Olemme seurustelleet jo usean vuoden ajan, mutta mieheni ei halua muuttaa edes yhteen puhumattakaan kihlauksesta ja vielä vähemmän avioliitosta. Olen vuosien aikana lukemattomia kertoja ilmaissut toiveeni yhteisen kodin perustamisesta ja avioliitosta, mutta hän vain väistelee.
Kuitenkin hän haluaaa pitää suhdetta yllä ja hermostuu vihjauksistani, että pitäisikö lopettaa. Onko minun vain jatkettava tätä turhauttavaa tilannetta ja toivottava, että jonain päivänä kaikki muuttuu toivomaani suuntaan ?
Kuitenkin hän haluaaa pitää suhdetta yllä ja hermostuu vihjauksistani, että pitäisikö lopettaa. Onko minun vain jatkettava tätä turhauttavaa tilannetta ja toivottava, että jonain päivänä kaikki muuttuu toivomaani suuntaan ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellä on sama ongelma mutta vain toisin päin eli naiseni ei halua sitoutua. Olemme molemmat kolmekymppisiä ja seurustelleet kolmen vuoden ajan ja asuneet niistä yhdessä kaksi vuotta. Puolisoni ei halua / uskalla kihlautua ja vielä vähemmän astua avioliittoon. Olen vuosien aikana lukemattomia kertoja ilmaissut toiveeni avioliitosta sekä perheen perustamisesta ja aina hän ilmaisee että katsotaan tulevaisuudessa.
Itse olen myös miettinyt suhteen lopettamista, sillä olen todella turhautunut tilanteeseen mutta silti annan periksi ja toivon että jonain päivänä kaikki muuttuu toivomaani suuntaan. En vain tiedä miten jaksan ja onko kaikki kuitenkin turhaa. Auttakaa ja kertokaa mistä tämä sitoutumiskammo johtuu? Ja omia kokemuksianne vastaavassa tilanteessa.
miehen toiveet? Onko hän alun alkaenkin ollut ei-ikinä-naimisiin -ihminen? Vai haluaako hän teoriassa naimisiin mutta ei juuri nyt? Vasta vastaukset noihin kysymyksiin kertovat mitä sinun kannattaa tehdä.
Jos nykyinen asiantila on hyvä, niin sille ei halua tehdä mitään. Miksi pitäisi, kun kaikki on tälläkin hetkellä hyvin. Tuntuu, että tämä ajattelu on monen sitoutumishaluttomuuden takana. Siinä ei vaan nähdä järkeä tai tarvetta.
Jos kyseessä ei ole avioliittovastainen mies, järki tulee toisen halusta. Jos itselle avioliitto on "aivan sama", niin voihan sitä avioitua vain siksi, että toinen kokee sen tärkeäksi.
Tiedän hyvin, miten tylsältä kaunis asia kuulostaa tuolla tavalla esitettynä, mutta niin se vain on.
Rakkaus puuttuu. Ette sovi yhteen.