Oikean teon katkeruus

ex?-pettäjä

(Jatkan tähän aiemmin käytyä keskustelua)

Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta saman naisen kanssa, naimisissa nyttemmin, lapsia.
Jo vuosia sitten meidän seksuaaliset halumme osoittautuivat kovin erimittaisiksi. Meillä on sängyssä oikein ihanaa, mutta minulle liian harvoin. Kokeilimme 14 vuotta sitten erota, mutta emme osanneet olla ilman toisiamme. Palasimme yhteen, teimme lapsia, ja olemme suhteellisen onnellisia yhdessä ja kasvaneet yhteen - mutta seksiä on liian vähän. Vaimoni ei myöskään tee sitä minun mielikseni, joten tahti on harventunut tosi harvaksi.
Olen harrastanut ns. vakipanoja, mikä voi olla moraalitonta jonkun mielestä mutta on toiminut minulle. En sano ”meille”; vaimoni ei tiedä / ole tietävinään, varmasti on aavistanut, miehet ovat läpinäkyviä enkä minä ole poikkeus. Ja tiedän tietenkin ettei seksi sillojn maistu; mutta uskottomuus ei ole alun perin syy seksin vähyyteen, vaan toisin päin.

Puolitoista vuotta sitten tutustuin kuitenkin naiseen, jonka kanssa juttu muutti syvemmäksi. Olemme tapailleen kerran-kaksi viikossa, jatkuvasti enemmän. Meillä on ollut ihanaa. Vastaavasti kotona on ollut sitäkin kylmempää.

Tänä keväänä lopulta huumaltani ajattelin asiaa kunnolla. Toinen naiseni on kolmekymppinen, lapseton, ja haluaa lapsia. Minä yli 40, lapset tehty, eikä uutta rumbaa tee mieli. En voi jarruttaa hänen elämäänsä. Tajusin myös rakastuneeni häneen. Tein ratkaisun ja ilmoitin hänelle pari viikkoa sitten että suhteemme on loppu.

Rationaalisesti olen sitä mieltä että tein täysin oikein; minulla on lapset tehty, uusi erittäin vaativa työ (ei olisi lainkaan aikaa tähän tuskailuun), kodin remontti kesken, herkät ja vielä aika pienet lapset - ei mitenkään mahdollista erota juuri nyt. Kakkoseni, johon rakastuin, on pahinta mahdollista seuraa nelikymmpiselle perheenisälle eli kolmekymppinen sinkku, jonka biologinen kello pirisee lujaa. Ei hän koskaan ehdottanut että jättäisin perheeni, mutta tiesin että hän haluaa oikean suhteen.

Nyt, muutama viikko erostamme, hän on alkanut tapailla ikäistään miestä jonka hän tapasi jossain välissä jo meidän suhteemme aikana (olimme sopineet että hän voi olla kuin vapaa nainen, koska sitähän hän käytännössä oli, salasuhteestamme huolimatta) ja saa siitä monta asiaa mitä minä en voinut antaa; yhdessäoloa kaupungilla, ystävien kanssa, juhlissa, ja ylipäätään ilman salailua. Perheen, ehkä joskus.

Rationaalisesti kaikki on siis hienosti. Mutta emotionaalisesti olen aivan palasina, huomaan mystifioivani häntä ja tarkoituksella unohtavani hänen huonoja puoliaan. Luopumisen tuskaa, ja mustasukkaisuutta, koska uuden suhteen myötä ovi josta olisin voinut livahtaa takaisin hänen syliinsä on menossa kiinni, todennäköisesti lopullisesti.

Puren rystysiäni jotten soittaisi hänelle. Pakotan hymyä kasvoilleni kotona. Laihdutan, juoksen, käyn salilla. Yritän olla rähjäämättä kotona (onnistuen tähän saakka, onnittelen itseäni pokerinaamastani), pysyä erossa viinasta ja varsinkin muista naisista - muutaman kerran olen jo löytänyt itseni selaamasta puhelintani ja miettien olisiko joku aikaisempi "vakipano" vielä suosiollinen.

Suhteemme pariinkymmeneen vuoteen on mahtunut kaikenlaisia vaiheita, puolin ja toisin, ja joskus olemme sopineet ettei pikkujuttuja kannata kertoakaan, mutta tämä suhde johon antauduin ei ole tietenkään "pikkujuttu". Suurin petos ei mielestäni ole seksi - ei ihminen ole saippuaa, sanotaan - vaan se että olen ryhtynyt emotionaaliseen, pitkään suhteeseen, jonka energia on kotoa pois. Mutta olenko tekemässä elämäni parasta ja miehekkäintä ratkaisua, kun haluan pelastaa perheeni, vai elämäni munausta, kun jään kärvistelemään liittoon mikä ei ole enää miehen ja naisen liitto?

39

2777

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Myös pettäjä

      Tuohon kun olisikin selkeä vastaus.
      Mulla on oikeastaan identtinen tilanne, paitsi että en ole pettänyt kuin tämän yhden kerran, joka johti syvään rakastumiseen.
      Mutta samojen asioiden kanssa pähkäilen.
      Ei kai siihen ole kenelläkään antaa vastausta. Tekee vaan jomman-kumman ratkaisun ja päättää sitten elää sen kanssa.

      • ja huonojen puolien

        unohtaminen kyllä kertoo, että ihan siitä oikeasta rakkaudesta ei ole kyse vaan rakastumisesta. Rakkaus kun sietää ja hyväksyy ne huonotkin puolet , hyväksyy toisen kaikkine karvoineen. Olen nainen ja seksin suhteen samassa tilanteessa kuin sinä (ei ehkä yhtä huonossa ?), mutta minun itsekunnioitukseni ei ole sallinut mitään pettämisiä eikä siihen seksin puutteeseen kuole eikä sairastu.

        Tuo kerralla syvä rakastuminen taas. Istuppa alas ihan oikeana miehenä ja muistele sitä nuoruutta. Hetken huumassa ei pidä tehdä suuria ratkaisuja. Niitä tuppaa ihmisen kuin ihmise elämässä ihastuksia ja rakastumisiakin tulla ja mennä. Toiset ottaa sen normaalina elämänkulkuna eivätkä nauti niistä kuin korkeintaan korvienvälissä. Toiset taas lähtee niihin mukaan.
        Pettämistä en hyväksy, mutta jos avioliitto on karilla on varmaan eron paikka ,jos yrityksetkään auta. Sitten voi alkaa uutta suhdetta. Usko tai älä pettäjällekin (jos on itsekunnioitusta) kiinni jääminen on kova paikka, joutuu näkemään itsensä valehtelevana petturina ,joka aiheuttaa suunnatonta tuskaa.


    • teet, hyvä!

      mutta toisaalta olet sen ansainnutkin. Sitä saa mitä tilaa.
      Olet käyttänyt kaikkia hyväksi ja pitänyt kumpaakin ns. varalla kun yksinkään et ole halunnut jäädä. Erottomuuden syyt on tekosyitä.
      Olet samalla estänyt vaimosi mahdollisuuden uuteen parempaan elämään, mahdollisesti uuden rakastavan miehen kanssa. Kärsi nyt. Se on sinulle oikein.

    • nyt ex-pettäjä,

      rakastatko enemmän alapäätäsi kuin läheisiäsi? Lapset ja vaimo ovat riskeeraamisen arvoisia silloin kun sinua sattuu panettamaan?
      Kärsi nyt, toivottavasti joskus jotain menee opiksi. Tiedoksi ihan sinulle; yksikään ihminen ei tiettävästi ole kuollut seksinpuutteeseen.

      • ex?-pettäjä

        ...minulal ei olisi lapsia, ainakaan tämän naisen kanssa, koska olisimme vaimoni kanssa eronneet viitisentoista vuotta sitten.

        Jankutan edelleen: en usko absoluuttisiin sääntöihin joilla elämää eletään. Tuolloin vuosia sitten suhteemme "kuuma vaihe" hiipui, niin kuin se tekee. Perinteinen kaksvitosten tapa olisi ollut erota. Sen sijaan me elimme vapaan suhteen vaiheen, sekä minä että vaimoni harrastimme seksiä toistenkin kanssa. Ja huomasimme, kun uutuudenviehätys haihtui, että sittenkin haluamme olla yhdessä - ja jatkoimme.

        Enole ratkaisua katunut. Olemme olleet yhdessä yli puolet elämästämme ja nähneet toisistamme kaikenlaiset puolet. Nyt olen liemessä, kieltämättä, mutta tuo "sun vikas" -ajattelu on liian yksioikoista ja yksinkertaistaa monimutkaista asiaa.


    • Sepe.

      se liitto laitetaan uuteen uskoon?

      Ainut Miehen työ minkä voit tehdä on kertoa rehellisesti vaimollesi koko asia ja kantaa vastuu teoistaan, niin kuin Mies kantaisi. Muussa tapauksessa olet täysin valintatalon tusinatavaraa, jota kaupataan nimikkeellä "mies".

    • syystä

      tein itse samat päätökset..voin vain vieläkin sanoa rakastavani tuota hyljättyä naista mutta minkäs teet..ehkä jotkut tajuavat että toista voi rakastaa niin paljon että antaa kenkää.

      Se on kipeä päätös mutta luulisin että vain ihmiset jotka osaavat ajatella toisia muutoinkin voivat vain tehdä tälläisen päätöksen.

      mutta kiva kuulla että joku toinenkin on tehnyt samoista syistä.

    • paikka222

      Kakkonen on löytänyt toisen, joten sinulla tuskin on enää asiaa hänen elämäänsä. On hänen onnensa, että pääsi sinusta eroon. Kukaan järkevä nainen ei pettäjää ota elämänkumppaniksi, koska se ei tule onnistumaan.

      Sinä nyt sitten taistelet itsessäsi olevan pirun ulos. Juokse 20 km ja näytä sille perkeleelle, että sinä olet vahvempi. Sinua yksinkertaisesti houkuttelee kiusaus, jonka voi nujertaa.

      Olisikohan nyt syytä mennä sinne parisuhdeterapiaan? Onnellisesta liitosta ei ole mitään jäljellä, koska teillä molemmilla on niin paljon piilotettuja tunteita. Ei noin lukossa olevassa tilanteessa voi kehittyä ja voida hyvin. Joskus kasvaminen sattuu, ja se pakottaa myös sinua kehittymään ja uudistumaan. Voi olla, että sinusta tulee vielä uskollinen mies. Tai voi olla, että olet kohta kierrätyksessä itse.

    • nainenkolmeviis

      Eikö kukaan ole tosiaan kertonut kuinka itsekäs kusipää olet? Kuten joissakin viesteissä on jo todettu, ansaitset todellakin kärsiä. Sitä saa mitä tilaa, aivan niin. Toivotan salakumppanillesi onnea uuden suhteen kanssa ja pysy sinä jumalauta erossa siitä naisesta! Mikä teitä nelikymppisiä vaivaa kun olette henkisesti jääneet ihan 15-vuotiaan tasolle?? Nyt jos vaimollasi olisikin toinen jonka vuoksi sinut jättää niin saisit ansiosi mukaan. Seksin puutteen voi hoitaa runkkaamalla, ei sitä varten tarvitse käyttää toisia ihmisiä. He ovat sinulle vain oman tarpeen tyydytystä varten. Vaimo siksi, että olisit 'menestyvä perheellinen mies' etkä friikki, tyttöystävä seksiä ja ihastumisen tunnetta varten. Kasva aikuiseksi vihdoin ja huomaa, että rakkaus on jotain aivan muuta. Kykenetkö edes siihen? Kaikki eivät kykene rakastamaan ja sinä ehkä kuulut heihin. Koska elämässä on sulle vain yksi merkityksellinen ihminen ja paikka, - se löytyy peilistä ja sen tyypin navasta. Muut ovat omien tarpeiden tyydytykseen käytettäviä hyödykkeitä. Yököttää tuollainen, vaativa työ ja lässyn lää. Entä vaimosi? Hänkin on ihminen, tiesitkö? Hänelläkin voi olla unelmia ja toiveita, ei hänen kuulu elää sinua varten. Ehkä olet surkea sängyssä, ehkä siksi hän ei viitsi panna sua kovin usein?? Ootko kysynyt??

      • näkökulmasta

        olet keskenkasvuinen , omaan napaansatuijottaja, jolle ei muu merkitse mitään kuin oma nautinto ja kasvukivut on aivan outoa ja uutta. Kuule ei se aurinko sun tappis ympäri pyöri.

        Sympatiat vaimollesi ja jos olet mies hipsit nyt ja nopeasti pariterapiaan avioliiton sotkuja selvittämään. Vai pelottaako sekin ? Epäilen edellisen kirjoittajan tavoin sinun kykyäsi rakastaa, noihin rakastumishuuhaa-juttuihin olet kyllä omiasi. Ai ,että tekee kipeää, niin kuuluukin. Tuo on sinussa ainot merkki siitä, että et ole täysin toivoton tapaus. Sinustahan voi vielä tulla ihan aikuinen mies.


      • Amalia

        Tunteet jotain toista ei kohtaan ei kyllä aina johdu itsekkyydestä.

        Itsekin aikoinani olen paasannut, ettei seksin puutteen pitäisi vaikuttaa parisuhteessa mihinkään. Vaan myöhemmin olen huomannut, että noin sanoo vain ihminen, joka saa tarpeeksi seksiä tai ei sitä kaipaakaan.


      • ex?-pettäjä
        Amalia kirjoitti:

        Tunteet jotain toista ei kohtaan ei kyllä aina johdu itsekkyydestä.

        Itsekin aikoinani olen paasannut, ettei seksin puutteen pitäisi vaikuttaa parisuhteessa mihinkään. Vaan myöhemmin olen huomannut, että noin sanoo vain ihminen, joka saa tarpeeksi seksiä tai ei sitä kaipaakaan.

        "Seksin puutteen voi hoitaa runkkaamalla". No just joo.

        Hyvään liittoon kuuluu molempien osapuolien toiveiden kuuntelu. Joten, seksin, tai minkään muunkaan asian suhteen kyseessä ei ole kummankaan liitossa olevan osapuolen yksin päätettävissä oleva asia.

        Hyvään liittoon kuuluu myös seksi. Joten jos seksielämä ei ole jommankumman osapuolen mielestä kohdallaan, on asian ratkaiseminen molempien asia - johon ratkaisu EI ole se että runkkailen suihkussa tarpeeni pois.


    • Rakostaja

      No ihan varmasti tuo tunteen palosi tuota toista naista kohtaa ei ole ollut rakkautta. Tai rakkautta se on ollut, mutta ei itse ihmistä kohtaan, vaan omaa mielikuvaasi. Pysähdyppä hetki miettimään rehellisesti ja rationaalisesti asioita. Kuten itsekkin sanoit, kiellät hänen huonot puolensa.

      Mikä oli teidän välinen tilanteenne? Hän eli sinkkuna, sinä varattuna. Välillenne ei koskaan päässyt syntymään mitään parisuhteen jännitettä. Teillä ei ollut sidettä, joka olisi kyennyt aiheuttamaan mitään porttia ulospääsyyn tuosta suhteesta. Kumpikin olisi ollut vapaa lähtemään milloin vain.

      Mikä on vertauspohjasi tuohon naiseen? Oma vaimosi. Olet oman vaimosi kanssa viettänyt useita vuosia. Tiedät hänen hyvät ja huonot puolensa. Hän ei enää tarjoa jännitystä. Sen sijaan uusi nainen tarjosi jännitystä. Miten hän käyttäytyy, miten toimii, miten hän sinua kohtelee. Lisäksi sinä näit vain hyvät puolet, kuten itsekkin mainitsit. Ja kuitenkin sinulla oli "turva" selän takana koko ajan. Tiesit, että sinulla on vaimosi. Jos olisit joutunut tekemään valinnan, et varmasti olisi lähtenyt jättänyt vaimoasi ensin ja sitten tyhjältä pohjalta lähtenyt etsimään uutta. Kuten et tehnykkään.

      Oletko oikeasti rehellinen itsellesi. Mietitkö usein, miten tämä toinen olisi toiminut jossain tilanteessa, esim. riitatilanteessa oman kumppanisi kanssa? Tuleeko mieleesi mielikuva "no se ei olisi tuosta suuttunut". Elätkö usein unelmaasi jossain muualla? Kuvitteletko olevasi tämän toisen kanssa jossain kahdestaan viettämässä laatuaikaa, kuinka hän puhuu, mitä teette jne. Yllätitkö koskaan tekemästä tätä, kun vielä olitte yhdessä? Onko tämä todellisuutta, vai omaa harhaasi?

      Mutta se on melko varmaa, että vaikka kuinka ymmärtäisit eläväsi omissa mielikuvissasi, vaimoltasi et enää saa kipinää omaan suhteeseesi. Kun sen on kerran kokenut, täytyy tapahtua ihme, että homma saa uuden hohdon. Etenkään tuolta pohjalta jossa sinä elät, liian vähäisessä seksissä. Ja totuus on se, että vaikka vaimosi antaisi sinulle tästä lähtien 3 kertaa päivässä, sinä et olisi tyytyväinen. On hyvin pieni mahdollisuus, että kipinä palaisi takaisin.

      Mutta turhaan tiuskit tai osoitat mieltäsi vaimollesi! Se, että sinä olet ajanut itsesi siihen asemaan, missä olet on täysin oma syysi. Sinä halusit fantasioida ja sotkit reali-elämän ja fantasian keskenään ja maksat niistä nyt kovaa hintaa, mutta älä kosta sitä vaimollesi. Vaikka löydätkin vaimostasi nykyään paljon vikaa, jopa jokapäiväiset rutiininsa ärsyttävät sinua, se ei ole vaimosi vika! Hän on varmasti oikein mukava ja viehättävä ihminen, kun löytäisi rinnalleen itselleen sopivan miehen. Sinä et vaan ollut se, ja se ei ole vaimosi syy. Sinä valitsti tiesi, jonka päässä oli upottava suo, älä vedä vaimoasi sinne mukaan. Hän ei halunnut seurata sinua.

      Se, mitä sinun pitää tehdä... Sitä en tiedä. Onko oikein kertoa koko totuus? Satuttaa toista asialla, johon hän on lähes syytön. Olisiko oikein jäädä vai jättää? Onko oikein olla itsekäs vai läheisrakas. Siinäpä miettimistä.

      Ja niille pässeille, jotka kirjoittaa, että seksin puutteeseen ei ole tiettävästi kukaan vielä kuollut! Haistakaa pitkä paska! Seksin puutteeseen on ihmisiä kuollut! Useat itsemurhat voidaan jollain psyykkisellä tasolla liittää seksuaaliseen minään tai sen riittämättömyyteen ja miehen kyvyttömyys on ajanut useita miehiä itsemurhaan!

      • se miehen

        kyvyttömyys on aiva eria asia kuin seksin puute.
        Ja mites on se naisen kyvyttömyys ?? Kyllä siellä itsemurhan takana on varmasti paljon yksinäisyyttä (vaikkapa kuinka suuressa perheessä tai porukassa elelisi), ahdistusta ja muuta. Ompa outo väite, että terve mies/nainen lopettaa itsensä seksin puutteen takia.


      • psykiatreja taas

        Tääl on tosiaankin näitä vitun viisaita, jotka kuvittelevat tietävänsä toisen pääkopan sisälle pelkän kirjoituksen perusteella. No ehkä takana on ennakkoasenne tapahtumaa ja tilanteita kohtaan. Ei kannata toisen ajatuksiksi pistää sitä mitä on ehkä omassa elämässä kokenut ja tullut aivopestyksi kyseisillä ajatuksilla.


      • ex?-pettäjä

        ...vaimoani ja tätä toista naista, enkä vertaakaan. Onhan se selvää, ettei vertailu olisi reilua vaimolleni, koska näen toisesta naisesta vain "juhlapuolen".

        Lopetin toisen suhteen juuri siksi, että haluan selvittää ilman sen aiheuttamaa sumuverhoa, onko meidän liitostamme enää pelastettavaksi. En kuitenkaan suostu olemaan tässä asiassa yksipuolinen syyllinen, niin kuin monessa kirjoituksessa tällä esitetään. Ei parisuhde ole oikeusjuttu, ei siinä ole mustaa eikä valkoista vaan kaikki spektrin sävyt, eikä siinä määrätä ihmisille tuomioita. Tuollainen retoriikka on mielestäni naiivia ja osaltaan selittää sitä miksi suomalaista liitoista puolet päätyy eroon - niin käy, jos väitetään että rakkaudessa olisi olemassa jonkinalsia universaaleja sääntöjä ja totuuksia.

        Väitän että meilekn minkälainen suhde tahansa voi toimia. Avoin suhde, yhteinen rilluttelu (swinging), on-off -suhde, alistava suhde, oma pseä -suhde. Suhteen onnistumiselle voi antaa lähinnä todennäköisyyksiä; eli "jos teillä on avoin suhde jossa molemmat saavat harrastaa seksiä muiden kanssa, on todennäköisempää että se päätyy umpikujaankuin jos olette uskollisia".

        Mutta tietenkin suhteen kuin suhteen pitäisi olla rehellinen, niin että tiedetään millä ehdoilla sitä eletään - ja TÄMÄ on se asia jossa olen tehnyt väärin. En siis siinä että minulla ylipäätään on olltu syrjähyppyjä, vaaan siinä että rakastuin.


    • vastineesi oli

      tosi hyvä , mutta se seksinpuutteeseen kuoleminen meni vähän asioiden yksinkertaistamiseksi. Eihän nyt ihmispsyyke niin yksinkertainen ole , ajatteleppa yksineläjiä, jotka ei harrasta partnereja, vammautuneita, joilla ei alapää toimi yläpää kyllä, moni sairaus estää normaalin sukupuolielämän jne. Jos päättää päivänsä seksin puutteen takia ja on fyysisesti ja henkisesti terve on kyllä outo otus. Sen kyllä ymmärrän, että esim. homoilla ,transuilla tai muilla marginaaliryhmillä voi olla tosi rankkaa oman seksuaalisen identiteetin kanssa , mutta ei se ole mitään seksin puutetta vaan aivan jotain muuta. Totta voihan ns. ihan tavallinenkin ihminen olla seksuaalisesti valtavan estynyt tai arka, mutta kyllä siellä pohjalla on jo paljon muuta problematiikkaa ja seksi on ehkä se jäävuorenhuippu ,joka joskus on se viimeinen pisara.

      • Rakostaja

        Mielestäni kirjoitin viimeisen kappaleen niin, että siitä väkisin huomaa, että asioita on yksinkertaistettu rankalla kädellä. Toisekseenkin, en väittänyt että kaikki itsemurhat on seksuaalisuuden syytä. Kolmanneksikin, en väittänyt että itsemurhat on suora seuraus seksin puutteesta, vaan suuri osa kyetään jollakin tasolla liittämään seksuaaliseen minäkuvaan.

        Mutta joka tapauksessa, ihmisillä ja apinoilla on yksi yhteinen piirre. Seksi korreloi sosiaalista asemaan ja yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Siksi mm. apinat runkkaa. Kyllä. Siksi seksuaalinen minäkuva on niin tärkeä ihmiselle. Ihminen tekee useita päätöksiä päivän aikana pelkästään perustuen seksiin. Jokainen mies, joka on käynyt kaupassa, on varmasti valkannut parhaimman näköisen kassaneidin ja mennyt siihen. Tämä vain yksi näkyvimpiä valintoja.

        Kun tämä seksuaalinen minäkuva tuhoutuu, sillä on välittömiä seurauksia mm. masennukseen. Tästä voi olla vakaviakin seurauksia.

        Joten väännetään rautalangasta. Seksin puute ei ole suora syy itsetuhoiseen käyttäytymiseen, vaan sillä on yhteys seksuaaliseen minäkuvaan. Tämä siis voi toimia itsetuhoisen käyttäytymisen tai teon laukaisijana.

        Kaikki asioita ei tarvitse itse päätellä ja johdatella, kun sen on tehnyt jo joku muu aikoja sitten. Kaikki löytyy painettuna sanana.


      • olet muuten
        Rakostaja kirjoitti:

        Mielestäni kirjoitin viimeisen kappaleen niin, että siitä väkisin huomaa, että asioita on yksinkertaistettu rankalla kädellä. Toisekseenkin, en väittänyt että kaikki itsemurhat on seksuaalisuuden syytä. Kolmanneksikin, en väittänyt että itsemurhat on suora seuraus seksin puutteesta, vaan suuri osa kyetään jollakin tasolla liittämään seksuaaliseen minäkuvaan.

        Mutta joka tapauksessa, ihmisillä ja apinoilla on yksi yhteinen piirre. Seksi korreloi sosiaalista asemaan ja yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Siksi mm. apinat runkkaa. Kyllä. Siksi seksuaalinen minäkuva on niin tärkeä ihmiselle. Ihminen tekee useita päätöksiä päivän aikana pelkästään perustuen seksiin. Jokainen mies, joka on käynyt kaupassa, on varmasti valkannut parhaimman näköisen kassaneidin ja mennyt siihen. Tämä vain yksi näkyvimpiä valintoja.

        Kun tämä seksuaalinen minäkuva tuhoutuu, sillä on välittömiä seurauksia mm. masennukseen. Tästä voi olla vakaviakin seurauksia.

        Joten väännetään rautalangasta. Seksin puute ei ole suora syy itsetuhoiseen käyttäytymiseen, vaan sillä on yhteys seksuaaliseen minäkuvaan. Tämä siis voi toimia itsetuhoisen käyttäytymisen tai teon laukaisijana.

        Kaikki asioita ei tarvitse itse päätellä ja johdatella, kun sen on tehnyt jo joku muu aikoja sitten. Kaikki löytyy painettuna sanana.

        petetyn ja seksuaalisella asioilla arvostellun naisen seksuaalisen itsetunnon romuttumisen merkityksestä. Tuntuu , että vain miehen seksuaalisuudella (impotenssilla ym. ) on merkitystä. Miten on naisellisen seksuaalisuuden romuttamisen laita. Naisella ei seiso tai ole seisomatta ,mutta väitän ,että vähintään yhtä kova pala on kuin miehellä. Naisten vain tulee niellä omat onnettomuutensa tässä miesvaltaisessa sekstisessä maailmassa.

        Kuka puolustaa naisen ,ja vielä aviossa olevan ,oikeuteen seksuaalisuudessa ja vielä tyydytykseen siinä.


      • Rakostaja
        olet muuten kirjoitti:

        petetyn ja seksuaalisella asioilla arvostellun naisen seksuaalisen itsetunnon romuttumisen merkityksestä. Tuntuu , että vain miehen seksuaalisuudella (impotenssilla ym. ) on merkitystä. Miten on naisellisen seksuaalisuuden romuttamisen laita. Naisella ei seiso tai ole seisomatta ,mutta väitän ,että vähintään yhtä kova pala on kuin miehellä. Naisten vain tulee niellä omat onnettomuutensa tässä miesvaltaisessa sekstisessä maailmassa.

        Kuka puolustaa naisen ,ja vielä aviossa olevan ,oikeuteen seksuaalisuudessa ja vielä tyydytykseen siinä.

        Miksi sä takerrut siihen impotenssi kohtaan ja oletat, että kirjoitukseni sen perusteella koskee vain miehiä? Aivan samalla tavalla se koskee naisiakin, tuo impotenssi nyt oli vaan tuossa selventävänä esimerkkinä.

        Jos nainen käyttäytyy itsetuhoisesti sen takia, että on tullut petetyksi niin eikö tästäkin voida vetää hyvin suora johde seksuaaliseen minäkuvaan ja sen tuhoutumiseen sekä sen aiheuttamiin ilmiöihin?

        Mä en ainakaan käsittele mitenkään eri tavalla naisen tai miehen seksuaalisuutta yleisesti, vaikka niissä eroja onkin. Kummatkin tarvitsevat ihan samalla tavalla seksiä ja molemmilla on ihan yhtälainen seksuaalinen minäkuva. Vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin.


      • noin yleisellä tasolla,
        Rakostaja kirjoitti:

        Miksi sä takerrut siihen impotenssi kohtaan ja oletat, että kirjoitukseni sen perusteella koskee vain miehiä? Aivan samalla tavalla se koskee naisiakin, tuo impotenssi nyt oli vaan tuossa selventävänä esimerkkinä.

        Jos nainen käyttäytyy itsetuhoisesti sen takia, että on tullut petetyksi niin eikö tästäkin voida vetää hyvin suora johde seksuaaliseen minäkuvaan ja sen tuhoutumiseen sekä sen aiheuttamiin ilmiöihin?

        Mä en ainakaan käsittele mitenkään eri tavalla naisen tai miehen seksuaalisuutta yleisesti, vaikka niissä eroja onkin. Kummatkin tarvitsevat ihan samalla tavalla seksiä ja molemmilla on ihan yhtälainen seksuaalinen minäkuva. Vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin.

        että miehen seki/seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat otetaan aivan eri vakavuudella ,kuin naisten. Ei varmaan sinullekkaan ole outoa , että jos nainen valittaa seksi vähyydestä hän on kiimanen narttu tms. , kyllä sitä pitää suun supussa ja varmasti. Mies taas voi sanoa, että perkele kun akka pihtaa. Tai vaimo on pihtari tai päänsärky jne.

        Minun petturini sano , että "joo" ymmärtää kun kerroin ettei vuoteen ole oikein ollut juuri ollenkaan "seksiä" ,lähinnä läheisyyttä. Joo!!
        Sitten alko mennä ymmärrykseen ,kun sanoin ettei minulla ole seisonut vuoteen enkä ole kykenyt panemaan vuoteen.

        Tietty tässä on juuri taustalla nämä syvällisemmät seksuaalisuuteen liittyvät asiat kuten seksuaalisen identiteetin loukkaaminen.

        Enkä vähättele tippaakaa miesten seksiin/seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.


      • puutteessa elävä
        noin yleisellä tasolla, kirjoitti:

        että miehen seki/seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat otetaan aivan eri vakavuudella ,kuin naisten. Ei varmaan sinullekkaan ole outoa , että jos nainen valittaa seksi vähyydestä hän on kiimanen narttu tms. , kyllä sitä pitää suun supussa ja varmasti. Mies taas voi sanoa, että perkele kun akka pihtaa. Tai vaimo on pihtari tai päänsärky jne.

        Minun petturini sano , että "joo" ymmärtää kun kerroin ettei vuoteen ole oikein ollut juuri ollenkaan "seksiä" ,lähinnä läheisyyttä. Joo!!
        Sitten alko mennä ymmärrykseen ,kun sanoin ettei minulla ole seisonut vuoteen enkä ole kykenyt panemaan vuoteen.

        Tietty tässä on juuri taustalla nämä syvällisemmät seksuaalisuuteen liittyvät asiat kuten seksuaalisen identiteetin loukkaaminen.

        Enkä vähättele tippaakaa miesten seksiin/seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.

        NIin, mitenkä tuo nyt on, mikä on seksin puutetta. Itse olen 35-v nainen ja yli 40v miesystäväni 'pihtasi' minun mielestäni kun olisin halunnut kerran viikossa, mieluummin vähän useammin. Että onko se kohtuutonta?? Hä? Hänestä olin seksuaalisesti yliaktiivinen. Mutta en silti lähtenyt sen takia muita panemaan (hän tosin niin teki joten seksihaluttomuus asettui uuteen valoon). Ja tiedoksi epäilijöille, en ole ruma enkä lihava vaan kuulemma varsin haluttava (ainakin muitten mielestä).


      • ex?-pettäjä
        puutteessa elävä kirjoitti:

        NIin, mitenkä tuo nyt on, mikä on seksin puutetta. Itse olen 35-v nainen ja yli 40v miesystäväni 'pihtasi' minun mielestäni kun olisin halunnut kerran viikossa, mieluummin vähän useammin. Että onko se kohtuutonta?? Hä? Hänestä olin seksuaalisesti yliaktiivinen. Mutta en silti lähtenyt sen takia muita panemaan (hän tosin niin teki joten seksihaluttomuus asettui uuteen valoon). Ja tiedoksi epäilijöille, en ole ruma enkä lihava vaan kuulemma varsin haluttava (ainakin muitten mielestä).

        ...varmastikin. Meillä on nyt tilanne "kahden kuuukauden välein". Voin sanoa, että se on liian vähän. Seksi on meillä juhlaruokaa, ei arkeen kuuluvaa, ja se minua riipii eniten.

        Edelleen, olen ihan riittävän älykäs ymmärtääkseni että tämähän on aikamoinen muna & kana -juttu; haluaako vaimoni niin harvoin siksi että tietää minun pettävän häntä (ainakin alitajuisesti), vai petänkö häntä siksi että kotona on niin vähän seksiä. Asiaan saisi varmaan meiltä kaksi eri vastausta.


    • Nainen myös

      Jos minä olisin vaimosi, en haluaisi sinua. Tuollainen teennäinen ja itsekäs mies ei kertakaikkiaan ansaitse perhettä.

      Lähde siis rakkautesi perään (tai jonkun muun vakipanon) ja teet palveluksen vaimollesi!

      • mieltä edellisen

        kirjoittajan kanssa. Painu sinne rakkautesi tai mikä lienee onkin luo. En huolisi sinua vaikka olisit maailman ainut mies.


    • Amalia

      Tunneasiat ovat vaikeita eikä niihin ole välttämättä ollenkaan oikeaa ratkaisua. Täytyisi vain valita kahdesta huonosta vähemmän huono. Tosin vaimosi olet jo valinnut, saattanut hänen kanssaan lapsia maailmaan, joten pitäisi lähteä siitä, että olet vastuussa itsesi lisäksi myös - usein ennenkaikkea - heistä.

      Olet palasina siksi, että mystifioit kolmikymmpistä ja pyrit unohtamaan hänen huonot puolensa. Sinun pitäisi ottaa järki käteen ja juuri etsimällä etsiä hänestä huonoja puolia. Vain niin pääsee ylenpalttisista, liioista rakastumisen huuman tunteista eroon. Et ole katkera oikeasta teosta, vaan siitä, ettet pystynyt välttämään väärää. Mitä kauemmin olet ollut rinnakkaissuhteessa, sitä vaikeampaa se on lopettaa. Ja ennenkaikkea, vaikeinta on myöntää itselleen tekevänsä väärin.

    • Nimetön

      Kiitos avoimesta ja koskettavasta kirjoituksestasi.

      • ex?-pettäjä

        ...tämä. Kiitos kaikille asialliseen kommentointiin ryhtyneille. En viitsi ryhtyä analysoimaan noita raivokommentteja palasiksi, se on turhaa, tiedän vallan hyvin toimineeni väärin enkä jaksa ryhtyä puimaan asioita yksinkertaistajien kanssa, puhumattakaan noista "olet varmaan paska sängyssä" -kommenteista (mielenkiintoista sinänsä miten usein näissä keskusteluissa käytetään tuota argumenttia miesten suuntaan).

        Mutta asiallisten keskustelijoiden kanssa jatkan tässä itseanalyysiä, joka tietysti sopiikin minulle, kun olen itsekäs ja laskelmoiva mies (jätän tästä pois pohdiskelut vaimoni tilanteesta – olenhan tietysti sitäkin tehnyt, mutta ehkä ne seuraavaksi). Itsekkäillähän menee nykyään hyvin, tänä julman johtamiskulttuurin aikana, joten olen myös menestyvä. Minun luokittelemiseni kusipääksi on sitten kiinni kunkin luokittelijan kriteereistä, liike-elämässä olen suorastaan inhimillisemmästä päästä. Mutta siitähän emme ole keskustelemassa täällä.

        Aika monissa kommenteissa elää mielikuva rakkaudesta jonkinlaisena muusta elämästä irrallisena absoluutiona, joka joko toimii tai sitten ei, ja jossa on jonkinlaiset selvät säännöt joita seuraamalla juttu onnistuu. En usko tähän laisinkaan. Erotan – tietenkin! – rakastumisen ja rakkauden toisistaan, ja sille kirjoittajalle joka väitti että rakastumisessani toiseen naiseen ei ole kysymys ”tosi rakkaudesta” totean, ettei voi vielä ollakaan. Tosi rakkaus syntyy suhteen keston myötä, kun alun huuma himmenee. Väitän ettei juuri KUKAAN tiedä suhteen ensimmäisen parin vuoden aikana miten suhteessa käy, kehittyykö hormonihuuma ja rakastuminen kestäväksi rakkaudeksi. Rakkaus on hidas asia.

        Kummastelen noita suoria kehotuksia erota… minulle ero vain sen takia, että meillä on seksihuolia ja olen sotkenut omat emootioni sen takia, olisi hyvin yksipuolinen ratkaisu. Arkielämässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat päätöksiin liiton jatkamisesta, ja joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Lasten tilanne, yhteiset taloudelliset vastuut, omaisuus – kaikki vuosien varrella kerätty, ja totta hemmetissä työ. Olen töissäni vastuussa monen muunkin ihmisen kuin vaimoni ja minun elämästä. Yksikön onnistuminen määrää elämän suuntia nuorille pareille, vasta talon ostaneille perheille, innostuneille tutkijoille. Jos minun yksityiselämäni alkaa vaikuttaa suoritukseen töissä, onnistumiseen ja sitä kautta näiden muiden ihmisten elämään, on se todella vakavan peiliin katsomisen paikka.

        Absoluutioista vielä… joku kommentoi minun päätyneen liitossamme "hyllyvälle suolle", jolle vaimoni ei halunnut kanssani tulla. Tästä syntyy mielikuva siitä, että suhde olisi jonkinlainen polku joka vie ennnaltamäärätysti johonkin paikkaan. Minusta pitkä suhde on kuitenkin aikamoinen polkujen verkosto, kuten varmaan ne teistä, joilla on takanaan pitkiä suhteita, tietävät. Mekin menimme yhteen varsin nuorina. Olemme eläneet vapaan suhteen vaiheen, olemme eronneet, on ollut kuumaa, kylmää ja vihaavaa. Pitkän liiton rakkaus on usein sitkeyttä ja sietämistä.

        Olemme menossa vaimoni kanssa terapiaan. Se tarkoittaa, että joudun kertomaan hänelle monta asiaa jotka ovat olleet piilossa. En tiedä miten prosessissa käy. Haluan kuitenkin että yritämme tosissamme pelastaa liittomme ennen eropäätöstä, enkä ainakaan halua erota siksi että olen huumaantunut toisesta naisesta. Omat tunteeni ovat hieman paremmin balanssissa, vaikka aika lailla päivä kerrallaan –menoa tämä on. Luuklen kuitenkin, että voimme löytää toisemme vielä; olemme löytäneet ennekin. Ja jos ei, niin ainakin yritimme. Mitään varsinaista ”kipinää” en odotakaan löytyvän – ”kipinä” on sitoutumisvaiheen juttu, ei se sähkön tunne koskaan kestä loputtomiin. Voi olla, että olen syrjähypyilläni saanut itseni koukkuun säväreihin joita uuden naisen valloittaminen ja seksi saa aikaan. Aika näyttää, nyt olen – näppini polttaneena – kiltti mies, ja yritän ottaa opikseni. Ei kai sen enempää pysty lupaamaankaan – kuin ett yrittää?


      • Naisen näkökulma
        ex?-pettäjä kirjoitti:

        ...tämä. Kiitos kaikille asialliseen kommentointiin ryhtyneille. En viitsi ryhtyä analysoimaan noita raivokommentteja palasiksi, se on turhaa, tiedän vallan hyvin toimineeni väärin enkä jaksa ryhtyä puimaan asioita yksinkertaistajien kanssa, puhumattakaan noista "olet varmaan paska sängyssä" -kommenteista (mielenkiintoista sinänsä miten usein näissä keskusteluissa käytetään tuota argumenttia miesten suuntaan).

        Mutta asiallisten keskustelijoiden kanssa jatkan tässä itseanalyysiä, joka tietysti sopiikin minulle, kun olen itsekäs ja laskelmoiva mies (jätän tästä pois pohdiskelut vaimoni tilanteesta – olenhan tietysti sitäkin tehnyt, mutta ehkä ne seuraavaksi). Itsekkäillähän menee nykyään hyvin, tänä julman johtamiskulttuurin aikana, joten olen myös menestyvä. Minun luokittelemiseni kusipääksi on sitten kiinni kunkin luokittelijan kriteereistä, liike-elämässä olen suorastaan inhimillisemmästä päästä. Mutta siitähän emme ole keskustelemassa täällä.

        Aika monissa kommenteissa elää mielikuva rakkaudesta jonkinlaisena muusta elämästä irrallisena absoluutiona, joka joko toimii tai sitten ei, ja jossa on jonkinlaiset selvät säännöt joita seuraamalla juttu onnistuu. En usko tähän laisinkaan. Erotan – tietenkin! – rakastumisen ja rakkauden toisistaan, ja sille kirjoittajalle joka väitti että rakastumisessani toiseen naiseen ei ole kysymys ”tosi rakkaudesta” totean, ettei voi vielä ollakaan. Tosi rakkaus syntyy suhteen keston myötä, kun alun huuma himmenee. Väitän ettei juuri KUKAAN tiedä suhteen ensimmäisen parin vuoden aikana miten suhteessa käy, kehittyykö hormonihuuma ja rakastuminen kestäväksi rakkaudeksi. Rakkaus on hidas asia.

        Kummastelen noita suoria kehotuksia erota… minulle ero vain sen takia, että meillä on seksihuolia ja olen sotkenut omat emootioni sen takia, olisi hyvin yksipuolinen ratkaisu. Arkielämässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat päätöksiin liiton jatkamisesta, ja joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Lasten tilanne, yhteiset taloudelliset vastuut, omaisuus – kaikki vuosien varrella kerätty, ja totta hemmetissä työ. Olen töissäni vastuussa monen muunkin ihmisen kuin vaimoni ja minun elämästä. Yksikön onnistuminen määrää elämän suuntia nuorille pareille, vasta talon ostaneille perheille, innostuneille tutkijoille. Jos minun yksityiselämäni alkaa vaikuttaa suoritukseen töissä, onnistumiseen ja sitä kautta näiden muiden ihmisten elämään, on se todella vakavan peiliin katsomisen paikka.

        Absoluutioista vielä… joku kommentoi minun päätyneen liitossamme "hyllyvälle suolle", jolle vaimoni ei halunnut kanssani tulla. Tästä syntyy mielikuva siitä, että suhde olisi jonkinlainen polku joka vie ennnaltamäärätysti johonkin paikkaan. Minusta pitkä suhde on kuitenkin aikamoinen polkujen verkosto, kuten varmaan ne teistä, joilla on takanaan pitkiä suhteita, tietävät. Mekin menimme yhteen varsin nuorina. Olemme eläneet vapaan suhteen vaiheen, olemme eronneet, on ollut kuumaa, kylmää ja vihaavaa. Pitkän liiton rakkaus on usein sitkeyttä ja sietämistä.

        Olemme menossa vaimoni kanssa terapiaan. Se tarkoittaa, että joudun kertomaan hänelle monta asiaa jotka ovat olleet piilossa. En tiedä miten prosessissa käy. Haluan kuitenkin että yritämme tosissamme pelastaa liittomme ennen eropäätöstä, enkä ainakaan halua erota siksi että olen huumaantunut toisesta naisesta. Omat tunteeni ovat hieman paremmin balanssissa, vaikka aika lailla päivä kerrallaan –menoa tämä on. Luuklen kuitenkin, että voimme löytää toisemme vielä; olemme löytäneet ennekin. Ja jos ei, niin ainakin yritimme. Mitään varsinaista ”kipinää” en odotakaan löytyvän – ”kipinä” on sitoutumisvaiheen juttu, ei se sähkön tunne koskaan kestä loputtomiin. Voi olla, että olen syrjähypyilläni saanut itseni koukkuun säväreihin joita uuden naisen valloittaminen ja seksi saa aikaan. Aika näyttää, nyt olen – näppini polttaneena – kiltti mies, ja yritän ottaa opikseni. Ei kai sen enempää pysty lupaamaankaan – kuin ett yrittää?

        "Arkielämässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat päätöksiin liiton jatkamisesta, ja joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Lasten tilanne, yhteiset taloudelliset vastuut, omaisuus – kaikki vuosien varrella kerätty, ja totta hemmetissä työ. Olen töissäni vastuussa monen muunkin ihmisen kuin vaimoni ja minun elämästä. Yksikön onnistuminen määrää elämän suuntia nuorille pareille, vasta talon ostaneille perheille, innostuneille tutkijoille. Jos minun yksityiselämäni alkaa vaikuttaa suoritukseen töissä, onnistumiseen ja sitä kautta näiden muiden ihmisten elämään, on se todella vakavan peiliin katsomisen paikka."

        Kaksi asiaa tuli ym kappaleesta mieleen. Nro yksi on taloudellisen hyvinvoinnin asettaminen ykkökseksi. Tulee väistämättä mieleen kulissiliitto. Eivät kaikki liitot oikeasti, pitkänkään ajan jälkeen ole noin tunteettomia kuin teidän liittonne.

        Toinen asia on "huoli työntekijöistä". Muista, että kukaan ei ole korvaamaton. Jos sinä joutuisit työstäsi pois, joku muu ottaisi ohjat käsiinsä ja hoitaisi homman varmaankin yhtä hyvin.

        Sinulla, aikuinen mies, on vielä paljon oppimista. Mutta jos te molemmat kaikesta huolimatta haluatte, toivon, että liittonne jotenkuten voisi onnistua ja osaisit vastedes pitää näppisi erossa muista naisista. Jos minä olisin vaimosi, en enää jatkaisi kanssasi. Liittonne kuulostaa aika huteralta lukuisine pettämisreissuineen. Aivan selvästi tekstistäsi näkee sen, että teillä ei enää ole rakkautta. Sanoit itsekin, ettet edes odota mitään kipinää. Olen pahoillani, mutta kyllä pitkässäkin liitossa kuuluu välillä tuota kipinää olla.

        Ja ei, en ole naivi yhdessä liittossa elänyt (kaksi pitkää; joista toinen keeps going well) vaan tiedän, että liitoissa on eroja ja rakkausliitoissa ei tarvitse lähteä vieraisiin, joka aina eniten loukkaa toista osapuolta.

        Mutta tosiaan, tämän viestin ei ole tarkoitus loukata sinua ihmisenä, vaan herättää ajattelemaan. Sillä asiahan on niin, että sinä et yksin ole liittoanne luonut, vaan siinä on mukana ja vastuullisena myös vaimosi. Tuollainen kerran kahdessa kuussa seksi ei kyllä miehelle riitä. Te ehkä ette sovi yhteen tai sitten ette vain ole osanneet hoitaa liittoanne, niin kuin meistä moni muukaan ei usein osaa. Ihmisiä kuin olemme:)


      • ex?-pettäjä
        Naisen näkökulma kirjoitti:

        "Arkielämässä on monta asiaa, jotka vaikuttavat päätöksiin liiton jatkamisesta, ja joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Lasten tilanne, yhteiset taloudelliset vastuut, omaisuus – kaikki vuosien varrella kerätty, ja totta hemmetissä työ. Olen töissäni vastuussa monen muunkin ihmisen kuin vaimoni ja minun elämästä. Yksikön onnistuminen määrää elämän suuntia nuorille pareille, vasta talon ostaneille perheille, innostuneille tutkijoille. Jos minun yksityiselämäni alkaa vaikuttaa suoritukseen töissä, onnistumiseen ja sitä kautta näiden muiden ihmisten elämään, on se todella vakavan peiliin katsomisen paikka."

        Kaksi asiaa tuli ym kappaleesta mieleen. Nro yksi on taloudellisen hyvinvoinnin asettaminen ykkökseksi. Tulee väistämättä mieleen kulissiliitto. Eivät kaikki liitot oikeasti, pitkänkään ajan jälkeen ole noin tunteettomia kuin teidän liittonne.

        Toinen asia on "huoli työntekijöistä". Muista, että kukaan ei ole korvaamaton. Jos sinä joutuisit työstäsi pois, joku muu ottaisi ohjat käsiinsä ja hoitaisi homman varmaankin yhtä hyvin.

        Sinulla, aikuinen mies, on vielä paljon oppimista. Mutta jos te molemmat kaikesta huolimatta haluatte, toivon, että liittonne jotenkuten voisi onnistua ja osaisit vastedes pitää näppisi erossa muista naisista. Jos minä olisin vaimosi, en enää jatkaisi kanssasi. Liittonne kuulostaa aika huteralta lukuisine pettämisreissuineen. Aivan selvästi tekstistäsi näkee sen, että teillä ei enää ole rakkautta. Sanoit itsekin, ettet edes odota mitään kipinää. Olen pahoillani, mutta kyllä pitkässäkin liitossa kuuluu välillä tuota kipinää olla.

        Ja ei, en ole naivi yhdessä liittossa elänyt (kaksi pitkää; joista toinen keeps going well) vaan tiedän, että liitoissa on eroja ja rakkausliitoissa ei tarvitse lähteä vieraisiin, joka aina eniten loukkaa toista osapuolta.

        Mutta tosiaan, tämän viestin ei ole tarkoitus loukata sinua ihmisenä, vaan herättää ajattelemaan. Sillä asiahan on niin, että sinä et yksin ole liittoanne luonut, vaan siinä on mukana ja vastuullisena myös vaimosi. Tuollainen kerran kahdessa kuussa seksi ei kyllä miehelle riitä. Te ehkä ette sovi yhteen tai sitten ette vain ole osanneet hoitaa liittoanne, niin kuin meistä moni muukaan ei usein osaa. Ihmisiä kuin olemme:)

        Luet nyt viestiäni hieman tarkoitushakuisesti. En aseta taloudellista hyvinvointia ykkösasiaksi, tarkoitanpa vain sitä, että silläkin on merkitystä. Eli että liitossa ei ole vain yhtä mittaria nimeltä "rakkaus 1 -10 / eroa jos alle 5" vaan monta mittaria.

        Yksi mittari on lasten hyvinvointi. Siitäkin moni sanoo että erota pitää koska jos ei ole rakkautta sen lapset aistivat, mutta en ihan usko tuonkaan asian yksioikoisuuteen. Ei meillä (paljoa) riidellä, kotona on hyvä tunnelma, ja viihdymme vaimoni kanssa toistemme seurassa hyvin, kipinän vähäisyydestä huolimatta.

        Työntekijöiden hyvinvointi -pointistasi olen tyystin eri mieltä. En tarkoita että olisin korvaamaton, mutta olen työorientoitunut, tunnen vastuuta tiimistäni ja en antaisi itselleni anteeksi sitä että suttaisin urani - ja muiden ihmisten urat - naissotkujen takia. Sitä en kertakaikkiaan tee. Johtajan pallilta kun pudotaan alas, jos pudotaan.

        Ymmärrän sinänsä että täällä "uskottomuus" -palstalla arvotetaan ihmissuhteet duunin edelle, mutta minun arvojärjestykseni se ei ole.


      • edellinen
        ex?-pettäjä kirjoitti:

        Luet nyt viestiäni hieman tarkoitushakuisesti. En aseta taloudellista hyvinvointia ykkösasiaksi, tarkoitanpa vain sitä, että silläkin on merkitystä. Eli että liitossa ei ole vain yhtä mittaria nimeltä "rakkaus 1 -10 / eroa jos alle 5" vaan monta mittaria.

        Yksi mittari on lasten hyvinvointi. Siitäkin moni sanoo että erota pitää koska jos ei ole rakkautta sen lapset aistivat, mutta en ihan usko tuonkaan asian yksioikoisuuteen. Ei meillä (paljoa) riidellä, kotona on hyvä tunnelma, ja viihdymme vaimoni kanssa toistemme seurassa hyvin, kipinän vähäisyydestä huolimatta.

        Työntekijöiden hyvinvointi -pointistasi olen tyystin eri mieltä. En tarkoita että olisin korvaamaton, mutta olen työorientoitunut, tunnen vastuuta tiimistäni ja en antaisi itselleni anteeksi sitä että suttaisin urani - ja muiden ihmisten urat - naissotkujen takia. Sitä en kertakaikkiaan tee. Johtajan pallilta kun pudotaan alas, jos pudotaan.

        Ymmärrän sinänsä että täällä "uskottomuus" -palstalla arvotetaan ihmissuhteet duunin edelle, mutta minun arvojärjestykseni se ei ole.

        että miten sinun naissotkusi pystyvät sotkemaan toisten urat??

        Yksi pointti tässä elämässä on, että kaikki hyvä ei asu samassa osoitteessa. Tarkoittaa sitä, että jostain on tingittävä jos haluaa paletin pysyvän kasassa. Tässä teidän tapauksessanne arvelen, että vaimosi ei kyllä sulata kuulemaansa ja näin paletti murenee. En minä ainakaan naisena haluaisi pelkästään järkisyistä avioliittoa jatkaa, oli lapsia tai ei.

        Tunnen muutamia johtotehtävissä olevia miehiä- varmaankin aika lailla kaltaisiasi. Yksi pyysi kerran minua rakastajattarekseen, koska ei halunnut murentaa kulissia ja seksi kuulemma oman kanssa ei kiinnostanut. Suhde ei edes ollut ollut kovin pitkä. (en tietenkään suostunut)Tällekin, kuten usealle muullekin tuntemalleni johtajalle työ on tärkein, sitten seksi ja lopuksi tulee perhe, joka juuri tuon seksin takia uskalletaan vaarantaa. Jos perhe olisi tärkein, sitä ei vaarantaisi millään ja sen luo haluaisi aina ensimmäisenä mennä.

        Sinä olet jo vaarantanut perhe-elämäsi. Kai ymmärrät sen, että kaikkea vain ei voi saada. Jos haluat menestyä uralla ja sinua nyt tyydyttävää naisseuraa, jää perhe kuviosta pois.

        Teidän tilannettahan ei kukaan tällä palstalla suoraan voi purkaa, sillä vaimosi on täysin tuntematon ajatuksineen. Voihan olla, että hänkin käy vieraissa ja näin te saatatte pystyäkin jatkamaan liittoanne yhteisymmärryksessä.

        Mutta onko perinteisellä kristillisellä avioliitolla enää mitään merkitystä?


      • ex-pettäjä
        edellinen kirjoitti:

        että miten sinun naissotkusi pystyvät sotkemaan toisten urat??

        Yksi pointti tässä elämässä on, että kaikki hyvä ei asu samassa osoitteessa. Tarkoittaa sitä, että jostain on tingittävä jos haluaa paletin pysyvän kasassa. Tässä teidän tapauksessanne arvelen, että vaimosi ei kyllä sulata kuulemaansa ja näin paletti murenee. En minä ainakaan naisena haluaisi pelkästään järkisyistä avioliittoa jatkaa, oli lapsia tai ei.

        Tunnen muutamia johtotehtävissä olevia miehiä- varmaankin aika lailla kaltaisiasi. Yksi pyysi kerran minua rakastajattarekseen, koska ei halunnut murentaa kulissia ja seksi kuulemma oman kanssa ei kiinnostanut. Suhde ei edes ollut ollut kovin pitkä. (en tietenkään suostunut)Tällekin, kuten usealle muullekin tuntemalleni johtajalle työ on tärkein, sitten seksi ja lopuksi tulee perhe, joka juuri tuon seksin takia uskalletaan vaarantaa. Jos perhe olisi tärkein, sitä ei vaarantaisi millään ja sen luo haluaisi aina ensimmäisenä mennä.

        Sinä olet jo vaarantanut perhe-elämäsi. Kai ymmärrät sen, että kaikkea vain ei voi saada. Jos haluat menestyä uralla ja sinua nyt tyydyttävää naisseuraa, jää perhe kuviosta pois.

        Teidän tilannettahan ei kukaan tällä palstalla suoraan voi purkaa, sillä vaimosi on täysin tuntematon ajatuksineen. Voihan olla, että hänkin käy vieraissa ja näin te saatatte pystyäkin jatkamaan liittoanne yhteisymmärryksessä.

        Mutta onko perinteisellä kristillisellä avioliitolla enää mitään merkitystä?

        ...sotkeutuu hanke, ja jos hanke sotkeutuu, sotkeutuvat työntekijöideni urat. Eli menemättä sen tarkemmin siihen mitä teen, niin kyseessä on pieni tiimi, iso vastuu, ja onnistuminen riippuu erittäin paljon siitä miten minä työssäni suoriudun.

        Kommentissasi on selvä arvolataus: sinusta PITÄISI olla niin, että perhe on ykkösasia, ja sen perässä tulevat sitten muut. No, näin ei asia kaikilla ihmisillä ole, ei minullakaan. Työ on ollut minulle ensiarvoisen törkeää koko aikuisikäni, enkä puhu tässä ”urasta”, vaan itse tekemisestä, uuden luomisesta, vastuusta, merkityksestä. Koen tekeväni työssäni asioita, joilla on merkitystä itseni ohella yritykselle, Helsingille, Suomelle ja media-alalle (jolla työskentelen). Työni liittyy yhtenä linkkinä suurempaan verkostoon, josta välitän paljon. Voisi varmaan sanoa, että rakastan sitä. Teen työtä suurella intohimolla.

        Olen myös sitä mieltä, että jonkun täytyy. Jos kaikki vain ”kävisivät töissä”, ei tämä maa, eikä ihmiskunta, olisi sitä mitä se on. Asioita on tehtävä palolla, ja johtajien on oltava omalla esimerkillään niitä jotka pitävät liekkiä yllä.

        Tämä voi viedä luonnevikaan, tai kenties se on sitä alun perin – en tiedä. Moni johtaja, taiteilija, muotoilija, muusikko jonka tunnen ovat samanlaisia ihmisiä, tunnistan heissä sen palon jolla itse teen töitä. Kyse ei ole pelkästään valinnasta, kyse on myös pakosta. Olen kuitenkin lasten synnyttyä yrittänyt, ja onnistunutkin, organisoimaan elämääni niin että minulla on heille aikaa iltaisin ja viikonloppuisin aika hyvin. Mutta eivät elämäni prioriteetit ole kuitenkaan muuttuneet; työ on minulle todella tärkeää.

        Vaimostani… kristillinen liitto ei ole ollut meidän liittomme koko aikana. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta, mutta naimisissa vasta neljä, ja puhtaasti käytännöllisistä syistä (selkeämmät omaisuuden jako, lasten huolto ym. Asiat). Liittomme on ollut alun perin kahden uraihmisen liitto. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana meillä ei ollut puhettakaan lapsista tai muista perinteisen perheinstituution mukaisista asioista (talo, autot jne). Teimme molemmat omaa työtämme, joskus yhdessäkin, koska olemme rinnakkaisilla aloilla. Asia muutti lasten myötä, ja putosimme aika perinteisiin rooleihin. Urani lähti nopeaan nousuun, samalla kun vaimoni on ollut osan aikaa lasten kanssa kotona eikä ole voinut edetä samalla tavalla. Sovimme yhteisesti että minä voin käyttää tilaisuuden hyväkseni, mutta asia selvästi harmittaa häntä. Koen että hän on minulle kateellinen ja tuntee luopuneensa osasta elämäänsä minun ja lasten takia. Sanoipa hän kerran hankkineensa lapset vain siksi että minä halusin.

        Eli solmussamme on kysymys aika perustavanlaatuisista asioista, joista seksiongelmat ovat vain oire ja pintaa… halumme ovat aina olleet hieman erimittaiset, mutta näiden kehityskulkujen myötä asia kärjistyi.

        Voi olla, että lasten kasvettua vanhemmiksi emme kuitenkaan jäisi enää yhteen. Tiedän muuttuneeni itse kovemmaksi ihmiseksi viime vuosina, vastuun ja johtajuuden paineiden takia, enkä usko että vaimoni pitää kaikista puolista joista minusta on tullut esiin. Minä taas koen ettemme tue toisiamme sillä lailla kuin puolisoiden pitäisi, kumminkaan päin.

        Mutta olisiko selkeämpää että eroamme heti, jos asiat ovat umpikujassa? Sitä mietimme, ja sitä lähdemme nyt terapiaan selvittämään. En kuitenkaan ole valmis syöksymään eroon tällaisen sekoilun jälkeisissä tunnelmissa, nyt päättynyt sivusuhteeni vaikuttaisi arvosteluuni aivan liikaa.


      • ex-pettäjä
        ex-pettäjä kirjoitti:

        ...sotkeutuu hanke, ja jos hanke sotkeutuu, sotkeutuvat työntekijöideni urat. Eli menemättä sen tarkemmin siihen mitä teen, niin kyseessä on pieni tiimi, iso vastuu, ja onnistuminen riippuu erittäin paljon siitä miten minä työssäni suoriudun.

        Kommentissasi on selvä arvolataus: sinusta PITÄISI olla niin, että perhe on ykkösasia, ja sen perässä tulevat sitten muut. No, näin ei asia kaikilla ihmisillä ole, ei minullakaan. Työ on ollut minulle ensiarvoisen törkeää koko aikuisikäni, enkä puhu tässä ”urasta”, vaan itse tekemisestä, uuden luomisesta, vastuusta, merkityksestä. Koen tekeväni työssäni asioita, joilla on merkitystä itseni ohella yritykselle, Helsingille, Suomelle ja media-alalle (jolla työskentelen). Työni liittyy yhtenä linkkinä suurempaan verkostoon, josta välitän paljon. Voisi varmaan sanoa, että rakastan sitä. Teen työtä suurella intohimolla.

        Olen myös sitä mieltä, että jonkun täytyy. Jos kaikki vain ”kävisivät töissä”, ei tämä maa, eikä ihmiskunta, olisi sitä mitä se on. Asioita on tehtävä palolla, ja johtajien on oltava omalla esimerkillään niitä jotka pitävät liekkiä yllä.

        Tämä voi viedä luonnevikaan, tai kenties se on sitä alun perin – en tiedä. Moni johtaja, taiteilija, muotoilija, muusikko jonka tunnen ovat samanlaisia ihmisiä, tunnistan heissä sen palon jolla itse teen töitä. Kyse ei ole pelkästään valinnasta, kyse on myös pakosta. Olen kuitenkin lasten synnyttyä yrittänyt, ja onnistunutkin, organisoimaan elämääni niin että minulla on heille aikaa iltaisin ja viikonloppuisin aika hyvin. Mutta eivät elämäni prioriteetit ole kuitenkaan muuttuneet; työ on minulle todella tärkeää.

        Vaimostani… kristillinen liitto ei ole ollut meidän liittomme koko aikana. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta, mutta naimisissa vasta neljä, ja puhtaasti käytännöllisistä syistä (selkeämmät omaisuuden jako, lasten huolto ym. Asiat). Liittomme on ollut alun perin kahden uraihmisen liitto. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana meillä ei ollut puhettakaan lapsista tai muista perinteisen perheinstituution mukaisista asioista (talo, autot jne). Teimme molemmat omaa työtämme, joskus yhdessäkin, koska olemme rinnakkaisilla aloilla. Asia muutti lasten myötä, ja putosimme aika perinteisiin rooleihin. Urani lähti nopeaan nousuun, samalla kun vaimoni on ollut osan aikaa lasten kanssa kotona eikä ole voinut edetä samalla tavalla. Sovimme yhteisesti että minä voin käyttää tilaisuuden hyväkseni, mutta asia selvästi harmittaa häntä. Koen että hän on minulle kateellinen ja tuntee luopuneensa osasta elämäänsä minun ja lasten takia. Sanoipa hän kerran hankkineensa lapset vain siksi että minä halusin.

        Eli solmussamme on kysymys aika perustavanlaatuisista asioista, joista seksiongelmat ovat vain oire ja pintaa… halumme ovat aina olleet hieman erimittaiset, mutta näiden kehityskulkujen myötä asia kärjistyi.

        Voi olla, että lasten kasvettua vanhemmiksi emme kuitenkaan jäisi enää yhteen. Tiedän muuttuneeni itse kovemmaksi ihmiseksi viime vuosina, vastuun ja johtajuuden paineiden takia, enkä usko että vaimoni pitää kaikista puolista joista minusta on tullut esiin. Minä taas koen ettemme tue toisiamme sillä lailla kuin puolisoiden pitäisi, kumminkaan päin.

        Mutta olisiko selkeämpää että eroamme heti, jos asiat ovat umpikujassa? Sitä mietimme, ja sitä lähdemme nyt terapiaan selvittämään. En kuitenkaan ole valmis syöksymään eroon tällaisen sekoilun jälkeisissä tunnelmissa, nyt päättynyt sivusuhteeni vaikuttaisi arvosteluuni aivan liikaa.

        ...vallan hupaisa sellainen, "työ on ollut törkeää". Piti tietty olla tärkeää. Heh.


      • edellinen
        ex-pettäjä kirjoitti:

        ...sotkeutuu hanke, ja jos hanke sotkeutuu, sotkeutuvat työntekijöideni urat. Eli menemättä sen tarkemmin siihen mitä teen, niin kyseessä on pieni tiimi, iso vastuu, ja onnistuminen riippuu erittäin paljon siitä miten minä työssäni suoriudun.

        Kommentissasi on selvä arvolataus: sinusta PITÄISI olla niin, että perhe on ykkösasia, ja sen perässä tulevat sitten muut. No, näin ei asia kaikilla ihmisillä ole, ei minullakaan. Työ on ollut minulle ensiarvoisen törkeää koko aikuisikäni, enkä puhu tässä ”urasta”, vaan itse tekemisestä, uuden luomisesta, vastuusta, merkityksestä. Koen tekeväni työssäni asioita, joilla on merkitystä itseni ohella yritykselle, Helsingille, Suomelle ja media-alalle (jolla työskentelen). Työni liittyy yhtenä linkkinä suurempaan verkostoon, josta välitän paljon. Voisi varmaan sanoa, että rakastan sitä. Teen työtä suurella intohimolla.

        Olen myös sitä mieltä, että jonkun täytyy. Jos kaikki vain ”kävisivät töissä”, ei tämä maa, eikä ihmiskunta, olisi sitä mitä se on. Asioita on tehtävä palolla, ja johtajien on oltava omalla esimerkillään niitä jotka pitävät liekkiä yllä.

        Tämä voi viedä luonnevikaan, tai kenties se on sitä alun perin – en tiedä. Moni johtaja, taiteilija, muotoilija, muusikko jonka tunnen ovat samanlaisia ihmisiä, tunnistan heissä sen palon jolla itse teen töitä. Kyse ei ole pelkästään valinnasta, kyse on myös pakosta. Olen kuitenkin lasten synnyttyä yrittänyt, ja onnistunutkin, organisoimaan elämääni niin että minulla on heille aikaa iltaisin ja viikonloppuisin aika hyvin. Mutta eivät elämäni prioriteetit ole kuitenkaan muuttuneet; työ on minulle todella tärkeää.

        Vaimostani… kristillinen liitto ei ole ollut meidän liittomme koko aikana. Olemme olleet yhdessä lähes 25 vuotta, mutta naimisissa vasta neljä, ja puhtaasti käytännöllisistä syistä (selkeämmät omaisuuden jako, lasten huolto ym. Asiat). Liittomme on ollut alun perin kahden uraihmisen liitto. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana meillä ei ollut puhettakaan lapsista tai muista perinteisen perheinstituution mukaisista asioista (talo, autot jne). Teimme molemmat omaa työtämme, joskus yhdessäkin, koska olemme rinnakkaisilla aloilla. Asia muutti lasten myötä, ja putosimme aika perinteisiin rooleihin. Urani lähti nopeaan nousuun, samalla kun vaimoni on ollut osan aikaa lasten kanssa kotona eikä ole voinut edetä samalla tavalla. Sovimme yhteisesti että minä voin käyttää tilaisuuden hyväkseni, mutta asia selvästi harmittaa häntä. Koen että hän on minulle kateellinen ja tuntee luopuneensa osasta elämäänsä minun ja lasten takia. Sanoipa hän kerran hankkineensa lapset vain siksi että minä halusin.

        Eli solmussamme on kysymys aika perustavanlaatuisista asioista, joista seksiongelmat ovat vain oire ja pintaa… halumme ovat aina olleet hieman erimittaiset, mutta näiden kehityskulkujen myötä asia kärjistyi.

        Voi olla, että lasten kasvettua vanhemmiksi emme kuitenkaan jäisi enää yhteen. Tiedän muuttuneeni itse kovemmaksi ihmiseksi viime vuosina, vastuun ja johtajuuden paineiden takia, enkä usko että vaimoni pitää kaikista puolista joista minusta on tullut esiin. Minä taas koen ettemme tue toisiamme sillä lailla kuin puolisoiden pitäisi, kumminkaan päin.

        Mutta olisiko selkeämpää että eroamme heti, jos asiat ovat umpikujassa? Sitä mietimme, ja sitä lähdemme nyt terapiaan selvittämään. En kuitenkaan ole valmis syöksymään eroon tällaisen sekoilun jälkeisissä tunnelmissa, nyt päättynyt sivusuhteeni vaikuttaisi arvosteluuni aivan liikaa.

        Niin. Asiathan ovat tosiaan siten, että kaikille eivät samat asiat ole arvoasteikossa samoin.

        On totta mitä puhut työstä ja siitä, miten toisten pitää kantaa vastuutaan vahvemmin. Luonne-eroja meissä on, eikä kukaan voikaan muutta toista kaltaisekseen, eikä pidäkään.

        Teidän liittoa miettiessäni ei mielestäni kylläkään vika osu yhteen osoitteeseen. Kaksi ehkä liian samanlaista ja niin paljon jo tapahtunutta, mitä ei varmaankaan enää voi egnoorata jatkaessanne. Tarkoitan ,että jos teillä olisi vahva tunteiden palo edelleen riitojenkin alla, tämä ns. rakkaus voisi kantaa teidän vaikka kuinka suurten vuorten yli. Mutta ikävä kyllä sitä rakkautta ei varmaankaan ole, kuten itsekin näet. Sinä sait kokea rakastumista toiseen naiseen ja se lienee kohdallasi vähintäänkin luonnollista. On selvää, että ellei liitto tarjoa oikeaa rakkautta, jossain vaiheessa sitä saa maistaa ja sen jälkeen on ehkä vielä vaikeampaa tyytyä siihen, mitä nyt on.

        Sinä tunnet eri tavoin kuin minä. Minä olekin tällainen extraempaattinen ja todella vahvasti tunteva. Nyt kun yritän ajatella paletin siten päin, että olisin itse tilanteessasi voisin nähdä sen, miten asiat vain ovat menneet tiettyyn suuntaan. Minulle naisena perhe on tärkein, terveys taitaa mennä kuitenkin senkin edelle. Mutta työ on myös todella tärkeä. Mielestäni työhulluus, jos nyt noin voi sanoa, ei sulje rakkausliittoa pois paletista.

        Arvelen teidän kohdallanne, että teille olisi parempi elää itsenäisenä ja sinulle toivon sitä rakkautta, jota ihan oikeasti voi pitkissäkin liitoissa olla. Uskon, että se vain lisää virtaasi työn saralla (jos enää mahdollista)ja uskon, että sinullekin voi tulla päivä ,jolloin et tarvitse kuin yhden naisen. Tätä toivonkin sinulle. Niin kauan kuin jatkatte tätä liittoanne, olette enemmän tai vähemmän onnettomia. Minä olen kerran eronnut enkä ole sitä ratkaisua päivääkään katunut, vaikka sitä kaksi vuotta hartaasti mietin, oli terapiat sun muut. Terapiaan menin oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tietää tehneeni kaikkeni. Mutta liekkiä ei ollut- olimme myös hyvin nuorina aloittaneet liittomme. Seksiä oli harvoin eikä se oman kanssa kiinnostanut yhtään. Nyt elän uutta liittoa, joka ei tietenkään ilmaiseksi ole sekään tullut, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Se rakkaus ja tuki, jota toiselta aidosti saa kun elämä antaa vastatuulta on upeaa. Mehän kuitenkin vanhenemme ja kukaan ei voi sanoa, koska jokin sairaus puhkeaa etc. Mielestäni seksi, vaikkaikin joskus ylikorostettua onkin, on kuitenkin tärkeä mittari kahdenväliselle rakkaudelle. Teillä sitä on todellakin siinä määrin, että se ei riitä- kuten olen jo aiemmin sanonut.

        Olen teitä pohtiessani ajatellut, että ehkä teillä on molemmilla hiukan ylpeys. Mutta ellei edes toinen liiton osapuoli halua puhua (pitää suhdetta ajan tasalla) ja selvittää ja pakottaa toistakin siihen, kertyy lumipallo jo sen verran suureksi, että sitä usein on vaikea enää purkaa. On jo liian paljon vettä uppoavassa laivassa.

        Olet eittämättä vastuuntuntoinen ja hoidat lapsesi myös hyvin. Mielestäni vaimosi on suotta katkera osuudestaan/tinkimisestään. Näen asian siten, että me naiset SAAMME hoitaa lapsia. Luulen, että sinä voit vielä onnistua liitossakin hyvin, mutta et ehkä vaimosi kanssa. Häntä sen enempiä arvostelematta, sillä eihän hänkään taas luonteelleen mitään voi.

        Parisuhteet lopetetaan usein liian helposti, mutta toisissa tapauksissa taas en näe mitään järkeä, että liittoa jatketaan. Me emme aina voi tietää miten muutumme- joskus liian samanlaisiksi, vaikka naisessa ja miehessä tulisi mielestäni säilyä naisen ja miehen erojakin.


      • lisäisin, että
        edellinen kirjoitti:

        Niin. Asiathan ovat tosiaan siten, että kaikille eivät samat asiat ole arvoasteikossa samoin.

        On totta mitä puhut työstä ja siitä, miten toisten pitää kantaa vastuutaan vahvemmin. Luonne-eroja meissä on, eikä kukaan voikaan muutta toista kaltaisekseen, eikä pidäkään.

        Teidän liittoa miettiessäni ei mielestäni kylläkään vika osu yhteen osoitteeseen. Kaksi ehkä liian samanlaista ja niin paljon jo tapahtunutta, mitä ei varmaankaan enää voi egnoorata jatkaessanne. Tarkoitan ,että jos teillä olisi vahva tunteiden palo edelleen riitojenkin alla, tämä ns. rakkaus voisi kantaa teidän vaikka kuinka suurten vuorten yli. Mutta ikävä kyllä sitä rakkautta ei varmaankaan ole, kuten itsekin näet. Sinä sait kokea rakastumista toiseen naiseen ja se lienee kohdallasi vähintäänkin luonnollista. On selvää, että ellei liitto tarjoa oikeaa rakkautta, jossain vaiheessa sitä saa maistaa ja sen jälkeen on ehkä vielä vaikeampaa tyytyä siihen, mitä nyt on.

        Sinä tunnet eri tavoin kuin minä. Minä olekin tällainen extraempaattinen ja todella vahvasti tunteva. Nyt kun yritän ajatella paletin siten päin, että olisin itse tilanteessasi voisin nähdä sen, miten asiat vain ovat menneet tiettyyn suuntaan. Minulle naisena perhe on tärkein, terveys taitaa mennä kuitenkin senkin edelle. Mutta työ on myös todella tärkeä. Mielestäni työhulluus, jos nyt noin voi sanoa, ei sulje rakkausliittoa pois paletista.

        Arvelen teidän kohdallanne, että teille olisi parempi elää itsenäisenä ja sinulle toivon sitä rakkautta, jota ihan oikeasti voi pitkissäkin liitoissa olla. Uskon, että se vain lisää virtaasi työn saralla (jos enää mahdollista)ja uskon, että sinullekin voi tulla päivä ,jolloin et tarvitse kuin yhden naisen. Tätä toivonkin sinulle. Niin kauan kuin jatkatte tätä liittoanne, olette enemmän tai vähemmän onnettomia. Minä olen kerran eronnut enkä ole sitä ratkaisua päivääkään katunut, vaikka sitä kaksi vuotta hartaasti mietin, oli terapiat sun muut. Terapiaan menin oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tietää tehneeni kaikkeni. Mutta liekkiä ei ollut- olimme myös hyvin nuorina aloittaneet liittomme. Seksiä oli harvoin eikä se oman kanssa kiinnostanut yhtään. Nyt elän uutta liittoa, joka ei tietenkään ilmaiseksi ole sekään tullut, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Se rakkaus ja tuki, jota toiselta aidosti saa kun elämä antaa vastatuulta on upeaa. Mehän kuitenkin vanhenemme ja kukaan ei voi sanoa, koska jokin sairaus puhkeaa etc. Mielestäni seksi, vaikkaikin joskus ylikorostettua onkin, on kuitenkin tärkeä mittari kahdenväliselle rakkaudelle. Teillä sitä on todellakin siinä määrin, että se ei riitä- kuten olen jo aiemmin sanonut.

        Olen teitä pohtiessani ajatellut, että ehkä teillä on molemmilla hiukan ylpeys. Mutta ellei edes toinen liiton osapuoli halua puhua (pitää suhdetta ajan tasalla) ja selvittää ja pakottaa toistakin siihen, kertyy lumipallo jo sen verran suureksi, että sitä usein on vaikea enää purkaa. On jo liian paljon vettä uppoavassa laivassa.

        Olet eittämättä vastuuntuntoinen ja hoidat lapsesi myös hyvin. Mielestäni vaimosi on suotta katkera osuudestaan/tinkimisestään. Näen asian siten, että me naiset SAAMME hoitaa lapsia. Luulen, että sinä voit vielä onnistua liitossakin hyvin, mutta et ehkä vaimosi kanssa. Häntä sen enempiä arvostelematta, sillä eihän hänkään taas luonteelleen mitään voi.

        Parisuhteet lopetetaan usein liian helposti, mutta toisissa tapauksissa taas en näe mitään järkeä, että liittoa jatketaan. Me emme aina voi tietää miten muutumme- joskus liian samanlaisiksi, vaikka naisessa ja miehessä tulisi mielestäni säilyä naisen ja miehen erojakin.

        mitä nopeammin vaimosi pääsee eroon sinusta sitä paremman elämän hän saa. Ajatteles kuinka olet elänyt kuin suuri pikkulapsi seksipelleilyinesi sun muine ja sitten suuren johtajan rintaäänellä niistä kommentoit. Olet sitten vaikka tasavallanpresidentti ihan tavallinen ihminen olet. Eipä taida olla tyhjää puhetta että yritysjohtajissa on paljon narsisteja, josta heille tietyssämäärin on hyötyäkin ,siis narsismista.

        Siis anna vaimolle onnellinen elämä eroa !!!!


      • ex?-pettäjä
        edellinen kirjoitti:

        Niin. Asiathan ovat tosiaan siten, että kaikille eivät samat asiat ole arvoasteikossa samoin.

        On totta mitä puhut työstä ja siitä, miten toisten pitää kantaa vastuutaan vahvemmin. Luonne-eroja meissä on, eikä kukaan voikaan muutta toista kaltaisekseen, eikä pidäkään.

        Teidän liittoa miettiessäni ei mielestäni kylläkään vika osu yhteen osoitteeseen. Kaksi ehkä liian samanlaista ja niin paljon jo tapahtunutta, mitä ei varmaankaan enää voi egnoorata jatkaessanne. Tarkoitan ,että jos teillä olisi vahva tunteiden palo edelleen riitojenkin alla, tämä ns. rakkaus voisi kantaa teidän vaikka kuinka suurten vuorten yli. Mutta ikävä kyllä sitä rakkautta ei varmaankaan ole, kuten itsekin näet. Sinä sait kokea rakastumista toiseen naiseen ja se lienee kohdallasi vähintäänkin luonnollista. On selvää, että ellei liitto tarjoa oikeaa rakkautta, jossain vaiheessa sitä saa maistaa ja sen jälkeen on ehkä vielä vaikeampaa tyytyä siihen, mitä nyt on.

        Sinä tunnet eri tavoin kuin minä. Minä olekin tällainen extraempaattinen ja todella vahvasti tunteva. Nyt kun yritän ajatella paletin siten päin, että olisin itse tilanteessasi voisin nähdä sen, miten asiat vain ovat menneet tiettyyn suuntaan. Minulle naisena perhe on tärkein, terveys taitaa mennä kuitenkin senkin edelle. Mutta työ on myös todella tärkeä. Mielestäni työhulluus, jos nyt noin voi sanoa, ei sulje rakkausliittoa pois paletista.

        Arvelen teidän kohdallanne, että teille olisi parempi elää itsenäisenä ja sinulle toivon sitä rakkautta, jota ihan oikeasti voi pitkissäkin liitoissa olla. Uskon, että se vain lisää virtaasi työn saralla (jos enää mahdollista)ja uskon, että sinullekin voi tulla päivä ,jolloin et tarvitse kuin yhden naisen. Tätä toivonkin sinulle. Niin kauan kuin jatkatte tätä liittoanne, olette enemmän tai vähemmän onnettomia. Minä olen kerran eronnut enkä ole sitä ratkaisua päivääkään katunut, vaikka sitä kaksi vuotta hartaasti mietin, oli terapiat sun muut. Terapiaan menin oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tietää tehneeni kaikkeni. Mutta liekkiä ei ollut- olimme myös hyvin nuorina aloittaneet liittomme. Seksiä oli harvoin eikä se oman kanssa kiinnostanut yhtään. Nyt elän uutta liittoa, joka ei tietenkään ilmaiseksi ole sekään tullut, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Se rakkaus ja tuki, jota toiselta aidosti saa kun elämä antaa vastatuulta on upeaa. Mehän kuitenkin vanhenemme ja kukaan ei voi sanoa, koska jokin sairaus puhkeaa etc. Mielestäni seksi, vaikkaikin joskus ylikorostettua onkin, on kuitenkin tärkeä mittari kahdenväliselle rakkaudelle. Teillä sitä on todellakin siinä määrin, että se ei riitä- kuten olen jo aiemmin sanonut.

        Olen teitä pohtiessani ajatellut, että ehkä teillä on molemmilla hiukan ylpeys. Mutta ellei edes toinen liiton osapuoli halua puhua (pitää suhdetta ajan tasalla) ja selvittää ja pakottaa toistakin siihen, kertyy lumipallo jo sen verran suureksi, että sitä usein on vaikea enää purkaa. On jo liian paljon vettä uppoavassa laivassa.

        Olet eittämättä vastuuntuntoinen ja hoidat lapsesi myös hyvin. Mielestäni vaimosi on suotta katkera osuudestaan/tinkimisestään. Näen asian siten, että me naiset SAAMME hoitaa lapsia. Luulen, että sinä voit vielä onnistua liitossakin hyvin, mutta et ehkä vaimosi kanssa. Häntä sen enempiä arvostelematta, sillä eihän hänkään taas luonteelleen mitään voi.

        Parisuhteet lopetetaan usein liian helposti, mutta toisissa tapauksissa taas en näe mitään järkeä, että liittoa jatketaan. Me emme aina voi tietää miten muutumme- joskus liian samanlaisiksi, vaikka naisessa ja miehessä tulisi mielestäni säilyä naisen ja miehen erojakin.

        Ymmärrän hyvin sen että aikoinasi kävit läpi terapiat ym. Minustakin tuntuu, että jotta vältyn loputtomalta epäilyltä ratkaisunjen oikeellisuudesta - puoleen tai toiseen - on ensin yritettävä tosissaan. Tavallaan sama juttu kuin töissä, asiat pitää tehdä täysillä.

        Kiitos tuosta "kahden kauppa" -kommentista... tämä palsta on olltu tosi hyvää pään tuuletusta, mutta kyllä useat kommentit ovat topdella yksioikoisesti toista osapuolta (pettävää) syyllistäviä. Liitto ajautuu jonnekin, ja molemmat sitä sinne suuntaan vievät.

        Luulen että ylpeys -kommenttisi osuu erittäin hyvin kohdalleen. Olemme molemmat aika huonoja avaamaan sisintämme, edes toiselle. Minä olen meistä se joka edes yrittää puhua; vaimoni ei selvittäisi asioita lainkaan, jos se jäisi hänestä kiinni. Siihenkin olen alkanut rasittua, kun aina ongelmatilanteessa aloite on minulla.

        En kuitenkaan aio mennä terapiaan pessimistisenä. Nyt on vaikeaa, mutta meillä on ollut vaikeaa aiemminkin ,ja silloin olemme toisemme taas löytäneet.

        AIka näyttää kuinka nyt käy.


      • edellinen
        lisäisin, että kirjoitti:

        mitä nopeammin vaimosi pääsee eroon sinusta sitä paremman elämän hän saa. Ajatteles kuinka olet elänyt kuin suuri pikkulapsi seksipelleilyinesi sun muine ja sitten suuren johtajan rintaäänellä niistä kommentoit. Olet sitten vaikka tasavallanpresidentti ihan tavallinen ihminen olet. Eipä taida olla tyhjää puhetta että yritysjohtajissa on paljon narsisteja, josta heille tietyssämäärin on hyötyäkin ,siis narsismista.

        Siis anna vaimolle onnellinen elämä eroa !!!!

        omalla nimimerkilläsi äläkä anna ymmärtää, että edellinen (eli minä) lisäsin jotain OMAAN kirjoitkseeni.

        Sinun kirjoitushan ei ollut LISÄÄ minun tekstiini, vaan aivan erilainen, ap-kirjoittajaa tuomitseva yksioikoinen näkemys. Piste.


      • edellinen
        ex?-pettäjä kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin sen että aikoinasi kävit läpi terapiat ym. Minustakin tuntuu, että jotta vältyn loputtomalta epäilyltä ratkaisunjen oikeellisuudesta - puoleen tai toiseen - on ensin yritettävä tosissaan. Tavallaan sama juttu kuin töissä, asiat pitää tehdä täysillä.

        Kiitos tuosta "kahden kauppa" -kommentista... tämä palsta on olltu tosi hyvää pään tuuletusta, mutta kyllä useat kommentit ovat topdella yksioikoisesti toista osapuolta (pettävää) syyllistäviä. Liitto ajautuu jonnekin, ja molemmat sitä sinne suuntaan vievät.

        Luulen että ylpeys -kommenttisi osuu erittäin hyvin kohdalleen. Olemme molemmat aika huonoja avaamaan sisintämme, edes toiselle. Minä olen meistä se joka edes yrittää puhua; vaimoni ei selvittäisi asioita lainkaan, jos se jäisi hänestä kiinni. Siihenkin olen alkanut rasittua, kun aina ongelmatilanteessa aloite on minulla.

        En kuitenkaan aio mennä terapiaan pessimistisenä. Nyt on vaikeaa, mutta meillä on ollut vaikeaa aiemminkin ,ja silloin olemme toisemme taas löytäneet.

        AIka näyttää kuinka nyt käy.

        kyllähän sitä pitää yrittää, että ainakin tietää yrittäneensä:) Voihan olla, että terapeutti saa teille suhteeseenne jonkun uuden ulottuvuuden. Ei siis heitetä kirvestä kaivoon.

        Mutta omalta osaltani toivotan Sinulle hyvää tulevaisuutta! Toivon, että saat kokea rakkautta ja lämpöä, intohimoa ja seesteisyyttäkin. Sinä et yksin olen liittoanne luonut, etkä yksin myöskään ole siitä vastuussa. Kun meillä oli kriisi (siis tässä hyvässä liitossa), menimme MOLEMMAT peilin eteen ja näin saimme solmun auki ja suhteemme parani ja sai uutta eloa. Itsestään kun ei mikään suhde pidemmän päälle toimi, vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat.

        Sinä olet osoittanut inhimillisyyttä ja oikeasti itsen tutkiskelua rehdisti ja se on paljon se. Moni mies ei siihen ryhdy, joten hattua nostaa täällä yksi elämän karikoissa puikkelehtiva nainen.

        Kun valotit juttuasi enemmän, kävikin tosiaan ilmi, että sinä lopulta oletkin se vähemmän syyllinen osapuoli, jos nyt näin asian saan ilmaista. Me naisetkin saatamme olla hankalia, emmekä ymmärrä, että ihan kaikessa ei sitä ns. tasa-arvokaan voi täydellisesti toteuttaa.


      • ex?-pettäjä
        edellinen kirjoitti:

        kyllähän sitä pitää yrittää, että ainakin tietää yrittäneensä:) Voihan olla, että terapeutti saa teille suhteeseenne jonkun uuden ulottuvuuden. Ei siis heitetä kirvestä kaivoon.

        Mutta omalta osaltani toivotan Sinulle hyvää tulevaisuutta! Toivon, että saat kokea rakkautta ja lämpöä, intohimoa ja seesteisyyttäkin. Sinä et yksin olen liittoanne luonut, etkä yksin myöskään ole siitä vastuussa. Kun meillä oli kriisi (siis tässä hyvässä liitossa), menimme MOLEMMAT peilin eteen ja näin saimme solmun auki ja suhteemme parani ja sai uutta eloa. Itsestään kun ei mikään suhde pidemmän päälle toimi, vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat.

        Sinä olet osoittanut inhimillisyyttä ja oikeasti itsen tutkiskelua rehdisti ja se on paljon se. Moni mies ei siihen ryhdy, joten hattua nostaa täällä yksi elämän karikoissa puikkelehtiva nainen.

        Kun valotit juttuasi enemmän, kävikin tosiaan ilmi, että sinä lopulta oletkin se vähemmän syyllinen osapuoli, jos nyt näin asian saan ilmaista. Me naisetkin saatamme olla hankalia, emmekä ymmärrä, että ihan kaikessa ei sitä ns. tasa-arvokaan voi täydellisesti toteuttaa.

        ..syyllistä tässä, vaikka tietysti tuntuu ihan mukavalta että jotkut täällä sentään lukevat näitä posteja sen verran ajatuksella että eivät antaudu tuohon yliyksinkertaiseen "paska jätkä mikä paska" -meininkiin.

        Parinkymmenen vuodne taipaleella olemme mokailleet kumpikin. Luulen että ilman tätä sekoiluani ja rakastumista toiseen naiseen olisimme jatkaneet haaleassa liitossa suht´ tyytyväisinä ties kuinka kauan, koska muut asiat - työ, lapset, maalliset puitteet - ovat kohdallaan. Ja vaimossani on niin paljon uraihmistä myös, että nyt kun tenavat ovat kouluiässä hän on aika lujaa satsaamassa taas työhön.

        Mutta tämän rakastumiseni kautta heräsin siihen miten falskia on liitto, jossa peitellään näinkin isoa asiaa kuin sukupuolielämän toimimttomuutta, ja tulin myös allergiseksi valehtelemiselle, jota suhteen peittely tietysti tarkoitti. Inhottaa ajatellakin. Enkä tosiaan usko että kaikki stoorit menivät läpi, vaimoni on fiksu nainen.

        En sano ettei "tästä pääse kuin ylöspäin"... sitten se vasta haipakka alkaa jo seroamme. Mutta jonnekin suuntaan on liikuttava.

        kiitokset kommenteista kaikille, ainakin tämä on pakottanut ajattelemaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe