Mitä pitäisi tehdä ?

Olen aina ollut positiivinen jalat maassa-tyyppi, mutta nyt alkaa ahdistaa. Olen työssäkäyvä kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Aviomieskin on, mutta hänet voi laskea yhdeksi lapseksi lisää. Minä meidän perheessä huolehdin kaikesta. Mies ei kanna vastuuta mistään. Moni sanoisi, että miehen "koulutus" on epäonnistunut, mutta kaikkia ei voi kouluttaa. Hänet on jo lapsuudessa passattu pilalle. Uskoin vielä muutama vuosi sitten, että lasten myötä hänkin ymmärtää ottaa osan vastuusta, mutta se oli turha toivo. Lisäksi meidän ongelmana on ollut lastenhoitoavun puute. Meillä ei ole isovanhempia tai sisaruksia, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa. Olen siis yksinäni (ainakin henkisesti) huolehtinut kodista ja lapsista kaikki nämä 6 vuotta. Nyt alkaa riittää. Tuntuu kuin tukehtuisin tämän jatkuvan paineen alle. Töissä on stressaavaa, kotona on aina kaikki rempallaan eikä apua saa mistään. Tiedän kyllä että esim. MLL:sta saisi lastenhoitoapua, mutta olen arka ottamaan ketään ventovierasta hoitamaan lapsiamme. Varsinkin, kun koti on niin sekaisin, ettei sinne kehtaa ketään kutsua. Eikä meidän tuloilla ole varaa palkata mitään kallista lastenhoitajaa. Mikä siis avuksi ? Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Mies ei tätä ymmärrä, vaikka olen asiasta puhunut.
5871
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Sinulla on varmasti raskasta. Älä kuitenkaan rassaa itseäsi sillä, että koti on rempallaan. Sillä aikansa kutakin. Miehesi sinun täytyy kyllä saada tajuamaan ettei siitä tule mitään, että hän jättää kaiken sinun vastuullesi. Pyri keskustelemaan hänen kanssaan vastuun ja tehtävien jaosta. Vaadi, että sinun täytyy saada itsellesi ainakin yksi vapaailta viikossa ja lupaa miehellesi sama. Koettakaa löytää ainakin yksi yhteinen vapaailta kuukaudessa siten, että voitte olla keskenänne. Palkatkaa vaikka naapurin tyttö lapsenvahdiksi siksi aikaa. Itselläni on se tilanne, että joudun olemaan paljon kahden juuri kouluikään tulleen lapsen kanssa koska vaimoni on lähes jatkuvasti viikonloput ja illat töissä. Itse teen ns. normaalia työaikaa ja lapset ovat koulun jälkeen iltiksessä josta heidät noudan. Meillä vaimo hoitelee kyllä pitkälti kaupassa käynnin ja esivalmistelee meille monesti ruuan, joten minun ei tarvi kuin kypsentää. Minä hoitelen ulkotyöt ja raha-asiat. Siivous- ja pyykkityöt ovat pääasiallisesti vaimon hallussa. Joskus keskustelemme kun oikein ahdistaa. Se on vuoroin molemminpuolista. Minä toivotan onnea ja voimia sinulle, sillä on lastesi kannalta hyvin tärkeää että jaksat.

Äänestä

Kuulosti hyvin tutulta tuo sun tarinasi. Minä myös huolehdin melkein kaikesta: ruoanlaitto, tarhaanvienti, siivous, lastenhoito ym. Vain silloin, kun olen ilta- tai viikonlopputöissä, isä on lasten kanssa, mutta silloinkin jos en tee ruokaa heille valmiiksi, hän ei osaa muuta kuin laittaa ranskalaiset perunat uuniin.
Lastenhoitoapua emme ole myöskään saaneet muuta kuin veljeni taholta silloin tällöin. Mutta älä ota paineita ainakaan kodin siisteydestä: nythän on tutkimustuloksia, että jos on liian puhdas koti, esiintyy lapsilla enemmän allergioita.
Minulla on vähän parempi tilanne nyt, kun kaksi isompaa lasta on koululaisia. He kyllä auttavat siivoamalla omat huoneensa ja hoitamalla kuopusta. Eikö miehesi pelkää, että ajat hänet etsimään omaa kämppää, jos ei tee osuuttaan kotihommista? Lohdutus on, että lapset kasvavat pian. Opeta heidät ainakin tekemään osansa siivouksesta ym, että osaavat sitten tulevaisuudessakin niin tehdä.
Jos sinulla olisi joku luotettava naapuri, jolla on samanlaisia ongelmia ja jonka kanssa voisitte välillä vuorotella lastenhoidossa?
Yritä piristyä! Lapset tarvitsevat sinua.

Äänestä

Olen hoitanut useassa perheessä lapsia (en kuitenkaan MLL:n kautta) ja tahtoisin rohkaista sinua ottamaan lastenhoitajan. Vaikka ensin niin, että hän on pari tuntia sinun ollessasi kotona, näet miten lapset suhtautuvat ja annat heidän tutustua hoitotätiin. Luottamus syntyy pikkuhiljaa, ihanteellista jos voi pyytää aina saman hoitajan. MLL:n hoitajat ovat kuitenkin saaneet tehtävään koulutusta, joten uskon heidän kykenevän tutustumaan lapsiisi oikealla tavalla, niin etteivät he lopulta ole enää ventovieraita keskenään. Mitä kodin siivoukseen tulee, ei siitä kannata ottaa liikaa paineita. Kaikki hoitajat tietävät, että lasten kanssa on kiirettä eikä aina ehdi siivota. Ja jos olet poissa myöhempään, niin että lapset esim. menevät nukkumaan, hoitaja ehtii siistiä paikkoja (jos hän on ahkera). Tulevana opettajana voisin sitäpaitsi sanoa, että tärkeintä on se, että välität lapsistasi, niin kuin jutustasi kävi ilmi. Lasten hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, onko joka paikka kotona ojennuksessa. Tottakai olisi heidänkin kannaltaan hyvä, että sinä olisit tyytyväinen elämääsi, siksipä kannattaa mielestäni rohkeasti kokeilla jotakin lastenhoitajaa. Jos paikkakunnallasi on opettajankoulutusta, voi sinnekin viedä ilmoituksen, että halutaan lastenhoitaja. Varmasti löytyy luotettavaa väkeä. Tai lastenohjaaja- tai lähihoitajaopiskelijoista. Opiskelija tuskin vaatii kovin suurta palkkaakaan. Jaksamista!

Äänestä

minullakin oli pari vuotta sitten samanlainen tilanne: 3 pientä lasta ja mies, joka ei ollut juuri koskaan kotona tai löhösi vain sohvalla ja töllötti tv:tä. mikään puhe tai keskustelu ei tuonut tulosta. sitten minulla yksinkertaisesti paloi pinna: hain iltakouluun ja pääsin sisään. ilmoitin miehelleni, että hänen on huolehdittava lapset ja huusholli kun minä olen koulussa, jos niin et tee, järjestä lastenhoito niinkuin parhaaksesi näet, tässä päivät, jolloin olen poissa!!! alkuun tuli tupinaa ja vastalauseita, kämppä oli koulusta tullessa kuin pommin jäljiltä, jos en ehtinyt töiden jälkeen tehdä ruokaa perhe aterioi mäkkärillä... mutta kyllä siperia opettaa!!! ei ne rahat riitä siellä mäkkärillä kulkemiseen pitemmän päälle ja kun en vain siivonnut miehen jättämiä sotkuja, alkoi hänkin kyllästyä siihen että kompuroi omiin vaateläjiinsä lattioilla tai kun urheiluruutu alkoi, ei sohvalle sopinut löhöämään kun siellä oli kaikki lelut...
Nykyään tilanne on jo aivan toinen :-) mies on opetellut ruoanlaiton alkeet, hoitaa lapset mukisematta kun minulla on menoja ja huolehtii jopa p....set kalsarinsa pyykkikoriin ;-)
siis älä ajattele, etteivät ne pärjää siellä ilman sinua, vaan yksin kertaisesti avaa ulko-ovi ja poistu paikalta... äläkä odota ihmettä tapahtuvaksi kädenkäänteessä.. askel kerrallaan.. jos puolen vuoden kuluttua ei ole mitään muutosta tapahtunut, kannattaa alkaa katselemaan omaa asuntoa.... yksinkin parempi kuin huonon kaverin kanssa!

Äänestä

Usein olen huomannut, että asioihin auttaa, kun antaa miehen itse päättää. Anna ohjeeksi miettiä, minkälaisen kodin hän haluaa ja pyydä ehdottamaan keinoja sen saavuttamiseksi. Kerro, ettet pysty kaikkea yksin hoitamaan. Syyttely synnyttää vain vastarintaa, joten päämääriin on pyrittävä kiertoteitse - vaikka tiedänkin miten vaikeaa se on, kun on kaikkeen väsynyt ja tympääntynyt. Miksi hän on lapsia ja kodin kanssasi halunnut, jos ei ole valmis sitä yhdessä ylläpitämään?
Kun mies on itse jotain ehdottanut, hän myös helpommin toteuttaa lupauksensa.

Siitä olen samaa mieltä, kuin useat muutkin vastauksissaan: siivoaminen ja kodin viimesenpäälle-järjestys ei todellakaan ole tärkeintä kodissa. Tärkeintä on, että KAIKKI viihtyvät ja voivat hyvin. Lapsetkin arvostavat enemmän yhdessäoloa (vaikkapa siivoten) kuin vihaista ja katkeraa vanhempaa. Kodinhoidon voi tehdä vaikka kerran viikossa, jos vain jaksaa itse katsoa sormien läpi "kaaosta".

Äänestä

Kommentoi aloitusta


epätoivoinen kirjoitti:

Olen aina ollut positiivinen jalat maassa-tyyppi, mutta nyt alkaa ahdistaa. Olen työssäkäyvä kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Aviomieskin on, mutta hänet voi laskea yhdeksi lapseksi lisää. Minä meidän perheessä huolehdin kaikesta. Mies ei kanna vastuuta mistään. Moni sanoisi, että miehen "koulutus" on epäonnistunut, mutta kaikkia ei voi kouluttaa. Hänet on jo lapsuudessa passattu pilalle. Uskoin vielä muutama vuosi sitten, että lasten myötä hänkin ymmärtää ottaa osan vastuusta, mutta se oli turha toivo. Lisäksi meidän ongelmana on ollut lastenhoitoavun puute. Meillä ei ole isovanhempia tai sisaruksia, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa. Olen siis yksinäni (ainakin henkisesti) huolehtinut kodista ja lapsista kaikki nämä 6 vuotta. Nyt alkaa riittää. Tuntuu kuin tukehtuisin tämän jatkuvan paineen alle. Töissä on stressaavaa, kotona on aina kaikki rempallaan eikä apua saa mistään. Tiedän kyllä että esim. MLL:sta saisi lastenhoitoapua, mutta olen arka ottamaan ketään ventovierasta hoitamaan lapsiamme. Varsinkin, kun koti on niin sekaisin, ettei sinne kehtaa ketään kutsua. Eikä meidän tuloilla ole varaa palkata mitään kallista lastenhoitajaa. Mikä siis avuksi ? Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Mies ei tätä ymmärrä, vaikka olen asiasta puhunut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu