Kirje rakkaalleni

Rakas avopuolisoni
Olemme olleet yhdessä jo toista vuotta ja vielä tänäänkin jaksoit vakuuttaa rakkauttasi. Rakastat minua enemmän kuin elämää -sanot. Miten voit sanoa noin, kun tiedän että valehtelet? Nytkin kuuntelen sinua salaa makuuhuoneesta, kuulen naurusi ja hetkeksi tulee hyvä olo, mutta sitten taas kyyneleet valuvat poskillani. Tiedän, että kohta tulet ja kaappaat minut syliisi ja kysyt "onko kulta kaikki ok?" On, kaikki on hyvin, vakuutan ja yritän hymyillä. Katsot minuun huolestuneen näköisenä, mutta sitten vain halaat ja suukotat ja pidät sylissäsi.
Luuletko todella, että olen niin tyhmä, etten tiedä että petät? Haet jatkuvasti muuta seuraa, salaa! Miksi?! Miksi aikaisemmin lupasit olla tekemättä niin? Itse sanoit että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella? Miksi sanoit, että olisi helpompaa jättää minut kuin pettää minua ja salailla? Miksi en riitä? Miksi valehtelet ja sanot, että olen parasta mitä sinulle on ikinä tapahtunut? Miksi sanot että olet maailman onnellisin mies, kun sinulla on minut? Miksi vakuutat rakkauttasi ja ylistät minua, kun en kuitenkaan kelpaa ainoaksi? Miksi? Tahtoisin niin kovasti tietää miksi?
Onko vika minussa? Teen joka päivä kaikkeni, että olisit onnellinen. Olisin valmis tekemään mitä tahansa vuoksesi... Miksi en silti riitä?
Tajuatko kuinka paljon satutat? Olen ollut onneton jo jonkin aikaa, kun olen tiennyt mitä touhuat kaiket päivät, kun olen töissä. Tapailet vieraita naisia ja uskon että suurinosa heistä päättyy sänkyyn kanssasi. Meidän sänkyymme..
Silti jaksat aina mainita kuinka loistava meidän seksielämämme on ja kuinka osaan tehdä sinut tyytyväiseksi. Miksi valehtelet?
En tiedä millä saisin tämän tuskan ulos itsestäni. Rakastan sinua niin pirusti!
Joskus salaa toivon, että löytäisit jonkun ja jättäisit minut, kun en siihen tunnu itse kykenevän... Ehkä vielä jonain päivänä löydätkin. Sellaisen naisen jolle ei tarvitse valehdella, jota sinun ei tarvitse pettää, jota todella rakastat enemmän kuin elämää.. Minun kohdallani se ei toteutunut ja se SATTUU! En pysty syömään, en pysty nukkumaan ja sama asia pyörii vain mielessäni. SINÄ!
Rakastan sinua, mutta en enää usko noihin sanoihin kun kuulen ne sinulta. Minä rakastan sinua enemmän kuin elämää ja nytkin uhraan oman elämäni sinulle. Olen nuori vielä, paljon olisi vielä nähtävää ja koettavaa, mutta haluan olla vain kanssasi...
Mikä saisi sinut lopettamaan hölmöilyt? Mikä saisi minut riittämään sinulle? Mikä auttaisi? Milloin herään tästä painajaisesta ja huomaan että olet vieressäni. Kaappaat minut jälleen syliisi ja kysyt "onko kulta kaikki ok?" sen jälkeen suukotat, halaat ja pidät sylissäsi tiukasti ja kuulen ne tärkeät sanat "rakastan sua kulta niin paljon" ja kaikki olisi taas hyvin...