Nyt tuntuu että ollaan tien päässä yhden miehen kanssa. Tapailtu ollaan alkuvuodesta lähtien ja musta on alkau tuntuu ettei tästä tuu pitemmän päälle mitään. Tunteetkin on vaihdellu laidasta laitaan enkä juttumme alussakaan ollut varma tunteistani miestä kohtaan. Mies on luotettava ja mukava, oikeestaan siinä mielessä sopiva kumppaniksi mut silti on alkanu tuntuu että meillä on liian tylsää keskenämme.
Mies haluaa jatkaa edelleen tällä tavalla eli on tyytyväinen ja haluaisi nähä enemmän, mutta musta tuntuu et juttu pitäs haudata. Tuntuu että jollain tavalla petkutan häntä, kun en ole yhtä täysillä mukana. Meillä on tietysti muutakin elämää emmekä nyhjää koko ajan toisissamme, näemmekin muutamia kertoja viikossa.
Mietin vain millaista tulee olemaan jatkossa jos jo nyt on tällaiset fiilikset? Tää on oikeestaan ensimmäinen tällainen vakavammin otettava suhde, sillä oon aina ollut itsekseni enkä oo päästänyt ketään näin lähelle. Nytkin tuntuu että olisi helpompi olla yksin. Sitäkin oon miettiny että pitkitänkö tätä sen vuoks etten ehkä haluakaan kuitenkaan olla yksin...
Mies haluaa jatkaa edelleen tällä tavalla eli on tyytyväinen ja haluaisi nähä enemmän, mutta musta tuntuu et juttu pitäs haudata. Tuntuu että jollain tavalla petkutan häntä, kun en ole yhtä täysillä mukana. Meillä on tietysti muutakin elämää emmekä nyhjää koko ajan toisissamme, näemmekin muutamia kertoja viikossa.
Mietin vain millaista tulee olemaan jatkossa jos jo nyt on tällaiset fiilikset? Tää on oikeestaan ensimmäinen tällainen vakavammin otettava suhde, sillä oon aina ollut itsekseni enkä oo päästänyt ketään näin lähelle. Nytkin tuntuu että olisi helpompi olla yksin. Sitäkin oon miettiny että pitkitänkö tätä sen vuoks etten ehkä haluakaan kuitenkaan olla yksin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla oli vähän samat fiilikset yli 20 vuotta sitten, jatkoimme kuitenkin pienen epäröinnin jälkeen, menimme avioon, teimme lapsia ja kasvatimme ne. Oli ylä- ja alamäkiä, ja oikeastaan aika tylsää, mutta turvallista. Sitten hiljattain rakastuin tulisesti toiseen ja nyt eroamme.
Ei siksi, että teille näin kävisi. Mutta silti, vain sinä itse tiedät omat tunteesi ja järkesi ja voit päättää, mitä teet. Kaverilla on oma näkökantansa asiaan ja hän toimii sen mukaan. Ja jos yksin ei halua olla, voi katsoa tarkemmin ennen kuin sitoutuu mihinkään. Tai opetella olemaan yksin ja odottaa mitä elämä tuo.
Niin, koko ikä on tullut oltua yksin, jos mukaan ei lasketa satunnaisia tapailuja. Sitäkin mietin etten halua luultavastikaan viettää loppuelämäänikin yksin, vaikka tähän asti oon ollu. Ja ainakin aluksi tuntui, että vihdoin oon tavannu miehen joka tuntuu ymmärtävän mua enemmän kuin kukaan muu aiemmin tapaamani, ja kestää myös mun luonnetta. Mutta jollain lailla emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Voiko oikeasti olla olemassa (nais)ihmisiä, joilla menee paremmin ilman sitoutumista kehenkään? Aina olen kuitenkin ajatellut että jossain vaiheessa elämää haluan miehen ja perheen, mutta kuitenkaan en näköjään osaa elää parisuhteessa.
tapaus kohdallani.Alkuvuodesta tavattiin,alku aivan ihanaa,jo kuukauden kuluttua arki astui kuvioihin.Miehellä ns. kiireitä ja muita sen sellaisia.Nyt olemme päätyneet eri suuntiin,vaikken haluisi itsekseni jatkaa,mutta parempi yksin, kuin huonossa suhteessa.
intohimo laantuu aikanaan ja arki tulee kuvioihin.Käytä mielikuvitusta ja keksikää jotain kivaa keskenänne..
tapasin neljä vuotta sitten miehen, jonka kanssa suhteemme päättyi vuoden vaihteessa. Alusta alkaen minulla oli selkäpiissä sellainen 'hytinä', että hän ei ole se oikea minulle. Se kävi ilmi monissa asioissa, arvokeskusteluissa ynnä muussa. Ja tuntui, että oli ns. yksin suhteessa, kun toinen ei ymmärtänyt tai pänvastoin. Joten luota tunteisiisi, niin minäkin jatkossa, ja nyt minulla on kehkeillä jotain aivan ihanaa yhden tyypin kanssa. Tuntuu jotenkin, että meillä on sellainen henkinen yhteys, mitä olen kaivannut.
Yhtä oikeaa ei ole olemassa, mutta on hyvin ja huonosti sopivia.
Minulla on tilanne juuri päinvastoin. Olen tapaillut erään miehen kanssa alkuvuodesta lähtien. Minä olen rakastunut ja minulle riittää kun saan olla hänen läheisyydessään.
Mutta hän epäröi ja miettii tahtooko jatkaa minun kanssani. Todennäköisesti hän ilmoittaa minulle piakkoin, että tahtoo teidemme kulkevan eri suuntiin.
Minä tiedän varmuudella, että en halua elää yksin. Mutta hirvittää, mikä etsiminen taas on edessä uuden kiinnostavan ihmisen löytämiseksi. Minä kun olen hirvittävän valikoiva.
Mutta teidän tapauksessanne voisi olla hyvä pitää taukoa? Älkää olko missään tekemisissä toistenne kanssa pariin viikkoon, kuulostele miltä tuntuu.