Paras vaihtoehto alottelijalle on opettaja. Mieluimmin sellainen joka on itse saanut oppinsa opettajalta eikä kantapään kautta.
Toinen vaihtoehto on oppikirjat. Niitä on kaupoissa ja kirjastoissa.
Kolmas vaihtoehto on oppikirjat ja joku kaveri joka myös haluaa oppia soittamaan. Yhdessä on kivempaa, kaksi päätä tietää enemmän kuin yksi, ja bändisoiton alkeet tulee siinä sivussa opittua.
Vihoviimeinen vaihtoehto on yrittää yksin puuhailla jotain sen kitaran kanssa. Uskon että 99 sadasta yrittäjästä epäonnistuu ja kitarasta tulee seinäkoriste. Noh... ainahan sitä voi sitten vanhempana sanoa vieraille että "Niin... soitin minäkin nuorempana mutta sitten se jäi!"
Toinen vaihtoehto on oppikirjat. Niitä on kaupoissa ja kirjastoissa.
Kolmas vaihtoehto on oppikirjat ja joku kaveri joka myös haluaa oppia soittamaan. Yhdessä on kivempaa, kaksi päätä tietää enemmän kuin yksi, ja bändisoiton alkeet tulee siinä sivussa opittua.
Vihoviimeinen vaihtoehto on yrittää yksin puuhailla jotain sen kitaran kanssa. Uskon että 99 sadasta yrittäjästä epäonnistuu ja kitarasta tulee seinäkoriste. Noh... ainahan sitä voi sitten vanhempana sanoa vieraille että "Niin... soitin minäkin nuorempana mutta sitten se jäi!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meitä oli aluks neljä. Kukaan ei osannu mitään ja kamat oli mitä oli mut bändi piti perustaa. Meni täydeks pelleilyks ja muiden haukkumiseks. Vasta kun mä rupesin treenaamaan kaksistaan yhden kaverin kanssa, homma alko skulata.
Mä kuulun sit tuohon 1%, mitään opea ei ole ollut. Miksi kitaraa ei voisi soittaa harrastuksena, pitääkö aina tähdätä bändiin esiintymään muille? Miksei saisi opetella soittamista omaan tahtiin?
Opettelee vaikka vaan pari biisiä jos siltä tuntuu ja soittelee niitä jos siitä tulee hyvä fiilis. Voihan cartinkiakin ajaa eikä oo pakko tähdätä kimi räikköseks.
...on soittamisen ilo. Olet mielestäni ihan oikeassa siinä, että opettajan avulla etenee ehkä parhaiten. Siinäkin täytyy kuitenkin toimia kemiat ja homman pitää olla hauskaa. Olellista on, että löytyy intoa treenata. Jos intoa tulee lisää bändistä, kannattaa ehdottomasti pistää pumppu kasaan.
Eivät nuo vaihtoehdot myöskään sulje toisiaan pois. Jos käy soittotunneilla, voi silti opiskella juttuja itse, tutkiskella kirjoja, soittaa bändissä ja opetella juttuja levyltä starojen perässä.
Itse opetellut ihan yksin ala-asteen musiikinkirjasta sointuja, eikä ole tullut mieleenikään hommata opettajaa (nykyään en koe enää tarvitsevani semmoista, otan mielelläni selvää itse uusista haasteista). Olen sellainen luonne, että itseopiskelu sopii minulle paremmin, ja motivaatio pysyy kun koskaan ei ole tullut pakontunnetta soittamiseen. Joskus jopa kymmenen tuntia yhtä mittaa kaulailua...
Kirjastot tosiaan ovat hyviä paikkoja löytää soitonoppaita, sointukirjoja, teoriaa (Erittäin tärkeää!!), historiaa, uutta inspiraatiota jne jne.