olosuhteista. Ja edelleen, Suuri Muutos koostuu useista pienistä muutoksista, jotka tapahtuvat ensikädessä arvoissa, asenteissa ja uskomuksissa.

        "Tästä päästäänkin siihen 60-luvun (ja myös nykyajan) Muutoksen kohteeseen: kansallisvaltio-ajatteluun, globaaliin riistotalouteen ja länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan ja niiden rakenteiden muuttamiseen- murtamiseen itseasiassa. Pienet muutokset eivät ole riittäviä, mikäli muutos tahdotaan tehdä: jos poistetaan maailman nälänhätä ja köyhyys esim. on se vain pientä hienosäätöä vanhalla pohjalla: se perimmäinen ongelma ei poistu."

        Ei yksi pieni muutos muutamalla osa-alueella tietenkään riitä (varsinkaan kun ne tahtovat olla lähinnä pr-mielessä tehtyjä hyvän tahdon eleitä). Kuitenkin monesta pienestä mutta perustavasta muutoksesta ruohonjuuritasolla voi syntyä se murros, jota kaivataan ongelmien ratkaisemiseksi.

        Ruohonjuuritasosta puheen ollen...

        "(terveisiä muuten kastemadoilta!)

        Ne odottaa mua jo? :o"

        No, ei kun... Tai no, lauletaanhan laulussakin: "But all that lives is born to die", mutta en niillä terveisillä kuitenkaan ihan tuota hakenut :)

        Nyt kun kastemadot on katsastettu ja perunat ja sipulit maassa, pitänee minunkin vielä tarttua imuriin.


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        Katsellaan ehkä asiaa hieman eri näkökulmista: minä täältä omalta hiekkalaatikoltani (tai kasvimaaltani) ja sinä globaalisti, mutta! olen edelleen sitä mieltä, että Suuret Muutokset eivät synny tyhjästä tai irrallaan vallitsevista olosuhteista. Ja edelleen, Suuri Muutos koostuu useista pienistä muutoksista, jotka tapahtuvat ensikädessä arvoissa, asenteissa ja uskomuksissa.

        "Tästä päästäänkin siihen 60-luvun (ja myös nykyajan) Muutoksen kohteeseen: kansallisvaltio-ajatteluun, globaaliin riistotalouteen ja länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan ja niiden rakenteiden muuttamiseen- murtamiseen itseasiassa. Pienet muutokset eivät ole riittäviä, mikäli muutos tahdotaan tehdä: jos poistetaan maailman nälänhätä ja köyhyys esim. on se vain pientä hienosäätöä vanhalla pohjalla: se perimmäinen ongelma ei poistu."

        Ei yksi pieni muutos muutamalla osa-alueella tietenkään riitä (varsinkaan kun ne tahtovat olla lähinnä pr-mielessä tehtyjä hyvän tahdon eleitä). Kuitenkin monesta pienestä mutta perustavasta muutoksesta ruohonjuuritasolla voi syntyä se murros, jota kaivataan ongelmien ratkaisemiseksi.

        Ruohonjuuritasosta puheen ollen...

        "(terveisiä muuten kastemadoilta!)

        Ne odottaa mua jo? :o"

        No, ei kun... Tai no, lauletaanhan laulussakin: "But all that lives is born to die", mutta en niillä terveisillä kuitenkaan ihan tuota hakenut :)

        Nyt kun kastemadot on katsastettu ja perunat ja sipulit maassa, pitänee minunkin vielä tarttua imuriin.

        "Katsellaan ehkä asiaa hieman eri näkökulmista: minä täältä omalta hiekkalaatikoltani (tai kasvimaaltani) ja sinä globaalisti, mutta! olen edelleen sitä mieltä, että Suuret Muutokset eivät synny tyhjästä tai irrallaan vallitsevista olosuhteista. Ja edelleen, Suuri Muutos koostuu useista pienistä muutoksista, jotka tapahtuvat ensikädessä arvoissa, asenteissa ja uskomuksissa. "

        Samalta kantilta katsotaan: ne globaalit vaikutukset näkyvät myös ruohonjuuritasolla (tai kasvimaalla), mutta niiden vaikutusten syitä ei välttämättä vain tunnista.

        Ookei. Madot elelee rauhassa nurtsillaan: ilmastonmuutos muuttaa niiden elinympäristöä;
        ilmansaasteet saastuttavat niiden ilman;
        auringon UV-säteily tappaa niiden nurmen;
        eloperäinen jäte on täynnä raskasmetalleja ja muita haitallisia aineita;
        trimmatut puudelit happamoittavat kusellaan niiden veden;
        Kemiran tyypit lannoittavat niden ympäristön ja Kekkilän typit tulevat ja myyvät niiden kodin turhamaisille porvareille komistukseksi.
        Öh, heikko vertaus, mutta vaihda matojen tilalle ihmiset ja mainittujen yritysten tilalle toiset- kuvio on sama.

        Eihän ne muutokset tietenkään tyhjästä synny vaan vallitsevien olojen muutoksen tarpeesta.

        "Kuitenkin monesta pienestä mutta perustavasta muutoksesta ruohonjuuritasolla voi syntyä se murros, jota kaivataan ongelmien ratkaisemiseksi. "

        Samaa mieltä, mutta aina tarvitaan jokin alkuunpaneva voima, joka sysää Muutoksen liikkeelle, oltiin siihen täysin valmiita tahi ei.

        Hitto, kun sain siivottua, niin tuli lähinnä kasvimaa-aiheinen pulma eteen: miten saan estämästä mehiläisiä perustamasta pesää partsilleni?:/ Joo, Kemiralla olisi ratkaisu, mutta yritän keksiä jotain Rauhanomaista ensiksi.

        (jaahas, niin kaukana alkuperäisestä aiheesta kuin olla ja voi...menköön:) )


      • Limbo
        MMies kirjoitti:

        "Katsellaan ehkä asiaa hieman eri näkökulmista: minä täältä omalta hiekkalaatikoltani (tai kasvimaaltani) ja sinä globaalisti, mutta! olen edelleen sitä mieltä, että Suuret Muutokset eivät synny tyhjästä tai irrallaan vallitsevista olosuhteista. Ja edelleen, Suuri Muutos koostuu useista pienistä muutoksista, jotka tapahtuvat ensikädessä arvoissa, asenteissa ja uskomuksissa. "

        Samalta kantilta katsotaan: ne globaalit vaikutukset näkyvät myös ruohonjuuritasolla (tai kasvimaalla), mutta niiden vaikutusten syitä ei välttämättä vain tunnista.

        Ookei. Madot elelee rauhassa nurtsillaan: ilmastonmuutos muuttaa niiden elinympäristöä;
        ilmansaasteet saastuttavat niiden ilman;
        auringon UV-säteily tappaa niiden nurmen;
        eloperäinen jäte on täynnä raskasmetalleja ja muita haitallisia aineita;
        trimmatut puudelit happamoittavat kusellaan niiden veden;
        Kemiran tyypit lannoittavat niden ympäristön ja Kekkilän typit tulevat ja myyvät niiden kodin turhamaisille porvareille komistukseksi.
        Öh, heikko vertaus, mutta vaihda matojen tilalle ihmiset ja mainittujen yritysten tilalle toiset- kuvio on sama.

        Eihän ne muutokset tietenkään tyhjästä synny vaan vallitsevien olojen muutoksen tarpeesta.

        "Kuitenkin monesta pienestä mutta perustavasta muutoksesta ruohonjuuritasolla voi syntyä se murros, jota kaivataan ongelmien ratkaisemiseksi. "

        Samaa mieltä, mutta aina tarvitaan jokin alkuunpaneva voima, joka sysää Muutoksen liikkeelle, oltiin siihen täysin valmiita tahi ei.

        Hitto, kun sain siivottua, niin tuli lähinnä kasvimaa-aiheinen pulma eteen: miten saan estämästä mehiläisiä perustamasta pesää partsilleni?:/ Joo, Kemiralla olisi ratkaisu, mutta yritän keksiä jotain Rauhanomaista ensiksi.

        (jaahas, niin kaukana alkuperäisestä aiheesta kuin olla ja voi...menköön:) )

        "Eihän ne muutokset tietenkään tyhjästä synny vaan vallitsevien olojen muutoksen tarpeesta."

        -Nimenomaan.

        "... aina tarvitaan jokin alkuunpaneva voima, joka sysää Muutoksen liikkeelle, oltiin siihen täysin valmiita tahi ei."

        Monesti alkuunpaneva voima on tavallisten "pienten" ihmisten kyllästyminen vallitseviin epäoikeudenmukaisiin oloihin ja siitä seuraava lumipalloilmiö.

        Passiivinen vastarinta ei taida toimia mehiläisten suhteen ja rauhanomainen rinnakkaiselokin on melkoisen vaikeaa (ne eivät ymmärrä sen merkitystä). Enpä tiedä... En pelkää pimeää, mörköjä, joulupukkia enkä hammaslääkäriä, mutta pieni mustakeltainen ötökkä herättää kyllä kauhun tunteita. Otan osaa parvekeongelmaasi :/


      • MMies
        Limbo kirjoitti:

        "Eihän ne muutokset tietenkään tyhjästä synny vaan vallitsevien olojen muutoksen tarpeesta."

        -Nimenomaan.

        "... aina tarvitaan jokin alkuunpaneva voima, joka sysää Muutoksen liikkeelle, oltiin siihen täysin valmiita tahi ei."

        Monesti alkuunpaneva voima on tavallisten "pienten" ihmisten kyllästyminen vallitseviin epäoikeudenmukaisiin oloihin ja siitä seuraava lumipalloilmiö.

        Passiivinen vastarinta ei taida toimia mehiläisten suhteen ja rauhanomainen rinnakkaiselokin on melkoisen vaikeaa (ne eivät ymmärrä sen merkitystä). Enpä tiedä... En pelkää pimeää, mörköjä, joulupukkia enkä hammaslääkäriä, mutta pieni mustakeltainen ötökkä herättää kyllä kauhun tunteita. Otan osaa parvekeongelmaasi :/

        "Monesti alkuunpaneva voima on tavallisten "pienten" ihmisten kyllästyminen vallitseviin epäoikeudenmukaisiin oloihin ja siitä seuraava lumipalloilmiö."

        Niiden pienten ihmisten pitäisi vain yhdistyä, siinäpä pulma. Toinen vaihtoehto on sitten jokin suuri katastrofi tai tapahtuma, joka pysäyttää ihmiset.

        Kokeilen sitä passiivista toimintaa ensiksi; kokeilin tukkia sen kolon, mihin ne olivat koko ajan menossa. Tarkkailen tilannetta.


    • harvinaisen selkeä

      käsitys omasta markkina-arvostani. Keski-ikäisille konservatiivisille porvarimiehille olen söpö maskotti, jota kattellessa kyllä silmä lepää mutta johon ei muuten kosketa pitkällä tikullakaan, omanikäiset miehet taas on perheenperustamisiässä eivätkä halua sitoutua vakavasti naiseen joka tietää ettei enää halua lapsia, kasvissyöjäanarkisteille ja joogalentäjille olen aavistuksen liian turhamainen... Oikeastaan jäljelle jäävät keski-ikää lähestyvät uusliberaalit sekä rokkarit, jotka arvostavat sekä yksilönvapautta että aitoa sisäistä ja ulkoista kauneutta naisessa, joka on rakkaalleen omistautuva, joskin itsenäinen. Mutta löytyykö sellaisia, ja ovatko valmiita avioitumaan kunnioituksesta vakaumustani kohtaan, se onkin sitten jo toinen juttu.

    • hone-y

      loppujen lopuksi kaikki odota elämältään täydellisyyttä? Vanhetessaan ja viisastuessaan sitä oppii, kantapään kautta, että täydellisyyttä ei ole. Voi vaan yrittää parhaansa ja tehdä oman osuutensa.

      Mielestäni naisia vaivaa miehiä useammin ajatus, että kumppanin pitää olla jokin onnellisuutta naiselleen syytävä suihkulähde. Kun ollaan suhteessa, niin vastuu oman elämän laadusta ja omasta onnellisuudesta ulkoistetaan kumppanille. Ja onko ihme, ettei se toimi?!

      Jos ihmiset kantaisivat vastuunsa omasta elämästään ja parisuhteestaan, niin eroja olisi paljon vähemmän.

      • MMies

        "Jos ihmiset kantaisivat vastuunsa omasta elämästään ja parisuhteestaan, niin eroja olisi paljon vähemmän."

        Toisaalta tällöin niitä avioliittojakin olisi vähemmän.


    • kun mikään ei riitä

      eräs nainen kirjoitti kolumnissaan ettei hänen ystävä piiristä löydy kuin yh-äitejä ja super isejä kaikki keskinkertaiset miehet on potkittu pellolle miksi kuitenkin suurin osa naisista on itsekin vain keskinkertaisuuksia joilla on vain liian suuret luulot itsestään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16772
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5403
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2555
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2026
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1753
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      983
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      947
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      857
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      853
    Aihe