Ihmettelen suuresti, että mikä ihme miesten päähän paukahtaa, kun kolmekymmentä tulee mittariin.
Meillä käytiin viikonloppuna keskustelu, joka tuli täytenä yllätyksenä. Mies kertoi, että nyt sitten pukkaa vauvakuumetta ja lapsia pitäisi saada. Yhdessä ollaan oltu muutama vuosi ja tähän ikään (itsekin kohta kolmissakymmenissä) tiedän, että jos lapsia haluan niin hänen kanssaan ja ylipäätään hänen kanssaan haluan elämäni jakaa. Mutta kaikesta sain sellaisen käsityksen, että nyt on äkkiä tullut paniikki siitä, että pian hän on liian vanha ja viimeistään ensi jouluna pitäisi olla iloinen odotus päivän teemana.
Itse en edes osaa vielä sanoa, että mitä mieltä olen koko asiasta. Mies - olkoonkin, että on niin fiksu ja kunnollinen kuin vain voi olla, ei tunnu tajuavan, että kyse on vähän muustakin kuin suvunjatkamisesta. Tai no - siitä pohjimmiltaan, mutta lapsen hankinta muuttaa koko paletin. Ja ennen kaikkea se muuttaisi sen minulta. Vaikka tiedän, että meille sitä äiti-istuu-kotona-ja-hoitelee-perhettä -asetelmaa ei tulisikaan ja molemmat ottaisivat oman vastuunsa, niin kuitenkin nainen on aina enemmän 'kiinni' koko hommassa.
Ja mikäs siinä, jos olisinkin, mutta en VIELÄ. Ihan vielä en ole liian vanha lapsentekopuuhiin ja ajattelin kyllä käyttää tämän ajan ihan vaan omaksi ilokseni. Tai meidän iloksemme.
Mutta ihan niin ei ajatuskuvio menekään miehen päässä. Ja nyt on sitten tämän asian tiimoilta melkoinen suhdelukko päällä. Yritin kysyä, että mitäköhän mahtaisi tulla esimerkiksi ensikesän suunnitelmista, jos minä laahustaisin mukana vatsa pystyssä. Buukattuna on parit perusfestarit ja jazzreissut. Ulkomaanmatkoja tulossa on kaikkiaan kolme.
Ei niitä kuulemma tarvitse miettiä. (Täh? Vai ei tarvitse..??!!) Kun sitten tehdään erilaisia asioita, kun on lapsia. (Juu, tee sinä. Ei vaan valitettavasti sovi mulle.)
Voivoi. Enpä tiedä mitä tässä teen. Aina ja kaikesta ollaan keskusteltu ja suhteen pohjalla on ollut ennen kaikkea henkinen yhteys, jollaista minä tai kumpikaan ei olla ennen koettu. Ja nyt yhtäkkiä (ja vielä parissa päivässä) tälläisesta jutusta saatiin suhteeseemme aihe, josta ilmeisesti ei voida keskustella ilman mökötystä ja loukkaantumisia. Järkipuhe ei auta ja kompromissikin lienee poissuljettu. Mies taantui vaatimuksineen uhmaikäisen tasolle. Mikä h*lkkari teitä vaivaa...??
Mies tahtoo lapsia..
13
1192
Vastaukset
- Minä taas olisin
halunnut rauhallisen elämän, hyvän miehen ja neljä lasta, mutta olosuhteet muuttuivat sen verran että nyt minulla on yksi lapsi johon en halua enkä kykene olemaan yhteydessä ja senpä takia en voi enkä halua koskaan hankkia yhtä ainutta lasta lisää miehen kanssa, joka oikeasti rakastaisi minua, koska en suostu pettämään ensimmäistä lastani. Enkä anna hänelle tunnetta että vika olisi hänessä tai että toinen lapsi olisi minulle rakkaampi kuin hän, johon en voi olla yhteydessä. Että se niistä unelmista sitten.
- mielipide.
Aina NE valittaa, joilla asiat on kuitenkin KUNNOSSA ja puoliso on ihan "normaali"!
- saa vaikutuksen ....
ette ole vielä kypsä äidiksi. Tarkoitan kypsä siinä mielessä että sanavalinnat ovat joktenkin "rumat".
Kuten "vatsa pystyssä", "kuitenkin nainen on aina enemmän 'kiinni' koko hommassa"; kun nainen tosiaan on kiinni enemmän. Raskaus, imetys ja yleensäkin antautuu hommalle täysillä. Anteeksi miehet-en halua teidän osallistumistanne mollata.
Parit festarit ja ulkomaanmatkat menee vaikka olis raskaanakin.
Toisaalta mihin ikään menessä raskaaksi, milloin edes voi olettaa että raskaaksi "vaan tullaan". Nykyisin se ei kaikille ole "sormien napsautus".
Teillä menee nyt jokseenkin eri tahtiin noi tulavaisuuden suunnitelmat. Kannattaskohan keskustella oikeen hartaasti asiasta ?- alkup.
..juuri on kyse. Että olisi kovin mukava keskustella koko asiasta perinpohjaisesti, mutta juuri tästä asiasta se ei nyt äkkiä onnistukaaan. Että minä yritin kysyä miehiltä, että mikä h*lvetti siinä on, että tämä juttu pamahtaa päähän aivan puskista ja kaikki järki tuntuu katoavan sillä sekunnilla.
Ja olet oikeassa - sana valintani olivat tavallaan 'rumat' enkä tosiaan ole kypsä äidiksi. Olen varsin tietoinen myös siitä, että lapsia 'saadaan' eikä noin vain 'hankita'. Ja olen siltä osalta myös sitä mieltä, että on väärin alkaa väkisin yrittämään lasta siksi, että jos sitä ei sitten myöhemmin enää saa. Jos ei saa, niin ei saa - se lienee suurempien voimien käsissä suodaanko lapsia vai ei.
Ja parit festarit EIVÄT noin vain mene raskaana. Omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta lähipiirissä kylläkin. Mukana ovat olleet ja kesäkuumalla nautinto on festareista kaukana. En tiedä mikä on muiden käsitys hauskanpidosta, mutta jos voin valita, että lähdenkö nurmikolle läkähtymään ja miettimään, että miten pysyn tajuissani pyörtymättä samalla kun muut popsivat mansikoita ja skumppaa, niin pysyn mieluiten kotona. Enkä edes halua kuvitella, että miltä tuntuisi kahdentoista tunnin lentomatka raskaana olevalta.
Lapsen syntymän jälkeen ei sitten oltaisikaan muuta kuin kotona. (Isojen järjestelyjen jälkeen lähteäkin toki jonnekin voisi. Mutta nykyiseen elämäntyyliimme tulisi täyskäännös.)
Joka tapauksessa. Minä en halua asiainlaitaa muuttaa - olen onnellinen toistaiseksi näin enkä haluaisi mitään muuttaa. Minulla on työ, ystävät, elämässä vauhtia ja ihana mies. Niin. Mieskin ainakin toistaiseksi.
Jos ei tähän jotakin tolkkua tule, niin voi olla, että täytyy tehdä jotakin järjestelyjä. Odottelen, että josko se järki-kulta miehen päähän palaa enkä nyt ainakaan mitään hätiköityä tee. Onhan kyse joka tapauksessa isoista asioista, joista pitää tosiaan keskustella.
Mutta se ei tosiaan onnistu, jos muuten niin älykäs, fiksu ja filmaattinen (eli unelmieni mies) muuttuu kiukuttelevaksi tenavaksi, joka nyt vain on kehittänyt pakottavan tarpeen jatkaa sukua siinä pelossa, että kuolee pois ennen 33 ikävuotta. Tai jotain siihen suuntaan.
- petri...
Mikä h*lkkari sitä vaivaa...??
- alkup.
Usein se taitaa olla niin päin, että naiset saavat asiasta kriisin ja ahdistuksen, kun ikää alkaa olla kolmenkymmenen hujakoilla.
En ole lainkaan sitä mieltä, ettenkö lapsia jonain päivänä haluaisi. Uskon myös, että jos lapsen saan, niin olen valmis tekemään kaikkeni lapsen eteen eikä festareiden ja muiden kissanristäisten väliin jääminen tunnu lainkaan uhraukselta. Päin vastoin.
Mutta EI VIELÄ...!!
- hone-y
varmaan olla huolissaan, että aikuinen ihminen joka käyttäytyy kuin lapsi, haluaa lapsen. Siis oikeasti; erimielisyydestä näin isossa asiassa seuraa mökötystä ja loukkaantumista?!
Kysypä mieheltäsi, että miksi hän nyt haluaa lapsia, mitä on vanhemmuus ja millaista hän kuvittelee lapsiperheen elämän olevan. Minusta tuntuu, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti. Hän tuntuu ajattelevan, että sinä hellyt, kun hän tarpeeksi kauan kiukuttelee. Eli hankkisit lapsen hänen mielikseen. Ei kauhean kypsää käytöstä.- alkup.
..huolissani.
Olen miehessäni aikanaan ihastunut juuri niihin asioihin, joita edelleen hänessä äärettömästi rakastan. Hän on älykäs ja järkevä, positiivinen ja sosiaalinen ja kaikin puolin unelmieni täyttymys. Meillä on ensitapaamisestamme lähtien osunut ajatukset täysin yksiin kaikin tavoin ja jos erimielisyyksiä onkin ollut, ne on selvitetty keskustelemalla.
TästäKIN asiasta ollaan keskusteltu ja yhteinen linja on ollut, että kyllä, joo, lapsiakin luultavasti tahtoisimme, mutta myöhemmin eikä tähän elämäntilanteeseen.
Mitään järjellistä syytä en moiseen mielenmuutokseen saanut. Kaikesta puhutusta jäi vain käsitys, että joku kumma vanhenemisen pelko häntä ajaa lapsen hankintaan.
Kaikenlisäksi keskustelu sai täysin järjettömiä piirteitä, kuten, että minä ehkä kyseenalaistan hänen kykynsä elättää perhettään ja ettei minun tarvi olla huolissani vaikken enää töissä olisi, koska hänen tulonsa ovat niin isot ja kasvavat koko ajan.
Ikään kuin tässä nyt SIITÄ olisi kysymys.
Vaikka en tosin ole varma, että mistä tässä ylipäätään keskustellaan. Kun vaan näyttää siltä, että se ihminen joka on tähän saakka ollut tasapainoisen ja ihannemiehen perikuva, kyseenalaistaa nyt äkkiä kaiken omasta miehisyydestään lähtien. Ja minä en voi muuta kuin ihmetellä vierestä. Koska ihan noista syistä ja näillä eväillä en pillereitäni hävitä. :)
- Jäpäti jäpäti
Tietenkin tämä on sinulle turhautumisesi purkamista mitä ilmeisemminkin.
- alkup.
Tuohon päätelmään nyt ei kovin kummoista päättelykyvyn loistetta tarvittu. ;)
Tottakai se oli turhautumiseni purkamista - koko teksti kaikki tyynni.
- ............
olisittekin puhuneet aiemmin aiheesta silleen, että katotte sitten tulevaisuudessa, ni kyllä se mieli voi muuttua. Tai sitten on koko aika pohjimmiltaan toivonut jotain, mutta on tajunnut sen vasta myöhemmin.
Meillä on vähän sama tilanne, mutta ikäeroa on sen verran, ettei minun ole vielä järkevää yrittää lapsia. Jos haluan saada ensin koulutukseni valmiiksi. No nämähän ovat järjestelykysmyksiä, mutta kuitenkin...Miehellä taas on kauhia kiire, ikää 30. Ei olisi uskonut, että haluaisi näin kovasti lapsia. Ei nuorempana edes ajatellut asiaa. Mutta on se totta, että mitä myöhemmäs sitä lykkää, sitä vaikeammaksi se saattaa käydä...ja ei ole kiva kaitsea murkkuikäisiä lapsia kuuskymppisenä. Luulen, että miehet ajattelee tältä kantilta asiaa aika usein.
Kuitenkin, niin kauan kun tunnet olevasi epäkypsä äidiksi, ei kannata...Mutta älä mieti liikaa tuota. Mitä enemmän mietit, sitä epävarmemmaksi saatat muuttua asian suhteen. Se on kyllä kumma, kun nykyään niin monet naiset ovat vielä kolmekymppisinäkin tuossa "halutaan mennä ja kokea"-vaiheessa elämässään. Mut aikansa kutakin...ja kukin valitsee oman tiensä.- alkup.
..tosiaan oman tiensä. Mutta on tämä aika hankala tilanne.
Voi olla, että miehet ajattelevat asiaa eri tavalla kuin minun tilanteessani olevat naiset eli enemmän järkisyillä.
Mutta niihin järkisyihin meidän suhteemme keskustelussa peräänkuulutin myös pohdintaa siitä, että mistä kaikesta mies olisi valmis nyt ja heti luopumaan. Jo aiemmin sanoin, että en tosiaan usko, että meillä tulisi tilannetta, jolloin minä jäisin lapsen/lasten kanssa kotia pyörittämään, kun isäntä huitelisi harrastuksissa ja saunailloissa. Tuollaisten 'omien asioiden suhteen' kyllä varmasti oltaisiin tasapuolisia.
Eikä pointti olekaan siinä, että en kestä ajatusta siitä, etten voisi mennä kavereiden kanssa viiniä lipittämään aina silloin kun haluan. Nyt se tuntuu tärkeältä, mutta siinäpä se onkin. Minä haluaisin, että lapsi syntyy tilanteeseen ja vanhemmille, joille ei tuota tuskaa miettiä, että mistä kaikesta jää paitsi.
Totta ehkä on, että sinä päivänä, kun lapsi syntyy, niin kaikki em. hölynpöly :) menettää merkityksensä. Mutta sitä en voi tietää, kun ei minulla lasta ole. Enkä halua ottaa riskiä. Haluaisin odottaa muutaman vuoden ja katsoa kuinka pitkälle pötkin näissä duunijutuissa. Ja lisäksi haluaisin vielä tehdä muutaman pitkän - jo suunnitellun - ulkomaan 'ristiretken'.
Ihan järkijuttuja nuokin minusta. Mutta mies tuntuu unohtaneen juuri tällä haavaa kaiken mikä koskettaa tätä todellisuutta. Pyysin eilen ihan tosissaan miettimään esimerkiksi tulevan kuukauden ajalta menoja, joista olisi valmis silmää räpäyttämättä luopumaan. Futisharkat tai bänditreenit? Pari saunailtaa ja pari bändien keikkaa kaupungilla? Yksi pitkä viikonloppu etelämpänä Euroopassa? Meidän oman kaveriporukan viikonloppu mökillä? En saanut vastausta. :) - ......................
alkup. kirjoitti:
..tosiaan oman tiensä. Mutta on tämä aika hankala tilanne.
Voi olla, että miehet ajattelevat asiaa eri tavalla kuin minun tilanteessani olevat naiset eli enemmän järkisyillä.
Mutta niihin järkisyihin meidän suhteemme keskustelussa peräänkuulutin myös pohdintaa siitä, että mistä kaikesta mies olisi valmis nyt ja heti luopumaan. Jo aiemmin sanoin, että en tosiaan usko, että meillä tulisi tilannetta, jolloin minä jäisin lapsen/lasten kanssa kotia pyörittämään, kun isäntä huitelisi harrastuksissa ja saunailloissa. Tuollaisten 'omien asioiden suhteen' kyllä varmasti oltaisiin tasapuolisia.
Eikä pointti olekaan siinä, että en kestä ajatusta siitä, etten voisi mennä kavereiden kanssa viiniä lipittämään aina silloin kun haluan. Nyt se tuntuu tärkeältä, mutta siinäpä se onkin. Minä haluaisin, että lapsi syntyy tilanteeseen ja vanhemmille, joille ei tuota tuskaa miettiä, että mistä kaikesta jää paitsi.
Totta ehkä on, että sinä päivänä, kun lapsi syntyy, niin kaikki em. hölynpöly :) menettää merkityksensä. Mutta sitä en voi tietää, kun ei minulla lasta ole. Enkä halua ottaa riskiä. Haluaisin odottaa muutaman vuoden ja katsoa kuinka pitkälle pötkin näissä duunijutuissa. Ja lisäksi haluaisin vielä tehdä muutaman pitkän - jo suunnitellun - ulkomaan 'ristiretken'.
Ihan järkijuttuja nuokin minusta. Mutta mies tuntuu unohtaneen juuri tällä haavaa kaiken mikä koskettaa tätä todellisuutta. Pyysin eilen ihan tosissaan miettimään esimerkiksi tulevan kuukauden ajalta menoja, joista olisi valmis silmää räpäyttämättä luopumaan. Futisharkat tai bänditreenit? Pari saunailtaa ja pari bändien keikkaa kaupungilla? Yksi pitkä viikonloppu etelämpänä Euroopassa? Meidän oman kaveriporukan viikonloppu mökillä? En saanut vastausta. :)miehesi alkoi miettiä tilannetta uudelleen, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että hänellä alkaa vaa´assa painamaan enemmän perhe ja isyys. Hän ajattelee jo vakavasti asiaa, mutta osa hänestä haluaa vielä mennä menojaan. Tai mistä minä tiedän, enhän häntä tunne :)
Ymmärrän kyllä sua, mutta ajattelen itse vähän eri tavalla. Vaikka olen vielä jossain 50-luvun ensisynnyttäjän iässä, voisin hyvin kuvitella itseni äitinä jo tässä iässä. Kaveripiirissä olen nähnyt monia esimerkkejä, miten harrastukset ja riennot voi yhdistää perhe-elämään. Esim vaellusretkille vauvankantoreppu mukaan, festareillekin voi ottaa hieman vanhemman lapsen kunhan muistaa huolehtia kuulonsuojauksesta yms. Tietysti jotkut mamma-aktivistit vastustavat ainakin jälkimmäistä. Mut aika paljon se riippuu vanhempien asenteesta, minkä tekevät mahdolliseksi. Mutta edelleenkin, jos itse tietää ettei missään nimessä nyt halua lapsia, kannattaa antaa asian olla.
Muuten tuosta kotitöiden jaosta yms...en nyt halua masentaa, mut aika monesti hienot keskustelut ja päätökset valuvat kankkulan kaivoon, kun se vaipanvaihtorumba alkaa :) Mutta aika monesti se riippuu kans äidistä, kun mies esim. "hoitaa väärin", ja silloin työ tavallaan jää äidille...vaikka hän ei edes ole antanut mahdollisuttaa miehelle. No joo, menee jo aiheen ohi. Mut onnea teille, mitä sitten teettekin. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei elämää voi suunnitella kalenteri kädessä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853