En ole moneen vuoteen harrastanut juuri minkäännäköistä liikuntaa. Kuntoni on paska. Olen aika hoikka mutta varsinkin alavartalo kaipaa kipeästi kiinteytystä. En oikein ehdi työni takia käydä missän säännöllisessä; salilla, aerobickissa tms. joten ostin stepperin... Miten sitä pitäisi käyttää että olisi jotain hyötyä? Olen niin paskakunnossa että jaksan "polkea" juuri ja juuri alle kymmenen minuuttia kerralla. Kannattaako polkea raskaalla vastuksella ja hitaammin vai kevyellä ja nopeammin? Joka päivä? Onko siitä edes mitään hyötyä? Ajattelin ottaa kevyen lenkkeilyn mukaan ohjelmaan ja teen vatsoja kotona. Onko tällaiseta vähäisestä "kuntoilusta" mitään hyötyä, vai tuhlaanko arvokasta aikaani ja energiaani? Antakaa jotain vinkkejä ja määriä. Miten jalkakyykky oikeaoppisesti tehdään?
Apua huonokuntoiselle!!!
Löysä paska
7797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuuntele kehon kieltä
turha rehkiä liikaa
kun tulee hiki ja väsyttää
on aika lopettaa
kannattaa aloittaa pienellä kuormalla ja useilla toistoilla sitten ajan muötä lisäät vastustusta ja vähennät toistoja.Kannattaa kuitenkin vähä monipuolisemmin harrastaa kun sillä stepperillä esim niitä liikkeitä johon ei laitteita tarvita
(vatsalihakset,punnerrukset)
stepperin lisäksi lenkkeily on oiva keino kohottaa kuntoa! ja jos on huono sää, aina voit mennä vaikka uimahalliin. aloita ensin vaikka kävelemällä reippaasti 1/2 tuntia 3 kertaa viikossa. myöhemmin voit kokeilla hölkätä välillä. ei mene kauaakaan niin jaksat jo hölkätä koko matkan. muista että teho on sopiva silloin, kun hikoilet ja hengästyt vähän, mutta pystyt puhumaan vaivatta. jalkakyykkyä on hieman hankala neuvoa tässä, mutta menepä salille ja pyydä ohjaajaa näyttämään. siitä se lähtee!
Stepperi:
- tee rauhallisella tahdilla
- ppp = pitää pystyä puhumaan
- tee vaikka se 10 min kerralla 3-4 kertaa päivässä
Lenkkeily:
- sama juttu
Lihaskunto:
- tee vatsat ja selkä myös!
Jalkakyykky:
- jalkaterät voivat olla suoraan eteenpäin tai hieman ulospäin, vaikuttaa hieman eri paikkoihin
- polvet osoittavat samaan suuntaan kuin varpaat
- selkä pidetään suorassa
- kyykytään alaspäin, ikään kuin lattialla olisi jakkara, jolle yritetään istua, eteenpäin ei siis pitäisi kallistua
- paino on kantapäillä
- aluksi liike voi olla hyvinkin pieni, noista "rajoituksista" ja omasta notkeudesta johtuen (itse olen kankea ja meinaa aina kallistua eteen päin)
Kiitos erittäin selkeistä neuvoista Apriz! Otan neuvoistasi vaarin ja ainakin yritän niin maan per.......
Kiitos myös muille kannustajille.
Minä en usko, että ihmiset ei kerkeä salille!
Jos tekee töitä yli 12 h päivässä ja 7 päivää viikossa niin ok, ei kerkeä. Muuten kyllä varmasti kerkeää harrastaa, kun vaan vähentää löhöilyä.
Kaikki syyt jotka estää sinua liikkumasta, on tekosyitä. U.K.K
Pakko vastata kun aina teitä kaikkitietäviä, yleistäviä jostain löytyy...
1. Työni on erittäin raskasta vuorotyötä-->usein myöhäisiä iltavuoroja sekä yövuoroja (esim. yövuoroviikko 7vrk ja 10h/vrk)tietysti sen jälkeen on vapaapäiviä mutta silloin on hoidettava kaikki hoitamatta jääneet asiat, päivisin on jonkin verran nukuttavakin ettei sentään uupumukseen kuole. Palkkaduunin jälkeen teen vapaa-aikana tavallaan omaan pussiin duunia, kirjoitan, ehkä joskus tulevaisuudessa jopa jotain siitä hyödyn...
2. Hoidettavana minulla on työn ja kodin lisäksi, koira, avomies, dementoitunut isä. Myös sosiaalisia suhteita pitäisi jossain välissä hoitaa.
3. Ongelma on tietysti myös raha, jos sitä ei liiemmin käteen jää asuntovelkojen ym. jälkeen niin joku salilla käynti on kyllä ensimmäinen asia josta tingitään.
4. Asumme vähän kauempana, juuri rakentumassa olevalla asuinalueella. Lähin, edes mitenkään käyttökelpoinen sali on 40 min matkan päässä ja koska duunimatkoihinkin menee päivittäin 2h edestakaisin niin ei ole enää toista paria tuntia laittaa salimatkoihin.
Nämä asiathan eivät MITENKÄÄN sinulle kuulu mutta kerron silti, koska niin helvetin ylimielisesti luulet tietäväsi kaiken. Hitto kun joskus kerkeiskin löhöilemään! Ja kyllä vähän sylettää kun joku opiskelija tai yhdeksästä viiteen työskentelijä tulee neuvomaan tällasessa asiassa minua.