Okei, kun tapasin nykyisen poikaystäväni hän seurusteli toisen naisen kanssa... (juu tiedän mitä ajattelette... minä en kylläkään ollut se joka oli iskemässä varattua vaan varattu iski vapaata, eli en ole tahallani rikkonut suhdetta, näin vain kävi...) Olin aluksi tietoinen heidän suhteestaan, mutta sitten mies väitti jättäneensä naisen --> minä uskoin *olin idiootti* kunnes sitten paljastuikin, että hän oli sekä "exänsä" kanssa ja myös minunkin kanssani, kumpikaan meistä ei tiennyt siitä mitään! *kuinka ihminen voikaan olla typerä*
Noh, mies päätti sitten, että minä olisin hänelle se oikea (hmm...) ja kun itse on yli korviaan myöten rakastunut niin...annoin mennä ja nyt olen niin veemäisessä tilanteessa, että...
Miehelläni on uusi ystävä, nainen (tuntuuko minusta tutulta? Minähän olin samanlainen... naispuolinen ystävä... ei muuta....(niin varmaan!)) Ja nyt sitten pitäisi luottaa ettei heillä ole mitään keskenään (arvatkaa onnistuuko???? *hakkaa päätänsä seinään*) Lisänä sopassa on vielä tämä ex, joka on ystävä (nyt VAIN ystävä) mieheni kanssa, ja jota en voi pitää vieläkään vain ystävänä.
Elikkä, itsepähän toisaalta soppani keitin kun siihen lusikkani työnsin, mutta silti... ois kiva tietää onko tää kaikki vaan kusetusta ja oikeasti mitä sitä tekisi? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
*kiittää*
Lumilintu
ps. Eikä edes olla mitään teinejä vaan aikuisia ihmisiä... uskomatonta, mutta totta...
Noh, mies päätti sitten, että minä olisin hänelle se oikea (hmm...) ja kun itse on yli korviaan myöten rakastunut niin...annoin mennä ja nyt olen niin veemäisessä tilanteessa, että...
Miehelläni on uusi ystävä, nainen (tuntuuko minusta tutulta? Minähän olin samanlainen... naispuolinen ystävä... ei muuta....(niin varmaan!)) Ja nyt sitten pitäisi luottaa ettei heillä ole mitään keskenään (arvatkaa onnistuuko???? *hakkaa päätänsä seinään*) Lisänä sopassa on vielä tämä ex, joka on ystävä (nyt VAIN ystävä) mieheni kanssa, ja jota en voi pitää vieläkään vain ystävänä.
Elikkä, itsepähän toisaalta soppani keitin kun siihen lusikkani työnsin, mutta silti... ois kiva tietää onko tää kaikki vaan kusetusta ja oikeasti mitä sitä tekisi? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
*kiittää*
Lumilintu
ps. Eikä edes olla mitään teinejä vaan aikuisia ihmisiä... uskomatonta, mutta totta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistä tiedät, että poikaystäväsi todellä jätti "exänsä" silloin kun niin väitti? Ehkä exä jättikin hänet ja poikaystäväsi jäi ruinaamaan takaisin kainaloon. Ilmoitti sitten sinulle kuin joku sankari jättäneensä exänsä.
Sehän on valehdellut sulle niin että mulkerot heiluu.
Sinuna toivottaisin mokoman syvimpään helvettiin!
Tollasten kanssa leikitää, EI seurustella!!
T. Kokemusta on
saa mitä tilaa.
tässä on se miehen ja naisen ero, minä ainakin olisin lähtenyt kävelemään heti kun oisin saanut tietää ex-hommasta...
Olin itsekin ihan saman tyyppisessä tilanteessa kuin sinä. Kuitenkin sillä erotuksella, että olin tarpeeksi vahva lopettamaan "ystävyytemme". Valitettavasti oon sitä mieltä, että ei tollanen miekkonen opi mitään vaihtamalla aina tilaisuuden tullen uuteen ja vieläpä niin,ettei oo pokkaa selvittää välejään ensin edellisiin suhteisiin. Toisin sanoen ole sä se joka lähtee, vaikka tunteet ois mitkä. Varmaan se osaa olla tosi ihana ja puhua sut pyörryksiin, mutta et sä halua loppuelämääsi viettää tollasessa suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa. Ansaitset parempaa.
Aina se pyörii mielessä, että nyt se on loppu en mä kestä enää... silti tekee toisin. Haluaa vielä yhden yön nukkua toisen sylissä, sitten... ja ei! Ei se onnistu pelkällä epäilemisellä kun aina on se JOS! -JOS minä sittenkin olen se oikea, -JOS se sittenkin on kaikesta huolimatta uskollinen,
-JOS minä teen elämäni mokan häipymällä????
Sitä sitten itseään psyykkaa vain, että kyllä se minua rakastaa, joo ihan oikeasti rakastaa ja onhan se ihan mukavaa elääkkin siinä "satumaassa" varsinkin kun mies vielä vahvistaa: -Minä rakastan sinua, -Olet minun ainoani... jne...
Ketä siis uskoa? Itseään (mitä päässänsä on kehittänyt), rakastaan (joka on suoraan sanonut minulle ettei ole muita ja nyt hän ei valehtele!) vai ystäviä (jotka itseasiassa eivät voi esittää muita kuin epäilyjään, mutta eivät kylmää faktaa)??? Ketä kuuntelisi, ketä uskoisi? Kuka helvetti kertoisi totuuden???
Lumilintu *jää pyörittelemään asioita päässään*
..en tietenkään voi varmaksi sanoa, mikä olisi sun tilanteessa järkevintä tai, että pettääkö hän sua vai ei. Mutt ensiks varmaan kannattais puhua reilusti epäilyistäs hänen kanssaan (ilman syytöksiä, siis sanoo vain, ett tämmösiä ajatuksia on tullu mieleen johtuen tavasta, jolla alotettiin suhde tms.). Jos vielä sen jälkeen tuntuu, ett hommassa on jotain pielessä, niin sitte kannattais katkasta välit. Eikä kannata aatella sitä, ett entäs jos se ois "se oikea", sillä jos se sitä ois/on, niin ei se mihinkää karkaa, vaikk teille taukoa tuliski. Ja jos se ois sulle se oikea, ei se sua myöskään pettäis. Mietihän sitä.
p.s. mullekin sanottiin, että rakastan,mutta teot puhu enemmän kuin sanat. Toivottavasti sulla se ei menis niin..