Olen tässä lueskellut eri palstoilta mielipiteitä yksinhuoltajaäideistä.
Onko tosiaan niin, että meidät on tuomittu yksinäisyyteen koko loppuelämäksemme vain siksi, että meillä on siunaantunut lapsi(a) ja olemme eronneet.
Joka paikassa saa lukea minkälaisia luusereita yksinhuoltajat ovat. Että eläisimme loisina ja jakaisimme tavaraamme jokaiselle vastaantulevalle.
Tämä kun ei pidä millään tavalla paikkansa suurimman osan kohdalla. Itse tienaan töissä elantomme enkä ole ollut kuin yhden miehen kanssa koko elämäni (36 vuoden) aikana ja hän päätti lähteä nuoruutta etsimään lapsen ollessa pieni.
Tietty ymmärrän etteivät kaikki halua yksinhuoltajaa ottaa, en luultavasti olisi halunnut nuorempana itsekään yh-isää ottaa.
Kuitenkin yli 30-vuotiaatkin kirjoittelevat etteivät missään nimessä sekaantuisi halveksittavaan luuseri-yh-äitiin.
Onko peli siis jo menetetty?
t. Surullinen
Onko tosiaan niin, että meidät on tuomittu yksinäisyyteen koko loppuelämäksemme vain siksi, että meillä on siunaantunut lapsi(a) ja olemme eronneet.
Joka paikassa saa lukea minkälaisia luusereita yksinhuoltajat ovat. Että eläisimme loisina ja jakaisimme tavaraamme jokaiselle vastaantulevalle.
Tämä kun ei pidä millään tavalla paikkansa suurimman osan kohdalla. Itse tienaan töissä elantomme enkä ole ollut kuin yhden miehen kanssa koko elämäni (36 vuoden) aikana ja hän päätti lähteä nuoruutta etsimään lapsen ollessa pieni.
Tietty ymmärrän etteivät kaikki halua yksinhuoltajaa ottaa, en luultavasti olisi halunnut nuorempana itsekään yh-isää ottaa.
Kuitenkin yli 30-vuotiaatkin kirjoittelevat etteivät missään nimessä sekaantuisi halveksittavaan luuseri-yh-äitiin.
Onko peli siis jo menetetty?
t. Surullinen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onhan Suomessa myös yh-isiä, jotka varmasti mielellään pariutuisivat nimenomanaan yh-äidin kanssa. Samoin muita miehiä, jotka pitävät lapsista (ja joilla ehkä on omiakin lapsia edellisestä avioliitosta), mutta jotka eivät enää halua lisää omia lapsia ja kaikkea sitä vaivaa mikä vauvoihin liittyy. Uskoisin, että monet varsinkin noin 4-kymppiset miehet ottaisivat puolisokseen mieluummin yksinhuoltajan, jolla on jo kouluikäisiä lapsia kuin lapsettoman naisen, joka haluaisi välittömästi ryhtyä lisääntymään.
naisia haukutaan jakorasioiksi ja luusereiksi.
Miten ei ollenkaan ajatella tätä miestä joka perheensä jättää; ja ne kusipäät jotka eivät maksa aelatusmaksuja tai eivät edes halua tavata lapsiaan.
Omillani olen myös ja itse elättänyt lapseni, kohta jo aikuisia. Kun lapset olivat "pienempiä" ei ollut aikaa eikä halua miehiä tavata.
Nyt kun voi jo liikkua ja seurustella aikuisten kanssa muualla kuin kotosalla niin löysin hyvän miehen. Hän ei pidä yh-äitejä mitenkään huonompina ihmisinä.
Ne jotka kovin ankarasti tuomitsevat, ovat mielestäni aika yskioikoisia ja yleistävät rankasti. No, heihin ei kannata tutustua, mitään ei menetä :)
merkkaa mielestäni aika paljon, siis vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuu. Itse olen vastikään jäänyt yh:ksi, enkä ole huomannut, että lapseni olemassaolo juurikaan häiritsisi vastakkaista sukupuolta. Lapseni on minulle tärkeintä maalimassa enkä sitä yritäkään peitellä, mutta en myöskään "miesystäväehdokkaiden" läsnäollessa pidä meteliä lapsestani (en tietenkään häntä salaakaan), tai yh-äitiydestäni. Haluan miesten tutustuvan minuun minuna itsenäni eikä "äitinä". Enkä itsekään kategorisoi itseäni yh-äidiksi, vaan lähinnä sinkuksi, jolla on lapsi.
Jos nyt olisin sinkku, etsisin yksinhuoltajan, koska en haluaisi kuunnella biologisen kellon tikitystä. Mieluusti sellaisen, jonka lapsi tai lapset olisivat jo kouluikäisiä, vaikka sitten itseäni vanhemman.
Toisaalta minua kauhistuttaa yh, joka olisi juuri eronnut, koska "Elämä ei vain tuntunut miltään." Tällainen arjen sietämättömyys epäilyttäisi. Toisekseen, vaikka ymmärränkin, että lapsi menee tarpeineen etusijalle, en halua kuulla kun sitä jatkuvasti jankutetaan.
Kolmannekseen vaatimus "koko paketin hyväksymisestä" sisältää usein enemmän kuin haluaisin. Minä toivoisin, että lapsilla olisi jo vanhemmat. Minun roolini olisi enemmän yh:n miesystävä ja lasten aikuinen tuttu kuin isänkorvike tai elättäjä.
Tosin parempi vain toivoa, että pysyn jatkossakin naimisissa. Edellin viritelmä vuosia sitten yh:n kanssa oli katastrofi vertaansa vailla.
.... olin "sinkku ja yh" monta vuotta. Kun omaan kotiin ei halunnut ketään tuoda, aattelin että lapsien ei tarvii tutustua "äijiin". En osannut edes kuvitella että olisin esitellyt äidin ystävää kotona .... Aikaa sitten ei vaan ollut tutustua ihmisiin, koska lapset menivät aina etusijalle.
Sellainen astetelma vaan viris että olen lasten kanssa ja heidän ehdoillaan. Enkä koe menettäneeni mitään.
ei ole menetetty.
Kyllä meitä löytyy, jotka eivät lapsista säikähdä.
Hei yksinhuoltajanainen, jos haluat pahoittaa mielesi, olet juuri oikeassa paikassa...
Erosin vuosi sitten, jäin yksin kahden lapsen kanssa. Lapset eivät todellakaan ole olleet miehille hidaste, vientiä olisi kyllä riittänyt alusta asti.
Nyt seurustelen itseäni muutamaa vuotta nuoremman, todella ihanan, lapsettoman miehen kanssa. Hän ei ole ole aiemmin juurikaan ollut tekemisissä lasten kanssa, mutta he tulevat toimeen mainiosti! Hän sanoi, että ei ollut koskaan ajatellut seurustelevansa "lapsellisen" naisen kanssa, mutta nyt hänestä tuntuu, että on mukavaa kun sai koko perheen kerralla ja ikää 31v.
En tiedä mistä nämä katkerat jurnuttajat tänne tulevat, sillä tosielämässä en ole tavannut yhtäkään!
Väitän että pariutuminen on jokaisesta itsestään kiinni, oli sitten yh tai ei. Tekosyitä olla "sekaantumatta" on miljoonia ja yksinhuoltajuus voi jollekin olla yksi niistä.
Itse seurustelen nyt yh-iskän kanssa ja arvostan hänen kokemustaan ja kasvamistaan isänä ja ihmisenä eli yksinhuoltajuus ja kokemus perhe-elämästä on pelkkää plussaa.
Toisaalta yksinhuoltajia ei enää pidetä kummajaisina joita he olivat vielä sukupolvi sitten. Jospa heitä aletaan jonain päivänä vielä arvostamaankin.
Eivät onneksi kaikki miehet (tai naiset) ole niin jyrkkiä mielipiteissään yh-äitejä kohtaan. Eräänkin sinkkumiehen muistan sanoneen, että juuri he ovat "parhaita", tarkoitti tällä henkistä kypsyyttä ja muutenkin tasapainoista luonnetta verrattuna muihin samanikäisiin naisiin.
Mutta meitä on moneen junaan, on sitten lapsia tai ei.
mutta äiti-ihminen, joka on vapaa-ehtoisesti luovuttanut huoltajuuden isälle ja huolehtii itsestään kuten kuka tahansa normaali ikäisensä, saa kylmää kyytiä sekä naisilta että miehiltä. No, onneksi on tuota sietokykyä jo sen verran kehittynyt tuossa vuosien varrella, että yks lisää ei tunnu enää missään. Se on mentävä siitä mistä on mentävä, eipähän lopu ihmisiltä puheenaiheet.
Ihmisiä haukutaan luusereiksi hyvin monenlaisten syiden takia. Jos ihmisiä ylipäätään saa lokeroida luusereiksi, niin yksinhuoltajuus ei minusta ole lainkaan huono peruste. Ilmiselvästi perhe-elämään ja parisuhteeseen kykynemätön yksilö.
Nainen saa olla ruma ja tyhmä, mutta ei yh.:)
En tiedä onko peli menetetty, mutta ainakin saat pelata pelisi ilman minua.
Jaa että mies saa sitten olla ruma ja tyhmä ja JÄTTÄÄ vaimonsa nuoremman takia niin että tästä tulee YH?????
Toivottavasti kasvat joskus aikuseksi ja tulet olemaan kykenevä parisuhteeseen.
Jotkut miehet kuten naisetkin on rumia ja tyhmiä. Sille ei voi mitään vaan tämänkin taakan kanssa on vaan elettävä.
En sanonut, että mies SAA jättää vaimonsa, mutta tällaistakin tapahtuu. Toisaalta miehiä ei naisille jaeta arpajaisilla, joten naiset saa katsoa myös aina peiliin ja miettiä kenen ovat lapsia hankkineet.
Kiitos toivotuksesta. Itse toivon, että "pysyn aina pikkuveljenä. En meidän taloon aikuisia halua."
Peliä ei missään nimessä ole menetetty vaikka minkalaisia kommentteja hyvänsä netin keskustelupalstoilta lukisi. Kyseessä on kuitenkin vain häviävän pieni osa miespuolisista ja muutenkin epäilisin et suurinosa tuosta sakista tuskin on niitä varteenotettavia kumppaneita ? Netin ulkopuolella on paljon miehiä joille yh-äiti on naisihminen siinä missä ilman lasta olevat.
Miksi ihmeessä toinen pitäisi tuomita yksinäisyyteen yhden mahdollisen virheen takia mitä elämässään on tehnyt ja tuskin se osallakaan on ollut edes mikään virhe. Kaikilla vaan suhde ei kestä määräänsä enempää ja ero seuraa välttämättä, molempien sekä lasten mielenterveyden kannalta. Miksi sinnitellä huonossa suhteessa kun voi elää omillaankin ?
Ei muuta kun uutta matoa koukkuun vaan. vapaana liihottaa monia kunnollisia ja toista kunniottavia miehiä :o)
Älä huolehdi: Peliä ei ole menetetty! Olen siitä elävä todiste.
Erosin kahdeksan vuotta sitten ja muutaman vuoden "parantelin" haavojani. Lapsi täytti 5, kun tapasin nykyisen mieheni. Yhdessä ollaan oltu jo kuusi vuotta. Mies touhuaa lapseni kanssa, mutta ei yritä olla isä vaan toinen aikuinen perheessä. (Lapseni isä ja ex-mieheni kun kuitenkin on edelleen maisemissa ja osallistuu lapsensa elämään)
Kyllä se mies jostain ilmaantuu. Ehkäpä juuri silloin kuin vähiten sitä odotat, niinkuin kävi minulle.
Sä et ole menettänyt yhtään mitään peliä vielä. Ei kannata ottaa itseensä ja niin vakavasti kaikkia asioita mitä jotkut täällä provoilee. Meitä miehiäkin kun on niin moneen junaan. Etköhän sä sen sitten huomaa, jos joku mies sattuu olemaan kiinnostunut sinusta.
Luulisi, että mies joka kiinnostuu yksinhuoltajasta (niinku vakavassa mielessä) ON tosissaan? Eipähän sinun tarvitse miettiä onko mies joku pleijeri vai mikä häntäheikki lie, kuten lapsettomien naisten. Mielestäni tuo kuulostaa oikeastaan noin naisen kannalta parhaalta mahdolliselta tilanteelta: tietää, että mies on suht kunnollinen ja ainakin lapset on hankittu jo.
Mukava kuulla joskus hyvääkin palautetta, mieli piristyi kummasti.
Yh:na olen ollut jo yli 3 vuotta ja nyt on kesän kynnyksellä alkanut ajatus viriämään päässä, että ehkä sitä ei viitsi aina yksin tallustaa.
On vain sen verran aikaa siitä kun on viimeksi miehiä vikitellyt (yli 15 vuotta) että hieman pelottaa ja lueskeltuani näitä juttuja varsinkin yh-palstalla olen ajatellut luovuttavani suosiolla. No enpä taida sitä tehdäkään!
Vielä kun sais itsensä liikkeelle etsimään mahdollista miesehdokasta, niin voisi helpommin ehkä löytyäkin :)
Tuossa joku kirjoitti että saa olla ruma ja tyhmä mutta ei yh. No minä en ole ruma enkä tyhmä mutta se yh olen, sinunlainen saa puolestani olla ihan rauhassa. En suinkaan ketään pakottaisi yh:sta tykkäämään.
Kiitos vastauksistanne ja kivaa kesää teille kaikille :)
Laitoin sen ruma & tyhmä kommentin ja se näyttää näin jälkeenpäin vähän turhan tylyltä. Olisi ehkä toisinkin voinut sanoa, että kaikkien elämään suhde yh:n kanssa ei vain sovi.
Mutta mukavaa kesää sinullekin ja toivottavasti saat jonkun miehen jäämään koukkuun;)